Itsenäisyyspäivän juhlat ja jatkot – paluu vuosikymmenen takaisiin aikoihin

Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat: Taantuma kylmään sotaan 06.12. 2023   Otsikko on johdannosta vuonna 2013 kirjoittamaani kirjaan osallistuen samalla Suomessa eduskuntavaaleihin sekä seuraten niiden kulkua etenkin Hämeen vaalipiirissä. Kirjan nimenä oli ja on edelleen ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat”. Kirjat ”Taantuma kylmään sotaan” ja ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” olivat nekin tuon ajan kirjojani sekä myöhemmin ”Menetetty vuosikymmen” kuvaten koko tuota liki kymmenen hallituksen onnetonta aikaamme. Tänään maksamme edellisen halliuksen aikaisia laskuja ja pyrimme tasapainottamaan talouttamme. Edessä on vielä suurten riitojen sovittaminen. – ”Tantas componere lites.”   Taantuma ja lama kulkevat rinnakkain ja vuotta 2013 hallitsevat tapahtumat, joiden takaumat vievät kohti kylmän sodan kokemuksiamme. Cluster Art käsitteenä on jo ikääntynyt ja järjestyksessään kymmenes kirja on sekin historiaa. Kirjoittamani mediayhteiskunnan synty, hybridiyhteiskunta ja sosiaalisen median strategia sekä talous, ekologinen klusteri innovaatiopolitiikassa, paikalliset ja globaalit kulttuurit, symboli-innovaatiomme, klusteritaiteen käsitteet manifestiksi kirjaten, agropolis strategia osana luonnonvarojamme, ovat vakiintuneet maailmalla sopeutuen globaaliin ja paikalliseen kulttuuriin. Tekoälyyn ja algoritmeihin perehtyneet huomaavat kuinka kirjani ovat kuin robotiikan kirjoittamia. Tosin satoja sivuja pidempiä ja poikkitieteisinä kaukana populistisesta kielestä. Algoritmien tahto on kuitenkin kiitettävä. – ”Tamen est laudanda valuntas.”   Ukrainan ja arabi-islamilaisen maailman ajautuminen kohti kylmän sodan vuosia oli monelle shokki rinnan vanhan Babylonian ja Isis -järjestön syntyä. Tätä murrosta ei pidetty mahdollisena, vaikka siihen oli kaiken aikaa varauduttu ja sitä ruokittiin suurkulttuurien välisessä vuoropuhelussa niin Euroopassa kuin aiemmin kuvaten kirjassani, joka käsitteli Irakin ja Syyrian tapahtumia osana muinaista Babyloniaa (Arctic Babylon). Kaikki eivät tuota kieltä hyväksy. Petroniusta lainaten ”Vaikene kieli, niin saat leipää!” – ”Tace lingua, dabo panem!”   Kylmän sodan tuulet olivat odotettu tapahtuma. Se jakoi edetessään aiemmat utopiat myös vastakohdikseen – dystopioiksi. Samanaikaisesti tätä tarinaa jaettiin yhä näkyvämmin kuvina, videoina – suurten massojen yhteisenä kielenä roboteille, tekoälyksi kutsutulle algoritmien käytölle. Edessä oli suurten riitojen sovittaminen. – ”Tantas componere lites.”   Kuvan tallentaminen tekstin yhteyteen, symboleiden lisääntyminen viestintään, oli sekin monelle odottamatonta. Se yllätti perinteisen, onomatopoeettisen ja luonnosta muotonsa saaneet sanamme sekä suvuttoman kielen lukijat Suomessa. Tulkinta jäi yhä vapaammin kirjan lukijan tai yhteisön, sosiaalisen median tuotteeksi, ikivanhojen värien ja muotojen, musiikin ja tanssin kautta eläen maalauksina ja veistoksina – klusteritaiteena – paljon nuoremman kielemme siten ohittaen. Kaikki tämä oli vaatinut aikaa – niin pitkän ajan kuluttua. – ”Tanto intervallo.”   Vuoden 2023 peräti kuusi kirjaani kuvasivat juuri tätä vaihetta ja sen tematiikkaa konkreettisina taidekuvien siirtoina tekstien yhteyteen ja niitä avaten. Tekstin tukena käytettiin ikivanhoja tuhansia latinakielisiä kansanviisauksia sekä taiteena historiamme nimekkäimpien taiteilijoiden tyyliä algoritmien ja tekoälyn avustaessa tekstini. ”Luostarinen 2023:”Dum Spero, Spiro”, ”Botrus art and Art of Clustera II”, ”Social media economy and strategy – Algorithms and robotics”.

Tietoja kirjailijasta ja kirjojen sekä artikkelien synnystä 

Professori, dosentti, filosofian (PhD) ja valtiotieteiden (ScD) tohtori Matti Luostarinen D.Art, on syntynyt Iisalmessa vuonna 1951. Maantieteilijänä ja biologina, poikkitieteisenä yhteiskuntatieteilijänä, valtio-oppineena, hän on kuvannut runsaasti paikkaleimautumiseen ja identiteettiin liittyviä aiheita ja Lapin allasevakkoja.  Pohjois-Suomen koskisotia käsittelee myös hänen ensimmäinen, Oulun yliopistossa julkaistu väitöskirjansa vuodelta 1982. Yhdyskunta- aluesuunnittelun professorina ja luonnontieteilijänä hän laajensi myöhemmin opintonsa yhteiskuntatieteisiin ja ihmistieteisiin sekä väitteli toistamiseen Turun yliopistossa sosiologiassa vuonna 2005. Tutkittavat ilmiöt olivat pohjoisessa ja Lapissa kipeitä, tutkija joutui koskettamaan arkaa haavaa. – ”Tangere ulcus.”

Luostarinen tunnetaan erittäin tuotteliaana, poikkitieteisenä tutkijana ja myös tieteen popularisoijana. Hän on julkaissut yli viisituhatta tieteellistä tai kansantajuista artikkelia ja 130 monografista julkaisua tai romaania lehtiartikkeleiden rinnalla. Visiovana innovaattorina hänet on palkittu useissa alan kilpailuissa, ja hän on toiminut samalla kansainvälisten alan laitosten ja niiden organisaatioiden asiantuntijana ja luottamustehtävissä. Yliopistojen ja Suomen Akatemian tutkijan ja opettajan työnsä rinnalla hän on työskennellyt mm. MTT:n (Luke) erikoistukijana ja tutkimusjohtajana yli 20 vuotta. Joka kantaa vasikkaa, tulee kantamaan härkää. – ”Taurum tollet, qui vitulum sustulerit.” (Petronius).  

Tutkijana ja opettajana hän on jalkauttanut usein itsensä, mutta myös oppilaansa, mahdollisimman lähelle käytännön niitä poikkitieteisiä prosesseja, joista osallistuva tutkimusmetodiikka myöhemmin tuli tutuksi. Professori Luostarinen tunnetaan myös riippumattomana kolumnistina ja bloggaajana sekä mediatutkimuksistaan. Sosiaalisen median välineet ja niiden merkitys uuden yhteiskuntamallin tutkimuksessa on etenkin hänen viimeisimpien vuosien tuotannon ydintä. Alkujaan saksalainen, nykyisin yleiseurooppalainen BoD kustantajana liittyy tähän tutkimusteemaan, jossa sähköisiä välineitä on liitetty osaksi muuttuvaa julkaisutoimintaa ja sen uusia alustoja. Aika pakenee mutta on samalla asioiden ahmatti. – ”Tempus fugit” – ”Tempus adax rerum.” (Ovidus).

Eläkepäivinään Luostarinen on julkaisut vuosikymmenen aikana liki 30 kirjaa, ja pelkästään vuonna 2023 kuusi mittavaa teosta, myös kuvitettuna käyttäen apuna uutta teknologiaa robotiikan ja tekoälyn sekä latinakielisten, tekstiä sitovien vuosituhantisten kansanviisauksien avulla. Taiteilijat ovat hekin aikansa neroja, joiden työt on saatu palvelemaan nyt tätä aikaa ja sen vaatimuksia tekstiä mukaillen, taiteilijan tyylin kuitenkin säilyttäen, algoritmien (tekoälyn) avustaessa. Epäilemättä ensimmäisen kerran näin kirjaa avaten lukijalle sekä tekstin että kuvataiteen keinoja integroiden tekoälyn algoritmien uskomattomilla keinoilla ja nerokkaasti. Poikkitieteinen työ onnistuu vain suunnitelmassa lujasti pysyen. – ”Tenax propositi.” (Horatius).  

Luostarinen on ollut alusta saakka BoD:n toiminnassa ja pitää sitä erityisen kiinnostavana toimintakonseptina myös vaativassa tieteen ja sen esittelyn sekä   paikallisena että globaalina verkottajana, mutta myös nopeasti uusiutuvana ja reaaliaikaisena palvelumuotona erityisen vaativassa, luovassa ja innovatiivisessa mediaympäristössä. Tässä merkityksessä se palvelee myös nyt professori Luostarisen rakkainta harrastusta kuvataiteissa ja sen symboliikan käytössä rinnan perinteisemmän tieteen ja tutkimuksen sekä taiteiden välistä yhteistä kieltä, hermeneutiikka ja poststrukturaalista uusien innovaatioiden kehittelyä klusteritalouden sekä klusteritaiteen (Cluster Art) manifestina, jonka laatijana hänet myös tunnetaan. Tänään mukana on luonnollisesti uusin teknologia, tekoäly, robotiikka ja algoritmien tarjoamat mahdollisuudet. Tässä prosessissa kirjailija ja kuvataiteilija, poikkitieteinen tutkija, on ollut kolmin ja nelinverroin onnellinen. – ”Ter quaterque beatus.” (Vergilius).

Vuosi 2011 ja itsenäisyyspäivän jatkot (Arctic Babylon 2011)

Takavuosina 1990-luvun alussa, ja kymmeniä kertoja ennen tätä, suomalaisia oli opetettu kovimman kautta, kuinka kasinotalous pelaa ja pankit menevät kansallisomaisuutena konkurssiin. Viimeisin opettaja oli professori Pentti Kouri. Tätä ennen opettajat tulivat vuoroin idästä ja vuoroin lännestä. Siinä jokainen vuosi on ollut enteellinen ja tuonut tätä päivää lähemmäs. Kaikki näyttäisi liittyvän kaikkeen. Narratiivinen kerronta on tapa tuoda se lukijalle yhden polun kautta ymmärrettäväksi, analysoiden samalla juuri tuota tapahtumaketjua, mutta jättäen jotain myös lukijan tehtäväksi, tai unohtaen kaikki muut mahdolliset polut. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”

Perustuslain puuhamiehet

Sääksmäen Rapolassa syntynyt P.E. Svinhufvud tunsi hyvin suomalaisen talonpojan ja pieneläjän. Hän aloitti aikanaan perustuslakimme kirjaamisen ja yksi keskeinen kohta oli varoa, ettei kansallisvarallisuutta ja verorahoja ryöstetä vieraitten toimesta hyväsydämisiltä ja nöyriltä, ahkerilta, mutta samalla huijareille ja koijareille helposti nöyrtyviltä, emämaan alla aina eläneiltä, heikkopäisiltä suomalaisilta. Sven Dufvan tapaan suomalainen sydän on paikallaan, mutta pää ei ole aina puhdasta kultaa ja erityisen terävä. Koljonvirran taistelussa Iisalmessa se ei kelvannut edes luodille. Maailman teatteri on teattereistamme se ylivertaisesti vaativin. – ”Theatrum mundi.”

Alusmaan kansalaisensa tunsi hyvin myös K.J. Ståhlberg, joka jo matkallaan nuorena miehenä Oulusta kohti Helsinkiä käytti kesäiset kuukaudet kulkien jalkaisin lohduttoman pitkän koulumatkansa, maatöitä matkalla tehden, opiskellen näin Topeliuksen tapaan eri maakuntiemme yksinkertaisen kansan tapoja ja teräväpäisenä havaitsi sen heikkoudet. Hän ei tavannut juurikaan kirjanoppineita tai ainoastaan monella tapaa pelättäviä, yhden kirjan ihmisiä, yhden tiedekunnan tuotteita tänään. Sellaista on pelättävä. ”Timeo hominem unius libri” – ”Timeo lectorem unius libri.” (Tuomas Akvinolainen).

Toki samat, kovin näkyvät puutteet, Sakari Topelius oli jo kirjannut paljon aiemmin, mutta liioitteli lempeää luonnettaan kansallisia vahvuuksia Uudessakaarlepyyssä syntyneenä kansallisromantikkona. Kansallisuusaatteen täyttämänä hän vältteli kertomasta totuutta sellaisena, kuin toistaiseksi ainut kirjallisuuden nobelistimme sen Ryysyrannassaan kuvasi, kaunistelematta. Siinä SDP muuttui ”solisaliratiksi” ja äänioikeus punaiseksi viivaksi. Syntyi pelkuri, joka kutsui itseään varovaiseksi, ja ahne, joka kutsui itseään säästäväiseksi. – ”Timidus cautum se vocat, sordidus parcum.”

Näin Svinhufvud ja myöhemmin Ståhlberg, ruotsalaisen taustansa tuntien, joutuivat arvioimaan pahimmat maata kohtaavat ongelmat ja uhat sen itsenäisellä taipaleella. Näistä takana on jo sodat ja niiden onnettomat seuraukset sekä kasinotalouden antama pikainen koulutus heti kun hieman yritettiin omin avuin ja ilman ulkopuolista tukea, hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti, sinivalkoisella pääomalle ratsastaen 1990-luvun alussa. Matka hybridiyhteiskunnan kouristelulle oli pohjustettu. (Luostarinen 2011: Hybridiyhteiskunnan kouristelu). Tuo vuosi oli ennustettu globaalistikin vaikeaksi ja Mayakansan kalentereissa. (Luostarinen 2008: Arctic Babylon 2011 – Apogryfiset ennusteet).  Maailman teatteri toi mukanaan kypsyyskokeen. – ””Theatrum mundi” – ”Testimonium maturitatis).

Huonon pään takia koko ruumis kärsii

Perustuslakiin oli syytä kirjata erityisesti kohta, joka estäisi kansakunnan terävintä kärkeä hukkaamasta varallisuuttaan ja vähäisiä luonnonvaroja sekä köyhän kansan veroja muukalaisille, jotka osasivat tehdä tätä varten suoranaisia ikiliikkujia jo paljon ennen EU:n ja euron kriisirahaston keksimistä. Emämaiden ja suurten talousmahtien taitajat löytävät helposti sellaiset heikkoudet, jotka pienen maan ihmiset ja näiden kansalliset poliitikot jättävät ehkä huomaamatta. Ovat yhden kirjan ihmisiä – ”Timeo hominem unius libri.”

Voi hyvinkin olla, ettei 30- ja 40-luvulla syntyneet ole saaneet kaikkein viimeisintä tietoa reaaliaikaisen talouden viimeisistä innovaatioista ja niiden vaikutuksesta uuden hybridiyhteiskuntamme elämään. Mikä sellainen yhteiskunta mahtaisi ylipäätään olla? Mehän olemme eläneet jo kauan algoritmien ja robotiikan aikaa. Kerran vuodessa sietää hullutella. Mutta ei nyt koko vuotta ja kaiken aikaa. – ”Tolerabile est semel in anno insanire.”

Nyt on olemassa riski, että kasinopeleissä aikanaan kadotetut rahat menetettäisiin moninkertaisesti ja Saksa möisi meille nyt ilman sijasta preussilaista Merkozyn pokeripelin pohjalaisten tuppipelistä tutun paikan. Pääministeri Matti Vanhanen muistaa sen hyvin tuppilaudoistaan. Se että hän selvisi jotenkin kuvin jaloin ei tarkoita, että nyt oltaisiin yhtä onnekkaita. Ota ja lue, ota ja lue! (Augustinus) – ”Tolle, lege, tolle, lege!

Imperialismissa asiansa oppineet eivät ole siinä vuosien saatossa muuksi muuttuneet ja alusmaan kansalaiset menettävät hetkessä vähäiset varansa. Tässä Ruotsi, Tanska ja Norja olisivat osanneet varoittaa ja neuvoa suomalaisia. Herrojen kanssa ei pidä mennä marjaan, niillä kun on taipumuksena viedä marjojen lisäksi myös vasut ja varvikot. Kun kurkien tanssi alkaa, varpusilla on tapana siirtyä syrjään. Niin on käymässä myös nyt. Kun euron valuvirheet korjataan, palomuurit rakennetaan, niillä suojataan aivan muuta kuin pienten perifeeristen maiden taloutta, saati demokratiaa, kansalaisoikeuksia tai varallisuutta. Jumalan aselepo siirtyy lopulta vihaan. – ”Treuga Dei” – ”Transit in iram.”

Perustuslain suoja

Ståhlberg oli kaukaa viisas ihminen ja häntä kiitteli jopa Paasikivi tavoistaan poiketen. Niinpä meillä on perustuslaissa kriisirahaston mahdollisesti estävä perustuslain kohta suojaten veronmaksajien oikeudet pienen maan automaattiselta ryöstöltä määräenemmistöpäätöksin EU:n kriisirahastoa perustettaessa. Häpeällinen köyhyys syntyy siinä ikään kuin omasta tahdostasi. – ”Turpis egestas” – ”Tua sponte.” (Vergilius).

Näin Suomessa parlamenttimme suuri valiokunta on koolla, jälleen kerran, ja odottaa perustuslakivaliokunnan tulkintaa tuosta Svinhufvudin ja Ståhlbergin kansakuntansa kansalaisten suojaksi tarkoittamasta perustuslain kirjaimesta. Perustuslakiasiantuntija Kaarlo Tuorin mukaan tällainen veronmaksajan oikeudet suojaava kohta olisi olemassa ja suuren valiokunnan puheenjohtajan Miapetra Kumpula-Natrin (SDP) mukaan se sitoisi myös Suomen pääministerin käsiä. Palataanko asiaan 2020-luvulla? Tuloksena äärimmäinen kurjuus? – ”Ultima miseria.”

Hieman aiemmin presidenttiehdokkaista Paavo Lipponen (SDP) murahti Merkozyn politiikasta, jossa Saksa ja Ranska tuovat muille EU-maille ilmoitusluontoisesti sellaisia asioita, joiden merkitys on luonnollisesti kaikkia EU-maita vahvasti koskettava ja etenkin EU:n ytimessä, euroalueen sisällä, jonne Suomi ajettiin vauhdilla Paavo Lipposen pääministerikaudella ja Sauli Niinistön toimiessa valtiovarainministerinä. Mitä hän teki aikanaan Forssassa? Kansakunnan viimeinen toivo? – ”Ultima spes.” Rajalla äärimmäinen vaara. – ”Ultimum periculi.”

EU:n presidentti on taas arvioinut Ranskan ja Saksan sopimien tavoitteiden menevän läpi lyhyemmän kaavan mukaan, ja ilman sellaisia perustamisasiakirjoihin tulevia muutoksia, joiden avaaminen veisi aikaa ja olisi poliittisesti vaivalloista jäsenmaiden käsittelyssä. Tunnetusti savua ei synny ilman tulta. – ”Ubi fumus, ibi ignis.”

Kun preussilaista Merkozyn Eurooppaa rakennetaan, sen lievealueet ovat siinä odotetusti heikoilla. Kun tässä uudessa Euroopassa vähemmistösuojaa ei ole, Suomen kaltaisen jäsenvaltion ääni katoaa, eikä kukaan ole uuden ydinalueen vähäisimmästä pohjoisesta maasta kiinnostunut. Teki oman työnsä ja osuutensa, vaikka kuinka nöyrästi, kävi kauppaa itään ja länteen, maksoi velkansa muita tunnollisemmin. Itsenäisyyspäivänä 2023 sulki rajansa itään. Ketään ei voi velvoittaa enempään kuin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligator.”

Enteellinen vuosi

Samaan aikaan mediat kertoivat, kuinka toisen maailmansodan kaukopartiojohtaja Heikki Nykänen oli kuollut, ja näin Suomessa on jäljellä enää yksi Mannerheimristin ritari, ritarisäätiön puheenjohtaja kapteeni Tuomas Gerdt. Nykänen kirjoitti kokemuksistaan mm. kirjan ”Sissisotaa”, joka julkaistiin vuonna 1986. Epäilemättä kokenut äärimmäisen vaaran. – ”Ultimum periculi.”

Samana vuonna Espanja sekä Portugal liittyivät Euroopan yhteisöön ja yhteisö otti käyttöön nykyisen lippunsa. Halleyn komeetta ohitti maan ja Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin, Coca Cola ja Yhdysvaltain vapauden patsas täyttivät molemmat sata vuotta, Ronald Reagan haukkui Muammar Gaddafia ”Lähi-idän hulluksi koiraksi”, Kurt Waldheim joutui vaikeuksiin YK:n pääministerinä ja valittiin Itävallan presidentiksi sekä Martti Ahtisaari YK:n alipääsihteeriksi. Ensimmäinen kannettava tietokone esiteltiin maailmalle. Monella oli kynsi haavassa. – ”Unguis in ulcere.”

Suomi sai kolmoisvoiton Monte Carlo rallissa (Toivonen, Salonen, Mikkola) ja Eric Honecker piti puheen, kertoen kuinka Berliinin muuri on puolustanut rauhan asiaa ja vastaavasti Helmut Kohl omansa, jossa hän vakuutti, ettei Saksa voi koskaan sopeutua muurin olemassaoloon. Mikkelissä oli panttivankidraama, Kalevi Sorsa moitti Paavo Väyrystä punamultayhteistyön Kekkosen perinnön tärvelemisestä. Kekkosen terveydentila heikkeni. Sairaana hän oli vain yksi monista. – ”Unus multorum.” (Horatius).

Tsernobylissä tapahtui historian pahin ydinvoimalaonnettomuus ja Unto Valtanen sai tuomion metro-oikeudenkäynnissä. Aamulehden mukaan (8.12.2011) muuan Hakkarainen jäi kiinni murtautumisestaan kirkkoon saaliinaan mm. ehtoollisviinejä ja kolehti. Norja koki julman näytelmän ja vielä julmemman arabi-islamilaiset maat Saharan pohjoispuolella, Japani tsunaminsa. Ennuste vuodelle 2011 oli laadittu kirjassani jo 1970-luvulla. Kirjani oli kuitenkin vain yksi monista. – ”Unus multorum.” (Horatius).

Itsenäisyyspäivän virtuaalipuhe vuonna 2010

Opetusministeriön pitkäaikainen eläkkeellä olevan kansliapäällikkö Jaakko Numminen on puuttunut itsenäisyyspäivänä tärkeään asiaan. Hän kirjoittaa Helsingin Sanomissa (6.12) kuinka maa kaipaa valtiollisen historian museon. Se on eri asia, kun kansallismuseomme ja sen tarjoamat palvelut etenkin aikana, jolloin mukaan on tunkemassa robotiikka, tekoäly ja algoritmit. Jokainen suomalainen, ja etenkin hämäläinen, ymmärtää miten tärkeä tällainen museo olisi. Elias Lönnrotista kerrottiin, kuinka juoksemalla yksi mies pelasti meille asia. Joku sotki Paavo Nurmeen. – ”Unus homo nobis currendo restituit rem.”

Voi aikoja voi tapoja

Museossa tulisi esitellä maamme historian eri vaiheet tasapainoisesti ja tasapuolisesti ja painottuen valtiollisen olemassaolomme synnyn tärkeisiin vuosiin, vuosisatoihin ja tapahtumiin. Itsenäisyystaistelun vaiheista olisi käytävä läpi routavuodet, jääkäriliike ja vapautustaistelu sekä ajautuminen sisällissotaan. Vuosien 1917–1918 tapahtumat tulisi Nummisen mukaan viedä johdonmukaiseen yhteiskuntahistorialliseen ja kansainväliseen taustaansa. Toki tänään näin jo tapahtuukin kiitos televisiomme ja etenkin sukututkimuksemme. Emme ole enää erakkoja vaan yksi monista. – ”Unum et idem.” Tai sitten yksi, mutta leijona. – ”Unus sed leo.” (Aisopos). Aisopoksen kertomuksia sai lapsena lukea.

Nuorin sukupolvi ei enää erota vuosien 1918 ja 1939–1945 sotia toisistaan ja talvisodankin tapahtumat on vaikea erottaa maailmansodan melskeistä ja omasta jakosodastamme. Samalla kun ongelmia on kronologiassa, ongelmia löytyy myös korologiassa. Ei ole ajallista ja vertikaalista suuntaa ilman alueellista ja horisontaalista oivallusta. Viikinkejä vaikutamme olevan jopa pahoinvointiin saakka. – ”Usque ad nauseam.”

Kun aika ja historia menevät virheellisesti päällekkäin limittyen syntyy myös alueellisia ja Suomen kartaston yhteiskunnallisten tapahtumien hahmottamisen virhetulkintoja. Numminen rakastaa maantiedettä historian ohella, eikä niitä voidakaan erottaa toisistaan. Hän ottaa esimerkkinä Pohjois- ja Etelä-Karjalan, Itä-Karjalan, Venäjän Karjalan ja Karjalan tasavallan. Siihen voisi lisätä Vienan Karjalan, Laatokan Karjalan ja monet muut meille nykyisin vieraat käsitteet ja historialliset maakunnat tai kulttuuri- ja luonnonmaantieteelliset alueet. Siitä olisi meille pelkkää hyötyä, maantieteestä tieteenä ja historiasta. Biotieteet olisi hyvä hallita nekin siinä missä edes alkeet yhteiskuntatieteistämme. Tärkein on kuitenkin matematiikka ja fysiikka sekä kyky ymmärtää algoritmit, tekoäly ja robotiikka. Ei vain ikivanhoja tottumuksiamme. Tottumus kun on tyranni. – ”Usus est tyrannus.” (Horatius).  

Ne tulisi palauttaa kunniaan ja ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan regionaalisesti, spatiaalisesti, luonnonmaantieteellisesti, kulttuurimaantieteellisesti ja mentaalisina alueina. Tämä on maantieteilijöiden tärkeintä työtä. Maantiede tieteenä saisi herätä taas kunnolla arvotukseen ja henkiin. Meidän tulisi oppia puhumisen taito ja käytäntö. – ”Usus loquendi”, elämisen ja elämän käytäntö. – ”Usus vitae.”

Dosentti Bäckman ja Venäjä -tiedotus

Dosentti Johan Bäckman on ilmiö, johon Helsingin Sanomat itsenäisyyspäivän numerossaan on tarttunut. Bäckman kyllästyi fagotinsoittoon muutama vuosi takaperin ja alkoi vahingossa innostua sosiologiasta ja Venäjästä. Nykyisin hän on Venäjän medioissa näkyvin maamme asioista tiedottava edustajamme kertoen suomalaisten harrastavan milloin venäläisten lasten kansanmurhaa, milloin hän on mitätöimässä Manilan laukaukset tai kertomassa kuinka Viroa ei koskaan miehitetty. Että sinua rakastettaisiin, ole rakastettava! – Ut ameris, amabilis esto!” Tämä on Oviduksen opeista yksi tärkeimmistä.

Bäckman haluaa sanojensa mukaan poistaa Suomesta ikivanhan venäläisvihan ja kehittää yhteiskuntaamme oikeudenmukaisempaan suuntaan. Tähän hän tarvitsee provosoivaa kieltään ja myös tutkimusta ja tiedettä sen välineenä. Bäckman toimii Suomessa kolmen yliopiston dosenttina ja on parhaillaan kirjoittamassa myös talvisodan uuteen asuun. Väinö Linnan teokset kaipaavatkin jo uutta tulemista ja tuuletusta. Vaikka ihmisiltä joskus voimia puuttuukin, yritys on kuitenkin kiitettävä. – ”Ut desint vires, tamen est laudanda voluntas. Tämäkin on Oviduksen oppejamme. Joskus vain käsite ”voluntas” lipsahtaa käsitteeksi ”voluptas” eli yritys muuttuu himokkuudeksi.

Yksi osaaja ja tuhat turhimusta

Yksittäisen dosentin ja tutkijan mielipiteet voivat olla kummallisia ja raivostuttavia. Toki tällaisia provosoivia tutkijoita tarvitaan tai keskustelumme olisi suljettua ja tunkkaista. Sen sijaan omituista onkin se, miten yksi dosentti voi hallita koko maan venäläismedioitten Suomi -uutisointia samaan aikaan kun sadat muut alan tutkijat ja ulkoministeriö keskittyvät piikittelemään seminaareissa toisiaan, eikä heitä kukaan Venäjällä tunne, pohtii Esa Mäkinen lehden toimittajana. Kuten aiemmin mainitsi, yksi kirjain käsitteessä voi pilata koko viisauden. Miehiä puuttuu mutta himo on kiitettävä. –”Ut desint viri, tamen est laudanda voluptas. Aleksis Kivi oli tämän kirjaajana kiinnostava ja aikanaan kiisteltykin tapaus. Ei Juhani Aho hänestä kauas jäänyt.

Lehti vastaa tähän huomaamattaan itse, esittelemällä vuodelta 1893 kolmantena Ateneumin suutyönä Eero Järnefeltin “Kasken” tai oikeammin “Raatajat rahanalaiset.” Väärillä arvoilla ratsastavat ihmiset muuttivat myöhemmin taulun nimen itselleen sopivaksi. Näin historiaa ja sen merkkitöitä vääristellään ja muutetaan myöhemmin mielikuvamme sotien syistä ja seurauksista, niiden järjestyksestäkin. Kuten tuulen henkäys, siihen katoaa mainen kunnia. – ”Ut flatus venti sic transit gloria mundi.”

Eero Järnefelt, aivan kuten Hugo Simberg ja Wrightin veljekset, joiden työt lehti oli aiemmin esitellyt, oli aikansa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Eeron sisarista Arvid oli kirjailija, Kasper kriitikko, Ellen opettaja, Armas säveltäjä ja Aino tietysti Sibeliuksen puoliso. Kuten on tapana, ”Ut mos est”, runo on kuin maalaus. ”Ut pictura poesis.” Tähän Horatiuksen viisauteen perustuu myös algoritmien kyky muuttaa maalaukset kirjoissani vastaamaan kirjoittamaani tekstiin, avaamaan sitä.

Kaikki he kokoontuivat äitinsä Elisabethin salonkiin visioimaan, ei vain kulttuuria, kuvataiteita ja maalausta, vaan myös yhteiskuntapoliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia aatesuuntia. Näistä kasvava sosialismi oli suomalaisuusaatteen rinnalla merkittävin ja Savossa asuen kuvataiteen teemoista tärkein oli tuona aikana, 1800-luvun lopussa, arjen työn ja köyhyyden naturalismi, ei sen romantisointi. Se oli helpoin viestitettävä ja kouriin tuntuva korjattava epäkohta. Elisabeth lapsineen olisivat olleet todella kylmiä, tunteettomia ja moraalittomia ihmisiä ellei tämä olisi vaikuttanut heidän motiiveihinsa; köyhyys, tappavat taudit ja nälkä. Se oli ja on edelleen suomalaista syvintä itseämme, ystävyyden osoitus – ”Ut pignus amicitiae”, kunpa voisin olla hyödyksi – ”Ut prodessem”, kunpa olisi hyödyksi – ”Ut prosim”, valmis kaikkeen, ”Ut quocumque paratus.”

Surusilmäinen haavoitettu enkelihahmo

Eero Järnefeltin työssä keskeisin teema ei ole enkelit ja pirut, kuten symbolisti Hugo Simbegillä, vaan pikkupiika Johanna Kokkonen nälkiintyneenä ja resuisena kaskimaan suurisilmäisenä surullisena hahmona, haavoitettuna enkelinä. Kuva on jopa toimivampi kuin venäläisen Ilja Repinin monet vastaavat hahmot alkaen Volgan lauttureista. Kari Suomalainen otti ne käyttöönsä kuvatessaan Neuvostoliiton asemaa aluemaitaan orjuuttaen. Mitä kylvät, sitä niität. – ”Ut sementem feceris, ita metes. (Cicero).

Kuva ei viestitä toki arjen sankaruudesta vaan sen kurjuudesta tuon ajan Suomessa ja Pohjois-Savossa. Pienen nälkiintyneen tytön päälakea kehystää valkoinen savusta tehty aura, joka hohtaa taivaalta ja iskee tulilieskoina Puurtilan isännän, kaskiyhteisöä johtavan huuhtakuninkaan Heikki Puurisen kumartaessa tätä taivaallista hehkua jaloissaan tuohesta tehdyt löttöset, koivun kuoresta taivutellut ja tulista helvettiä kestävät virsut, päässä tuhkalta suojaava huopalakki. Resuinen paita on maalattu päälle kuvaamaan vain kurjuutta, suojan puutetta rahanalaisen raatajan arjessa, markkinavoimien puristuksessa sen tulta ja mammonaa kavahtaen. Miten usein suurimmat kyvyt pysyvätkään piilossa. – ”Ut saepe summa ingenia in occulto latent!” (Plautus).

Kuten Simberg ei antanut nimeä taululleen lainkaan myös Järnefeltin taulua myöhemmin korjailtiin muuttaen sen nimi. Taustalle maalatut naiset ovat kuin ristillä riippuen ja liki avotulessa seisten. Naiset asetettiin silloin tulisimpaan paikkaan kuten aina on ollut ja on myös tänään työpaikoilla ja kotona. Huuhtakuningas kumarteli paljon kauempana ja kuitenkin naiset ovat tulen liekkien nuolemana vain taustaa kuninkaalle ja symbolihahmoina nerokkaasti astellen Minna Canthin Savossa. Onneksi tämä ei ole ikuinen totuus. Niin kuin ihmisten asioiden on tapana, mikään ei ole ikuista. – ”Ut sunt humana, nihil est perpetuum. (Plautus).

Symbolinen kaski

Kaski oli Savossa symboli, joka merkitsi joko elämää tai kuolemaa pienen kasken polttaneen yhteisön sisällä ruishalmetta rakentaen. Huuhtakunigas Heikki Puurunen kumartamassa lapselle, haavoitetulle enkelille, oli viesti, jonka voima oli paljon puhuttelevampi kuin 1970-luvun vallankumouslaulumme televisiossa tai Repo-radion aikoihin. Ei 1970-luvun maailma toimi tämän ajan viestinnässä, sosiaalisten medioitten ajassa ja huuhtakuningas yhteisöineen on jopa lähempänä uusyhteisöä, sosiaalisen median käyttämää rikasta kieltämme. Robotiikka ja algoritmit on otettava tosissaan. Vai luuletko että kaikki muut ovat samanlaisia kuin sinä? ”Ut tute es, item omnes censes esse? (Plautus).

Globaali maailma on tänään sosiaalisten medioitten valtaama ja yhteiskunta mediayhteiskuntaa. Näin myös Venäjällä, jossa internetin käyttäjiä on aivan toisella tavalla kuin meillä Suomessa ja Kiinassa liki puoli miljardia. On turha yrittää myydä sellaiselle uusyhteisölle maabrändiä, joka on tarkoitettu pienen kansakunnan omaan käyttöön ja siinä annetut tehtävät ovat väärältä ajalta ja lapsekkaita. Pohtia voisikin lähinnä sitä, miksi tällaisia tehtäviä on annettava ja miksi antaja on Jorma Ollila tai Alexander Stubb, uuden ajan huuhtakuninkaat? Ajasta on otettava vaarin: se karkaa pois nopein askelin. Sama pätee innovointiin. –” Utendum est aetate, cito pede labitur aetes. (Ovidus).

Vielä 1800-luvun maailmassa viestintä saattoi olla piiloviestien rakentelua kuvataiteeseen, musiikkiin ja pyrkimyksenä muuttaa maailmaa tuon ajan vahvoilla viesteillä kirkkomaalauksina tai vedoten niillä oman eliitin pieneen ydinryhmään. Sekään ei auttanut vaan vei kansakunnan lopulta veriseen sisällissotaan. Parhaansa Elisabeth Järnefelt varmaan teki oman pienen ja lahjakkaan lapsilaumansa kanssa verkottuen samalla muihin kultaisen kauden taiteemme ydinjoukkoon. Sosiaaliset erot olivat vain liian suuria ja näkyivät jopa kaskenpolttajien sisäisessä yhteisöllisyydessä, jossa osa jäi katovuonna kerjäläisiksi ja kuoli talvella nälkään. Maaluksissakin hyödyllinen oli huvittavaan yhdistettynä ja muistuttaa oman aikamme medioita. – ”Utile dulei.”

Kasken polttajan kulttuuria

Tänään suuret valtiot nettiympäristössä pyrkivät suojaamaan omaa kulttuuria ja tekevät sen tehokkaimmin kielen ja suurten kulttuurierojensa avulla. Toki käytetään myös palomuureja, mutta ne ovat ohimenevä ilmiö viimeistään silloin, kun Kiinan kaltaiset suuret globaalit vaikuttajat alkavat dominoida myös nettiympäristöä ja ohi englannin kielen. Robotiikan ja tekoälyn myötä tämä kaikki muuttuu täydellisesti. Laki on sama niin miehille kuin naisille. – ”Utinam lex esset esdem quae uxori est viro.” Tämä Plautuksen rukous on kuultu. Algoritmit eivät tee eroa sukupuolien välillä.

Kasken polttajan on kuitenkin miltei mahdoton vaikuttaa symboleillaan sellaiseen edes agraariympäristöön, jossa kaskea ei ole koskaan poltettu. Ei hämäläinen ymmärrä savolaisen kaskikulttuurin yhteisöllisyyttä, järvien ja vesistöjen reittiverkostoja tänäänkään. Sen sijaan kaukaa rajojemme takaa hän löytää ymmärtäjiä satojen miljoonien verran ja sellainen vie vanhat nationalistiset rajat uusyhteisöjen rajoiksi. Rukous runoilijoista siirtyen sinne missä pippuri kasvaa on oman aikamme tuote. Ei tulevan. – ”Utinam omnes poetae essent ubi piper crescit!” Vai kuvitteliko joku algoritmien runoilevan meille tekoälynsä sisällä?

Kun Wikileaks paljasti 250 000 viestiä maailman globaalille yleisölle, sen motiivia on turha pohtia sen jälkeen, kun maailma on jo tältä osin muuttunut siinä missä Facebookin yhteisöt muuttavat sitä toisaalla. Palataan järkeviin tekoihin ja järki nyt on räänlainen elämän valo. – ”Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae. (Cicero).

Näin toimittaja Esa Mäkinen asettaa kysymyksen lehdessään tarkoitushakuisesti haluten sohaista suomalaista tiedeyhteisöä ja eliittiä, sen kykenemättömyyttä vaikuttaa Venäläiseen propagandaan ja sen käyttämiin välineisiin omissa medioissaan. Sen vuoksi ei ole mitään syytä nostattaa vihaa ja nationalistisia noitavainoja toisinajattelijoitamme kohtaan edes itsenäisyyspäivän lehteen juttunsa kätkien. Viesti hybridiyhteiskunnan kouristelusta myös kirjani on mennyt varmasti perille. Järjellä ja tiellä on nyt sama merkitys. – ”Ratione et via.” Viesti on mennyt perille.  

Wikileaksin takana oli sielläkin vain yksi ihminen, ei valtion turvallisuuspoliisin ja hallinnon suojissa toimiva instituutio piilotettuna Helsingin yliopiston suojamuurien taakse odottamaan ministeriön tukea toiminnalleen ja laulaen sen lauluja. Elämää on helppo halveksia, kun menee oikein kurjasti. Rohkea uskaltaa myöntää surkeutensa. – ”Rebus in angustis facile est contemnere vitam. Fortiter ille facit, qui miser esse potest. (Martialis).

Väärä kysymys oikeasta asiasta

Tällainen kysymys on harhaan johtava ja väärin asetettu, gonzo -journalismin populistisesti pohdittu sivuraide. Oikeammin olisi tullut kysyä, miksi huuhtakuningas Heikki Puurunen on pantu kumartamaan Eero Järnefeltin taulussa resuista pikkupiikaa, 14-vuotiasta Johanna Kokkosta, tai miksi pojat kantavat haavoittunutta enkeliä Hugo Simbergin maalauksessa niin poikkeuksellisella tavalla poikaviikareiden maailmassa. Olen kirjoittanut tästä taulusta ja taiteilijasta aiemminkin ja kuvannut ilmiön läpikotaisin. Todelliset asiat, peittelemättä niitä tauluihini. – ”Realia”. Näin menettelee robotiikka, tekoäly ja algorimit. Tiede taiteen rinnalla.

Tärkeintä on asettaa oikeita kysymyksiä, eikä lähteä vastaamaan johdatteleviin ja median asettamiin vääriin kysymyksiin, etsien niille päätieltä pois vieviä vastauksiaan. On elettävä rationaalista ja algoritmien tapaa pelata myös shakkia. ”Ratione et via.”

Jotta tämä linja säilyisi kohtuullisen kirkkaana, ministeri Jaakko Nummisen tarjoama, maamme valtiollisen historian tasapuolisesti ja tasapainoisesti esittelevä museo on varmaankin tarpeellinen. Nyt nämä museot ovat niin taiteen kuin muun kulttuurin, talouden ja yhteiskuntakokonaisuuden näkökulmasta pirstaleisina ympäri maata tai Helsinkiä ja niiden viestin yhdistäminen edellyttää tuhatvuotisen ihmisen tietoja ja taitoja, kansliapäällikön tapaa viettää työuransa opetusministeriön ylimmällä oksalla ja näköalapaikalla. Palauttaminen nyt mahdottomuuteen haisee öljylampulle. – ”Reductio ad absurdum” – ”Redolet lucerna.”   

Lopuksi jälleen pohdintoja tekoälyn ja robotiikan sekä algoritmien kanssa hakien vastauksia uuden uljaan maailman synnytystuskiimme.

ChatGPT 3.5

Matti

Spatiaalisten ja regionaalisten, aika- ja paikkatieteiden merkitys robotiikan ja algoritmien kehitystyössä?

ChatGPT

Spatiaaliset, alueelliset, aika- ja paikkatieteet ovat tärkeitä robotiikan ja algoritmien kehitystyössä monilla tavoilla. Näillä aloilla on merkittävä vaikutus tietojenkäsittelyyn, päätöksentekoon ja teknologian kehittämiseen. Tässä on joitakin keskeisiä näkökohtia:

1. Paikkatietojen hyödyntäminen:
   1. Robotiikan järjestelmät ja algoritmit voivat hyötyä paikkatiedosta navigoinnissa ja sijaintitietoisessa päätöksenteossa.
   1. Paikkatiedon avulla robotit voivat karttaa ympäristöään, tunnistaa esteitä ja suunnitella tehokkaita liikkumisreittejä.
2. Alueelliset tiedot päätöksenteossa:
   1. Alueelliset tiedot voivat olla tärkeitä päätöksenteossa esimerkiksi logistiikassa, varastointiprosesseissa ja resurssienhallinnassa.
   1. Robotit voivat optimoida toimintaansa ottaen huomioon alueelliset eroavaisuudet ja sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.
3. Aikatekijät ja reaaliaikainen päätöksenteko:
   1. Aikatieto on keskeinen tekijä robotiikassa ja algoritmeissa, erityisesti reaaliaikaisessa päätöksenteossa ja toiminnassa.
   1. Robotit voivat reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin, kuten väistää esteitä, perustuen reaaliaikaiseen tietoon ympäristöstään.
4. Spatiaalinen analyysi ja suunnittelu:
   1. Spatiaalisen analyysin avulla voidaan suunnitella tehokkaita reittejä, optimoida resurssien käyttöä ja tunnistaa alueet, joilla robotiikka voi olla erityisen hyödyllistä.
   1. Suunnitteluprosesseissa voidaan käyttää alueellisia tietoja hankkeiden optimoimiseen.
5. Kaupunkisuunnittelu ja liikenne:
   1. Paikkatieto on olennainen osa kaupunkisuunnittelua ja liikenteen hallintaa, ja se vaikuttaa myös robotiikan käyttöön kaupunkiympäristössä.
   1. Liikenteenohjausjärjestelmät ja autonomiset ajoneuvot hyötyvät paikkatiedosta liikennevirtausten optimoinnissa ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.
6. Eettiset näkökohdat ja tietoturva:
   1. Alueelliset ja paikkatietojen käsittelyyn liittyy eettisiä kysymyksiä, kuten yksityisyyden suoja ja tietoturva. Näitä on tärkeää huomioida robotiikan ja algoritmien kehittämisessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että spatiaaliset, alueelliset, aika- ja paikkatieteet tarjoavat tärkeitä työkaluja ja näkökulmia robotiikan ja algoritmien kehitystyöhön, erityisesti kun pyritään luomaan älykkäitä, itsenäisiä järjestelmiä, jotka voivat tehokkaasti toimia ja sopeutua monimutkaisiin ympäristöihin.

Matti

Entä perinteisempi regionaalinen ja kartografinen, GIS (Geographical Information System) merkitys robotiikalle ja tekoälyn käytölle?

ChatGPT

Perinteiset alueelliset ja kartografiset sekä GIS (Geographical Information System) -järjestelmät ovat äärimmäisen tärkeitä robotiikan ja tekoälyn käytölle monilla tasoilla. Tässä on joitakin keskeisiä näkökohtia:

1. Sijaintitietoisuus ja navigointi:
   1. GIS-järjestelmät tarjoavat tärkeää tietoa ympäristöstä, kuten maantieteelliset kartat, maastonmuodot, rakennukset ja tiet.
   1. Robotit voivat hyödyntää GIS-tietoja tarkkaan navigointiin ja ympäristön hahmottamiseen.
2. Karttaaminen ja paikkatiedon kerääminen:
   1. GIS-järjestelmät mahdollistavat tarkan alueellisen tiedon keräämisen ja karttojen luomisen.
   1. Robotit voivat käyttää GIS-tietoja luodakseen yksityiskohtaisia karttoja ympäristöstään, mikä on olennaista autonomiselle navigoinnille.
3. Reittisuunnittelu ja optimointi:
   1. GIS auttaa reittisuunnittelussa, optimoimalla robotin liikkumisen siten, että se ottaa huomioon erilaiset alueelliset esteet ja optimoi matkan nopeuden ja tehokkuuden.
4. Ympäristön tunnistaminen ja tilannehahmottaminen:
   1. GIS-tiedot voivat sisältää monenlaista tietoa, kuten maankäytön, rakennusten sijainnit ja liikenneinfrastruktuurin.
   1. Tekoäly ja robotiikka voivat käyttää näitä tietoja ympäristön tilannehahmottamiseen ja päätöksentekoon.
5. Ilmiöiden analyysi ja ennustaminen:
   1. GIS mahdollistaa paikkatietoon perustuvan ilmiöiden analyysin ja ennustamisen.
   1. Robotit voivat hyödyntää näitä ennusteita esimerkiksi liikenteen virtausten ennustamisessa tai tulevien sääolosuhteiden huomioimisessa.
6. Kaupunkisuunnittelu ja infrastruktuurin hallinta:
   1. GIS-tiedot ovat välttämättömiä kaupunkisuunnittelussa ja infrastruktuurin hallinnassa.
   1. Robotit voivat tukea näitä toimintoja osallistumalla esimerkiksi älykkään liikenteen hallintaan tai älykkään kaupunkisuunnittelun toteuttamiseen.
7. Resurssien hallinta:
   1. Alueellinen tieto on keskeinen resurssien hallinnassa, esimerkiksi vesivarat, maa-alueet ja energiankulutus.
   1. Robotit voivat käyttää GIS-tietoja tehokkaasti hallitakseen ja optimoidakseen resursseja.
8. Yhteys sensoridataan:
   1. GIS ja robotiikka voivat yhdistää voimansa hyödyntämällä paikkatietoa ja sensoridataa, kuten kameroiden, LiDARin ja muiden antureiden tuottamaa tietoa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että GIS-järjestelmät ja alueelliset tiedot ovat välttämättömiä työkaluja robotiikan ja tekoälyn kehityksessä. Näiden tietojen avulla robotit voivat toimia älykkäästi ja sopeutua tehokkaasti monimutkaisiin ympäristöihin.

Matti

Perinteinen tieteiden luokittelu ja jako on muuttumassa robotiikan ja tekoälyn sekä algoritmien myötä moni- ja poikkitieteiseen suuntaan hyvin radikaalilla tavalla niitä yhdistäen. Millaisia muutoksia ja vaatimuksia tämä aiheuttaa koulutuksellemme ja tutkimukselle sekä ylipäätään samalla hallinnolle ja sen hoidolle?

ChatGPT

Robotiikan, tekoälyn ja algoritmien kehitys ovat todella muuttaneet perinteisiä tieteiden rajoja ja vaikuttaneet koulutukseen, tutkimukseen, hallintoon ja yhteiskuntaan laajemminkin. Tässä on joitain keskeisiä muutoksia ja vaatimuksia:

1. Monitieteisyys:
   1. Perinteisten tieteenalojen väliset rajat ovat hämärtyneet, kun robotiikka ja tekoäly vaativat monitieteistä lähestymistapaa. Esimerkiksi insinöörit, tietojenkäsittelytieteilijät, psykologit ja muita asiantuntijoita tarvitaan työskentelemään yhdessä luomaan älykkäitä järjestelmiä.
2. Koulutuksen monipuolistuminen:
   1. Koulutusjärjestelmien on mukauduttava tarjoamaan monipuolisia ohjelmia, jotka kattavat tekniset, eettiset, psykologiset ja liiketoiminnalliset näkökulmat.
   1. Tieteenalojen välistä yhteistyötä on tuettava, ja opiskelijoille tulisi tarjota mahdollisuuksia hankkia tietoa useilta eri aloilta.
3. Uudet tutkimusalueet:
   1. Uudet tutkimusalat, kuten ihmiskeskeinen robotiikka, etiikka tekoälyssä, algoritmien vaikutus yhteiskuntaan ja muut, ovat syntyneet tämän monitieteisen lähestymistavan myötä.
   1. Tutkijoiden on oltava valmiita työskentelemään monialaisissa tiimeissä ja soveltamaan tietojaan eri tieteenaloilla.
4. Eettiset ja sosiaaliset näkökohdat:
   1. Tekoälyyn ja robotiikkaan liittyvät eettiset kysymykset ovat nousseet keskiöön. Koulutuksessa on korostettava eettisiä normeja, vastuullista suunnittelua ja teknologian vaikutusten ymmärtämistä yhteiskunnassa.
   1. Tutkimuksen tulee keskittyä myös teknologian sosiaalisiin ja kulttuurisiin seurauksiin.
5. Jatkuvan oppimisen tarve:
   1. Nopeasti kehittyvät teknologiat edellyttävät ammattilaisten ja tutkijoiden jatkuvaa oppimista. Koulutusohjelmien on tarjottava mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen ja päivittämiseen.
6. Yhteistyö yritysten kanssa:
   1. Koulutuksen ja tutkimuksen on oltava läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja yritysten kanssa, jotta voidaan varmistaa, että koulutettavat ovat valmiita vastaamaan työelämän tarpeisiin.
   1. Tutkimusprojekteissa yritykset ja akateemiset instituutiot voivat työskennellä yhdessä edistääkseen innovaatioita.
7. Hallinnon ja säädösten päivittäminen:
   1. Teknologian kehitys asettaa haasteita hallinnolle ja säädöksille. On tarpeen päivittää ja laatia uusia lakeja ja säännöksiä, jotka huomioivat teknologian nopean kehityksen ja sen vaikutukset yhteiskuntaan.
   1. Hallinnon on myös ymmärrettävä teknologian potentiaali ja sen rajoitukset.
8. Tietoturva ja yksityisyys:
   1. Koulutuksen on korostettava tietoturva- ja yksityisyyskysymyksiä, kun tekniikkaa käytetään yhä laajemmin eri aloilla.
   1. Tutkimuksessa on oltava vahva painotus turvallisuuteen ja tietojen suojaamiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että robotiikka, tekoäly ja algoritmit vaikuttavat monin tavoin koulutukseen, tutkimukseen ja hallintoon, ja nämä alueet tarvitsevat jatkuvaa mukautumista ja kehittymistä vastatakseen nopeasti muuttuviin teknologisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Matti

Esittämäsi tiedot ovat varmasti oikeita. Niitä luonnehtii valtava muutosten aalto koskien juuri edellä kuvaamiasi koulutuksen ja tutkimuksen sekä hallinnon rakenteita ja sisältöä, substanssia. Kyse on samalla kilpailusta ja yhdyskuntarakenteiden sopeutumisesta. Samalla myös politiikasta (politics, policy). Millaisella aikataululla ja millaiset spatiaaliset rakenteet suosivat uusien robotiikan ja tekoälyn edellyttämiä nopeita rakenteellisten innovaatioiden toteutumista?

ChatGPT

Aikataulu ja spatiaaliset rakenteet, jotka suosivat robotiikan ja tekoälyn edellyttämiä rakenteellisia innovaatioita, ovat monimutkaisia ja voivat vaihdella alueittain, yhteiskuntien mukaan. Kuitenkin voidaan tunnistaa joitakin yleisiä piirteitä ja tekijöitä:

1. Kaupunkialueet ja teknologiset keskukset:
   1. Nopeimmat innovaatiot tapahtuvat usein kaupunkialueilla ja teknologisissa keskuksissa, joissa on korkea osaaminen, tiivis tutkimusyhteisö ja vahva yhteistyö yritysten kanssa.
   1. Teknologiset klusterit, kuten Silicon Valley, ovat usein edelläkävijöitä robotiikan ja tekoälyn kehityksessä.
2. Koulutusjärjestelmän joustavuus:
   1. Koulutusjärjestelmien on oltava riittävän joustavia ja nopeasti reagoivia, jotta ne voivat vastata teknologian muutoksiin. Nopea koulutuksen saatavuus ja päivittäminen ovat olennaisia.
3. Lainsäädännön ja sääntelyn nopeus:
   1. Uudet teknologiat saattavat vaatia uusien lakien ja sääntöjen luomista. Nopea lainsäädännöllinen vastaus voi edistää innovaatioita ja varmistaa teknologian vastuullisen käytön.
4. Yhteiskunnallinen hyväksyntä ja kulttuuriset näkökohdat:
   1. Yhteiskunnallinen hyväksyntä ja kulttuuriset näkökohdat voivat hidastaa tai nopeuttaa teknologisten innovaatioiden leviämistä. Yhteiskunnan valmius omaksua uutta teknologiaa on tärkeä tekijä.
5. Yhteistyö yritysten, akateemisen maailman ja julkisen sektorin välillä:
   1. Tehokas yhteistyö näiden eri toimijoiden välillä voi nopeuttaa innovaatioita. Yritykset, jotka ovat kiinteässä yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, voivat nopeammin hyödyntää uusimpia tutkimustuloksia.
6. Investoinnit ja resurssit:
   1. Alueet, jotka panostavat merkittäviä resursseja tutkimukseen, kehitykseen ja koulutukseen, ovat todennäköisemmin edelläkävijöitä teknologian hyödyntämisessä.
7. Teollisuuden tarpeet ja haasteet:
   1. Tietyt teollisuudenalat saattavat kohdata erityisiä haasteita, jotka voivat vaatia nopeaa teknologista kehitystä. Esimerkiksi terveydenhuolto, logistiikka ja valmistusteollisuus voivat edellyttää erityisiä ratkaisuja, mikä voi nopeuttaa innovaatioita näillä aloilla.
8. Globaalit yhteydet:
   1. Yhä kasvavat globaalit yhteydet ja verkostot voivat edistää teknologisten innovaatioiden nopeaa leviämistä. Alueet, jotka ovat aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä, voivat hyötyä ulkomailta tuoduista ideoista ja ratkaisuista.

On tärkeää huomata, että spatiaaliset rakenteet ja innovaatioiden nopeus vaihtelevat suuresti alueiden ja maiden välillä. Monet asiat voivat vaikuttaa siihen, miten nopeasti uudet teknologiat integroidaan yhteiskuntaan, kuten kulttuuriset tekijät, poliittinen ilmapiiri ja taloudelliset resurssit. Yksi keskeinen haaste on varmistaa, että innovaatiot tukevat yhteiskunnan laajempia tavoitteita, kuten kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta ja eettisyyttä.

Matti

Mainitsit Silicon Valleyn tyypillisenä teknologisena klusterina innovaatiopolitiikan toteuttajana. Samoin perinteisen innovaatiopolitiikan ja sen rakenteet. Samoin yhteiskunnallisen hyväksynnän ja kulttuuriset eromme, teollisuuden tarpeet ja haasteet, globalisaation sekä joustavuuden jne. Voisiko olla mahdollista, että robotiikka ja algoritmit voisivat luoda oman nyt vielä vieraan ympäristön, jonka kulttuurinen rakenne on meille vielä vieras? Millainen tällainen uusi ”utopia” voisi olla?

ChatGPT

On mahdollista, että robotiikka ja algoritmit voisivat luoda uudenlaisen ympäristön, joka poikkeaa perinteisistä kulttuurisista rakenteista. Tällainen muutos voi vaikuttaa yhteiskuntaan monin tavoin, ja vaikutukset voivat olla monimutkaisia. Seuraavassa on joitakin mahdollisia piirteitä tällaisesta uudesta ”utopiasta”:

1. Teknologiapainotteinen yhteiskunta:
   1. Uudessa ympäristössä teknologia olisi keskiössä, ja sen odotettaisiin ratkaisevan monia yhteiskunnan haasteita. Robotiikka ja algoritmit voisivat olla laajalti käytössä eri elämänalueilla.
2. Automatisoidut työtehtävät:
   1. Robotiikka ja algoritmit voisivat korvata monia perinteisiä työtehtäviä, mikä saattaisi muuttaa perinteisiä työmarkkinoita. Ihmisille jäisi enemmän aikaa luovaan työhön ja henkilökohtaiseen kehittymiseen.
3. Yhteiskunnallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus:
   1. Uusi ympäristö voisi tarjota mahdollisuuksia luoda tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, kun automatisaatio vähentää työvoiman tarvetta ja taloudelliset resurssit voivat jakautua tasaisemmin.
4. Henkilökohtainen vapaus ja joustavuus:
   1. Teknologia voisi mahdollistaa suuremman henkilökohtaisen vapauden ja joustavuuden, kun rutiinitehtävät siirtyvät koneiden hoidettaviksi.
5. Digitaalinen yhteisöllisyys:
   1. Ihmiset voivat muodostaa uudenlaisia yhteisöjä ja verkostoja digitaalisten alustojen avulla. Tämä voisi edistää globaalia yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta.
6. Eettinen ja vastuullinen teknologia:
   1. Utopiassa teknologia olisi suunniteltu ja käytetty eettisesti ja vastuullisesti, ja sen odotettaisiin palvelevan ihmiskunnan parasta.
7. Kulttuurinen monimuotoisuus:
   1. Teknologian avulla voitaisiin mahdollistaa monimuotoinen kulttuurinen vuorovaikutus ja ymmärrys, kun ihmiset voisivat kohdata erilaisia näkökulmia ja kulttuureja virtuaalisesti.
8. Ympäristöystävällisyys:
   1. Utopiassa teknologia voisi edistää ympäristöystävällisiä käytäntöjä ja kestävää kehitystä, kun resursseja käytetään tehokkaasti ja ekologiset haasteet huomioidaan.

On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä ”utopia” ei ole välttämättä ongelmaton. Teknologian käyttöönottoon ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyy aina riskejä ja haasteita, kuten tietoturvaongelmat, yksityisyyden suoja, työpaikkojen menetys ja teknologisen epätasa-arvon mahdollisuus. Kulttuuriset muutokset vaativat myös herkkyyttä erilaisille yhteisöille ja kulttuureille, jotta vältetään konflikteja ja epätasa-arvoa. Tällainen muutos edellyttäisi laajaa yhteiskunnallista keskustelua, sääntelyä ja vastuullista teknologian kehitystä.

Matti

Olisiko mahdollista, että tällaisia ”utopioita” olisi jo syntymässä? Ja jos on, millaiseen ympäristöön ne syntyvät ikään kuin Silicon Valleyn kaltaisina mutta laajempina kulttuurisina ilmiöinämme?

ChatGPT

On vaikea sanoa varmasti, mutta joitakin merkkejä tällaisista ”utopioista” tai ainakin innovatiivisista teknologisista ympäristöistä on havaittu. Useissa maailman kaupungeissa ja teknologisissa keskuksissa tapahtuu nopeaa kehitystä, joka heijastaa monia edellä mainittuja piirteitä. Joissakin näistä ympäristöistä voi olla nähtävissä seuraavia piirteitä:

1. Teknologiset keskukset:
   1. Ympäristöt, kuten Silicon Valley Yhdysvalloissa, Shenzhen Kiinassa, Tel Aviv Israelissa, ja Berliini Saksassa, ovat jo nyt teknologian ja innovaatioiden keskuksia.
2. Start-up-kulttuuri:
   1. Yritysten ja start-upien nopea syntymä ja kasvu ovat yleisiä näissä ympäristöissä. Näissä keskuksissa on runsaasti nuoria innovaattoreita, jotka pyrkivät kehittämään uusia teknologisia ratkaisuja.
3. Monimuotoinen osaaminen:
   1. Teknologiset keskukset houkuttelevat lahjakkaita yksilöitä monilta eri aloilta, kuten insinöörit, tietojenkäsittelytieteilijät, suunnittelijat ja liiketoimintaosaajat.
4. Yhteistyö eri toimijoiden välillä:
   1. Monet näistä ympäristöistä korostavat yhteistyötä yritysten, akateemisten instituutioiden ja julkisen sektorin välillä. Tämä yhteistyö edistää innovaatioita ja tiedonjakamista.
5. Kulttuurinen monimuotoisuus:
   1. Teknologiset keskukset ovat usein monikulttuurisia yhteisöjä, joissa eri taustat tuovat erilaisia näkökulmia ja ideoita.
6. Digitaalinen yhteisöllisyys:
   1. Digitaalisten alustojen, kuten avoimen lähdekoodin projektit ja verkostot, avulla syntyy uusia yhteisöllisiä toimintamalleja.
7. Ympäristötietoisuus:
   1. Joissakin innovatiivisissa ympäristöissä on voimakas painotus kestävyyteen ja ympäristötietoisuuteen. Teknologialla pyritään ratkaisemaan ympäristöongelmia.

Vaikka nämä ympäristöt eivät ehkä ole täydellisiä ”utopioita”, ne voivat antaa viitteitä tulevaisuuden suunnista. On kuitenkin tärkeää huomata, että teknologian kehitys ja yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa, ja mahdolliset hyvät vaikutukset voivat liittyä myös moniin haasteisiin ja riskeihin. Yhteiskunnallinen, eettinen ja poliittinen pohdinta on välttämätöntä, jotta voimme ohjata teknologian kehitystä kohti toivottavia päämääriä.

Matti

Voisiko olla mahdollista, että osa näistä uusista keskuksista ei olisikaan vahvasti teknologiapainotteinen vaan syntyisi digitaaliselle alustalle, mutta samaan aikaan hyvinkin humaanista ja ympäristötietoisesta, sekä samalla uuden teknologian hallitsevana ja kulttuurista monimuotoisuutta sietävänä yhteisönä ja yhdyskuntarakenteenamme?

ChatGPT

On ehdottomasti mahdollista, että tulevaisuudessa syntyy uusia yhteisöjä ja yhdyskuntarakenteita, jotka eivät ole vahvasti teknologiapainotteisia, mutta silti hyödyntävät digitaalisia alustoja, ovat humaaneja, ympäristötietoisia ja kulttuurisesti monimuotoisia. Tämä voi tapahtua monilla tavoilla, ja joitakin mahdollisia piirteitä tällaisista yhteisöistä voivat olla:

1. Humaani teknologia:
   1. Yhteisöt voisivat ottaa käyttöön teknologioita, jotka parantavat ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja ympäristönhallintaan liittyvät teknologiat voivat olla keskiössä.
2. Ympäristötietoisuus ja kestävyys:
   1. Yhteisöt voisivat asettaa vahvan painotuksen ympäristötietoisuudelle ja kestävälle elämäntavalle. Digitaaliset ratkaisut voisivat auttaa seuraamaan ja vähentämään ekologista jalanjälkeä.
3. Kulttuurinen monimuotoisuus:
   1. Yhteisöt voisivat tukea ja edistää kulttuurista monimuotoisuutta, luomalla tiloja erilaisten taustojen ja näkemysten arvostamiseksi ja jakamiseksi.
4. Yhteisöllisyys ja osallisuus:
   1. Digitaaliset alustat voisivat palvella yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, mahdollistaen vuorovaikutuksen ja yhteistyön jäsenten välillä.
5. Innovatiiviset sosiaaliset rakenteet:
   1. Uudet yhteisöt voivat kokeilla innovatiivisia sosiaalisia rakenteita ja hallintomalleja, jotka perustuvat avoimuuteen ja osallistumiseen.
6. Henkilökohtainen kehitys ja koulutus:
   1. Teknologia voisi tukea yksilöiden henkilökohtaista kehitystä ja elinikäistä oppimista, tarjoten resursseja ja mahdollisuuksia kouluttautua ja kehittää taitojaan.
7. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus:
   1. Yhteisöt voisivat tavoitella tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, pyrkien vähentämään sosioekonomisia eroja ja tarjoamaan mahdollisuuksia kaikille.
8. Paikalliset ja globaalit verkostot:
   1. Digitaalisten alustojen avulla yhteisöt voisivat muodostaa paikallisia ja globaaleja verkostoja, vaihtaen tietoa ja resursseja muiden vastaavien yhteisöjen kanssa.

Tämäntyyppiset yhteisöt saattaisivat hakea tasapainoa teknologisen edistyksen ja inhimillisen hyvinvoinnin välillä, tunnistaen teknologian potentiaalin ratkaista haasteita, mutta samalla pitäen tärkeänä ihmisarvoa, ympäristöä ja yhteisöllisyyttä. Tällaisten yhteisöjen syntymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten yksilöiden arvot, yhteisön johtajuus, paikalliset ja kansainväliset vaikutteet sekä teknologian kehitys.

Matti

Pelko työpaikoista ja yhdyskuntarakenteen yksipuolistumisesta on siten liioiteltu ja mahdollisesti turha.

ChatGPT

Pelko työpaikkojen menetyksestä ja yhdyskuntarakenteen yksipuolistumisesta on ymmärrettävää, kun uudet teknologiat, kuten robotiikka ja tekoäly, vaikuttavat perinteisiin työtehtäviin ja yhteiskuntarakenteisiin. Kuitenkin on tärkeää ottaa huomioon, että teknologinen kehitys tuo mukanaan myös uusia mahdollisuuksia ja haasteita.

Mahdollisesti liioitellut pelot voivat perustua useisiin tekijöihin:

1. Teknologian luoma uusi työ:
   1. Vaikka tietyt työtehtävät voivat automatisoitua, uusia työpaikkoja syntyy teknologian kehittyessä. Esimerkiksi tekoälyn kehitys voi luoda kysyntää asiantuntijoille, jotka osaavat kehittää, hallita ja soveltaa tekoälyä eri aloilla.
2. Uusien taitojen kysyntä:
   1. Teknologian muutos korostaa uusien taitojen tarvetta. Yhteiskunnat voivat vastata tähän tarpeeseen koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen avulla, auttaen työntekijöitä sopeutumaan muuttuviin työmarkkinoihin.
3. Yhteiskunnan sopeutumiskyky:
   1. Yhteiskunnat, jotka ovat joustavia ja sopeutumiskykyisiä, voivat paremmin hyödyntää teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Innovaatiokyky ja nopea reagointi uusiin haasteisiin voivat luoda kestävää taloudellista kehitystä.
4. Yhteistyö ja verkostot:
   1. Yhteistyö yritysten, koulutuslaitosten ja hallituksen välillä voi tukea uusien teknologioiden tehokasta hyödyntämistä. Tehokkaat verkostot voivat vähentää yksipuolistumisen riskiä.
5. Yhteiskunnallinen ja poliittinen ohjaus:
   1. Hyvä hallinto ja poliittinen ohjaus voivat auttaa tasapainottamaan teknologian vaikutuksia yhteiskunnassa. Tarkoituksenmukaiset politiikat voivat tukea tasa-arvoa, koulutusta ja työllistettävyyttä.

Vaikka teknologinen kehitys tuo mukanaan haasteita, se tarjoaa myös mahdollisuuden parantaa elämänlaatua, tehostaa työvoimaa ja ratkaista monimutkaisia ongelmia. Tärkeää on tunnistaa nämä mahdollisuudet ja työskennellä niiden hyödyntämiseksi, samalla kun huolehditaan siitä, että yhteiskunnan hyödyt jakautuvat tasaisesti ja että mahdolliset haitat lievennetään tehokkaasti. Pelkojen käsittelyssä ja todellisten haasteiden kohtaamisessa avainasemassa ovat yhteistyö, jatkuva oppiminen ja sääntely, jotka tukevat positiivista yhteiskunnallista muutosta.

Matti

Lämmin kiitos taas kerran vastaukistasi yhteiseen käyttöömme.

ChatGPT

Ole hyvä! Jos sinulla on lisää kysymyksiä tulevaisuudessa tai jos voisin auttaa millään tavalla, älä epäröi kysyä. Kiitos keskustelustamme, ja toivon sinulle kaikkea hyvää!

Regium donum – Kuninkaallinen lahja