Kirjoittaminen kesällä medioihimme on kokonaan eri asia kuin pimeimpään hetkeen marraskuun lopulla tai helmikuun hangilla. Sama pätee tutkijan työtä haastatellen suomalaisia. Etenkin ympäristöön ja omaan elämään, elinkaareenkin liittyvät kertomukset ovat eri vuodenaikoina haastatellen suomalaisilla kovin erilaisia.
Vaalitkin pidetään mieluusti keväällä ja maalisvaalit on syytä siirtää vielä etäämmäs huhtikuulle. Ilmastomuutos vaikuttaa sekin vaalien ajankohtaan. Ei vain pandemia tai etäisenä pidetyn pääministerimme kiireet, saati Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa.
On toinenkin tapa lukea suomalaisia medioitamme. Päätoimittajan on pohdittava kuka kirjoittaa ja mistä.
Helsingin Sanomien sunnuntainumeron (HS 12.06.2022) pääjuttu ovat kolmen puolueen puoluekokoukset ja niistä tehty etusivun piirros suomalaiselle lehden lukijoille. Se kuvaa pienikokoisen ja pyylevän keskustan puheenjohtajan taiteilua tasapainoillen kokoomuslaisen ja vasemmistovetoisen hallituksen ikuisena vaa’ankielenä. Sellainen antaisi pienelle puolueelle ikään kuin merkittävämmän perinnön, puolueen perimä, dna olisi takavuosien suuren puolueen, kokoaan mittavamman.
Kun tuon narraation rinnalle tuodaan Helsinki kaupunkina, koko ajan nuoremmasta väestä köyhtyvänä ja muuttajansa muualta kuin Suomesta saavana, Helsinki todellakin juhlii, mutta sen vetovoima Suomessa hiipuu. Syitä on runsaasti mutta ilmiö on hyvä esitellä rinnan vanhan maalaisliiton tuskan kanssa rinnakkain ne esitellen. Molemmat kun ovat menneen maailman tarustoon liitettäviä, eikä se jaksa kiinnostaa reaaliaikaista kesäkuun helteitä ja juhannukseen valmistautuvaa kesälomakansaa.
Saska Saarikoski on saanut aiheekseen pähkäillä pääministerimme menestyksen syvävirtoja käynnistäen sen hänestä takaapäin otetusta kuvasta. Täytyy olla suomalainen, jotta näkisi paparazzi-julkisuutta tuossa kuvassa, jollaista samaan aikaan keski-ikäiset ja vakavasti otettavat naiset esittelevät lääkäreinä alastonkuvina itsestään medioissamme.
Miehenä näihin kuviin asennoituu nyökytellen, olkoonkin että hiven puettuna ne olisivat ehkä hiven eroottisempia ja miehestä kauluslaattoineen jopa seksikkäitä, vallasta kertovia. Tiikerin tai joutsenen selkään ei pidä kuitenkaan kavuta, ellei ole Venäjän kaltaisen supersuuren valtion päämies. Jos hän vertailee itseään takavuosien ja satojen päämiehiin, silloin hän vähättelee asemaansa. Miekkojen kanssa liikkuneet tsaarit ja keisarit ratsuineen edustivat vain murto-osaa siitä miljardien joukosta, jossa aseetkin ovat oman aikamme teknologiaa ja satelliitit tiedustelevat vastapuolen liikkeet kybersodan aikaa eläen hybridiyhteiskunnassamme.
Globaalissa sotilasliitossa puututaan Itämeren kysymyksiin, siinä missä me kaiken aikaa Välimeren, saati Atlanttisen maailman menoon. Ajan ja paikan tieteet kokivat paradigmaisen muutokseen digiajan myötä. Se on muistettava eikä palattava aikaan ennen omia sotiamme. Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Älykkäät koneet tekevät päätöksiä koko ajan puolestamme. Kun sotia ei ole käyty kohta vuosisataan, se tulee monelle uutena ja ihmeellisenä asiana. Nämä asiat on opittava.
Saskan aihe onkin haettu liki runollisesti Marinin suosion luonteesta. Se on hänen kuvaamanaan profiililtaan huikean korkea mutta samaan aikaan etäinen, ikään kuin tarkoituksella lasin takaa tarkkailtava. Saska tuijottelee siis ihastustaan nenä lasissa siihen raapien ja huohottaen.
Instagrammista haetut suosioluvut ja selfiekuvat ovat oma lukunsa, jolloin suosio perustuu nuoren ihmisen ulkonäköön, sukupuoleen ja pääministerin ikään ja teknologiaan, jota kutsutaan algoritmeiksi. Toki Saarikoski on havainnut, kuinka omat innokkaat peukuttajansa löytyvät myös Donald Trumpille, Barack Obamalle ja Jussi Halla-aholle. Samat algoritmit ja tekoäly mutta ilmataistelu käydään hiven eri asein naamakirjassa visertäen.
Tosin Paavo Väyrysen suosio ei ollut aivan odotettu keskustalaisten puoluekokouksessa. Some kun on erikoinen media ja sen sisälläkin on kovin erilaisia medioitamme. Niinpä Sanna Marin on tähti, mutta samalla etäinen ja suomalaisittain hieman vieraalla tavalla lasin takaa katseltava. Se ei johdu hänestä vaan roboteistamme. Algoritmit nyt tuottavat vähän etäisempää kuvaa kuin mitä takavuosien höyryradio ja yhden kanavan televisio.
Toki tämä sama havainto pätee keneen tahansa idols-hahmoon ja jo ennen some-aikaammekin. Oikeammin some on tuonut heidät jopa hiven lähemmäs kuin takavuosien höyryradioiden ja poliittisten medioittemme aikakaudella. Yhden kanavan televisiota seuraten.
Saska sulkee silmänsä omalta ajaltamme ja siltä totuudelta, jossa perinteinen mediammekin joutuu käyttämään printtimedian rinnalla sähköistä ja reaaliaikaista kirjoittajaansa pysyäkseen hengissä. Saska kirjoittaa sitten jo vähän iäkkäämmälle lukijalleen. Tästä poliitikko ei voi jäädä sivuun joutumatta sivuraiteelle. Ei Paavo Väyrynen tai Lipponen ole tämän ajan tuotteita ensinkään. Tuo aika ei palaa edes samoillessamme kesäisessä luonnossa ja soillamme. Jos jonnekin uusinta teknologiaa viritetään niin juuri sinne. Kolme vuosikymmentä Luken tutkijoiden töitä seuraten ja itse siihen osallistuenkin muuttaa maailmankuvaa sekin.
Kokoomuksen ja Orpon viesti on selkeä: Velkaantuminen on pysäytettävä, miljardit veronkevennyksiin. Saarikko, Andersson ja Orpo jatkavat puolueittensa johdossa, Saarikon haastanut Väyrynen sai ääniä saman osuuden kuin aikanaan presidentin vaaleissamme, hieman yli 6 prosenttia. Se on sama luku, jonka myös Paavo Lipponen muistaa noista vaaleistamme. Kansan käsi on kärttyisä. Lipponen poistui kävelemään Helsingin yöhön ja hoki Väyrysen tutuksi tekemään tapaan, voiko vitutukseen kuolla.
Yhdysvalloissa puidaan vanhaa viljaa, edellisten presidentinvaalien kongressin valtausta. Komitea toteaa, kuinka Trump johti rikollista salaliittoa eikä itsekään uskonut vaalivilppiin. Varsinainen loppuraportti ajoittuu marraskuussa pidettävien välivaalien kynnykselle. Ajan kuluessa kansan usko Trumpin syyllisyyteen on huvennut ja nyt luku on enää 45 prosenttia kun tapahtuman jälkeen se oli vielä yli 52 %.
Mitä merkitystä komitealla ja sen kuulemisilla on, kysyy lehti ja valitsee sen myös otsikokseen. Amerikka nyt on omalaatuinen siinä missä tutkailu Venäjän suuntaan ja pohtien sen tapaa toimia. Haastaja ja hyökkääjä kulkee askeleen jäljessä ja pilaa näin mahdollisuutensa. Jäätynyt sota on asemiinsa asettuneen kansakunnan puolella ja mekin väsymme seuraamaan Vietnamin kaltaista sotaa.
Sen sijaan Olli Rehnin pohdinnat siitä, estikö Naton laajeneminen 90-luvulla Venäjän demokraattisen kehittymisen, on tapa kertoa lähestyvistä presidentin vaaleistammekin. Rehn on vakavasti otettava ehdokas ja Bush vanhempi ei todellakaan antanut siimaa Neuvostoliitolle. Tämä ei liity mitenkään Olli Rehnin kirjoituksiin vaan Hesarin havaintoihin. Näihin haavaintoihin lehti käyttää asiantuntijoitaan. Hesari asiantuntijoineen muistuttaa televisiomme uutisantia. Se on muualta hankittu ja sellaisenaan liki välttämätön väline.
Niinpä nekrologi Keijo Korhosen kuolemasta on saanut tilaa puolen sivun verran ja sen kirjoittajiksi on haettu Rene Nyberg ja Kimmo Rentola. Toinen on entinen Moskovan suurlähettiläs ja toinen poliittisen historian emeritusprofessori. Niinpä myös kirjoituksen sisältö on kovin erilainen kuin vaikkapa Jari Tervon kolumni pohtimassa Venäjää ja samalla Ranskan ja Saksan valtioiden päämiehiä kuvaten heitä käsitteillä, jotka jätän mainitsematta. Keijo Korhonen sen sijaan oli tutkija, josta tuli presidenttimme ulkopoliitikko. Jari Tervo on viihdettä tuottava kirjailija ja visailumies. Lehti tarvitsee myös kevennyksiä ja kesällä sellaisena voisi olla vaikkapa leijonan jäljet hiekassa.