Isovanhempien päivästä kohti reformaation päivää
Venter non habet ayres (Plutarkhos) – Vatsalla ei ole korvia
19–20. 2024
Edessä on rankka viikonloppu. Se käynnistyy riehakkaalla päivällä viettää isovanhempien päivää ja jatkuu heti perään reformaation kirkollisena merkkipäivänämme. Tällainen viikonloppu ottaa voimille etenkin nuoria. Ei meitä kokeneita juhlijoita, ikäihmisiä. ”Velit nolit” – Haluaisi tai ei (Petronius, Seneca).
Isovanhempien päivää vietetään tänä vuonna 19.10. Merkkipäivää on vietetty vuodesta 1985 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n aloitteesta. Päivän tavoitteena on kiinnittää huomiota isovanhempien merkitykseen lapsenlapsilleen, sekä isovanhempien arvostukseen koko yhteiskunnassa. Innokkaina tulimme tänne, vielä innokkaammin haluamme lähteä pois. – ”Venimus huc cupidi, nulto magis ire cupimus.”
Vanhusten arvostus ei ole tänään sitä samaa kuin lapsena ollessani. Elettiin agraariajan Suomessa, jossa ikäihmisten arvotusta korostettiin moni eri tavoin eikä vähiten lasten saduissa. Lisäksi ikäihmiseksi laskettiin lapsuuteni nykyisin keski-ikäisenä pidettäviä kanssaeläjiämme. Eläkeikäkin tahtoo kavuta kohti 70-vuotta. Vastapainona on sitten nuoruuden ihailu ja palvonta. Toisaalta kulttuuriset erot ovat suuria ja mediayhteiskunnan luonne on sekin muokannut käsityksiämme. Kovin välineelliseksi muuttunut elämämme ja viestintä ovat vaadittaneet tätä kehitystä ja sen sisältöä. Samalla kun uskonpuhdistuksen päivä vaihtui reformaatioksi. Se on aiemmin käsitelty enkä siihen enää puutu. Viisaalle sana riittää – ”Verbum sat verbo”.
Fyysikkona tai algoritmeja käyttäen isovanhempien päivää voisi muokata suuntaan, joka korostaa ajan todellista luonnetta. Se on ihmisen keksinnöistä se kaikkein kehnoin. Samalla myös epätieteellisin ja johtaa harhaan. Isovanhemmat ymmärtävät tämän ja ovat myös kokeneet ajan siunauksellisen merkityksen omalla kohdallaan. Tätä tulisi korostaa ja arvostaa, juhlia, sekä paheksua nuoruuteen liittyvää ylimielisyyttä. Tulisi vältellä vääriä sanoja (Verba falsa) ja arvottomia sanojamme (Verba inania).
Se minkä opit kouluajan jälkeen, on tärkeätä. Muuten tiedät vain sen, minkä kaikki tietävätkin. Kun voi hyvin on nuori. Kun sairastaa, on vanha, iästä riippumatta. Joskus luulee olevansa epätäydellinen, mutta onkin vain nuori. Niinpä olemmekin kaikki neroja kymmenenteen ikävuoteen saakka. Ihan vain esimerkin vuoksi – ”Verbi causa”. Viisaalle sana riittää. – ”Verbum sat sapienti”.
Jollet sinä puolusta oikeuttasi olla oma itsesi, kuka sitä puolustaa. Mikään ei vanheta niin kuin vanhenemisen pohtiminen. Nuoruutta riittää paljon pitemmälle kuin nuoret osaavat kuvitella. Ne, jotka käyttävät aikansa huonoimmin, ovat ensimmäisenä valittamassa sen lyhyyttä. Oikein vaari veisaa, mutta väärää virttä. En uskaltanut olla radikaali nuorena, sillä pelkäsin sen tekevän minut konservatiiviksi vanhana. Kaikki nämä latteudet on sanottu tuhanteen kertaan ja aina ne kuitenkin unohtuvat. Arvottomia sanojamme – ”Verbis nudis”
Seitsemänkymmenen vuoden ikä ei ole synti. On surullista vanheta, mutta mukavaa kypsyä. Niin ajat muuttuvat. Ennen nuoret näyttivät vanhemmilta, mutta nyt vanhat näyttävät nuoremmilta. Nuorena oppi tuntemaan naisia rakkauden välityksellä, mutta vanhana oppii tuntemaan rakkauden naisten välityksellä. Täyteen elämänkaareen kuuluu vanhuus siinä kuin nuoruus ja kypsä ikä. Vanhat miehet ovat vaarallisia; heille on yhdentekevää, miten maailman käy. Me tiedämme tämän olevan totta, mutta äänestämme kaiken aikaa vääriä henkilöitä ja kadumme myöhemmin valintojamme. Alaston totuus, joka synnyttää samalla vihaa. – ”Veridas nuda” – ”Veritas odium operit” (Seneca).
Ainakin yksi hyvä puoli kaljuudessa on – se on siistiä. Aika on suuri opettaja, mutta valitettavasti se tappaa kaikkia oppilaansa. Voitte sulkea silmänne todellisuudelta, mutta ette muistoilta. Minulla ei ole mielipiteitä. Eläkkeellä ollessa on järkevää olla ilman mielipiteitä. Tai jättää ne algoritmien kertomiksi. Jokainen on ilman muuta oman elämänkertansa sankari. Journalistille riittää se totuus, minkä yksi muistaa, ja joku toinen vahvistaa. Tämä on kulunut tie, suorin tie ja samalla hyveellisyyden tiekin – ”Via trita” – ”Via recta” – ”Via virtutis”. Minkä voit sille, että paheet ovat hyveiden naapureita. – ”Vicina sunt vitia virtutibus”.
Lomakkeen yläreuna
En jätä nyt ilmiöitä algoritmien kommentoitavaksi vaan teen sen itse. Minä tiedän, miten algoritmien vastaus syntyy. Shakkipelissä algoritmit voittavat minut ja shakin suurmestarit mennen tullen. Elämä ei kuitenkaan koostu peliteorioistamme, olkoonkin että niiden seuraaminen saattaisi johtaa ulos perinteisistä viisauksistammekin. Voimme ainakin kertoa kuinka voitettuina voitimme. – ”Victi vicimus”. Ciceroa lainaten rauhan on kuitenkin synnyttävä voiton, ei sopimuksen avulla.” (Victoris pax, non pactione parienda est.” Cicero oli parrakas mies. Näen parran ja viitan, en filosofia. ”Video barbam et pallium, philosophum non video.” (Gellius).
Lomakkeen alareuna
Algoritmisella ajattelulla tarkoitetaan ongelmien purkamista osiin, toiminnan kaavojen tunnistamista ja algoritmien muodostamista sekä toimintojen automatisointia. Simppeli juttu. Se miten kaikki tapahtuu alkujaan vaikkapa laboratorioissamme ja myöhemmin siirtyen kenen tahansa käyttöön, on sekin poikkitieteistä työskentelyä. Ei enää pelkästään monitieteistä tai tieteiden välistä. Olen kirjoittanut näiden eroista kirjoissani. Virheet kun syntyvät ”rottakuninkaan” tuotteena, ei ”algoritmikuninkaan” aikana enää. Hannibal osasi voittaa, mutta ei käyttää voittoaan – ”Vincere scis, Hannibal, victoria uti nescis.
Toki sitäkin esiintyy, tahatonta rottien häntien hirttäytymistä, ja paljon esiintyykin. Joidenkin on kuitenkin pyrittävä hallitsemaan koko paletti. Elämme aikoja, joiden kuvaaminen tiedettä popularisoiden tapahtuu sekin helpoiten algoritmien avulla. On vain osattava tehdä oikeat kysymykset ja oikeassa järjestyksessäkin. Niin helppoa se on nykyisin. Sekä uuden oppiminen että muiden opettaminenkin. Mieluiten kuitenkin kertomusten ja tarinoiden muodossa. Tänään todellisuus on tarua paljon ihmeellisempi. Ja jopa kenen tahansa ymmärrettävissä. Ei siihen paljoa vaadita. Puhumisen taitava kunnon mies – ”Vir bonus dicendi peritus.” Sellainen, joka luottaa hyveeseen, ei aseisiin. – ”Virtuti non armis fido”.