Minulta on kysytty yhtenään, mistä ihmeestä saan kuhia, haukia ja jopa karppeja, joiden pituus on reippaasti yli metrin ja paino kaikki aiemmat ennätykset rikkova. Käyttäen paria kuudenkymmenen millin halpaa verkkoa. Maija veneeni perällä on liian pienkokoinen soutajaksi, joten joudun kouluttamaan hänet pelottomaksi verkon käsittelijäksi ja uhmaten suurinta mahdollista kalaa, joka on Suomen vesistöistä ikinä nostettu. Suurin hauki on ollut 150 cm ja kuhat liki saman mittaisia, karppi oli iältäänkin jo muita kaksi kertaa vanhempi ja painoi 40 kiloa. Se on suurin kala ikinä Suomen vesistä pyydettyinä. Ja kaikki nämä kalat on saatu samasta paikasta Forssan ja Tammelan nauhakaupungin Kaukjärvestä.
Koko ajan minua on yritetty kiusata viemästä venettäni tähän järveen rannalla lojuvien ja jo kolme vuosikymmentä maatuvien ”kalastajien” veneitä ankkuroiden ”kalasatamaan”, jossa olen ainut kalastaja. Se on hyvin suomalainen ilmiönä ja tuttu Lapista, jossa Kemijokiyhtiö ja Pohjolan Voima suunnittelivat parhaimmillaan ja pahimmillaan liki kolmeakymmentä tekoallasta.
Syntyi käsite ”allaspeikko” jolla tarkoitettiin lappilaista tapaa valvoa naapuria, ettei tämä vaan alkaisi raivata peltoa tai rakentaa uutta navettaa, kohentaa elintasoaan metsien kuntoa kohentaen. Se kun oli ”kiellettyä” kun nyt asuttiinkin allasalueella.
Väite ei pitänyt paikkaansa, päinvastoin. Suot jotka olivat ojittamiskelpoisia luokiteltiin ikään kuin ne olisivat ojitettuja, vakuuttivat yhtiöiden edustajat minulle. Hei eivät vaikeuta asumista allasalueilla vuosikymmeniä jatkuvissa jokisodissamme. Allaspeikko ei synny heidän tekemänään vaan median, minulle vakuuteltiin. Media synnyttää pelkoa ja ahdistusta. Media esittelee sellaista, joka on vain paperilla.
Paperilla esitelty antaa mahdollisuuden uskotella naapurille, ettet voi raivata peltoja tai ryhtyä mihinkään elintasosi kohentavaan ja kapitalismilta haiskahtavaan. On parempi kun äänestät meitä. Näin poliitikko ja naapuri alkoivat varjella omaa saamattomuuttaan ja suomalaista laiskuutta.
Naapuri alkoi valvoa ettet vaan tee jotain, ja sinä aloit uskoa, ettei sinun tarvitsekaan tehdä allaspohjalla mitään kohentaaksesi elämäsi laatua, vaurautesi eteen vaivaa nähden.
Näin terve kilpailu katosi ja kilpailuyhteiskunnasta syntyi allaspeikon rapauttama ilmiömme. Tätä samaa tapaa toki muuallakin kuin allaspohjia maailmalla tutkien. Kilpailun katoaminen on rikos, josta moni yritys on jäänyt EU:n alueella kiinni.
Ilmainen helikopteriraha ja velka on pelottava ilmiö sekin. Nyt sitä jaetaan koronarahana ja valtiomme velka on noussut 1980-luvun alun kolmesta miljardista yli sataan miljardiin. Ja jatkaa kasvuaan. Kalat saavat kasvaa järvessä, joka on suornainen kala-allas nauhakaupungin sydämessä.
Pienempää silmäkokoa meillä ei edes sallita kuin 60 milliä. Eikä veneeseen moottoria, paitsi näitä pieniä sähköpotkureita. Kaukjärvi on Loimijoen vesistöalueella ja nauhakaupungin keskellä oikeammin Pitkäjärvi, Forssasta Tammelaan ja Mustialaan jatkuva kuusi kilometriä pitkä ja paikoin hyvinkin syvä harjurantainen ja lähdepohjainen liki rotkojärvien kaltainen helmi viettää kesiään.
Tarkoitus oli vain piipahtaa pyydettäessä ja käynnistää MTT:n sisällä ennen EU-kautemme alkua ohjelmia, joista tulee myös kansallisia ja globaaleja. Jäin itse koukkuun, joka ei ollut ihmisten laatima ensinkään. Ellei sellaisena pidetä kiusaamiskulttuuria ja vanhaa museaalista teollista yhdyskuntaa ja sen maaseutua Loimijokilaaksossa.
Savialueen järvien tapaan vesi on savisamenteinen ja tuli Loimijokiohjelman kautta tutuksi minulle hakiessamme näytteitä kaikilta alueen pelloilta ja jokaisesta salaojaputkesta. Professori Mikko Sillanpää oli hakenut näytteet ympäri maailmaa, jokaisesta mahdollisesta valtiosta. Se oli huikea määrä näytteitä. Samalla MTT sai hyvää aineistoa tutkimusohjelmiinsa ja laajensimme sen myöhemmin yleiseurooppalaiseksi (European Rivers Network) EU -ohjelmaksi osana teknopolisten ja agropolisten strategiaa ja ekopolista.
Lopulta myös Kiina tuli mukaan (Susdev China) ohjelmaan. Tällaiset suuret jokiohjelmat ovat kiitollisia sikäli, että ne liittävät mukaan ohjelmiinsa aina jokilaaksojen etenkin deltojen myös maankäytön ja talouden, sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt sekä myös huippuosaamisen. Lokaalisesta tulee siten väkistenkin globaali ja innovaatioiden leviäminen helpottuu. Kiusaaja ei voi mitenkään estää uusien ideoiden tuloa Loimijokilaaksoon. Tai hän jää ulkopuolelle ja köyhtyy. Kapitalisimin kriisi on ilmiö, joka hakee tiensä ulos kriisistä. Nyt se tapahtuu luonnon omia lakeja noudatellen.
Innovaation diffuusio on ikivanha teoria ja toimii myös tänään. Meillä siis Mustialan tapaan myös MTT:n ja nykyisen Luken osaaminen Jokioisissa takaavat tämän ilmiön olemassaolon. Samalla syntyi kansallinen osaamiskeskus-ohjelma ja sitä kautta uskottavia hankkeita EU:n rahoitettavaksi ympäri maatamme tiedeyhteisön koordinoidessa näitä ja levittäen samalla omaa osaamistaan hetkellä, jolloin liityimme EU:n jäseneksi. Kilpailu kuntien ja maakuntien välillä on armoton.
Meiltähän vaadittiin silloin vanhojen läänien ja valtion hallinnon purkua ja sen korvaamista paikallisilla ohjelmilla ja niiden innovatiivisella luonteella samalla. Syntyi ns. osaamiskeskus -ohjelma, jonka luonnonvaroja ja niiden jalostusta sekä alan osaamista vaatineen ympäristöohjelman me myös ”voitimme” Helsingin kanssa kisaten. Se oli uskomaton voitto Davidin ja Goljatin keskinäisessä kisassa.
Nyt se on jostakin syystä haluttu unohtaa. Loimijokilaakso ja LuKe ei edustakaan enää sitä asemaa jokilaaksossa, joka sillä oli vielä 1990-luvun aikana ja 2000-luvun alkaessa. Jarrumiehet ja -naiset ovat nyt painamassa poljinta yhteistyössä. Kerrotaan, kuinka kaloja ei ole tai ne ovat sopimattomia syötäviksi. Allaspeikon nimellä kulkeva tauti leviää kuin kulovalkea ja koronavirus Brsiliassa. Uskon tuntevani tuon taudin ja Brasilian siellä usein luennoineena. Yhdysvallat ei ole nyt hyvä malli heillekään. Miten on Suomen kohdalla?
Syntyi ”menetetty vuosikymmen” ja sen seitsemän hallitustakin. Olen odottanut koska sisäministeriö taas virkoaisi aivokuolemastaan ja palattaisiin takaisin oikeassa järjestyksessä toteuttavaan aluehallintoon, kuten sieltä minulle lupailtiin vielä 2000-luvun alussa. Koska tuohon lupaukseen palataan? Itse luovuin omastani ilmaiseksi mutta luottaen lupaukseen. Suomalainen normisto ja moraali ovat institutionaalisesti sidottuja omaan onneemme maailman onnellisimpana kansakuntana.
Korona kuitenkin näyttäisi taas osoittavan, miten paljon paremmin oma sosiaalinen pääomamme ja kulttuuri sekä kielemme sopii hoitamaan biologisia uhkia toisin kuin usein ihailemassamme Yhdysvalloissa, Etelä-Euroopassa, Venäjällä tai Ruotsissa. Maailman onnellisin maa on sitä myös kielensä ja kulttuurinsa kautta sekä eikös vaan juuri siksi. Kieli on edelleen onomatopoeettinen, luontoa matkiva ja myös suvuton. Siihen on turja pyrkiä liittämään väkisten muista kielistä syntyvät suvut ja juhlia sitä voittona. Se kun on taantumaa ja pitkä askel kohti sotia, joissa mukana on muualta haettuja virheellisiä, luonnolle vieraita käyttäytymismalleja.