Harkimo kyllästyi kokoomuksen johtoon ja saamattomuuteen. Samoin paljon aikaisemmin demareitten ukkoihin vallan kahvassa ay -politiikan avulla hengissä säilyneen SDP:n raihnaiset ”uudistajat”. Keskustan liberaalit olivat puolueessaan koko ajan hekin leimattu vasemmistoliberaaleiksi ja cityvihreiksi. Se puolue osaa sen taidon maalaisliiton perinteellä ja Suomen konservatiivisimpana puolueenamme.
Perussumalaisten ilmestyminen puoluekartalle tuli tilauksesta ja nyt nämä puoluekenttämme uudistajat hakevat toisiaan. Hesarin pilapiirtäjä käynnistää tutun loanheiton kysyen, osallistuuko Harkimo Suomen vai Venäjän sarjaan? Samaa käytettiin toki muilutettaessa miehiä takavuosina rajan taa tai provosoitaessa sata vuotta takaperin kapinaa ja miehiä sisällissotaan.
Sitä kun eivät toki köyhät torpparit ja mäkitupalaiset käynnistäneet tai duunarit tehtaissamme. Se on jo todistettu moneen kertaan vääräksi tiedoksi ja fiktiiviseksi saduksi. Tänään me elämme mediayhteiskunnan aikaa ja kansalaismedia sosiaalisena mediana ei ole sosialistista mediaa ensinkään. Se aate oli ja meni myös viimeisenä eilen Kuuban saarelta.
Ei suomalaiset viikinkiveneet siihen suuntaan ja saareen ole soutamassa tai valtameripurjehtijat ajautumassa. Se on syytä Hesarinkin unohtaa ja punavihreän utopian elättelijöiden. Romantiikkaan saa olla taipuvainen toimittajana mutta ei nyt täysin pimeä juttuineen kun kyse on taloudesta ja yrittäjyydestä. Suomen ylivertaisin radikaalein poliittinen liike on jo syntynyt ja sen populismi retoriikkana tunnettu. Populismi pelkkänä pulinana ei kuitenkaan riitä ja Soini alkoi hakea odotetusti omaa hillotolppaansa. Nyt Juudaan aikaiset raamatulliset puheet hopearahoista on käytetty. Se pulina on loppunut ja taloutemme uudistajat myös sosiaalisena ilmiönä ovat muualla kuin demarileirissä ja sen ay-siiven elätteinä vuosikymmenet toimeentulonsa varmistaen.
Markkinaliberalismi osana sen talouspolitiikkaa on sosiaalinen ilmiö perussuomalaisilla ja siksi sitä ei ole edes havaittu. Se on sotkettu haukkuen puoluetta rasismin leimalla ja ties millä alkaen ihmisten ulkonäöllä ja pukeutumisella. Sen historia löytyy sodistamme ja sosiaalisen pääoman muistia sieltä herätellen ja hämmentäen. Oikeistoliberalismi talousliberalismina liitettiin yhteen sodan julmuuksien kanssa Saksassa. Vain vasemmistoliberaalit liikkeet sallittiin. Näiltä taas puuttui talousoppi kokonaan. Kommunismi kun katosi maailman kartalta ja myös Venäjältä aikapäiviä. Se oli huono malli Marxin oppeineen.
Perussuomalainen puolue syntyi talousoppina varkain. Huomaamatta kuinka puolueen ydinjoukkoa ovat nuoret ja pienyrittäjät. Ja heille markkinaliberalismi on arjen jokapäiväinen harmaa ilmiö, ei sen ihmeellisempää. Sen vanha puoluerakenteemme unohti kokonaan ja näin tapahtui myös silloin, kun markkaa devalvoitiin ja pienyrittäjät joutuivat mieron tielle. Kuka meillä on markkinaliberalismista muka välittänyt? Vuorineuvoksetko kokoomuksessa?
Hehän meitä veivät juoksupoikineen EU:n ja yhteisvaluutan poliittiseen painajaiseen. Samoja henkilöitä kutsuttiin Kekkosen aikana punaisiksi vuorineuvoksiksi ja perässähiihtäjiksi. Oli meillä toki myös markkinaliberaaleja talousmiehiä mutta he pysyivät medioilta salassa. Oli pakko monestakin syystä. Kekkosen ajan varjo on pitkä ja näkyy monessa oman aikamme poliittisessa painajaisessa. Ei Kekkonen mikään talousnero ollut torpan poikana vaan sosiaalinen uudistaja ja vallankäyttäjä. Sisäpolitiikka ei häntä kiinnostanut. Se sai jäädä ulkopolitiikan varjoon.
Ståhlbergin liberaali oikeisto on Suomessa pidetty suorastaan salassa ja Vennamon aikainen populismi osana uutta talouspolitiikkaa pimitettiin Hesarin toimesta sekin. Mediavallan keikaus näkyy nyt vaatimuksessa uudistaa poliittinen rakenteemme vastaaman aikamme tarpeita. Ei tämä sen ihmeellisempää ole.
Muutokset ovat nyt vain nopeita ja reaaliaikaisia tapahtumia taloudellisesti. Sosiaalisesti ne ovat hitaampia ja siihen vanhat puolueemme ovat koko hengissäolotaistelunsa perustaneetkin. Nyt sekin alkaa rakoilla ja ensin ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Aasiaa. Se ei voi kiertää Suomea Venäjän luoteiskulmassa ja Jäämeren syleilyssä. Sotea ja maakuntamallia ei voi rakentaa väkipakolla ja unohtaen talouden realiteetit. Harkimo havaitsi tämän ja jätti puolueensa. Pienen porukan puuhastelu käyttäen valtaansa ja hajottaen perussuomalaiset oli poikkeuksellisen rötöstelevää puuhastelua ja jää sellaisena myös historiaamme.