Jumppa, nöyrä, kipeä, strategia, tupailta, visio, kirkko, valtio, yhteisymmärrys, sitoutua, luovuus, osaaminen, vatulointikori, investointivelka, kirjanpito, velkaantuminen, tase, kuntayhtymä, maakuntamalli, yhteiskuntasopimus, keppi, porkkana, uudistuva, kivijalka, itsehallintoalue, tupakkavero, lapsiperheet, oppimisympäristö, työllisyys, biotalous, toimintatavat, investointi, korjausliike, turvallisuus, vastuu, ratkaisukeskeisyys, kärkihanke, digitaaliloikka, opintotuki, tavoitehakuinen, tulorahoitus, seurantajärjestelmä, avokonttori jne.
Oheiset käsitteet toistuivat usein, kun kolmen puolueen puheenjohtajat kertoivat yhdessä millaista ohjelmaa vajaan kolmen viikon aikana oli työryhmissä kokoustettu kasaan hallitusohjelmaksi ja siirretty vatulointikorista toteutettavien ohjelmien joukkoon.
Jatkossa 14 ministeriä ja kärsivä kansa jatkaa suomalaisille tutuksi jo tulleen hallitustemme vatuloinnin seuraamista seuraavat neljä vuotta. Samaan aikaan ay-liike saa tehtäväkseen pohtia, hyväksyykö se hallituksen antamat porkkanat vai ottaako kansa vastaan mieluummin keppiä. Hallituksen tapa palkita verokevennyksillä, tai hakea sitten toista tietä, lisätä leikkauksia, on avoin ja reilu tapa hakea yhteiskuntasopimusta.
Ministereiden määrä laski kolmella ja se on merkittävä parannus aiempaan sixpackin aikaiseen ministereitten määrään. Tosin puolueitakin on nyt hallituksessa vai puolet siitä kuin tuolloin, jolloin tässä on saavutettu vieläkin merkittävämpää säästöä. Onko mukana myös sitä paljon puhuttua ideologista liimaa, jää nähtäväksi. Toimintakulttuuri näyttäisi kuitenkin muuttuneen ja toivottavasti jatkossa avoimempaan suuntaan. Suomi ei ole konseni tai yritys, kaikkein vähiten osakeyhtiö, vaan kansakunta. Sille kerrotaan usein propagandaa, joka ei ole likimainkaan totuutta vaan manipuloivaa mainosta ja oman aikamme median viihdettä, manipouloivaa oman asian kritiikitöntä kiittelyä.
Konkreettisina osoituksina kokousten kulusta ja niiden tuloksista kerrottiin tupakkavero ja opiskelijoille tulevat kevennykset menoissa lisäämällä professoreille kolmas lukukausi kahden jatkeeksi. Professoriliitto on ärhäkkä akateemisten alojen liittona ja sen lakonuhka on nyt tummana pilvenä hallituksen taivaalla. Tuon liiton lakkoa tuskin kukaan huomaisi ensimmäisen neljän vuoden aikana. Stubb heitti kevennyksen, joka oli tarpeeton, professoreistamme.
Soinin tapa kertoa omasta ratkaisustaan oli sen sijaan uskottava ja sitä tuki Sipilän tapa hakea salkkuja henkilöille, jotka vastaavat kantajansa intohimoa, miksei myös kokemusta ja jo hankittua osaamista. Molemmat saavat nyt osoittaa osaamisensa omimmalla alueellaan. Soini EU-ministerinämme ja Stubb rahakirstun vartijana uudessa kokoonpanossa, jota vasemmisto ei häiritse muuten kuin oppositiossa raksuttaen.
Uuden hallituksen ohjelmassa ei ollut lopulta muuta yllättävää kuin ehkä kolmikon tapa jakaa virat keskenään. Toki tätäkin ratkaisua oli jo ounasteltu ja sitä voi pitää hyvinkin perusteltuna. Euroopassa ja maailmalla tämä ratkaisu herättää spekulointia ja varmaan siihen osataan asennoitua yhtä suurella mielenkiinnolla kuin euroviisuehdokkaamme esittelyyn. Siinä on jotain samaa kuin tennisässämme taistelussa maailman johtavaa pelaajaa vastaan täydet kolme erää. Siinä vastapuoli on pantu tiukoille viisieräiseksi mitoitetussa pelissä, jossa kolme erää on minimi.
Suomen on aika asemoida itsenä Euroopassa ja globaalisti oikeaan mittakaavaan ja oikeilla välineillä eläen. Kasakunta ei voi jäädä eläkkeelle kuten tennisässämme. Poliitikot kokevat kansakuntien elämän usein kovin hekilökohtaisena niin suurten kuin pienten kansakuntien johdossa tai kansanliikkeelle kasvonsa hetkeksi lainaten medioissamme.
Merkillepantavaa oli kuinka uusi valtiovarainministeri mainitsi edustavansa tässä kolmen ässän pelissä oikeaa laitaa, keskushyökkääjän ollessa Sipilän. Soinille tarjottu vasemman laidan peli oli piikki opposition suuntaan samalla. Turhauttava peli kuuden puolueen hallituksessa ja vasemman laidan kanssa taiteillen oli nyt ohi.
Punavihreät pelaajat siellä hiovat nyt kynsiään ja hakevat aukkoja puolustuksesta. Keskusta oli vaatinut itselleen niin luonnonvaraministerin kuin ympäristöministerin salkut. Samalla se oli hakenut osan Perussuomalaisten sosiaali- ja terveysministerin painavasta salkusta Rehulalle sote -ministerinä. Takavuosina hallitukseen oli saatava aina myös yksi nainen ja hänen salkkunaan oli juuri sosiaaliministerin salkku. Keskustan sotesalkku on muistoja menneestä ja vaalitaistelun gallupvoitosta. Puolueensa uudistamisessa on Sipilällä vielä runsaasti töitä. SDP on puolue joka ei uudistunut. Perussuomalaisista ja liki yhden asian liikkeestä kannattaa otta mallia.
Kuntaministerikin oli ihan oma salkkunsa sisäministerin salkusta lohkaistuna. Työ- ja oikeusministeri on puolestaan samassa salkussa ja perussuomalaisilla. SMP:n Urpo Leppänen tuli tunnetuksi legendaarisena työministerinämme pyrkien poistamaan työttömyys kolmessa kuukaudessa.
SAK:n tutkijat näkevät ohjelman näivettävänä mutta samaan aikaan kuuluu myös päinvastaisia tulkintoja. Työttömille tai työttömyysuhan alla oleville ohjelma on kehno eikä se ole oikein ruusuinen perheellisillekään tai opiskelijoille. Tätä kurjuutta toki ohjelman tekijät ja puoluejohtajat myös painottivat, kriisitietoisuutta ja kurssin kääntämistä kipuilun kautta kohti nousevaa taloutta. Näin mukana on myös keppiä ja porkkanaa, joista tuskin ollaan pelkästään yksimielisiä. Sama koskee sotea ja itsehallintoalueitamme. Niiden saaminen toteutukseen on kuitenkin rakenneratkaisuista tärkein ja kiireellisin. Moni kiittää varmaan myös tiemäärärahoja.
Forssalaiset saivat jo oman ministerinsä. Sanni Grahn-Laasonen jatkaa ympäristöministerin työtään nyt opetuksen ja kulttuurin parissa. Se on tietysti Lounais-Hämeessä iloilla vastaanotettu uutinen. Samalla se merkinnee sitä, ettei alueen legendaarinen ikoni poliitikkonamme, keskustan Sirkka-Liisa Anttila, tullene nimitetyksi puhemiesneuvostoon. Tällöin paikkaa olisi kärkkymässä mm. lukioaikainen naapurini Kirmanrannalta, Iisalmesta, Seppo Kääriäinen. Molemmille sen toki soisi.