“Julistamme pyhän marssin. Kutsumme miljoonia autiomaasta puhdistamaan Libyan talo talolta. Olen taistelija, kapinallinen teltasta ja kuolen marttyyrinä. En ole määrännyt yhtään luotia ammuttavaksi. Kun sen teen, kaikki palaa. Kaikki te, jotka rakastatte Muhammar Gaddafia, tulkaa kaduille ja turvatkaa ne. Älkää pelätkö. Haluatteko Yhdysvaltain valloittavan maanne kuten Afganistanin ja Irakin?”
Historiaan jäävät kuvat
Nämä lauseet moni näki televisiostaan eilen ja Helsingin Sanomat (23.2) oli tallentanut niistä parhaita paloja. Ne lauseet jäävät historiaan ja painuvat mieleemme aggressiivisen, yli 40 vuotta rautaisella otteella hallinneen eversti Gaddafin vuodatuksina ränsistyneestä armeijan tukikohdasta Tripolissa. Libyan diktaattori toi mieleen mielipuolisen ihmisen, sairaan Aadolf Hitlerin julistuksen toisen maailmansodan aattona. Sellainen kokemus on järkyttävä satojen ihmisten kuollessa oman armeijan ja poliisin aseista.
On olemassa yhden selityksen ihmisiä. Nämä kertovat kuinka kaikki tämä Tunisiasta alkanut selittyy yhdellä asialla. Ja että heillä oli tämä selitys valmiina jo kauan ennen muiden selitysten syntymää. Sillä samalla selityksellä he kertovat myös vaikkapa suomalaiset tulevat vaalit ja niiden perussuolaisten tuoman yllätyksen, herravihalla ja populismilla. Tietokoneen vaalikyselyyn jokainen hämäläinen ehdokas on laittanut omikseen perussuomalaiset arvot. Niitä käyttäen kaikki ehdokkaat kasautuvat yhteen nippuun kymmenen prosentin hajonnalla. Sellainen on opportunismia, mutta samalla poikkeuksellisen tyhmää. Perussuomalaiset arvot leviävät eikä vaihtoehtoja näytä edes olevan. Puoluetoimistot kouluttavat nyt ehdokkaitaan väärin. Perussuomalaisten menestyksen taustalla on useita selityksiä, ei vain yksi.
Arabimaailman sama kuvio rikkoutui
Kun kansa lähtee kadulle toistuu samat kuviot, kertoo toimittaja Heikki Aittokoski (HS 23.2). Ensin tulee myönnytyksiä, tyranni lupaa parannuksia. Sen jälkeen kun kansa ei poistu kaduilta, tulee lisää lupauksia ja uudistustarjouksia. Kun kansa pysyy kaduilla, tyranni katoaa maastaan. Näin tapahtui Tunisiassa ja Egyptissä.
Se mikä toimii Tunisiassa ja Egyptissä, ei toimi enää Gaddafin Libyassa. Myönnytyksiä ei luvata, vain pyhää sotaa. Ongelmana vain on, ettei Gaddafi ole uskonnollinen johtaja ja fundamentalistisen maailman kokoaja klaanien yhteisöissä vaan aivan tavallinen, hyvin sairas ihminen. Sellaiseen on suhtauduttava kuten sairaaseen suhtaudutaan.
Kun ilmiö ei ole taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen vaan psykologinen ja lääketieteellinen, siihen on muutettava suhtautumista, ja niin myös läntinen Eurooppa ja YK teki välittömästi. Tällainen ilmiö on aina pelottava. Ilman sääntöjä pelaavan terroristin tai narsismiltaan häiriintyneen hullun kanssa ei voi odottaa neuvottelutulosta ulkovaltojen painostaessa. Kadulle lähteneen kansan kanssa ei voi neuvotella. Kun mielipuolisen ihmisen aseet suunnataan kansaan, syntyy verinen spektaakkeli seurataksemme. Vallassa kiinni oleva mielipuoli ei siitä luovu ilman ihmisuhreja, omien kansalaistensa verta. Sellaiseen uhriin ulkopuolinen ei voi edes puuttua.
Se mitä arabimaissa on nyt tapahtunut ja jatkossa koemme ei ollut ennustettavissa. Johtajamme ympäri maailmaa vierailivat näissä valtiossa ja nauttivat näiden nyt terroristeiksi leimattujen kansansa riistäjien suopeasta seurasta. Se oli normaalia diplomatiaa kuvineen, jossa mukana olivat kauniit ihmiset ja naistenlehtien jumalattaret alfa urosten kainalossa. Wikileaks kuvasi ne korostaen sukua, Gaddafia seuraisi hänen komea poikansa Saif jonka Yhdysvallat oli siunannut. Nepotismi on vaarallinen ilmiö missä tahansa ja siksi niin ikävä mainittava, pilaa normaalin terveen sukuyhteisön ja perheen siteet sairaassa maailmassa, työyhteisössä, organisaatiossa.
Opportunismin hedelmiä
Kansakunnat ja niiden johtajat ovat opportunisteja ja öljy tekee niistä nöyriä. Vanhoja rapautuvia raunioita ja arabikulttuureja olisi tuettava edelleenkin, islamilaisia fundamentalistiryhmiä pelätään. Uhka Israelille kasvaa sekin jonkun mielessä. Optimisti uskoo demokratian tien vievän vakauteen myös valtioissa, joissa ei ole sen enempää vanhoja puolueita kuin uusia. Vain klaaneja ja armeijan juntta, hajanaisia liikkeitä ja varallisuutta, jota käyttävät muut kuin nyt kadulle rynnännyt kansa. Italia tuki loppuun saakka Libyan johtoa ja Ranska myöhästyi omituisesti kun Tunisian palo syttyi, torikauppias poltti itsensä.
Perhosen siiveniskut
Kun selityksiä kuuntelee, kaikki tämä tapahtui yhdestä pisteestä ja ikään kuin taifuunina, jonka takana oli perhosen siiven iskut ja kuvaus katastrofista, joka on osa kaaosteorian mukaista elämäämme. Siinä tulevaisuuden ennustaminen on nyt yhtä turhaa kuin pyrkiä uskomaan heitä, joilla on yksi selitys kaikelle.
Se mitä sairas mielipuoli tekee on mahdoton ennustettava Libyassa tai toisen maailmasodan aattona Saksassa. Kun kansa on lähtenyt kadulle, kaaosteorian mukainen sekasorto on jo liian pitkällä eikä mitään ole tehtävissä. On annettava vain myönnytyksiä, luvattava uudistuksia ja lopulta poistuttava maasta. Sekasorron ja kaaoksen selittäjät eivät tahdo oivaltaa, kuinka ankara komentotalous ja linjayhteisö ei toimi kuten verkottunut yhteiskunta. Se ei toimi samoin kuin demokraattinen maailmamme, eikä Libyan klaaniyhteiskunta taivu omaan kokemukseemme ja maailmankuvaan. Se on pelon yhteiskunta ja sillä sitä on myös hallittu.
Gutenbergin kirjoitustaito
Angela Merkelin kultapoika, puolustusministeri Karl-Theodor zu Gutenberg kopio väitöskirjansa ja luopui tohtorin arvostaan. Tohtorin arvo on Sakassa hyvin arvostettu ja Gutenberg sai kiitettävän lausunnon hengentyöstään. Myöhemmin, kun plagiointi paljastui, alan ammattilaiset olisivat hylänneet sen, vaikka mukana olisivat olleet asianmukaiset viitteet lainauksista. Syynä oli se, ettei Gutenberg esittänyt työssään yhtään omaperäistä ja itsenäistä ajatusta. Sellainen kolhii vielä enemmän ministerin arvovaltaa kuin plagiointi, joka on nykyisin kovin yleistä. Siitä on tullut tehdasmainen tapa tuottaa opinnäytteitä niille, joilla ei ole Luojan suomaa kykyä ja lahjoja sen itsenäiseen tekemiseen. Väitöskirjassa kun olisi oltava myös jotain uutta annettavaa tieteelle. Vanhojen luiden siirtely haudasta toiseen ei saisi riittää. Oikean uuden tiedon tuottaminen vaatii lahjojen ja älyn, opiskelun ja työn ohella poikkeavaa innovatiivista persoonallisuutta. Poliitikon persoonallisuus on harvoin luovalla tavalla innovatiivinen. Sellaista ihmistä ei äänestetä, eikä hänessä ole aina alfa uroksen ainestakaan ottamaan valta Gaddafin tapaan. Nykyisin nämä nuoret käyttävät valtaa netissä ja panevat vallasta pois vihaamansa ihmiset. Näin internet ja sosiaalinen media muutti arabimaailman klaanit. Mutta ainut selitys se ei toki ole.
Internetiä mutkikkaampi elämä
Euroopan rauhattoman vuoden alku, kiitos arabimaiden kaoottisen maailmanlopun tunnelman, ja aiemmin laman aiheuttamien valtioiden myös omaa talouttamme ravistelleet skandaalit, ovat loistavia kymmenien väitöskirjojen aiheita. Niihin tulee mukaan myös oma kuohuntamme politiikassa ja perussuomalaisten nousu jopa vakavaksi ehdokkaaksi pääministeripuolueena.
Kun niitä myöhemmin selitetään, yksi malli ei varmasti riitä ja se selittää myös useiden väitöskirjojen synnyn. Niissä lainataan hieman eri tutkijoiden töitä ja tiedekunnat vaihtelevat, oman konvention rajat ja hypoteettinen prosessi on valittu vaihtaen näkökulmaa, jossa vanha paradigma on jo muuttunut.
Taustalla on kuitenkin selitysten antajina aina ihmiset ja tulkinta kohdistuu ihmisten rakentamaan maailmaan. Totuutta lähestytään, mutta täydellistä totuutta ei koskaan löydetä. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin prosessien kaoottinen luonne ja eteneminen toisin, kuin mihin olemme vanhassa paradigmassa oppineet.
Tähän me yhdistämme myös tulevaisuudessa median, uuden median ja sen kansalaisia yhdistäneen yhteisömedian, sosiaalisen median vallankumouksen, ja alamme ottaa sen entistäkin vakavammin osana internetin yleistymistä globaalina ilmiönä myös Gaddafin Libyan, arabinationalistisen ja sosialistisen, omalaatuisen “demokratian” kaltaisiin klaanien yhteisöihin, arabimaailman sortoon. Internet ei kuitenkaan selitä kaikkea, maailma on paljon sitä mutkikkaampi paikka elää.