Brittien ero EU:sta ja oma vuosisadan rakenenmuutoksemme hallitsevat nyt medioitamme. Niiden yhdistäminen yhteen on medioillemme vierasta. Niillä kun on yhteistä historiaa takana. Kokonaiskuva eurooppalaisesta aluerakenteesta ja toimintojen järjestelyistä ei toki poikkea dramaattisesti suomalaisesta tavasta muuttaa palvelujensa saatavuutta ja rakenteita ikään kuin olisimme saareke vailla kytkentää naapureihimme, EU:n rakentesiin ja globaaliin käytäntöön. Paikallinen nujakointi ja piirisarjan pallon peluu potkupallona ei ole eurooppalaista tai globaali jalkapalloä nähnytkään. Kun käypiä malleja haetaan, ne on haettava hyvästä teorista ja muualta kuin Jämsästä tai kuunnellen lahtelaisen poliitikon viisauksia. Ei näin syntynyt aikanaan Nokian kaltaisia rakenteita. Jämsästä mallia hakien ja Forssan tapaan eläen.
Matka Forssasta kotitilalleni Iisalmeen kulkee tuhatvuotisen rajan yli. Se on ollut antropologinen raja, luonnonmaantieteellinen vedenjakaja ja miekalle piirretty. Se muistuttaa matkaa Kabulista Pakistanin rajalle vanhaa silkkitietä mutkitellen ja on yhtä pitkäkin. Yhteistä veristä historiaa on, joskin myös välillä aikaa kerätä voimia yhteisöjen tueksi ja yksilön turvaksi. Viimeisimmät vuodet ovat olleet vaikeita. Keihäänheittäjiä, rallikuskeja, pitkän matkan juoksijoita ja hiihtäjiä, painijoita, ei tahdo nyt löytyä. Valtiomiehetkin ja kirjailijat ovat hakusessa. Jämsässä jätkää odotellaan.
Talebantietä Forssasta Jämsän kautta Iisalmeen ajaen, yhden pysähdyksen taktiikalla, pysähdyn Jämsään ja jututan Jämsän äijiä. Jämsän äijä jäi taivaasta ja Jyrki Kokko kertoo sen tarinan blogissaan näin:
Jämsän Äijän tarina
Jämsän äijä oli alkuperäiseltä nimeltään Jerusalemin suutari, joka oli sanonut itseään myös vihtahousuksi. Vihtahousun nimen voivat vielä vanhemmat ihmiset muistaa. Ennen vanhaan lapsia varoitettiin: ”Ellet ole hiljaa, vihtahousu tulee.”
Jerusalemin suutarin tarina alkaa kun suutarin kotiin tuli uskovainen henkilö, joka pyysi yösijaa levätäkseen vaikka huoneen nurkassa lattialla. Suutari kielsi yösijan ja pyysi vierasta poistumaan. Vieras poistui surumielin ja sanoi lähtiessään: ”Minä lähden, mutta niin lähdet sinäkin ja aina vaellat ympäri maailmaa, etkä lepopaikkaa tule mistään saamaan.”
Niin alkoi suutarin ikuinen vaellus. Suutari lähti ja otti kontin selkäänsä, kepin käteensä, tuohiset virsut jalkaansa ja henkiolentona liikkui satoja kilometrejä ympäri maailmaa. Välillä hän näyttäytyi ihmisille ja sanoi olevansa vaeltava kulkija, jolle ei missään lepoa anneta.
Tarina kertoo, että tämä mies oli liikkunut hyvin paljon Jämsässä. Hän saapui erääseen kokoukseen ja kertoi, ettei hänellä ole paikkaa niin elävien kuin kuolleidenkaan joukossa. Äijän elämäntarinan kuultuaan sanoivat kokouksen osallistujat hänelle: ”Mene vaikka helvettiin, niin saamme olla sinulta rauhassa.” Äijä vastasi: ”Sinne eivät ota, koska olen sijaton sielu.” Näin syntyi Jämsässä paljon käytetty sanonta: ”On kuin sijaton sielu helvetissä.”
Ihmiset käskivät äijää menemään uskovaisten kokoukseen. Uskovaiset taasen neuvoivat pyrkimään taivaaseen, koska kerran on henkiolento. Sinne äijä meni. Taivaan portilla pyhä Pietari sanoi: ”Kuka olet ja mikä on nimesi?” Äijä sanoi: ”Olin Jerusalemin suutari, vihtahousuksi myös nimetty, äijäksi Jämsässä nimitettiin kun tänne neuvoivat.” Pietari sanoi: ”Taivaaseen et pääse, jäät pois, ei ole nimeäsi elämän kirjassa. Muuta mahdollisuutta ei sinulla ole, kuin jatkaa vaellustasi Jämsän äijänä.” Näin syntyi sananparsi: ”Jäi kuin Jämsän äijä taivaasta.” Tarinan alkuperä lienee 150 vuotta.
Oikein hyvää juhannusviikkoa ja varokaa Jämsän äijän kohtaloa lounaishämäläiset päättäjät ja poliitikot. Haistelkaa vähän ulomman ilmakehän ideoita ja lukekaa ainakin se, mitä yhdyskuntasuunnittelun ja aluetalouden avain käsitteet merkitsevät. Se auttaa jo ainakin avaamaan jonkun alan tuhansista tuotteista myös kirjoina. Ei niitä lukien helvettiin joudu. Päinvastoin.
Matti Luostarinen