Oikein hyvää viikonloppua ja viattomien lasten päivää. Piialle onnittelut samalla. Huomenna on Rauhan päivä ja uudenvuodenpäivän aaton aaton aatto.
Politiikassa Hesarin joulukuun gallup lupaa tasaista menoa. Perussuomalaiset kasvavat muut pienenevät. Joka kuukaudelle muutokset eivät ole järisyttäviä vaikka hallitukset vaihtuisivatkin. Oikeimman vain yksi henkilö.
Ei se nyt niin dramaattinen muutos ole kuin mitä lehti otsikoi ja kertoo. Politiikkaa seurataan kuten urheilua tai kulttuuria. Tieteestä ja taiteestakin on mielipide mutta ei nyt muuten päivittäin niitä ammatikseen harrasteta tai vuosikymmeniä työkseen perhettä elätetä. Siinä on melkoisia eroja.
Toimittajan työ on tehdä niistä juttu silloin toinen tällöin. Nyt esiteltiin maan ainut medioitten tuntema tiedemies eläkkeellä, Valtaojan mielipiteitä kysellään aika ajoin. Se on ihan kaunis tapa seurata tutkimusta ja tiedettäkin, miehen kuulumisia eläkeläisenä vanheten. Miljoonien ihmisten ammattia maailmalla.
Tuhansissa ja taas tuhansissa yliopistoissa, korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa jne. jne. Se on epäilemättä kilpailluin ammatti eikä kauhean helposti lähestyttävä monialaisuutensakin vuoksi.
Lääkärin ammatti kuuluu tieteen sovelluksiin ja nyt Helsinki lupaa liksaa tonnin verran lisää. Moni eläkeläinen tulee toimeen pienemmällä. Lääkärit on koulutettu yhteiskunnan varoin ja työpaikatkin ovat verovaroilla luotuja, viihtyisiä paikkoja hoitajineen.
Kampusalueella ovat kaikki mahdolliset palvelut yliopistollisessa sairaalassa. Hoitajista vaan alkaa olla kohta puutetta. Työ on kovaa puurtamista ja satanen lisää palkkaan olisi tuntuva lisä.
Vaaleissamme ero perussuomalaisten ja demareitten välillä oli yksi kansanedustaja. Se auttoi demarit valtaan ja seuraamme Jari Tervon kuvausta Mauno Koiviston kaudesta ja henkilöstä presidenttinä ja ihmisenä. Monelle tämä on ihan vierasta asiaa. Samassa laitoksessa yliopistossa työskennelleenä tuttua juttua ja siihen voisi lisätäkin muutakin kuin Paavo Väyrysen muistelmat. Historia on kuitenkin lähihistorianakin mennyttä elämää. Nyt eletään tätä päivää.
Nyt eroa alkaa olla kaksikymmentä edustajaamme Arkadianmäellä ja perussuomalaisten hyväksi. Se on kylmää kyytiä istuen eduskunnassa vanhaa punamultaa tai kansanrintamaa edustaen. Moni tietää istuvansa viimeistä kautta siinä talossa.
Kansan käsi on kärttyisä. Kutsumme sitä demokratiaksi. Koivisto oli sen vannoutunut kannattaja. Mutta kaukopartiomies hän ei ollut. Oli paljon muutakin, jota hän ei ollut, mutta mediamme oli kertomuksissaan.
Narratiiviset kertomukset ja eletty elämä ovat kaksi eri asiaa niin politiikassa kuin pyrkimyksessä kertoa tieteestä Valtaojan kokemuksena ja tähtiin tuijotellen. Se ei ole sama asia kuin olla mukana niissä tiedekunnissa ja laitoksissa, joiden ovea ei ole koskaan edes raottanut.
Keskusta on vaipumassa alle 20 kansanedustajan puolueeksi ja demarit pyristelee alle 30 edustajan puolueena. Perussuomalaiset on ohittamassa perinteisen punamullan kannatuksen. Se on nousemassa yli 50 kansanedustajan puolueeksi.
Perinteinen kansanrintama vihreillä ja RKP:llä tuettuna on sekin historiansa huippuhetket nähnyt. Punavihreä talousvasemmisto ja sen radikaalein siipi ei oikein sopinut maalaisliitto-keskustan perinteiselle maaseudun kenttäväelle, eikä koivistolainen demari ole hänkään ilahtunut äärivasemmiston maailmankuvasta, arvoista, normeista ja toimintamalleista.
Äärivasemmiston nousu punavihreinä radikaaleina nosti myös perussuomalaisten kannatusta patrioottisena ja konservatiivisena, mutta myös talousoikealle kallellaan olevana myös työväenpuolueena, yrittäjien puolueenamme.
Tolkun ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa asiat halki ja lähtemättä opportunistiseen peliin Brysselissä liberaaleina ja Suomessa konservatiivisena toimintamallinamme, keskustan tapaan opportunisesti taiteillen. Ranskassa mielenosoitukset jatkuvat sielläkin.
Hallituksia ei pohjusteta tulevaisuudessa kertomatta etukäteen äänestäjille, millaista politiikka ja kenen kanssa sitä kyetään hoitamaan. Sammutetuin lyhdyin tehty vaalityö on Suomessakin ohi. Lupauksista on myös pidettävä kiinni.
Monipuoluemallissakin painetaan lopulta joko tahi nappia äänestettäessä. Tällöin kansan on tiedettävä jo ennen vaaleja, miten edustajamme äänestävät.
Oli asiat sitten kuinka mutkikkaita tahansa. Äänestettäessä vaihtoehtoja on vain kaksi. Ratkaisua ohjaa silloin arvot, normit ja moraali sekä puolueen ohjelma.
Keskusta maalaisliittona ja RKP kielipuolueena tekivät valintansa. Jos meillä olisi 5 %:n äänikynnys, kuten niin usein on, meillä olisi nyt vain kuusi puoluetta, joista tehdä valintamme. Samalla valinta tapahtuisi hyvin lähellä ruotsalaista mallia.
Punavihreät vasemmalla eivät voi esiintyä kauan monena puolueena nekään. Sosialismin ja kapitalismin kriisi ei ole samaan aikaan demokratian kriisi vaan pelkästään puoluelaitoksemme kriisi. Sama pätee poliittisten medioittemme kriisiä ja siellä käytettyä valtaa. Se on ohi tulevan vuosikymmenen aikana.
Keskustan asema puoluekentässä on silloin se, josta käydään poliittista keskustelua äärivasemmiston rinnalla. Ei toki talousvasemmiston tai -oikeiston sekä liberaalien ja konservatiivien välillä. Kyllä me ne arvot ymmärrämme jatkossakin. Koivistolaista bernsteinilaista puoluetta meiltä ei löydy muuten kuin kekkoslaisen maalaisliiton rinnalla, historiasta.