Ars longa, vita brevis – Taide (taito) pitkä, elämä lyhyt
20.06. 2023
Vaivaa vaatii voitto – Amat victoria curam on tuttu etenkin tieteen ja taiteen polun valinneille kansalaisillemme ja näin taitaa olla myös politiikan saralla. Usein nämä myös risteävät ja taidetta taitavat ovat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia kansalaisia. Näin aiheetkin ovat lähellä kulttuurisia ja kulttuuriministerin salkku kiinnostaa.
Aivan vaivatta nuo salkut eivät kuitenkaan kantajalleen lankea ja vaivaa vaatii voitto – Amat victoria curam. Olen vuosikymmenien varrella tavannut Suomessa ja maailmalla kollegoitani tieteessä ja olemme kohdanneet usein taiteitten kadulla vapaahetkinämme. Siellä tapaa taiteilijoita, jotka tuntevat varmasti maansa ja maailman politiikan ja sen historian. Se näkyy myös töissäkin. Ne kertovat yhtäällä historiasta mutta toisaalla myös luovuudesta ja innovoinnista ja aina käden taidoista, lahjoista, joita ei hankita pelkällä kovalla työllä. Mukana on myös lahjoja, taipumusta käyttää värejä.
Fabicando fit faber – harjoitus tekee mestarin ja se näkyy myös tänään niin Suomen hallituksen kokoonpanossa kuin taiteitten yössäkin. Se näkyy myös kielessämme ja sen käytössä, kirjallisuudessa. Kirjallisuus kertoo miten maa makaa ja millainen kulttuuri sekä historia sillä on takanaan. Me arvostamme kirjallista lahjakkuutta ja tarinan kerrontaa, runoutta. Usein se on vielä rakkautta ensi silmäyksellä – Ex visu amor.
Meillä on uusi hallitus, jota luonnehtii oppineisuus ja elämän viisaus. Se on yksi akateemisin hallitus ikinä meillä Suomessa. Ne ovat maistereita tohtoreita melkein jokainen. Oman aikamme robotiikka, tekoäly ja teknologia sekä laisäädäntötyö alkaa olla alansa huippujen hoidettavana. Samalla laji, mikä tahansa, vaatii vaivaa, ei vähiten huippuunsa hiottu urheilijan elämä – vaivaa vaatii voitto politiikassakin – Amat victoria curam. Me arvostamme huippuunsa hiottu mestaria, oli laji mikä tahansa.
Kulta on valtaa – Aurum potestas est ja taide (taito) pitkä, elämä lyhyt (Ars longa, vita brevis). Näillä eväillä onnittelen uutta hallitustamme ja sen taitajia. Käytän siihen, jälleen kerran, ikivanhoja viisauksia, latinankielisiä sananlaskuja. Viimeisimmässä kirjassani – Dum spiro spero – niin kauan kuin hengitän, toivon. Tyhjästä kun ei synny mitään – Ex nihilo nihil fit.
Olen kirjoittanut tuhansia artikkeleja, esseitä, blogejakin. Useita kirjoja joka vuosi, tieteestä, taiteesta, politiikastakin. Aina ne ovat kuitenkin joko monitieteisiä, poikkitaiteisia tai molempia. Tyhjästä kun ei synny mitään – Ex nihilo nihil fit. Vain tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Opettamalla opimme – Docendo discimus. Suomessa ja maailmalla ylin opettaja on professori. Ylin oppiarvo tohtorin arvo. Joskus myös dosentin. Joillakin meillä molemmat ja useampiakin. Se on rakkautta ensi silmäyksellä – Ex visu amor.
Me tiedämme jokainen kohdallamme, kuinka harjoitus tekee mesterin – Fabicanto fit faber. Opettamalla opimme – Docendo discimus. Kristittyinä kuinka kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta – Extra ecclesiam nulla salus. Kuinka vain opettamalla me todella opimme – Docendo discimus ja kuinka myös politiikassa kuultakoon myös toista osapuolta – Audiatur et altera pars.
Tiedämme myös, kuinka makuasioista ei voi kiistellä – De gustibus non est disputandum ja hohkakivestä ei vettä irtoa – Aquam a punice postulare. Tieto lisää sekin tuskaa – Difficultatem facit doctrina. Joskus taas kirjoittaessasi enemmän on vaikea olla kirjoittamatta satiiria – Difficultatem facit doctrina.
Uusin kirjani käyttää sanojen ohessa kuvia. Kuvat on laadittu ikuisista viisauksistamme. Viisaudet on avattu robotiikan ja tekoälyn keinoin ja tietäen, kuinka tämä tieto lisää myös tuskaa. Olen kuitenkin puhunut niiden kautta ja huojentanut mieleni – Dixi et animam lavavi. Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa – De visu; de auditu ; de olfactu.
Kesäpäivänseisaus on pisin päivä myös ajatella.
21.06.2022 – 21. 06. 2023
Huomanne, jos Luoja suo, on vuoden pisin päivä.
Kesäkuun kesäpäivänseisaus on pohjoisen pallonpuoliskon pisin päivä. Tällöin Aurinko ei laske lainkaan Napapiirin pohjoispuolella. Kesäpäivänseisausta on juhlittu eri kulttuureissa monin eri tavoin jo vuosituhansien ajan. Näin myös nyt, Herran vuonna 2023 – Anno Domin 2023.
Kesäkuun kesäpäivänseisaus on se hetki, kun Maan pohjoisen pallonpuoliskon kiertoakseli on eniten kallistuneena kohti Aurinkoa. Päivänseisaukset, niin kesällä kuin talvellakin, tapahtuvat samaan aikaan koko maapallolla. Aikavyöhykkeet toki vaikuttavat siihen, että mihin aikaan kellon mukaan tämä tapahtuu eri vyöhykkeillä. Tänään vuonna 2022 kesäpäivänseisaus Suomessa on 21. kesäkuuta kello 12.13 ja vuonna 2023 aika on miltei minuutilleen sama. Meillä on silloin vain uusi hallitus ja uudet henkilöt parlamentaarikkoinamme. Usein toki useamman kerran jo valitut. Osa heistä jo silloin ministereinä. Kunnia vaaleissa voitetuille – Gloria victis.
Yleisimmin kesäpäivänseisauspäivänä pidetään kesäkuun 21. päivää, mutta päivä vaihtelee hieman vuosittain. Tämä johtuu siitä, että suurin osa läntisistä kulttuureista noudattaa gregoriaanista kalenteria, jossa on 365 päivää (366 karkausvuosina). Maan kiertoa Auringon ympäri puolestaan mitataan trooppisena vuotena, joka tarkoittaa aikaa, kun Maa kiertää yhden kerran Auringon ympäri. Tämä aika on noin 365,242199 päivää. Aika vaihtelee hieman vuosittain johtuen esimerkiksi muiden aurinkokuntamme planeettojen vaikutuksesta Maahan sekä maapallon vaappuvasta liikkeestä (engl. wobble). Tähtitieteessä nerous on lahja, oppiminen ilo – Ingenium munus, discere gaudium. Toki näin on myös muissa tieteissämme.
Kesäpäivänseisaus ajoittuu aina aikavälille 20.–22. kesäkuuta, tosin 22.6. on hyvin harvinainen päivämäärä. Edellisen kerran näin tapahtui vuonna 1975 ja seuraavan kerran vasta vuonna 2203. Seuraava 20. kesäkuuta tapahtuva kesäpäivänseisaus Suomessa on vuonna 2024. Kiirehdi sinä nyt hitaasti ja hanki elämä – Festina lente – Fac ut vivas.
Teksti on Wikipediasta ja siihen voi siis luottaa luonnontieteenämme. Jos se kertoisi vaikkapa sodasta Euroopassa ja Venäjän merkityksestä tuossa sodassa osana sen historiaa sekä Putinin persoonallisuuta, vertaillen häntä Pietari Suuren aikaan, omien tulkintojemme ja psykologien pohdintoina, luonnontieteestä olisi vaihdettu vapaalle ja mukana olisi sellaisia lain tulkitsijoita, joita tapaa vaikkapa eduskunnassa ja sen perustuslakivaliokunnassamme tai käräjäoikeudessa lautamiehinämme. Nerous on lahja mutta oppiminen ilo – Harjoitus tekee kuitenkin mestarin. Ingenium munus, Discere gaudium! – Facicando fit faber.
Sama pätee, kun puhumme vaikkapa luontokadosta. Sen pysäyttämiseksi vaaditaan tieteitten välistä yhteistyötä. Luonto köyhtyy kaiken aikaa ja ihmiskunnan loppulautta on osa tätä oman aikamme suurinta kertomusta. Ilmastomuutoksesta on puhuttu jo pitkään, mutta luontokadosta vasta joitakin vuosia. Olen toki itse puhunut sekö kirjoittanut liikaakin ja huojentanut mieleni. – Dix aimam levavi. Tänään tekoäly ja robotiikka tulivat avukseni. Kuvien kera. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä – Ex visu amor. Ei olisi onnistunut ilman lapsiani.
Palaan aiheeseen kevätpäivänseisaus. Se kun on luonnonilmiöistä helposti ymmärrettävä ja avaa silmämme ehkä ymmärtämään myös mitä luontokato tarkoittaa ja miksi sitä tutkitaan monen tieteen alan yhteisenä ohjelmana. Luontoa ja sen tieteitä on kunnioitettava myös liiketoiminnassa ja yritystemme toimintastrategioissa. Muuten meille käy huonosti. Ihminen on ihmiselle susi – Homo homins lupus est. Se näkyy taas kerran Euroopassakin.
Mikä on kesäpäivänseisaus
Maan kiertoakseli on kallistuneena noin 23,5 astetta, jonka vuoksi Aurinko paistaa eri puolille maapalloa eri tavoin riippuen vuodenajasta. Pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko paistaa kohtisuoraan Kravun kääntöpiirille. Kesäpäivänseisauksena Aurinko ei laske lainkaan Napapiirin pohjoispuolella (+ noin 60 kilometriä Napapiiriltä etelään). Tätä ajankohtaa ennen Suomen pohjoisimmat osat, esimerkiksi Utsjoki, ovat jo tovin nauttineet yöttömistä öistä. Nämä valoisat yöt alkavat 18. toukokuuta ja jatkuvat aina heinäkuun 28. päivään saakka.
Kallistuskulman takia pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisauksen aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla vietetään talvipäivänseisausta, vuoden lyhyintä päivää. Kun pohjoisessa päivät alkavat nyt lyhenemään, etelässä ne puolestaan pitenevät. Sama on totta myös toisin päin. Kun pohjoisessa vietetään talvipäivänseisausta joulukuussa, eteläisellä pallonpuoliskolla tämä on kesäpäivänseisauksen ajankohta.
Tähän Wikipedian kertomaan luonnontieteen lainalaisuuteen me luotamme. Tässä edes Wikipedia ei ole kenen tahansa kirjoittamaa vaan lainausta sellaisesta tekstistä, joka vastaa myös maapallon liikkeitä suhteessa aurinkoon. Miksi tämä tieto on tärkeää? Koska luonto ja sen luontokato ovat osa luonnonlakejamme, joista emme voi ikävä kyllä neuvotella. Kun tällainen neuvottelu käynnistyy, sanon itseni irti näistä neuvottelijoista ja heidän politiikastaan. Ihminen on itselleen ankarin tuomari – Homo sibi judex durissimus.
Luonnon kanssa ei voi tehdä kompromisseja eikä hakea psykologia pohtimaan miksi Putin on käynnistänyt miljoonien ihmisten peluun heidän hengellään ja kohtalollaan, luonnonvaroillamme leikkien. Ilmiö kun ei ole psykologinen lainkaan. Ihmisen käyttäytymistä tutkivat ovat vääriä henkilöitä muuttamaan luontoa ja sen lakejamme. Sama pätee medioihimme ja poliittisiin liikkeisiimme sekä niiden johtajiinkin. Ne ovat nyt luonnollisesti syvässä kriisissä. Toki poikkeus vahvistaa nytkin säännön – Nulla regula sine exceptione.
Yleisestä olettamuksesta huolimatta, Aurinko ei kuitenkaan ole kesäkuun kesäpäivänseisauksen aikaan lähimpänä Maata. Itse asiassa tällöin Aurinko on kauimpana. Tämä puolestaan johtuu siitä, että Maa kiertää Aurinkoa soikealla radalla. Ajankohta, jolloin Aurinko on lähimpänä Maata, sijoittuu itseasiassa pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisauksen aikoihin.
Kesäpäivänseisauksen jälkeen päivät alkavat heti lyhenemään. Tätä ei tosin heti huomaa, koska alkuun päivät lyhenevät vain muutamilla sekunneilla. Syyspäiväntasauksen aikoihin päivät alkavat lyhenemään hieman nopeammin; auringonvaloa on päivittäin noin viisi minuuttia vähemmän. Kun päästään joulukuun talvipäivänseisaukseen, päivät alkavat taas pitenemään. Kun sanot sen latinaksi, se vaikuttaa viisaammalta, syvälliseltä – Quidquid latine dictum sit, altum videtur. Kun sen kertoo sinulle algoritmit ja robottien nerous, se myös on sitä.
Jo antiikin ajoilla huomattiin, että kesäpäivänseisauksen aikaan Aurinko näyttää pysähtyvän hetkeksi taivaalle, jonka jälkeen se vaihtoi suuntaa ja lähti liikkumaan kohti etelää. Tästä juontuu englanninkielinen sana kesäpäivänseisaukselle solstice, joka on johdettu latinankielisestä sanasta solstitium eli vapaasti suomennettuna ”pysähtynyt aurinko” (engl. sun standing still).
Meillä on valtavati tietoa, joka on sidoksissa juuri luontoon ja sen kiertoon. Siitä on vain luovuttu ja samalla unohdettu sellaista, joka aiemmin oli osa arkielämäämme. Kykenemme välttelemään ilmastomuutoksen ja luontokadon meille aiheuttamia ongelmia mutta samaan aikaan ne ovat alkaneet edetä tavalla, jota kutsutaan kaaokseksi. Jos tämän sanojaa vihataan, vihatkoon, kunhan pelkäävät. – Oderint, dum metuant.
Kaaosta ei voi enää ohjeilla millään tavalla. Sekin kun on osa luontoa ja sen lakejamme. Kaaos on vain oma käsitteemme ja liittyy ilmiöön, jolla kuvataan psykologiaa, omaa käyttäytymistämme. Ei luonto ole kaaoksessa. Me ja meidän tapamme elää on kaoottinen. Käytämme jälleen käsitteitä. jotka ovat psykologiaa ja tunnesanojamme. Tosin nyt robotiikan välinein ja maalauksinkin. Oi pyhä yksinkertaisuus – O sancta simplicitas. Nerous on juuri tätä.
Alkaako kesä nyt?
Kesän alkamisen voi määritellä usealla eri tavalla. Jos koululaisilta kysyy, kesä alkaa usein siitä, kun koulun kevään päättötodistuksen saa käteen ja pääsee kirmaamaan kesälaitumille. Vuodenaikoja määritellään kuitenkin useilla erilaisilla hieman tieteellisimmilläkin tavoilla.
Tyypillisesti vuodenajat määritellään kuukausien mukaan. Suomessa näin määriteltyjä vuodenaikoja kutsutaan tilastovuodenajoiksi ja ne ovat seuraavat:
Talvi: joulu–helmikuu
Kevät: maalis–toukokuu
Kesä: kesä–elokuu
Syksy: syys–marraskuu
Tyypillisesti Suomessa kuitenkin kesä määritellään alkavaksi silloin, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin yli 10 plusasteen eli alkaa niin sanottu terminen kesä. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä kesän alkaminen saattaa vaihdella vuosittain ja alueittain hyvinkin paljon. Esimerkiksi Tampereella vuonna 2021 terminen kesä alkoi 10. toukokuuta.
Termisten vuodenaikojen määrittelyt:
Kevät: Vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin 0 asteen yläpuolelle
Kesä: Vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin +10 asteen yläpuolelle
Syksy: Vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin +10 asteen alapuolelle
Talvi: Vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvämmin 0 asteen alapuolelle
Vuodenaikojen vaihteluita määritellään myös astronomisilla eli tähtitieteellisillä vuodenajoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vuodenajat vaihtuvat kevät- ja syyspäiväntasauksina sekä kesä- ja talvipäivänseisauksina.
Kevät alkaa kevätpäiväntasauksesta
Kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta
Syksy alkaa syyspäiväntasauksesta
Talvi alkaa talvipäivänseisauksesta
Seisausten ja tasausten päivämäärät saattavat vaihdella vuosittain muutamalla päivällä, joten myös astronomisten vuodenaikojen alkamisajankohdat vaihtelevat.
Edellinen teksti Wikipediasta on jo lähellä omaa ihmistiedettämme ja mukana on käsitteitä, sanoja, jotka ovat tunnesanojamme. Kevät, kesä, syksy ja talvi tuovat mieleemme mielikuvia, jotka ovat emotionaalisia. Luonto ei käytä emotionaalisia käsitteitämme. Eläimet ja kasvit, virukset, eivät elämöi tai hae ilmiöille selitystä psykologiasta, ei edes sosiologiasta tai valtio-opistamme. Jumalat eivät nekään leiki meillä takavuosien tapaan tähtitaivaalle nimistöä kehitellen. Olemme ihmisinä tomua ja varjoa – Pulvis et umbra sumus.
Kun me puhumme luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ensimmäisen on muutettava käsitteemme, sanamme, tunnesahojen symbolit, ja keskustelukulttuurimme. Digiajan koneemme eivät käytä älykoneinamme tunnesanoja eivätkä laske kymmenjärjestelmän sormia ja varpaitamme. Kun huomaan jonkun näin poliittisessa liikkeessä tekevän, otan heti etäisyyttä tähän liikkeeseen. Luonnon kanssa ei voi neuvotella tuottamalla sille pelkkiä pettymyksiä ja käynnistämällä tyhmyyskilpailun poliittisten liikkeittemme välillä medioittamme siinä avustaessa. Kaikki erinomainen on harvinaista – Omnia praeclara rara.
Kesäpäivänseisaus oli jo aikoinaan merkittävä vallankäyttäjä
Kesäpäivänseisauksen aikoihin on juhlittu erilaisin menoin jo antiikin ajoista lähtien. Täällä Suomessa vietettiin aikoinaan Ukon juhlaa. Tähän juhlaan liittyivät esimerkiksi erilaiset taiat, joilla pyrittiin takaamaan runsas sato sekä hyvä naimaonni naimattomille nuorille. Itse kesäpäivänseisausta vanha kansa kutsui nimellä ”päivänpalama”.
Kristinuskon saapuessa Suomeen, kirkko pyrki poistamaan pakanalliset juhlinnat. Näihin kuului myös Ukon juhla, joka pyrittiin muuttamaan Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Ukon juhlan perinteet olivat kuitenkin tarttuneet tiukkaan kansaamme ja perinteiset juhlinnat pysyivät. Suurin ero nykyiseen juhlintaan on oikeastaan vain nimen vaihtuminen juhannukseksi. Mikä oli todistettava – Quod erat demonstrandum.
Juhannuksesta ja sen taikavoimista suomalaiset ovat kehitelleen uskomattoman määrän sellaista hulluutta, jota lapsena sai pelätä. Tänään meidän on löydettävä keinot selvitä yhteiskunnassa, jossa lapsia syntyy selvästi vähemmän ja vanhusten osuus kasvaa. Suuret kysymykset vaativat monitieteistä opiskelua ja näiltä tieteiltämme myös vastauksia. Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex, talis grex.
Takavuosina koko kylä oli yhteistä yhdessäolo-organisaatiota ja hoiti lapsensa. Nyt tätä jakoa Gemeinschaft ja Gesellschaft kyliin ei ole enää olemassakaan. Ei ole joko yhdessäolo-organisaatiota tai asiaorganisaatiota suomeksi ne kääntäen. Sen sijaan on digiaika ja tekoäly sekä globalisaatiomme. Erik Allardin suomeksi saksasta kääntämä sosiologia ei meitä pelasta. Tuloksia kun odotetaan kansainvälisesti. Venäjästä ja Ukrainasta puhuminen ei auta meitä millään tavalla. Kuka meistä valvoo itse valvojia? – Quis custodiet ipsos custodes?
Slaavikulttuureissa, varsinkin Venäjällä ja Ukrainassa, kesäpäivänseisauksen aikaan puolestaan vietettiin Kupala-nimistä juhlaa. Tämä juhla oli hyvin samantapainen kuin Suomessa vietetty Ukon juhla. Yhtenä suurena eroavaisuutena voi pitää ainakin sitä, että kun Suomessa kokkojen palamista seurattiin lähinnä tanssien ja seurustellen kokon ympärillä, Kupala-juhlassa nuoret parit hyppivät niiden yli. Jos hyppy onnistui, nuorelle parille luvattiin onnea. Jos hyppy puolestaan epäonnistui, pariskunta tulisi eroamaan.
Nuoret tytöt tekivät myös kukista seppeleitä, joiden päälle asettivat kynttilän. Sen jälkeen neidot laittoivat seppeleet ajelehtimaan veteen. Mitä kauemmin seppele pysyi pinnalla, sen parempi rakkauselämä oli tiedossa. Tämä perinne jatkuu pienimuotoisesti myös nykyään. Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex – talis grex.
Näillä eväillä on siis eletty ennen mutta ei eletä enää edes turkkilaisen Erdoganin avustamana. Ei auta nyt Edes Puola ja sen rajat tai Antiikin Kreikan taikuudet. Sen sijaan suvulla on merkitystä ja sosiaaliset verkostot vähän käytetty ja hyödynnetty oman aikamme hyvinvoinnin lähteenämme. Kylätoiminta ja sukukokoukset ovat olleet aiheita, joille olen antanut aikaani myös niistä kirjoittaen ja niitä tutkienkin.
Puolassa Kupala-juhlan lisäksi tunnetaan juhla nimeltä Sobótka. Tyypillisesti sitä vietetään 23. kesäkuuta. Juhlinta on hyvin samantyyppistä kuin Suomen juhannus tai Kupala-juhla: juhlissa poltetaan kokkoja sekä tanssitaan ja lauletaan yöhön saakka. Kristinuskon saavuttua slaavimaihin, nämä molemmat juhlat pitivät edelleen pintansa vaikkakin niitä yritettiin kieltää. Nykyään Kupala-juhlaa kutsutaan myös nimellä Ivan Kupala. Sobótka-juhlaa puolestaan kutsutaan myös nimellä Noc Świętojańska eli Pyhän Johanneksen yö.
Antiikin Kreikassa vietettiin juhlaa nimeltä Kronia, jossa kunnioitettiin arkkitehtuurin jumalaa Kronosta. Kyseisenä juhlapäivänä myös orjat saivat liittyä juhlintaan ja joissakin tapauksissa heidän isäntänsä jopa palvelivat heitä juhlan ajan. Se kun toi mukanaan dynaamisuutta ja piti kreikkalaista kulttuuria kauemmin hengissä ja vireänä.
Myös useat esihistorialliset monumentit liitetään kesäpäivänseisaukseen. Esimerkiksi Englannissa sijaitseva Stonehenge kerää edelleen kymmeniä tuhansia vierailijoita kesäpäivänseisauksen aikaan. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, käyttivätkö monumentin rakentajat sitä juuri päivänseisausjuhlintaan. Vaikka mitään juhlia ei olisikaan järjestetty, Stonehengen kivipaasit on kuitenkin aseteltu niin, että kesäpäivänseisauksen auringonnousu osuu suoraan kohti monumentin keskustaa sen pääsisäänkäynnin (Kantakivi, engl. Heel Stone) kautta.
Egyptin kaksi suurta pyramidia, Kheopsin ja Khefrenin pyramidit, on rakennettu siten, että jos seisoo Gizan sfinksin vierellä kesäpäivänseisauksen auringonlaskun aikaan ja katsoo kohti pyramideja, Aurinko laskee täsmälleen näiden kahden pyramidin väliin. Tarkkaa syytä tälle sijoittelulle ei tiedetä, mutta on oletettu, että tämä on ollut hyvä ajanseurantaväline viljelyjen kannalta.
Olen itse nähnyt tuon paikan ja seissut siinä, pohtien miten tiede muovaa arkeamme. Harvoin huomaamme kuinka aikanaan hyvinkin arkiset asiat ovat syntyneet siksi, että joku on vaivautunut tutkimaan aihetta. Jo pienet lapset tutkivat maailmaa matematiikkaa käyttäen. Elinkaaritutkimus on eräs hyvin arkinen aihe auttamassa meitä vaikkapa sairastumisrikisen arvioinnissa ja ennaltaehkäisyssä. Kyllä siinä on menty vaikeuksien kautta tähtiin – Per aspera ad astra. Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex, talis grex.
Tämä digiaikamme taas haastaa vanhan yksityisyydensuojamme ja sen seurauksia tutkivat muutkin kuin oikeustieteilijät. Kun pohdimme energiaa ja sen saatavuutta on syytä muistaa, kuinka auringon energiamäärä on 10 000 kertaa suurempi kuin ihmiskunnan tarve. Kielten oppimin on sekin tasa-arvon lisäämistä ja kehityksen teemoista avainilmiöitämme.
Tekoäly on kuitenkin avain miltei mihin tahansa kysymykseen ja se on syytä ottaa jokaisen haltuun heti kun ongelmia omien hormonien kansa syntyy. Vastuullinen tekoälyn ekosysteemi asettaa sillekin rajoja mutta hormoneillemme me emme voi silti mitään. Ne eivät ole vain eurooppalaisia perusarvoja hakevia vaan meille kaikille yhteisiä. Juhannuksen lähestyessä alamme puhua tunteistamme ja silloin liikkeellä ovat hormonimme. Kertaus on opintojen äiti – Repetitio mater studiorum est.
Rakastuneen aivotoiminta muuttuu
Rakastuneena serotoniinia käytetään joillain aivoalueilla tavallista vilkkaammin, toisilla puolestaan vähemmän. Tuloksena on empatian tunteen kasvaminen.
Samoin käy dopamiinille. Sen käytön muutosten seurauksena huomiokyky kapenee ja keskittyy kiinnostavana pidettyyn henkilöön ja muut asiat tuntuvat toissijaisilta. Dopamiini ylläpitää myös tarkkaavaisuutta.
Runsas noradrenaliini ylläpitää vireyttä, vahvistaa halua ja synnyttää kaipuun.
Rakastuneen aivot tuottavat ja erittävät oksitosiinia tavallista runsaammin. Se vähentää kriittisyyttä ja tunteiden tarkistelua, parantaa empatian tunnetta ja vahvistaa dopamiinin vaikutuksia.
Lisäksi kehoon erittyy tavallista enemmän ”kehon omia morfiineja”, endorfiineja. Vaikutuksena on puhdas riemun tunne, joka sävyttää rakastumisen olotilaa. Lisäksi kivun fyysinen vaikutus vähenee. Se voi olla merkki myös lähestyvästä kesälomasta. Oikein hyvää alkavaa kesää ja kesälomaa, juhannusviikkoa.
Levätkää rauhassa – Requiescat in pace. Aurinko paistaa kaikille – Sol omnibus lucet. Aika lentää – Tempus fugit , Tyhjä taulu – Tabula rasa. Kaikki ääntä eikä mitään muuta – Vox populi, vox dei.