Vuosi 2014 on ollut monelle tavalla poikkeuksellinen sekä paikallishallinnossa että kansallisesti. Tämä heijastuu myös Forssan kaupungin taloussuunnittelukaudelle ja vuoden 2015 talousarvioon. Näin talousarviota ei pidä tulkita poikkileikkaustietona vaan pidemmän aikavälin jänteellä, jossa mukana on myös runsaasti epävarmuustekijöitä.
Kuka haluaa luopua itsenäisyydestään?
Näistä suurimmat liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaan järjestämismalliin mutta myös seutukunnallisiin yhteisiin toimintaedellytyksiin koulutuksessa ja sivistyshallinnossa sekä elinkeinoelämän kehittämistehtävissä.
On syytä odottaa myös muita sellaisia yhteisiä toimia, joita mm. laadittu ansiokas kuntarakenneselvitys toi mukanaan. Harva on sellaista tehnyt ja jättänyt sitten käyttämättä muuhun kuin yrittäen liittää naapurit itseensä – viedä niiden pyhän itsenäisyyden.
Siis vaakunan, lipun, kansallishymnin ja ties mitä itsenäisyys nyt yhteisötasolla ihmiselle merkitseekään. Vai kuvitteleeko joku, että kunnat poikkeavat jotenkin valtakunnista ja niiden tahdosta säilyttää omalakiset ja monella tapaa koko yksilön omaa identiteettiä määrittävät tunnukset palvelusten rinnalla?
Yhteisötason itsenäisyys paikallisella tasolla on paljon merkittävämpi paikkaleimautumisen sisäinen tunnus, syvintä ja ominta itseämme, identiteettiämme ympäristöpsykologisena kokemuksena kuin maakuntatunnukset tai sepitteelliset kansallishymnimme. Niiden ylimielinen väheksyntä on rikos ihmisyyttä vastaan.
Yhteistyö ei ole toisen alistamista
Yhteistyötä kuntien välillä tulee entisestään syventää ja rajoja madaltaa, se on selvä byrokraattinen, ja siis hallinnollinen viesti, mutta ei toki perustuslakiamme loukkaava itsemääräämisoikeuttamme yhteisöön ja paikalliseen demokratiaamme kaventava taloudellinen välttämättömyys.
Tämän tahalliset hämärtäjät ovat pelureita tai juurettomia, kosmopoliitteja metropolien kasvottomia ihmisiä. Olivat kyseessä sitten regionaaliset ja hallinnolliset rajat tai spatiaaliset ja mentaaliset kuntaidentiteettirajamme ja niiden merkitys alueellisessa leimautumisessamme, talouden ylläpidossa ja yhteisvastuussa, sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissamme.
Se on diversiteettiä, moninaisuutta, lisäävä välttämätön rikkaus, josta on pidettävä tiukasti kiinni sotkematta kahta kulttuuria, metropolipolitiikkaa maaseutupolitiikkaan.
Kaikkea ei mitata euroilla
Talousarvioesityksessä on runsaan neljänsadan euron ylijäämä per asukas. Se ei vielä tee Forssasta kriisikuntaa. Sopeuttamistarpeet jatkossa ovat kuitenkin seuraavan talousarviovuoden vaativin tehtävä ja niihin on ryhdyttävä heti, kun valtuusto saa tiedon nyt vielä avoimista palveluverkkoomme kohdistuvista todellisista kustannuspaineista.
Niitä on arvioitava keväällä, johon mennessä myös omat kiinteistöselvitykset ovat käytettävissä. Julkishallinnossa on toimittava muistaen vähäosaisimmat sekä samalla veronmaksukykymme.
Kunta ei ole yritys eikä kunnanvaltuusto yrityksen hallintoneuvosto. Kuntatutkijamme, maantieteilijät sekä aluetieteilijät ovat hämmentyneitä miten heidät on sivuutettu kokonaan ulos tästä omalaatuisesta yhden asian liikkeestä, jossa sotesoppaa on keitetty ja sen sepät on syytä paljastaa kansalle.
Täyttä puppua kansalle ei saa syöttää oli mediavalta vaikka kuinka keskittyvä ja yhden asian kerrallaan analysoiva ja viestittävä viihdeteollisuuden tuote.
Raja äyrihinnalle
Perussuomalaiset eivät ole olleet hyväksymässä uusia veronkorotuksia ja henkilöstön kohdalla on panostettava hyvään työympäristöön ja koulutukseen, eikä lisättävä sellaisia paineita, jotka heikentävät työmotivaatiota.
Kuntien tehtävänä on työllistää myös sellaisia henkilöitä, joita yksityisen sektorin on vaikea, liki mahdoton, työllistää. Sotesoppa ja kuntarakenneuudistus ei saa viedä meiltä ihmisarvoa, joka on sama asia kuin lapsuudessa hankittu syvä paikkaleimautumisemme ja lähiyhteisön maailmankuvamme, sen juuret sosiaalisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin, normit ja moraali, miltä maailma näyttää elämänuskomme.
Yhteiskuntamme kovenevat arvot eivät saa rapauttaa kuntien eettisiä ja moraalisia velvoitteita sekä alkuperäisiä tehtäviä, pienyhteisöjen juuria ja identiteettiämme suomalaisina ja forssalaisina, tyykikylään paikkaleimautuneina lapsina, perheinä, yrittäjinä tai vanhuksina.
Vielä enemmän hämäläiset ovat paikkaidentiteettinsä tuotteita maaseutukunnissa ja sen kylissä. Karjalaiset siirtolaiset Muolaan kunnan kylistä ovat sitä vielä monta sukupolvea, ja se on osa sosiaalista pääomaa ja muistia, mutta myös syvintä itseämme, geenejämme. Se on juuri meidän rikkautemme Hämeessä ja sitä me puolustamme myös sodissamme.
Onko tätä mahdotonta ymmärtää niiden, jotka pyrkivät viemään ihmisarvon tärkeimmät identiteetin perustat ja kieltävät kokonaan spatiaalisen identiteetin olemassaolon? Mistä nämä Suomi tunnukset ja kansallistunne kertoo heille, patriotismi ja sodat, itsenäisyyspäivä?
Identiteetti on luovuuden perusta
Talouden tasapaino on saavutettavissa parhaiten luovan ja innovatiivisen toimintaympäristön kautta, jossa yhteisö on avainkäsite juurineen, kuin pyrkien ennakoimaan riskejä, joita voidaan vältellä myös työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävillä toimilla. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Omat sidosryhmät on saatava mukaan ja synergiahyödyt maksimoitava uusilla kehittämis- ja hanketoiminnan malleilla sekä mittavalla kasvukäytävällä. Siihen vaaditaan paikkaleimautunutta ja terveen itsetunnon identiteettiä. Ei juuretonta ihmistä ilman yhteisöään ja moraalista selkärankaa.
Mittavat hankkeet vaativat metropolipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhdistämistä tekemättä väkivaltaa luonnonvara-alueen diversiteetille, moninaisuudelle. Maaseutua ja sen maisemaa ei voi tuoda, eikä sen palvelurakenteita saa ajaa alas suhdanteitten mukana eläen.
Kun Forssaan muutetaan pääkaupunkiseudulta, ei muuteta Helsingin lähiöihin vaan maaseudulle, ja sitä myös palveluiltamme Lounais-Hämeessä odotetaan. Onko tätä mahdotonta ymmärtää? Metropolit kun ovat täynnä juurettomien ihmisten sisääntuloalueita ja yhteisöttömiä elinympäristöjä, ihmisvarstoja. Tätäkö tässä haetaan nyt Lounais-Hämeestäkin?
Järkivihreä ja lapsiystävällinen
Forssan järkivihreä ja lapsiystävällinen seutukunnallinen strategia tunnetaan jo hyvin ja siihen on syytä lisätä suunnittelukaudella panostustamme. Vision tarkennuksessa on esitetty kansallisen mallin rinnalla nyt myös alan kansainvälisen osaamisen syventäminen. Tämä on erittäin tärkeä lisäys ja sitä on täsmennettävä.
Kun strategia esitetään se on myös purettava siten, että toteuttaja sen myös ymmärtää tutkijana, kouluttajana, yrittäjänä, byrokraattina ja rahoittajana. Investoija on tarkka yhteisöllisen rakenteen toimivuudesta ja sen uskottavuudesta luovana innovaatioympäristönämme. Normit ja moraali ovat pääomana kovaa valuuttaa juuri tänään maailmalla.
Strategian täsmentämiseen on kyettävä liittämään mukaan omien vahvuuksien lisäksi Jokiosissa laajeneva Euroopan suurin luonnonvarojen tutkimuskeskus ja sen monitieteinen osaaminen. Tutkimuskohteet on syytä hakea huolella ja tukien uuden laitoksen nyt käynnistyviä ohjelmia sekä omien laitostemme kykyä toimia näissä ohjelmissa, maakunnallisen liittomme avustamana, hakien aiempaa oleellisesti järjestelmällisemmin näitä ohjelmia ja niiden rahoitusta.
Tähän on syytä etsiä asiansa osaavaa henkilöstöä. Aiemmista virheistä on otettava oppia. Todelliset osaajat ovat painonsa arvosta kultaa ja heidän ei tarvitse markkinoida itseään. Google huolehtii siitä ja se ei valehtele suoritteista kertoessaan.
Suurin strategia tunaroitiin
Lahjoitin Lounais-Hämeelle strategian, jonka kirja on edelleen maailmalla käytetyin kuvattaessa luonnonvara-alueiden suurten keskusten verkostoja ja klustereita, agropolisten syntyä.
Ei se riitä, että agropolis -strategiasta otettiin vain nimi käyttöön, ja perustettiin kunnanjohtajien ja poliitikkojen yhteinen kehitysyhtiö. Sellainen menee varmasti vararikkoon tutkijoiden kanssa yhteistyössä.
Maailmalla sama strategia voi sadoissa kohteissa hyvin ja kantoi aikanaan Suomen mallin nimeä ja löytyy googlaten tänäänkin siinä missä ekologinen klusteri (ecological cluster) tai klusteritaide (cluster art) englanninkielisinä ohjelmina ja taas Suomen mallin maineessa siinä missä käsitteet sosiaalisesta mediasta ja sen strategiasta (Socia media – economy and strategy) sekä hybridiyhteiskunnasta osana mediayhteiskuntaamme (hybrid society, media society).
Tekemäni julkaisut ovat olleet siellä jo vuosia satojen tai tuhansien miljoonien alan julkaisujen kärjessä. Ne on syytä hakukoneella googlata ja lukea myös Forssassa. Niillä kun on dimensio alueelle, jossa ne ovat syntyneet ja minä nyt satun asumaan jo kolmatta vuosikymmentä Forssassa julkaisten yli sata monografista kirjaa ja yli 3000 artikkelia muun työni ohella.
Ei niitä paikallinen media tietenkään mainosta ja markkinoi. Nehän ovat netissä kenen tahansa luettavissa ja printtimedia jakaa niitä Saksasta, jolloin prosessi leviää myös muualle kuin Suomeen.
Lisäksi luonnontieteissä ja ihmistieteissä väitelleitä professoreja Forssan kaltaiset seudut ovat tulvillaan ja Suomi hukkuu heihin. He jonottavat päästäkseen kunnanvaltuustoon tai kansanedustajiksi kilpaa omien oppilaittensa ja muiden työttömien rinnalla.
Vetovoimaisin paikka koko maassa
Vision mukaan Forssa on vetovoimainen asuinympäristö ja sen palvelut ovat maaseutumaisena ympäristönä myös kulttuuri- ja liikuntapalveluiltaan kiitettävää tasoa. Forssa voi olla kansainvälisen vaativan luonnonvaratalouden eurooppalainen huippuosaaja ja tähän on nyt panostettava aidosti ja yhteistyössä. Siinä kun ei liioitella pätkääkään.
Samalla talousalueen kulttuuriosaamista on hyödynnettävä nykyistä monipuolisemmin ja poikkitaiteellisesti, innovoivasti ja ymmärtäen sen vaatimukset. Ne kun täyttyvät Suomessa ja Pohjois-Euroopassa vain Lounais-Hämeessä ja Forssassa, nauhakaupungissa.
Lounais-Häme on ollut jo vuosia sosiaali- ja terveydenhuollossaan kansallinen menestystarina eikä tätä pidä menettää uutta sota-aluetta suunniteltaessa. Forssa ja sen maaseutukunnat ovat kansallisten ja kansainvälisten tutkimusorganisaatioittensa seurauksena Suomen oloissa eri asemassa kuin saman asukasluvun verrokkialueet.
Tätä forssalaiset eivät vain tahdo ymmärtää. Ihmiset kun syntyvät siellä ja pitävät näkemäänsä ja kokemaansa yhteisönä ja yhteisö on samalla sitä miltä maailma näyttää. Ei sen kummallisempaa oli se sitten vaikka kuinka poikkeava omituisine rakenteineen ja osaamiskeskuksineen.
Kansainvälinen tähti on esiteltävä sellaisena
Forssaa ja Lounais-Hämettä on esiteltävä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lounais-Hämettä ei pääkaupunkiseudulla tunneta riittävästi, jos lainkaan, ja siitä on pidettävä jatkossa huolta suoraan budjetin valmistelijaan.
Tällainen keskus kun vaatii oman logistiikkansa ja budjetin, ei vain tukijat ja innovaatiokeskus. Se kun alkaa voida pahoin, jos muutosta ei tapahdu vuosikymmeniin. Nyt ei ole tapahtunut ja se purkautui psykososiaalisina surullisina ilmiöinämme. Oireiden hoito ei taas ole taudin hoitoa. Tauti liittyy taas liian harvinaiseen ilmiöön, jossa hoitajilta olisi vaadittu poikkeuksellista kansainvälistä kokemusta.
Hierarkiatasolla Forssan kuuluisi olla ranskalaisen Monpellieren metropolin tapaan omassa luokassaan siinä missä Forssan ja Lounais-Hämeen kanssa vastaavankokoinen Saint Hyacinthen maailmanmaineessa oleva agropolis Kanadassa. Ne eivät ole kuntien kehitysyhtiöitä.
Lisää löytyy googlaten, jolloin samalla lukija törmää julkaisuihini ja myös niiden kuvitukseen. Olisi törmännyt jo vuosikymmeniä sitten, ellei eläisi liian helppoa elämää, jossa ei ole tarvis ponnistella, lukea ja kirjoittaa tuhansia sivuja vuosittain, oppia vieraita kieliä ja kulttuureja samalla.
Logistiikka on innovaatioiden lähde itsessään
Osaamisen esittely koskee myös logistiikkaa ja sen pitkän aikavälin suunnittelua yrityskylineen ja yritysosaajiemme verkostona. Se on unohdettu miltei kokonaan monen muun vahvuutemme kanssa pitäen niitä itsestään selvyyksinä. GIS -osaaminen ei sitä ole suunnittelukartastoineen ja se on kehittynyt hetkessä ohi maankäytön osaajiemme taitojen. Luonnonvaraosaaminen ei ole sekään itsestäänselvyys maatiloillamme. Tähän osaamiseen on panostettava. Se on innovaatioineen maailman johtava talousmalli ja myös arvostetuin. Toisin on meillä Suomessa ja se on pääsyy syvään lamaamme. Meiltä kun on odotettu kokonaan muuta.
Forssa tarjoaa visionsa mukaan lapsille ja nuorille turvallisen ja terveellisen maaseutumaisen kasvuympäristön. Tyykikylän avoimuus, vastuullisuus ja rohkeus on esitettävä myös muualla kuin papereilla ja seudun aktiivinen elinkeinostrategia on sekin ulotettava myös Lounais-Hämeen ulkopuolelle.
Metropolipolitiikan paineissa pienten on liittouduttava yhä vahvemmin myös Someron ja Loimaan suuntaan. Metropolipolitiikka on osattava lomittaa oikein maaseutupolitiikkaan ja pyhiin luonnonvaroihimme. Niitä on osattava myös hoitaa. Pelkkä haihattelu Pisa-osaamiselle ei riitä alkuunkaan.
Ennakoiva ja joustava maankäytön säätely on saatava sekin osaksi jatkuvaa myyntityötä ja omat, historiasta tutut vahvuudet, on saatava näkyville. Hyvinvoiva ja innovatiivinen henkilöstö ei kaipaa nyt uusia sellaisia paineita, jotka lisäävät psykososiaalista pahoinvointia Suomen vaikeaksi tiedetyssä taloustilanteessa.
Forssalaiset päätöksentekijät kyllä tuntevat tämän ja kantavat vastuunsa. On tunnettava oma tilansa ja annettava arvo myös toisella tavalla ajatteleville, opittava muilta olematta ylimielinen saati saalistettava muiden ihmisarvoa, itsenäisyyttä.