Vaalit tulevat – oletko valmis
Magni nominis umbra – Suuren nimen varjo
11.02.2024 laskiaissunnuntai – vaalipäivä
Tämä päivä on juhlien aikaa kiinalaisille. Toki tätä on myös valmisteltu kauan. Tänään horoskoopissa siirrytään viimeinkin jäniksen vuodesta huikean komeaan lohikäärmeen vuoteen. Olen näistä merkeistä aiemmin kirjoittanut, joten en ala kerrata sellaista, joka löytyy avaten muutakin kuin suomalaisen Wikipedian. Muutama rivi ei riitä kertomaan, mitä lohikäärmeen vuosi tarkoittaa silloin syntyneelle ja tänään sitä juhlienkin. Lohikäärmeen siivet ovat pesää suuremmat – ”Maiores pennas nido.”
Uskomusten mukaan lohikäärmeen vuonna syntyneet ovat idealisteja, perfektionisteja, joustamattomia ja itsetietoisia, kertoo Wikipediamme. Lohikäärmeet ovat myös aggressiivisia ja päättäväisiä. Lohikäärme on taruolento ja ilotulitusten järjestäjä; luovuus ja valehtelu ovat kaksi puolta, joissa tämä ilmenee. Lohikäärmeen vuosi on suosituin kiinalaisen astrologian merkeistä. Itä-Aasiassa syntyvyys kasvaa lohikäärmeen vuosina, koska vanhemmat haluavat lapsen, joka syntyy lohikäärmeen merkin alla. Lohikäärmeen kuukausia ovat: noin 4. huhtikuuta – 5. toukokuuta
Lohikäärmeen tunteja: 07–09 sekä Lohikäärmeen onnennumerot ovat 1, 6 ja 7. Näillä tiedoilla suomalainen pääsekin jo pitkälle. Meillä kun filosofia on elämän oppimestari. – ”Magistra vitae philosophia.” (Cicero). Näin ensimmäinen väitöskirjakin oli valmistuttuaan filosofisen tiedekunnan tuotetta ja luonnontiedettä samalla. Seuraava saattoi olla jo yhteiskunta- ja valtiotieteitä, ihmistieteitämmekin.
Itse olen syntynyt luonnollisesti Jäniksen vuonna ja muistutan Arto Paasilinnan kuvaamaa henkilöä kirjasta ”Jäniksen vuosi”. Kertomuksesta tehtiin jopa elokuva ja se menestyi oikein hyvin Euroopan markkinoillakin. Kuten nyt Arton kirjat muutenkin. Yhdessä niistä hän sivusi myös omaa elämääni ja kirjaani sekä antoi kustantajineen vauhtia etenkin kirjalle ”Arctic Babylon” ja sen ensimmäiselle osalle. Käsikirjoitus kun oli luettavana hänen ja parin muun nimekkään kirjailijamme avustajalla. Etenkin jäniksen merkeissä syntyneet ovat saaliseläimenä usein lohikäärmeitten ja muiden petojen saaliina haluttua riistaa. Ovat pelin mestareita nämä käärmeet. – ”Magister ludi.” (Hermann Hesse).
Edellistä kiinnostavampi tapahtuma oli kuitenkin seurata yön tunteina Venäjän presidentin Vladimir Putinin haastattelua. Tucker Carlsonin tapa kuunnella Putinin 127 minuuttia kestänyttä vuodatusta oli rankka kokemus alkaen tutulla historiantunnilla ja jatkuen sitten muutamalla vastakysymykselläkin. Parituntisessa tilityksessä oli nähtävissä Putinille tyypillistä slaavilaista elehtimistä, dramatiikan tajua ja psykologista silmää. Lännen motiivien kuvaus oli tuttua Putinia sekin. Tavoite oli taustoittaa historialla venäläinen peilikuva lännestä sitä hakien, Yhdysvaltain ja sen liittolaisten motiivit ja Venäjän oma historia sen taustalla, Putinin näkemys motiiveista esimerkein ne historiaan ankkuroidenkin. Mukana oli aina suuren nimen varjo. – ”Magni nominis umbra.”
Kiinalainen horoskooppi tarjoaa hiven samankaltaista, mutta enemmän mytologista ja vaikeammin lännessä ymmärrettävää peilikuvan muuttamista prismaksi se hajottaen. ”By the way” toistuu siinä turhankin usein kerronnan katkaisten ja sen kaarta vaihdellen. Olen tätä kuvannut kirjassani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi.” Putinismin synty vaatii hyvin määrätietoista ja ikivanhaa logiikkaa, teesiä ja tälle antiteesiä sekä kuulijalle syntyvää synteesiä. Jos hän on osa vanhaa historiallista mytologiaa, liki kiinalaiseen horoskooppiin rakentuvaa, ilmiö muuttuu tieteen läpivalaisemana sadun mytomaniaksi ja tämän tulkinta hakien eskapistisia selityksiä ja liikkeitäkin. Lopputulos on putinismia, jonka ymmärtämiseen vaaditaan venäläistä kirjallisuutta ja Putinin käyttämää toistoa ja Dostojevskia. Ei nyt Tolstoita. Lisäksi huono on suunnitelma, jota ei voi muuttaa. – ”Malum est consilium quod mutari non potest.” (Publius Syrus).
Putin on hyvin ilmeikäs puhuja, vastakysymykset satelevat nekin, kysymys mitä merkitsee Yhdysvalloille jne. talous, dollarit, historia. Rajan pituus Kiinaan ja sen merkitys, aggressiivinen yleinen asenne ovat Putinin puhetta. Puolet varatusta ajasta käytetään vanhan historian esittelyyn, kehystäen näin toisen puoliskon maailman talouden pohdinnat. Putinin esitys on ollut vuosikymmenien aikana hioutunutta taitavaa propagandaa, ilmeikästä puhetta. Kädet ja koko keho on mukana, ilmeet eivät ole kivestä tehtyjä, kuten takavuosien venäläisillä johtajilla. Kuva miehestä pysyy syvällä mielessä tallennettuna. – ”Manet alta mente repostum.” (Vergilius).
Putin rakastaa vertauksia ja on loistava puhuja verrattuna nuoruutensa aikojen hiljaiseen kuulijaan. Sen sijaan toimittajalla on vain kaksi ilmettä, toisen heiluessa tuolillaan kuin heinämies seipäänsä ympärillä. Vastakohta on katsojalle ahdistava. Esimerkit haetaan pääsääntöisesti kovasta taloudesta. Amerikkalaista kahden puolueen systeemiä on Putinin mukamas vaikea ymmärtää. Samaan aikaan Donald Trump kertoo iäkkään vastaehdokkaansa muistuttavan dementoitunutta vanhusta, joka ei enää tiedä onko elossa ollenkaan. Eniten lapsenkin on saatava kunnioitusta. – ”Maxima debetur puero reverentia.” (Juvenalis).
Ukrainan presidentti saa Putinilta satinkutia hänkin, käyttäen pelissään koko läntistä maailmaa entisenä näyttelijänä ja narrina vielä. Kuvissa vilahtaa myös brittien entinen vlivoimainen hahmo pörröisine päineen ja kysymys kuuluu, missä on mies tänään? Vertailukohta Putiniin vallankäyttäjänä on harkittu. Hän kun on ortodoksi kristitty mies, venäläisten lasten isoisä. Uskonto ja kirkko ovat nekin osa tätä putinismin synnyttänyttä harhaa, eskapistista pakenemista hakien tukea historian ohella kirkostakin, ortodoksisesta opista ja sen johdosta. Orvot ja köyhät mummot mukana. Putin muistaa ja muisti on kaiken aarreaitta ja turva. – ”Memoria est thesaurus omnium rerum e custos.” (Cicero).
Olen kirjoittanut tästä jo väsyksiin. Sentimentaalisesta osasta johtajaa ja kristittyä. Suojelemme kotejamme, uskontoa ja isänmaata. Dostojevski on nyt esillä, ei niinkään Tolstoi. Kulttuurinen kuvaus ja historiallinen kudos on tapa loikata Ilon Muskin kautta omaan aikaamme. Ihminen ja hänen luonteensa on sekin tuotava esille yksilöiden se yhteen tai enintään kahteen hahmoon. Putinin psykologinen pohdinta on kuitenkin hänen heikkoutensa ja samalla vahvuus kuulijan rakentaessa hänestä itselleen mielikuvaa tsaarina ja keisarina. Samalla myös läntinen media ja informaatio on luokiteltava sekin. Ja taas palataan Dostojevskiin. Ehkä Tolstoi tulee joskus myöhemmin. Nyt eletään kuitenkin kiinalaista juuri käynnistettyä lohikäärmeen aikaa. Tässä hetkessä keskivälillä liikut turvallisimmin. – ”Medio tutissimus ibis.” (Ovidus).
Journalisti haastattelijana lämpenee hänkin, kasvoille syntyy uusi ilme, dialogi avautuu lopulta sekin. Halua on muuttaa mutta miten? Teesistä on siirrytty antiteesiin ja mytomaniasta eskapistiseen liikkeeseen ja synteesiin, putinismiin. Siihen sai tutustua ja vuosikymmeniä takaperin Turussa Putinin vieraillessa siellä Pietarin tai Leningradin yhdestä johtajista. Turku on Pietarin kummikaupunki ja tapasin turkulaisena tohtorina ja dosenttina hänet, siinä missä joskus aiemmin Neuvostoliiton silloisen presidentin Gorbatšovin, jolle ojensimme suurikokoisen kännykän Oulun yliopiston teknopolikseen näin tutustuen ja soittaen sillä Moskovaan Kremliin. Se oli presidentti Mauno Koiviston aikaa, joka oli taas Turun yliopiston sosiologian laitoksen tohtoreitamme. Siellä henki liikuttaa ainetta. – ”Mens agitat molem.” (Vergilius).
Oma siirtyminen seuraamaan tapahtumaa silloin oli medioitten puolella piilotellen, mutta samalla yliopiston professorinakin, maantieteensä kohtuullisesti oppineena ja myös Neuvostoliiton ja Silkkitien kulkeneena oppilaitteni kanssa raportoiden maan hajoamisesta lähivuosina. Vielä tuolloin Paavo Väyrynen oli toista mieltä ja kirjoitti tuhatvuotisesta valtiosta. Ei mennyt Paavon ennustukset silloin kohdalleen, eikä taida mennä nytkään. Suuren omaisuuden vahtiminen on kurjuutta. Oli se omaisuus mitä tahansa. – ”Misera est magni custodia census.” (Juvenalis).
Lopuksi vielä lyhyt lainaus artikkelistani ”Euroopan hullu vuosi 2023”. Näin siksi että Euroopan hullut vuodet ovat alkaneet toistua, eikä edellinen ole yhtään sen hullumpi kuin sitä edeltänyt vuotemme. Me vain elämme nyt reaaliajassa ja hulluus kasautuu näkyvästi juuri eletyn ajan kohdalle. Ilmiö on pikemminkin harhaa kuin todellista, eikä hulluus ole kaiken aikaa lisäämässä otettaan maanosastamme. Otsikko kuitenkin myy hyvin. Huolehdin näin tulevaisuudesta. – ”Mihi cura futuri.” Minun ja sinun. – ”Meum et tuum.”
Euroopan hullu vuosi 2023
Tekoäly ja robotiikka osana globaalia geopolitiikkaa
Elämme Euroopassa nyt hullun vuotemme 2022 jatkoa ja mukana on myös Venäjä ankkuroituna yhteiseen mantereeseen. Sen oivaltaminen ilman riittävää geopoliittista ja historian tuntemusta on mahdotonta. Euroopan merkitys osana kolonialismiamme ja globaalia oman aikamme paradigmaisesti muuttuvaa, tekoälyn ja robotiikan sekä räjähdysmäisesti kasvaneen populaation oivallusta, on mahdoton yhtälö ratkaistavaksemme.
Onneksi meillä on nyt käytettävissä myös välineet, joiden hallinta on nyt antamassa meille mahdollisuuksia selvittää myös pienten, anarkistisesti käyttäytyvien ryhmien ja vallankumouksellisesti toimivien tahojen radikaali ja arvaamaton liikehdintä Venäjällä.
Palaan nyt vuoteen 2014, Euroopan hulluuden ja viisauden vuosiin. Kirjoitin vuosi takaperin kirjan ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022 – Europe’s crazy year 2022”. Vain hetki aiemmin sille johdannon kirjana: ”Teesi, Aniteesi, Synteesi: Mytomania, Eskapismi, Putinismi.”
Tuon kirja takakannen sivulla kirjoitin, suora lainaus:
Teesi, Aniteesi, Synteesi: Mytomania, Eskapismi, Putinismi.
Samaan aikaan kun tekoäly tukeutui päätöksentekoomme ja vastuullisuus kasvoi, väkiluvultaan pienet Pohjoismaat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti olivat sielläkin kansakuntien kärjessä. Ei vain elämänlaadussa, sananvapaudessa, demokratian toimivuudessa tai onnellisuudella kansakuntia vertaillen. Sen sijaan turvallisuuden pohdinta, aseet ja sodan äänet, ei ollut militaristisena ilmiönä ensimmäisten joukossa. Tätä ei sivistysvaltio enää tarvitse, ajateltiin.
Pandemian myötä muutos alkoi kuitenkin näkyä eristäytymisenä ja täydellinen shokki koettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sodan kasvot paljastivat, miten rajan takana Venäjällä kaikki olikin toisin. Pohjoismaat tiivistivät yhteistyötään ja Natosta sotilasliittona tuli yllättäen yhteistyömme avainsana. Käsitteet teesi, antiteesi ja synteesi tarkoittivatkin rajan takana Venäjällä mytomaniaa, eskapismia ja putinismia. Dualismi koki sekin renessanssin ja syntyi suljettu ja itseriittoinen yhteiskunta, pelon maantiede.
Tiede ja sen klusterit ”cluster illustrate” valaistuksen välineinä, ei ollutkaan enää voimassa, Suomen talvisotana kokema helvetti, sota ihmisen äänenä, käynnistyi jälleen idästä, Venäjältä. Syntyi ylimielisyyden hybridi, Boababin siemenet olivat jääneet kitkemättä Pikku Prinssin lukijoilta, kaaosteoriat tunkivat idästä shakkia pelaavaksi kerrotun kulttuurin venäläisiin kertojiin aiemmin luottaen.
Teesistä, antiteesistä ja synteesistä olikin tullut sairaalloista valehtelua, todellisuuden pakoilua ja läntisen maailman pohdinnan hyveet oli käännetty menneen maailman sekä maailmansodan kauhuista kertovaksi putinismiksi. Suomessa talvisodan petoksesta, Mainilan laukauksista muistuttavaksi kauhuksi idän ja lännen välissä asuen. Olematta kuitenkaan enää naiivi ajopuu vailla varautumista geopoliittisiin faktoihin. Niinpä Suomi liittyikin yksimielisesti Natoon.
Samalla vastasin Forssan Lehden yliökirjoitukseen myöhemmin näin:
Erkki Virtanen ja Jyrki Jokinen ovat löytäneet suomalaisen yhteiskunnan näkyvimmät ongelmat, jotka vaivaavat myös Venäjää ja Putinin piilossa pysyttelevää motiivia omituisiin tekoihin etenkin Ukrainassa (FL 7.7.2022).
Tohtori Jyrki Jokinen luettelee kiitettävällä tavalla syyt sille, miksi Vladimir Putinista tuli Venäjän uusi tsaari ja demokratian lakkauttaja. Sen sijaan yksi asia jää Jyrkiltäkin valtiotieteilijänä avaamatta. Mitkään hänen havaitsemansa Putinin piirteet eivät tue Ukrainan sotaa. Sama löytyy Erkki Virtasen, tilastotohtorin, pohdinnoissa, jossa sapiskaa saa koko tietousko ja sen tulokset. Samalla hän kysyy, miksi luokan kiusaajaa ei palkita, ja mitä ostrakismilla tarkoitetaan näitä palkintoja jaettaessa.
Ostrakismi on todellakin kohtuullisen vähän käytetty, mutta sitäkin tutumpi ilmiö myös Suomessa. Usein se suomennetaan sosiaaliseksi hyljeksinnäksi, torjunnaksi, mutta se on kapea tulkinta. Hyljeksintään kuuluu tahallinen toiminta – ostrakismiin ei. Ilmiö ei ole pelkkää hyljeksintää vaan samalla huomaamatta jäämistä. Kyse ei ole vain mykkäkoulusta vaan ”miehestä, jonka vierestä tuolit viedään”, hän on sosiaalisesti kuollut. Ilmiö on tehokas tapa tehdä henkilöstä myös lyhytikäinen, sosiaalisista suhteista ”ulos leikattu”.
Rohkeampaa olisi jotenkin reagoida kuin sivuuttaa kokonaan. Hymytyttöpalkinto pojalle, Erkki Virtasen saamana, on siten jo reipasta reagointia. Se on kaikkea muuta kuin ”ulosleikattua” sosiaalista kuolemaa yhteisön pitkälle vietynä kiusaamiskulttuurinamme. Politiikassa se on liian tuttua edes enää toimiakseen. Hämäläiset tietävät sen savolaisiakin paremmin. Heitä kun pidetään ”mente captus” ihmisinä. Savolainen taas asennoituu ”mentibus aequis” kaikkiin suomalaisiin kiusaamiskulttuurin tuotteisiin.
Mytomania ja eskapismi ovat viimeisimmän kirjani nimessä kuvatessani Putinin tapaa tulla valituksi tehtäväänsä. Ne liitetään Jyrki Jokisen kaipaamaan ilmiöön ja tulevat filosofiasta, ei valtiotieteistä. Hegel käytti käsitteitä teesi, antiteesi ja synteesi ja ne ovat meille toki tuttuja, mutta nykyvenäjällä nämä ovat korvautuneet mytomanialla, sairaalloisella valehtelulla sekä eskapismilla, todellisuuspakoisuudella.
Pakonomainen valehtelija hakee valehtelusta hyötyä, joka palvelee hänen sisäistä tasapainoaan, ei niinkään narsistisia tarpeita, kuten valehtelussa pääsääntöisesti toimimme. Narsismista voi myös parantua, mytomaniasta tuskin. Ihmisen persoonallisuus on vaikeasti muutettava ilmiö. Tekoäly ja sen käyttäytymisen korjaus on kokonaan toinen asia. Tosin ei helppoa sekään.
Toki elämää voidaan ”kohtuullistaa”, jolloin puhumme ”downshiftaamisesta.” Tälle pakenemiselle tunnusomaista on juuri eskapismi. Taustalla todellisuuden hämärtymiselle ovat mm. nyky-yhteiskunnan paineet. Jokainen meistä kokee paineita ja tunnistaa niiden aiheuttamat muutokset omassa käyttäytymisessäänkin. Tekoäly ei koe näitä paineita lainkaan.
Ilmiö ”downshifting” on oman aikamme tuote, mutta itse aate on ikivanha. Se on suorituskeskeisen yhteiskunnan tuotetta, jossa valtio (Venäjä) on pantu ihmisen hyvinvoinnin edelle. Se selittää myös raivon juuri Ukrainaa kohtaan valtiona. Sen taustalla lymyää myös Venäjän (Neuvostoliiton) historia ja kommunismi aatteena, työn orjat ja valtiojohtoisuus. Pakonomainen valehtelu stressitason noustessa äärimmilleen (pseudologia fantastica = pseudos/väärä, logos/puhe, tieto, phantasia/mielikuvitus) ja tämän laukaisema eskapismi (nyky-yhteiskunnan teknologia ja vieraantuminen, päihteet ja masennus, fantasiointi, realismin puute)
Matti Luostarinen, filosofian ja valtiotieteitten tohtori 2022: Kirja ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022 takakannen johdantona oli taas teksti:
Vuosi 2022 ja sen kesä oli vähin erin pandemiasta irtautuvan yhteiskunnan draamakesäksi kutsuttua Covid-19 tapahtuman uudelleen lämmittelyä. Samaan aikaan kun koronasta pyrittiin toipumaan, Venäjä käynnisti sodan Ukrainassa. Suomessa sota palautti mieliin talvisodan alun ja sen Mainilan laukaukset.
Siirtymä pandemiasta kohti eurooppalaista sotaa tapahtuikin Suomessa nopeasti ja Nato-jäsenyyttä haettiin kansakuntana poikkeuksellisen yksimielisesti. Samalla sota heijasteli jo koko Euroopan talouteen, joka näkyi voimakkaasti energia- ja elintarvikemarkkinoilla. Koko yhteiskunta kouristeli.
Aiemmin vuonna 2014 olin kirjoittanut Turun Sanomiin, suora lainaus:
Euroopan hulluuden ja viisauden vuodet:
Matti Luostarinen, professori emeritus, filosofian tohtori, valtiotieteiden tohtori
Turun Sanomat 29.05.2014
Vuotta 1848 on opittu kutsumaan Euroopan hulluksi vuodeksi. Sitä on kutsuttu myös kansojen kevääksi – ”Printemps des peuples” – ja vallankumousvuodeksi.
Sitä valmistelivat teollistuminen, feodaaliajan rappio, nälänhädät ja kadot, Napoleonin sodat sekä liberalismin, sosialismin ja nationalismin aatteet.
Espanja, Preussi ja Venäjä eivät sietäneet Napoleonin ryöstöretkiä. Wienin tanssiva kongressi oli sekin nimensä veroinen. Kansallisuusaate, Wienin kongressi ja sen “kolme kunniakasta päivää” vyöryivät läpi koko tuolloisen Euroopan. Belgia, Kreikka sekä Puola asettuivat tsaaria vastaan.
Ranska, Saksa, Habsburgien valtakunta ja Unkari, Italia ja Sisilia, Puola ja Valakia – koko Eurooppa oli liikkeellä. Se ulottui myös globaalina, ei vähiten Brasiliaan.
Eugene Delacroix’n maalaus vuodelta 1830 ”Vapaus johtaa kansaa” (La liberte guidant le peuple) tuli tuo ajan näyksi kansakuntien esteettiseen sosiaaliseen pääomaan: symboliikkaan.
Eurovaali 2014 toi mukanaan yli sata eurokriittistä edustajaa. Heitä on liki joka EU-maassa, mutta eniten Ranskassa, Britanniassa ja Tanskassa. Suomessa Perussuomalainen puolue voitti jo viisi vuotta aiemmin.
Ukraina oli tänä vuonna jo liki sisällissodan partaalla ja Venäjä kävi taistelua omasta asemastaan idän ja lännen uudessa globaalissa asetelmassa, jossa sen asema on, jälleen kerran, uhattuna.
Järjestettiin irvokkaita vaaleja, joita oli edeltänyt arabi-islamilainen vallankumousten aalto ja talouden syvä kriisi yhteisen valuvikaisen valuutan kourissa.
Välimerisen Euroopan alueella nuorista puolet oli työttömänä. Suomessa työttömyys läheni puolta miljoonaa. Silti maa oli pysyvän lamankin kourissa ja taantumassa kolmen A:n eurooppalainen valtio luottoluokituksessa.
”Eurooppa osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina on pian levottomuuden pesäke.”
Euroopan uusin hullu vuosi alkoi jo globalisaation aamuna. Aasia, ensimmäisenä Kiina, oli ottanut asemansa globaalissa kilpailussa.
Yhdysvallat taisteli poliittisen ja taloudellisen asemansa puolesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä ei ollut koskaan toipunut tuosta alennustilasta, eikä se ollut ensimmäinen kerta valtaisan maan historiassa.
Sen satelliittivaltioita kosiskeltiin mukaan uuteen maailmanjärjestykseen muistamatta, kuinka niiden historia oli pikemminkin euraasialainen ja slaavilainen kuin eurooppalainen.
Euroopan niemen elämä on ollut sodissa. Suurin muutoksen tuoja oli juuri tuo hullu vuosi 1848. Sen suuret aatteet – alkaen sosialismista, liberalismista ja demokratiasta – joutuivat vuoden 2014 internetin ja uuden sosiaalisen median maailmassa kriisiin.
Samoin ikivanhat instituutiomme. Perinteisen vallan, eli väkivallan, vähättely osana 7 000 miljoonan ihmisen uutta vuosituhatta oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Pian meitä on kymmen miljardia. Osa vanhoista vallankäyttäjistä vanhusten ehdoilla eläviä ja osa nuorten kautta maailmankuvansa rakentaen. Erot ovat valtavia.
Valtaosa eurooppalaisista ei vaivautunut vuoden 2014 vaaleihin. Ne, jotka vaivautuivat, perustivat uuden liikkeen, johon tulivat mukaan etenkin britit, ranskalaiset ja tanskalaiset.
Myös suomalaiset saapuivat jo vuonna 2009 omalla piskuisella Perussuomalaisella kansanliikkeellään. Se oli hyvin suomalaiskansallinen ja mukautui myöhemmin yleispuolueeksi vihreän liikkeen, kristillisten tai kielipuolueen, työväenpuolueiden kanssa, vanhan agraarin puolueen rinnalla oppositiossa.
Tähän eurooppalaisen liikkeeseen kuuluu yli sata meppiä. Se on enemmän kuin kaikki Saksan mepit yhteensä. Sellaista ei voi sivuuttaa: Saksa käyttää meppeineen suvereenia valtaa Euroopan unionin sisällä. Entäpä kiirin aikana, sodan käynnistyessä taas kerran Euroopassa?
Maailma on vuonna 2014 muuttunut. Eurooppaa ravistelevat valtava työttömyys, uudet globaalit kilpailijat, väestöräjähdys, pakolaisvirrat, Intian vaalit sekä globaali ilmastomuutos, Ukrainan oireilu, Venäjä, uusi maailmanjärjestys.
Euroopan hullu vuosi 2014 on myös sen uuden mahdollisuuden alku, viisauden vuosi, jos se osataan sellaisena käyttää eikä anneta taantuman ja turhauman viedä meitä 1800-luvun alun niille vuosikymmenille, joiden lopputuloksen me jo tunnemme. Miten me suomalaiset kykenemme käyttämään tämän edessä olevan etsikkoaikamme? Ehkä noin vuosikymmenen vuoteen 2024 taaksemme katsoen? Nyt ei ole vara menettää yhtään vuotta riitoihin. Niin vauraita ja vahvoilla me emme ole.
Eurooppa Aasian niemenä, osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina, on pian 10 miljardin ihmisen elettäväksi levottomuuden pesäke.
Valtaa on kyettävä käyttämään rinnan niiden voimien kanssa, joiden juuret ovat Euroopan suuressa vuodessa, vuoden 2011 suurissa tapahtumissa ja uuden aikakauden alussa. Tämän ymmärtämiseen ei ole nyt paljoa aikaa tuhlattavaksi. Ennustin ja kuvasin tämän vuoden jo 1970-luvulla (Arctic Babylon 2011).
Tänään 25.06.2023, seuraten tapahtumia Venäjällä toisena juhannuspäivänä ja medioittemme tapaa avata syntyneen ilmiön, taustat syntyvät kyllä jo aiemmin kirjoitetusta, eikä mukana ole muuta yllättävää kuin omat mediamme ja näiden ongelmat seurata robotiikkaa sekä tekoälyn tuottamaa tietoa ja toimintojen taustoitusta. Itse aion näin toimia ja poikkitieteisesti robotiikan ja algoritmien kanssa keskustellen.
Venäläinen tapa toimia muistuttaa siinä shakkipelin tarinaa sekä kertomusta, jonka ennakointi on tuttua tekoälyn logiikkaa seuraten. Se on hyvä tuntea myös Suomessa ja muissa Pohjolan maissa sekä Itämeren ympäristössä. Näitä alueita ja Jäämeren ympäristöä pidetään merkittävinä avainalueinamme ja ne löytyvät kirjoistani pääsääntöisesti otsinko ”Arctic Babylon I, II. III” alta. Mitä kerran on ollut, sitä vastakin on.
Se että tekstin voi nyt kääntää myös kuvaksi, toteutuu seuraten näitä kuvia kotisivuni kirjasta ”Dum Spiro, Spero” – De Visu, De Auditu, De Olfactu”.
Esittelyteksti on kirjani Arctic Babylon III takakannesta vuodelta 2023:
Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys.
Prof. PhD,ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists and research manager over hundred universities, research centres and firms, international organizations and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 125 monographics books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy).
Kymmenen päivän mietelausetta:
Megistra vitae philosophia – Filosofia on elämän oppimestari
Maior e longinquo reverentia – Kunnioitus on suurempaa etäältä
Maior pars meliorem vicit – Enemmistö voitti parhaimmiston
Male parta male dilabuntur – Vääryydellä hankittu surkeudella menetetään
Malo in consilio feminae vincunt viros – Juonittelussa naiset ovat parempia kuin miehet
Mater artium necessitas – Taitojen äiti on tarve
Mathemata methematicis scribuntur – Matematiikka on kirjoitettu matemaatikoille
Maximum remedium irae dilatio est – Viivytys on vihan parhaita parannuskeinoja
Medio tutissimus ibis – Keskivälillä liikut turvallisimmin
Mendacem memorem esse oportere – Valehtelijalle pitää olla hyvä muisti