Oulussa ilmestyvä Kaleva muistelee aikoja, jolloin liityimme EU:n jäseneksi ja myöhemmin mukaan tuli myös yhteinen valuutta euro. Kirjoitin nuorena professorina usein Kalevaan Oulussa asuen, Kellon Kiviniemessä Haukiputaalla matkaten sieltä Linnanmaan kampusalueelle. Turku oli liki toinen kotikaupunkini ja Turun yliopisto, myöhemmin myös nykyinen luonnonvaran tutkimuskeskus (Luke).
Luonnonvaramme ja poikkitieteisyys sekä globaali matkustaminen tiedepuistotoiminnassa ”agropoliittana” liikkuen oli osa tuon ajan elämääni. Innovaatiopolitiikkaa ja sen kluetereita hoitivat etenkin yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteyteen synyneet tiedepuistot, joista Oulu tunnettiin ensimmäisenä Suomessa. Oli syytä väitellä sekä luonnontieteissä että ihmistieteissä sekä pitää yhteyttä perustieteen rinnalla tieteen soveltajiin ja yrittäjiin, hallintoon ja kouluttajiin.
Tiedeyliopisto on eri asia kuin tutkimuslaitokset. Kampusalueiden teknologiakeskukset ja tiedepuistot taas imuroivat alueilleen valtaosan vakavasti otettavaa innovaatiotoimintaa ja alan yrittäjyyttä. Niiden maailmanjärjestöt olivat varmin tapa pitää yllä myös omaa osaamistaan.
Meillä oli tuolloin myös neuvoa antava kansanäänestys. Aivan kaikki ei ole ehkä mennyt kuten kiihkeimmät EU uskovaiset lupailivat. Historian tutkija ei kutenkaan saa lähteä spekuloimaan ja jossittelemaan. Sen sijaan meillä on oikeus ja velvollisuus pohtia, kuinka tästä eteenpäin ja se edellyttää vaaleissa käyntiä sunnuntaina. SE on poikkeuksellisen tärkeä vaali meille kaikille. Nyt vielä erityisen tärkeä myös lokaalisten, paikallisten asioittemme hoidolle.
Tästä on puhuttu ja kirjoitettu aivan liian vähän. Se olisi tullut myös selittää reaaliaikaisessa maailmassa eläville ihmisille ja heidän perheilleen, jopa koulunsa aloittaville lapsille ja eläkevaareille. Nyt mediamme ei ole siinä oikein onnistunut. Ilmiö koetaan edelleen liian etäisenä ja vaikeana selitettävänä. Ikääntyneet naiset ymmärtävät tämän vaareja paremmin. Kaikki viisaus tahtoo olla vanhenevissa naisissa.
Eurooppa ja globaali maailma elää vaihetta, joka on Suomen kohdalla erityisen kiintoisaa aikaa. Meillä on poikkeuksellisia mahdollisuuksia, joihin on nyt tartuttava etuajassa. Myöhempi päivittely ja jälkiviisaus ei auta yhtään.
Olemme nyt, ensimmäisen kerran historiassamme, oikeasti kokoamme suurempi vaikuttaja ja meitä myös seurataan tarkalla korvalla. Siitä ei pidä olla pelkästään otettu. Meitä kun samalla pyritään manipuloimaan.
Tuleva vuosikymmen on kuitenkin kovin erilainen kuin 1990-luku ja sen kanssa eläneet äänestäjämme. Joku ennakoi myös vuoden 2011 ja 2015 tapahtumat otsikolla ”Arctic Babylon 2011 ja 2015”. Uusimmat kaksi kirjaani ovat tulleet juuri painosta nimellä ”Suomi – Maailman onnellisimman maan oppikirja I ja II”.
”Social media – Economy and Strategy” oli se luetuin kirjani ja nousi 2000 miljoonan alan käsitteen kärkeen googlaten ja oli siellä vuosia. Mietitäänpä taas missä olemme huomenna. Ei sitä, missä olimme eilen tai tänään. Eilisen ja juuri nyt elettävän päivän ennakointi ja ennustaminen ei auta ketään, olkoonkin että jälkiviisaus on se imelin ja typerin viisauden lajimme.