300 000 suomalaista on jättänyt Facebookin ja liittynyt täällä ryhmään Facebookin jättäneet. Se on hyvin suosittu ryhmänä ja siinä on paljon samoin sosiaalisesta mediasta ajattelevia ja siihen myöhään tutustuneita. Usein ovat iäkkäitä ja vieläpä vihaisia mielensäpahoittajia.
Moni jättää myös puolueensa liittyen toiseen puolueeseen, luopuu uskonnostaan ja uskoo johonkin toiseen samaa tarkoittavaan instituutioon ja joku jää eläkkeelle jostakin jatkaakseen jossain toisessa ammatissa, jopa siinä paremmin tienaten ja menestyen kuin eläkevirassaan.
Kyllästyminen ja luopuminen on usein vaikeaa syntyneenä ihmiseksi, joka on taipuvainen pettämään itseään ja jatkamaan täsmälleen samaa pettäjän tietä, puolisoaan vain välillä vaihtaen olettaen parisuhteen olevan vaihtamalla perhettä jotenkin helpommin ja viihteellisemmin tapahtuvaa, omia mieltymyksiä hoitavaa ja vältellen näin vanhoja normeja, moraalia ja terveettä järkeäkin vältellen.
Veikko Vennamon kuvaamia rötösherrojakin enemmän on rötösnarrejamme. Sitä voi selittää luontevasti vaikkapa iällä, mutta on muitakin keinoja uusien polkujen valinnassa, kuten vaikkapa arjen sujuminen. Pitää antaa aikaa perheelle, motivaatio häviää tai muuten vain kyllästyy tai alkaa katua kapakassa istumistaan.
Jotkut ovat kuin luotuja sukkuloimaan asiasta toiseen ja jopa monen ammatin tai perheen kanssa eläviä kaksoiselämää viettäviäkin velmuja, pyskopaatteja pelureitemme. Juice Leskinen nikkaroi iskelmänsä, kuinka ei oikein jaksaisi edes tätä yhtäkään uraansa ja elämää, kun naapuri kykenee kaksoiselämään.
Jari Tervo taas kertoo kolumnissaan (HS 2.9) kuinka oma poika osaa ottaa urheiluna jopa videopelien sankarit ja heidän menestyksensä suomalaisina maailmalla, kun häneltä se ei oikein suju. Rovaniemeläisenä piti aikanaan jopa tennistä ja golfia herrojen huvina. Olkoonkin, että siellä, videopelien oudossa maailmassa, uusien urheilusankareitten joukossa, voitot ovat komeampia kuin sakissa ja muistuttavat jalkapalloa tai jääkiekkoa.
Jalkapallossa suomalaiset eivät oikein menestys mutta nyt tuli palkintolautanen finaalissa OG -joukkueessamme kiinalaisen joukkueen kaatuessa finaalissa 3-2. Toki palkintorahojakin tuli 11 miljoonaa dollaria mutta lautanen oli se joka kiinnosti kymmeniä miljoonia kisaa seuranneitakin.
Tervo esittelee uuden asian ja normin, moraalin tai innovaation leviämistä tehden siitä kolumnin. Kolumnin aiheena ovat uudet urheilulajit tai sellaiseksi vähin erin hyväksyttävät ja tarina on tarkoitettu opettavaksi. Jari Tervo on perinteinen opettajahahmo myös kirjoineen ja visailijana, toimittajana. Hän on meitä muita viisaampi ja piiloviestejä rakentava juuri toimittajana, mediahahmona, joka on hänen aiempi ammattinsakin.
Joku kutsuisi sitä kieroiluksi tai puun takaa viestinnäksi. On sille rumempikin käsite, mutta en sitä nyt ala markkinoida. Pidän Jari Tervosta ja hänen rooleistaan, kirjoistaankin.
Lajinvaihto sujui häneltä helpommin kuin yleensä ihmisiltä ja hänen ystävänsä, niin ikään runoilija ja visailumestari Tabermann siirtyi myös politiikkaan, kansanedustajaksi. Se on helpompaa kun on ensin viihdetaiteilija ja sitä kautta naama tuttu äänestäjällekin. Runoilijana se ei olisi onnistunut alkuunkaan.
Politiikka vetääkin vanhoja urheilijoita Lasse Virenistä ja Juha Miedosta alkaen kun ikää kertyy eikä suksi enää luista, askel alkaa painaa mutta mainetta ja kunniaa on hankittu toisessa ammatissa. Politiikka ammattina kun on vähemmän määritelty mitä siinä tulisi osata ja miksi. Se on omituinen ilmiönä lainsäätäjinämme.
Tässä emme ole onnistuneet medioinemme kertomaan kansalle, kuinka tämä laji jos mikä on enemmänkin kuin teknistä robottitiedettä insinööri Juha Sipilän tapaan uraa vaihtaen ihan vain hetkeksi ja palaten sitten myöhemmin uudelleen vaativampaan työhönsä yhdessä Anne Bernerin kanssa.
Tulikohan matkan varrella pohdituksi uudelleen oliko oikeassa? Puolueen kannatus kun on laskenut kaiken aikaa.
Tällainen ylimielisyys rapauttaa valtiotieteen tohtorin Seppo Kääräisen taitoja samassa puolueessa. Kyllästyy elämään sylkykuppina amatöörien astuessa kehään hoitamaan kansakunnan vaativimpia tehtäviämme. Häntä kun ei ministeriksi valittu. Ikä oli esteenä ja osaaminenkin.
Lajinvaihto yrittäjyyteen sopii taas Anna-Stiina Nykäsen mukaan (HS 2.9) kertoen kuinka uusi laji vaatii vähemmän osaamistakin ja on Jarkko Niemisen tapaan vähemmän vaativa salibandy tennikseen verrattuna. Nieminen muistuttaa Sipilää.
Järjestötyö sopii sekin ja tietysti kaiken maailman viihde tai neljännen ja viidennen sektorin tai kolonnan uudet tehtävät.
Tähtien kanssa voi tanssia vaikka ei tanssia osaakaan olkoonkin, että loppu on lopulta edessä oli ura mikä tahansa myös ikääntyvillä poliitikoillammekin eduskunnassa. Huipulta voi laskeutua alas myös arvokkaasti eikä hyppien ja loikkien loukaten itsensä matkalla, neuvoo Anna-Stiina Nykänen, varoittaen samalla huomaamattaan, kuinka sosiaalinen media ei siihen katoa että joku sieltä poistuu. Tilalle kun on tulossa aina monin verroin lisää ja nuorempia yrittäjiä.
Ei sitä pidä kadehtia saati väheksyen torjua elämän menoa ja sen kiertoa, vaikka kyseessä olisikin sellaisen kansakunnan ja kulttuurin edustaja, jota takavuosina kutsuttiin kekkoslovakiaksi. Kyllä Urhokin lopulta ikääntyi ja kalareissut jäivät lopulta kesken nekin.
Tulee juna, joka vie värikkäimmänkin vempulan ja sukkuloijan, motiiviaan vaihtavan ja katumusta harjoittavan politiikan ja järjestön jyrän sekä matkan varrella turmassa hankitun kyttyrän.