Otan esimerkin kulttuurista, kirjallisuudesta. Jari Tervo on kirjailija. Samoin Juhani Aho. Molemmat tunnetaan ja tuotanto syntyi vain eri aikoina. Juhani Aholla on komea patsas mm. Iisalmen Kirkkopuistossa. Kuljin kouluaikanani sen ohi päivittäin monta kertaa. Tunsin hänen tuotantonsa ja miehen taustan liiankin hyvin. Hän oli ehdolla nobelistiksi. Häntä pidetään kansallisen kirjallisuutemme merkkihenkilöistä jopa Aleksis Kiven ohittavana.
Tuotannossa on runsaasti ”lastuiksi” kutsuttaja. Ne muistuttavat oman aikamme blogeja tai esseitä. Eivät ole kovin hyvin aikaa kestäviä, siis ajattomia. Niissä näkyy hänen työnsä toimittajana. Matista ja Liisasta kirjoittaessaan hän oli jo kirjailijana omimmillaan työssään ”Rautatie”. Pysähdyn usein Iisalmeen Forssasta ajaessani Matin ja Liisan huoltoasemalle ja käyn myös kahviossa.
Kansalliskirjailija on saanut siten itselleen kapitalístisen muistomerkin viitostien varteen ja sukuni juurille matkalla Kuopiosta Iisalmeen. Lapinlahti kun on Ylä-Savon kuntia ja olen siellä tehnyt runsaasti yliopiston kautta myös tutkimustyötä. Ylä-Savon Instituutti Sonkajärveltä on omia muistojani noilta ajoilta, muistomerkki sekin. Se on hoitanut Ylä-Sanon talousalueen kuntien yhteisiä kapitalistisia rakenteita modernilla tavalla.
Helsingin yliopisto perusti vastaavat maaseutuinstituutit myöhemmin Mikkeliin ja Seinäjoelle. Kapitalismissa on järkevää perustaa tällainen instituutti maalle, ei talousalueen keskustaan ja kaupunkiin, Iisalmeen. Iisalmen maalaiskunta, vauras sellainen, liitettiin köyhään kaupunkiin 1960-luvulla. Ilman TÄTÄ Iisalmi ja Ylä-Savo olisi tänäänkin kuihtuva ja kuoleva pieni keskus Kiuruveden kaupungin tapaan.
Kapitalismissa vauraus tahtoo keräytyä taajamiin, Suomessa Helsinkiin kaukana ja syrjässä Ylä-Savosta tai Rovaniemeltä, joka on liki puolimatkassa Suomen keskustassa. Kapitalisimi toimii näin, köyhdyttää Lappia luonnonvaroiltaan ja Kemijoen rakennettujen jokien sähkö virtaa sekin etelään.
Niiden rakentaminen lopetti vanhat elinkeinot, ensimmäisenä lohen pyyntiin liittyvät. Tätäkin kutsutaan kapitalismiksi ja sen tapaa riistää reuna-alueitaan. Kärsimme nyt näiden ilmiöiden jälkijäristyksiä ympäri maailmaa.
Globaalisti sitä kutsuttiin imperialismiksi ja alusmaiden riistoksi. Ensimmäinen väitöskirjoistani tutki juuri Lappia ja sen kohdalle osuneita kapitalismin jälkiä mm. koskisotien yhteydessä ja Sompion evakkojen jouduttua poistumaan Lokan ja Porttipahdan altaiden tieltä. Tällaista tutkimusta ei pidetty silloin oikein soveliaana. Kapitalismin epäkohdat kun ovat joskus kovin ikäviä ja näkyviä luonnossa ja ihmisten ponnisteluissa, asuen väärässä osaa Suomea, seutukuntaa tai vaikkapa globaalia maailmaa.
Ostin Jari Tervon ja Juhani Ahon kirjoja eilen. Jari Tervon kirjoista toinen oli julkaistu vuonna 2009 ja toinen 2013. Edellinen ”Koljatti” kertoi suomalaisesta vallankäytöstä, politiikasta ja kapitalismista, toinen oli hänelle tutumpi aihe nimeltä ”Esikoinen”. Jälkimmäinen on siten parempi kirjallisena hengentyönä. Kun tuntee oman poikansa ja esikoisen, sydän on mukana tekstissä.
Juhani Ahon kirja oli vanhempi ja sain sen ilmaiseksi kirpputorilta Forssassa. Hämeenlinnasta ostetut Jari Tervon kirjat maksoivat kaksi (2) euroa. Ne olivat uuden veroisia. Uutena ne ovat maksaneet yli 30 euroa. Romahdus hinnassa bulkkina tuotetta myyden on siten muutamassa vuodessa monin kertainen alkuperäiseen pyydettynä hintaan verrattuna sen sisällön ja kunnon ollessa edelleen sama kuin syntyessään.
Kysymys kuuluukin. Ostaisitko 100 000 euron auton uutena, jos muutaman vuoden kuluttua saisit sen täysin ehjänä ja vain kerran ajettuna (luettuna) 5000 eurolla, matkamittarisa muutama kilometri? Mieti sitä. Sitä kun kutsutaan kapitalismin kriisiksi.
Se on sinun aiheuttamasi. Sinua huijataan. Tervo on humanististen tieteitten kandidaatti Helsingistä, siviilipalvelusmies vankilasta, kirjoja on rovaniemeläinen kirjoittanut 19 kappaletta ja muutaman runokirjan. Hänet tunnetaan televisiohahmona viihteestä (Uutisvuoto) ja lopetti tuo työn sydänkohtaukseen kuvauksissa vuonna 2015.
Ensimmäinen Tervon romaani kertoi Poholan Hovista. Tuon niminen ravintola Ounasjokivarressa on tuttu. Olen siellä viettänyt iltoja Kemijokiyhtiön pöydässä. En päihtyneenä. Liikun autolla ja vältän päihteitä. Kemijokiyhtiön edustajat tulevat sinne autonkuljettajan tuomana noin vajaan kilometrin matkan kulkien yhtiön mustassa autossa. He käyttävät päihteitä viihdyttäen näin vieraitaan. Tätä kutustaan kapitalismiksi.
Naisten kymppi tarkoittaa siinä kevyempää illallista ja tervahiihto sammumista ja konttaamista pöytien alla. Se on suomalaista elämänmuotoa omistaen joet ja niiden käytön Helsingin herroina mutta Rovaniemellä asuen. Sieltä tuli aikanaan myös uhkauksia jos tutkimukset eivät mene toivottuun suuntaan. SE on osa kapitalismin kriisiämme.
Luin hotellissani ilmaisen kirjan Juhan Aholta. Pohdin, paljonko Rovaniemen tai Forssan torilla maksettaisiin serkkuni Leena luostarisen maalauksista? Entä aikanaan tai nyt Vincent van Goghin maalauksista? Kapitalismissa hinnan muodostus ei tapahdu taiteen tai kirjallisuuden kohdalla Suomessa sitä punniten. Kapitalismissa hinta määräytyy kulutuksen ja kysynnän mukaan, sekä kuka kysyy ja mitä. Eliitti on eri asia kuin Forssan toritaide.
Bulkkina tuoettu rovaniemeläisen kirja on romahtanut muutamassa hetkessä. Yhtään kirjaani ei löydy Forssan tai Iisalmen kirjastoistakaan. Vaikka saisivat ilmaiseksi pyytäen kustantajalta Saksassa. SE ei kuulu pienten seutukuntien kulttuuriin. Olin tuota kustantamoa aikanaan rakentamassa ja markkinoimassa. Se on nyt yksi Euroopan johtavista ja modernein. Oppia tuli niin Oulussa (Kaleva) kuin Savonlinnassa (Itä-Savo). Oppia kun voi muuallakin kuin yliopistossa.
Katson mitä olen itse kirjoittanut vuosin 2009 ja 2013. Mukana on veistosten rinnalla myös pari maalausta ja kirjoja. Tieteelliset artikkelit jätän sivuun ja lehtikirjoitukset. Monografisia kirjoja on syntynyt yli sata, joukossa väitöskirjojakin, ja artikkeleita, esseitä liki 5000. www.clusterart.org.
Vuoden 2009 aikoihin syntyi kaksi kirjaa: Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma (Social media paradigm) ja ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” sekä vuonna 2013 ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat – Taantuma kylmään sotaan”. Edellisten kirjojen sivumäärät ovat 382 ja 520 sivua, jälkimmäisen 559 sivua. Kirjat ovat kuvitettuja A4 kokoa ja käsin sidottuja. Hinta on ollut aluksi 50-100 euron tuntumassa. Ne kun on painettu myös liitukäsitellylle paperille ja sisältävä kolmen normaalin kirjan aineiston, vaativan sidontatyön. Jokainen kirja hoidetaan tilaajalle erikseen.
Tänään kirjoja on vaikea saada enää Suomesta, mutta maailmalla niitä myydään edelleen, ja hinta on noussut hyvinkin yli sadan euron. Jonkun kirjan kohdalla jopa moninkertaiseksi. Tätäkin kutsutaan kapitalismiksi. Kirja maksaa maailmalla enemmän silloin, kun se ei ole bulkkina tuotettua viihdettä, ja sen hinta tahtoo myös kohota keräilyn ja kysynnän mukaan.
Samalla se säästää luontoa, metsiämme eikä jää varastoihimme. Sitä myydään aina, kun joku tilaa ja kuluttaja on kapitalismissa kuningas, kun hintaa sitten pohditaan. Jossakin vaiheessa myynti loppuu.
Forssan torilla myyty taide ei nouse kovin korkealle (toritaide) mutta ei myöskään Forssan kirjastoon hankittu kirjallisuuskaan. SE ei myöskään päädy keräilytuotteena Suomessa kirpputoreille ja painetaankin muualla kuin Suomessa. Niinpä kun toinen tuote romahtaa murto-osaan jouluruuhkan hinnoista hetkessä, toisen tuotteen kohdalla hinnoittelu alkaakin vasta myöhemmin taiteena.
Vincent van Gogh ei myynyt tuhansia töitään lainkaan, mutta tänään työt ovat kohtuullisen kovissa hinnoissa, eikä niitä kaupitella Suomessa lainkaan. Näyttely sen sijaan on järjestetty ensimmäisen kerran Suomessa. Käykää ihmeessä tutustumassa Helsingissä.
Kapitalismissa kun ratkaisevaa ei ole määrä, vaan laatu ja asiakkaat sekä heidän varallisuus. Näin kirja ei suinkaan ole kuollut, päinvastoin, se esiintyy nyt sekä äänitettynä, sähköisenä, mutta myös edelleen joulumyynnin viihteenä ja bulkkina, mutta myös keräilytuotteena, taiteenamme ja samalla myös innovatiivisena tieteenä. Tässä ei ole mitään uutta.
Näin väite kapitalismin kriisistä tässä yhteydessä on liioiteltua. SE toimii nyt paremmin kuin koskaan ja noudattaen juuri sen omia lakeja. Suomessa valmistetaan myös vaikkapa kelloja, joiden hinta ranteeseen hankittuna on kalliin auton luokkaa. Markkinat eivät vain ole Suomessa.
Kapitalismiin kuuluu globalismi ja paikallinen palvelutuotanto on yleensä muuta kuin vaikkapa tieteen globaali tuotanto. Jälkimmäinen on luonnollisesti kalliimpaa kuin edellinen, parturi kampaajan palvelut verrattuna tiedeyhteisön laboratorioihin tohtoreineen.
Jälkimmäinen on samalla globaalina luonnollisesti kilpaillumpaa ja edellinen pienemmän mittakaavan kapitalismia. Molempiin on panostettava, mutta eri tavalla ne myös ymmärtäen ja oivaltaen. Molemmat ovat yhtä arvokkaita. Toinen vain monin verroin kalliimpaa ja säilyttää arvonsa.