Miehet ja naiset hiihtävät ja ladun varrella on lasten koulussa tekemiä pahvisia päitä tikun nenässä. Onnea matkaan Iivo Niskanen kumppaneineen. Voi hyvinkin olla että seuraava sukupolvi unohtaa teidän ponnistelut. Puuttuvat suuret massat, vanhemmat ja heidän tapansa hurrata ladun varrella lapset mukanaan. Sosiaalinen ilmiö ei periydy pahvinuken mukana ja kasvoilla maskit.
Historian tutkija tiedemiehenä ja -naisena ei saa spekuloida ajalla ja menneen ajan tapahtumilla. Aika kun kulkee molempiin suuntiin, hidastuu ja pysähtyykin. Ajan historia on todella lyhyt.
Aiammin se oli vain tapamme laskea sekunneiksi ja minutteiksi maapallon tapa pyörähtää akselinsa ympäri tai jatkaa kulkuaan samalla auringon ympäri. Samalla liittäen se elämänkaareemme ja sen pituuteen geneettisenä koodinamme. Aurinko taas kulkee huimaa vauhtia sekin mutta sitä ei lasketa.
Menee liian vaikeaksi, kun alamme pohtia ajan lyhyttä historiaa. Valon nopeudella eteneviä kappaleita saati ainetta, joka on kokonaan vielä tuntematta pimeänä puolena tiedettämme. Ihmistieteet ja luonnontieteet ovat kaukana toisistaan mutta nyt ne ovat lähestyneet innovaatioina toisiaan.
Elämme keskellä tiedettä ja sen sovelluksia, joista vain yksi on virus ja sen käyttäytymisen ymmärtäminen. Ymmärrämme nyt sitä paremmin kuin ennen omaa aikaamme, koronaa muuntuen sekin koko ajan uudeksi. Se on uutta, tieteen menestyksestä kertovaa ja sellaisena hienoa työtä biotieteissämme. Muut tieteet pyrkivät ottamaan siitä oppia ja suojelemaan meitä viruksiltakin. Toki paljon muultakin samalla romuttamatta talouttamme ja sosiaalisia rakenteitamme, elinympäristöämme.
Korona ja pandemia edustaa YHTÄ asiaa ja sen seuranta unohtaa, kuinka kaikki liittyy kaikkeen. Mediayhteiskunta ja sen syvä kriisi yhdessä digiajan ja uusien teknisten välineittemme kanssa muutti maailmankuvamme. Pandemia on yksi näistä muutoksista, ei toki ainut.
Ikävä kyllä ei kuitenkaan kaikkien meidän ja samaan suuntaan tätä muutosta samalla tulkiten. Jotkut kun eivät tulkitse sitä lainkaan. Se ei kuulu heidän arkeensa ja ammattiin, ajan käyttöön, eivät ole tieteen ammattilaisia ensinkään. Näin syntyy pelon maantiedettä ja sosiaalisia ilmiöitä, psykologista ahdistusta.
Kaikki eivät toli tunne sen kieltä vaan pelkästään vaikkapa Suomessa onomatopoeettisen tunnekielemme, jolla tiedettä ei ikävä kyllä voi avata, eikä ole tarpeenkaan. Ei edes silloin, kun kaikki ympärillämme on tieteen sovellutusta ja nyt seuraamme yhtä HYVIN kapeaa osaa siitä, biotieteistä syntyvää, virusta ja sen käyttäytymistä, sekä kuinka se vaikuttaa tilastollisesti globaalissa, lokaalissa ympäristössä, mutta myös psykologisena ilmiönä, omien korviemme välissä taloutta ja sosiaalisia rakenteita ravistellen.
Maailmankuva yhden asian ilmiönä on hyvin suomalainen ilmiö ja suomalainen media rakastaa tätä ilmiötä. Yksi uutinen kerrallaan on myös poliitikolle sopiva tapa keskittyä poliittisen kriisin aikana VAIN yhteen asiaan kerrallaan. Maailma on liian mutkikas ymmärrettäväksi muuten sitä eläen. Nyt se häiritsee myös viihdettä ja sen kautta syntyvää massojen kulttuuria, urheilua nyt etenkin kulttuurin tuotannon rinnalla.
Nauhoitetut naurut ja pahvista tehty kansa ei oikein riitä massatilaisuuksien tunnelman luomiseen. Etä- tai lähityö, kotona tehty, ei ole sama asia kuin konttorirottana eläminen sekään. Ei työ voi olla joustavaa, mukavaa ja vailla valvontaa, ammattinsa puolesta kiusaavaa yhteisöä ilkeilijöineenkin.
Siitä puuttuvat työn sankarin ja heidän saamat ansiomitalitkin. Hierarkkinen herruus katoaa, jumalaiset johtajat kauluslaattoineen ovat armeijan tärkein myös sosiaalinen ja kulttuurinen ylläpitäjä sekin.
Sama pätee työhön kuin työhön. Yritäppä tehdä suuria löydöksiä ja tuotteita kuussa kuljeksien vailla muitten mukanaoloa. Jonkun on sinulle nyökyteltävä hyväksyvästi, silitettävä lapsen päälakea, annettava numero tai hylättävä ja nuhdeltavakin. Peluri ei pärjää hänkään yksin ja maskin peittämä missi on turhuuksien turhuus hänkin.
Jotain on tehtävä ja pian tai muuten se maailma, jossa kaikki liittyy kaikkeen, alkaa kadota osana hallita elämäämme lapsia etenkin kouluttaen. Muutama vuosi yhden asian ilmiötä ja sen sosiaalista pääomaa kun vaurioittaa jopa perustuslakimme ja ihmisoikeudet. Näin on tapahtunut ennenkin ja se on johtanut hyvin surulliseen pelon maailmaan ja massoittain tapahtuvaan väkivaltaan. Se muistot ja jäljet eivät ole kaukana historiassamme.