Johannesburgin tiedepuistojen maailmankonferenssi ja Suomen kuntavaalit
Kävin läpi Internet ympäristön vaalikoneita heti palattuani Johannesburgin tiedepuistojen maailmankonferenssista. Pidin siellä esitelmän yritysten, yksityisten henkilöiden sekä organisaatioiden suhteesta Internet ympäristöön. Takana oli yli 30 miljoonan blogaajan reaaliaikaiset seurannat ja tutkimukset vaalikoneita vikkelämmällä tavalla.
Onko jotain mennyt vikaan?
Tavoite oli selvittää uuden median suhde vanhaan sekä uusien yhteisöjen syntyä ja leviämistä tässä nuorten paremmin tuntemassa maailmassa. Maailma on kotien maailma ja lasten asia etenkin Afrikassa. Onko Suomessa mennyt tässä jotain vikaan? Olisiko meillä jotain oppimista sieltä? Ohjatessani Pohjois-Karjalassa kuntien yhteistyötä, sama aihe oli esillä jo 1990-luvun alussa verkosto- ja klusteritaloutena. Tämä talous ei ole sellainen, jona porterismi on meillä ymmärretty. Klusteritalous on ymmärretty ja otettu vastaan kunkin kulttuurin omilla säännöillä ja ehdoilla. Niin myös meillä Suomessa. Se ei toteudu sellaisena kaikkialla maailmassa saati webympäristön sisällä sen innovatiivisimmassa osassa, joka sitä ohjaa.
Emme myönnä ongelmaamme
Verkostotyön yhteisöllistä ja webympäristön sosiaalista mallia esittelin nyt Afrikassa, aiemmin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa sekä EU:n alueella. Verkostojen ja uuden teknologian tuli yhdistää ihmisiä yhteisöiksi, ei eristää, kuten Suomessa usein näyttäisi tapahtuvan. Suomi esiintyi blogosfäärissä eri tavalla kuin monet muut kulttuurit ja siihen olisi tullut kiinnittää huomiota jo aiemmin. Afrikasta on aivan liian pitkä matka Suomeen tiedon levittämiseksi ja ongelmiemme oivaltamiseksi. Olemme liian lähellä nähdäksemme oikein. Keskellä ongelmaa. Jos emme ole ratkaisu sille olemme osa ongelmaamme, jota yritämme omahyväisesti nyt tulkita.
Suomen tauti
Kirjoittaessani tätä taustalla soi surumusiikki. Nuori suomalainen opiskelija on juuri ampunut yhdeksän toveriaan Etelä-Pohjanmaalla. Juuri kun olimme toipumassa viime marraskuun tapahtumista Jokelan murhenäytelmässä ja totesimme sen olevan yksittäisen tapahtuman. Sellainen se ei valitettavasti ollut. Suomalainen yhteiskunta ja kuntavaalit saivat uuden ilmeen. On myönnettävä että meillä on jotain todella vialla ja se vika ei korjaudu politikoimalla. Ei osoittamalla sormella ja retoriikalla. Kansainvälisesti meitä seurataan nyt erityisen huolella ja huolestuneesti. Aletaan puhua Suomen taudista.
Pragmatismi ei ole ideologia
Vaalikoneissa kyseltiin hyvin kansallisia teemoja, ei paikallisia ja sellaisia, joita webympäristö käyttää ja on kansalaismediaa. Se on hyvin suomalainen tapa kokea sisäiset rakenteet ulkokohtaisesti ja pragmaattisen pinnallisesti. Ideologia muuttuu pragmatismiksi. Vaalikoneet oli tehty olettaen, että kuntien ja kotien ongelmat olisi listattavissa julkiseen ja yksityiseen, korkeaan tai matalaan taloon, vaurastumiseen tai köyhtymiseen, betoniin tai puutarhaan, pieneen tai suureen kuntaan. Kysymykset eivät olleet mielestäni ihmisen mittaisia. Kunnallishallinto ei ole valtion hallintoa eikä ole kahta samanlaista kuntaa tai kotia. Webyhteisö on oivallettava oikein ja käytettävä oikeaan tarkoitukseen, ei pragmaattiseen pullisteluun teknologisella osaamisella ja sen innovoinnilla. Kenen perheelle sellaisesta on emotionaalista käyttöä?
Vieraan kulttuurin kieli
Kuntatalous ja webympäristö yksityisen ihmisen kansalaismediana ei nyt toimi. Päätökset ja niiden valmistelu tulisi tehdä avoimesti, jossa yksilö ja perheet ovat avainsoluja, kasvatusvastuu ja vanhushoito yhteisöllinen, ei eriytyneenä saati mustavalkoinen näkökulma kirjavassa uusmedian satamassa ja sen purjeissa. Siellä on osattava kaikki tuulet ja hallittava myös meille vieraat kulttuurit ja kielet. Edustuksellisessa demokratiassa siellä on osattava edustaa rohkeasti omaa talousaluetta ja sen kilpailuetuja. Sen kilpailuetu on muuta kuin sokea tapa nähdä maailma nollasummapelinä, jossa peliteoreetikot elävät konfliktiteorioineen.
Väärää regionalismia vuodesta toiseen – sen saat mitä pakenet
Maailma ei jakaudu globaaliin ja paikalliseen, alueelliseen ja kansalliseen, vaan paljon näitä pienempiin soluihin ja näiden väliseen vuorovaikutukseen. Puolueista Keskusta on ottanut sen ohjelmakseen oivaltaen, kuinka vanhuksia ei hoideta eriytyneesti eikä lapsia kasvateta vain yhdellä tavalla. Suomi on siirtynyt monikulttuuriseen vaiheeseen ja kuntatalous ei ole enää pieni ja suljettu saareke, salaseura ajaa jonkun ryhmän etua.
Samalla kun saimme uusyhteisöt, uusperheet ja reaaliaikaisen tiedon siirron, uusmedian, saimme myös kuntien organisaatioille valtavan uuden haasteen. Miten selvitä seuraavat vuodet ja vuosikymmenet yhdistäen kirjava satama ja perinteinen kuntarakenne muuttaen organisaatio kuntataloudessa vastaamaan paremmin uutta aluetaloutta. Aluetalous on suuremman yksikön hoitamista ja kokonaan toinen haaste kuin kuntatalous ja kunnantalo laitoksineen. Siinäkin tarvitaan verkottumista ja näkökulmaa, joka ymmärtää sekä takaa tulevan historiansa ja sen sosiaalisen muistin että edessä olevat uudet haasteet. Ei saa paeta historiaansa. Sen saat mitä pakenet.
Kolikon kolmas sivu tärkein
Jotta yksityisen ihmisen, lapsen ja aikuisen, ikäihmisen uusiin kasvaviin tarpeisiin voidaan vastata, tarvitaan paljon mutkikkaampi uusi organisaatio kuin kuvitelma pelkistä kuntarajojen hävittämisestä. Niin helppoa se ei ole. On rakennettava kokonaan uusia organisaatio, jossa kunnat tulevat mukaan sitä laatimaan unohtamatta yhteisöjään, jossa tarvitaan aina myös keskustan molemmin puolin olevat näkökulmat. Tarvitaan aina molempia. Kolikon kaksi puolta on vain harhaa. Oleellista on dynaamisuus, jossa kyljellään oleva kolikko vaihtaa kaiken aikaa pyöriessään asemaansa, eikä pysyvää ole muu kuin muutoksen pysyvyys. Tämä muutos on vain ymmärrettävä sisältä nähtynä ja myös emotionaalisena prosessina. Ei vain teknisenä tai taloudellisena etunäkökohtien saalistuksena.
Emotionaalinen symbolirakenne
Nuoret Internet sukupolvet kokevat sen symbolirakenteet emotionaalisina ilmiöinä. On omituista miten heidän vanhempansa eivät tätä oivalla ja käyttävät kieltä, jossa nämä tunnesisällöt saavat karkean brutaalin merkityksen myös medioissa. Eihän heidän vanhempansa pilkanneet aikanaan arvoja, jotka olivat pyhiä kielen tai kulttuurin symbolirakenteiden avainkäsitteitä. Jos joku niitä pilkkasi, hän sai uhkauksen vankilatuomiosta. Nyt näin saa tehdä pienelle lapselle ja kasvavalle nuorelle päivittäin. Syntyy tolkuttomia väärinkäsityksiä ja tunne-elämän konflikteja.
Historialliset vaalit
Suomi kiitettiin liki sadan kansakunnan toimesta Johannesburgissa dynaamisen innovaatio yhteiskunnan rakentajana numero yksi. Se oli parasta mitä olen urallani kokenut. Suomalainen delegaatio pantiin tanssimaan afrikkalaisten ystäviemme kanssa rivitanssia ja letkajenkkaa afrikkalaisittain. Se sujui hyvin. Miten se sujuu Lounais-Hämeessä on vaalien tärkein teema.
Forssan ja Lounais-Hämeen takana on maan komein taloushistoria Jokilääninä ja Loimon kuntana 1800-luvulta. Tämä kunnia on palautettava ja talousalue saatettava takaisin globaalin maailman kansalliselle kartallemme. Se on tavoite, jolla vanhukset ja lapset saavat kestävän kehityksen mukaisen huolenpidon ja kaiken keskipisteenä on koti ja sen ympäristö. Kyllä kodit sen tietävät.
Matti Luostarinen, filosofian ja valtiotieteitten tohtori, dosentti ja erikoistutkija
www.mattiluostarinen.fi