Mikko Ilonen on ihmisenä nimensä veroinen ja tuomassa alan harrastajille uskottavan keulakuvan myös Suomeen golfin komeille nurmikentillemme. Samoin uraansa päättelevä maskulainen tennisässämme on ollut esimerkillinen puurtaja ja maailman kiertäjä koko aikuisikänsä. Häntä reilusti vahvemmat syöttökoneet pitkine vipuvarsineen ovat mahdoton voitettava. Formuloissa Keijo Rosberg käynnisti suomalaisen moottoriurheilun uuden sivun ja nyt on sitten Valtteri Bottaksen vuoro ottaa keulamiehen tehtävät Kimi Räikköseltä. Jäämiehen kausi ei vain ole vielä loppuun kaluttu ja Ferrari kulkee vielä nuoremmille kiusana viimeistään ensi kaudella. Fernando Alonson pitäminen Ferrarilla voi olla hankalaa, kun taas Kimi päättää juuri siellä uransa. Häneen kannattaa nyt panostaa Maranellossa, Modanan maakunnassa ja Emilia-Romagnon alueella. Kyse kun on talousmaantieteestä ja sen brändeistä, aluehenkien luvatusta maakunnasta ja maasta.
Aluehenkien rakentajat
Elokuussa kisaillaan yleisurheilussa Euroopan mestaruuksista ja keihäsmiehet ovat taas kerran kinastelemassa viimeisestä edustuspaikasta. Itse olisin antanut Pitkämäen ja Ruuskasen valmistautua arvokisoihin ja jättänyt kolmannen paikan Mannion ja Etelälahden ratkaistavaksi Kalevan kisoissa.
Ruuskanen kun on stadionkisojen tuulettomien olojen luotettavin heittäjämme ja kunto on sekin nyt samaa tasoa kuin ennen Lontoon olympialaisten pronssiheittoa. Kuopiossa, Kalevan kisoissa, kun oikuttelevat tuulet voivat yhdessä kisassa viedä Ruuskasen varamieheksi ja yksi mitali menetetään pelkkää ajattelemattomuutta. Ylä-Savossa aluetaloutta olisi nyt hoidettava yhteistyössä maakunnan pääkeskuksen kanssa samana sote-alueena. Esimerkiksi sopii Modana ja Maranello.
Ruuskanen kun on itäisen kulttuurin mannekiinina samaa tasoa kuin Tapio Rautavaara aikanaan oman ansiansa myyntimiehenä. Ruuskasta on kiusattu nyt jo riittävästi ja värikäs persoonallisuus, vahva itäinen murre ja kyky sen esittelyyn tuo vahvuuden, joka muilta urheiljoiltamme puuttuu.
Suomalainen yleisurheilu on nousussa ja laji on saamassa lupaavia nuoria aivan huipun tuntumaan pitkän odottelun ja kuivien vuosien jälkeen. Ilmiö muistuttaa murtomaahiihtoamme ja kertoo, kuinka jotain on tehty nyt myös oikein. Näin tulevissa EM -kisoissa ainoat toivomme eivät ole keihäsmiehissä vaan myös radalla ja siellä etenkin esteissä. Mitalin tuoja voi olla siellä nainen ja hänen kielensä, murteellisenakaan, ei aiheuta päättäjille päänvaivaa.
Pikamatkoilla taas useampikin lyhyen aitojen juoksijattaremme alkaa lähestyä eurooppalaista eliittiä. Tilanne on siellä herkullinen naisten kisaillessa huipputasolla suomalaisesta paremmuudesta. Naisten käyttö aluehenkien rakentelussa ei ole uusi ilmiö sekään maailmalla. Suomessa tätä ilmiötä on ymmärretty heikommin, jos lainkaan.
Ilmastomuutoksen tuoma etu
Helteiset kesät auttavat tuloksiin ja ilmastomuutos tuo mahdollisuuden myös kotimaassa suoritettuun sellaiseen viimeistelyyn, jossa ensimmäisenä ei ole vaarana loukata itseään huipulla viimeisteltäessä 30 asteen helteessä. Kunnon viimeistely kaukana tutuista maisemista ja kotioloista, lähiyhteisön turvasta, ei ole aina se kaikkein kiitollisin tapa nuoren sosiaalisen elämän ylläpidossa. Tennissämme Jarkko Nieminen viettää koko kaamosajan Suomessa ja nauttii sen luonnosta sekä yhteisöllisyydestä.
Valmentautuminen on melkoinen kokonaisuus jossa perheen, vanhempien ja sisarten sekä lähiyhteisön tuki on tärkeää, monelle huipulle nousuun ja huipulla pysymiseen ydinosaamistamme. Vieremäläisen hiihtäjäperheen näkyvimmät menestyjämme ovat tästä typpiesimerkki ja keihäänheittäjät ovat olleet aina perhekunnittain syntyneitä ja yhteistä perhettä keskenään kilpailevine tukijoukkoineen ja valmentajineen.
Joskus kiusaava yhteisö purkaa sen tahallaan pyrkien vahingoittamaan huippujen elämää psykososiaalisena ongelmayhteisönämme. Se on työpaikoilla hyvinkin tavallista Suomessa ja jotkut yhteisöt ovat sitä kaiken aikaa ruokkivia. Näin huippuja ei pääse syntymään ja myös aluetalous rapautuu.
Sote-alueita ja kuntarakenteita uudistettaessa sosiaalimaantieteen traditio ja osaaminen unohtui kokonaan. Maantieteen psykologia on juurten psykologiaa ja alueleimautumista osana menestystämme. Pääministeri Alexander Stubb ei ole erityisen alueeseen sidottu ihminen kosmopoliittina poliitikkona. Ihmiset yhteisörekenteineen on mahdollista jakaa kahdeksaan päätyyppiin, josta juurettomia ovat ns. ”pelurit” ja oman aikamme ”kulkurit” ja ”nomadit”. Perustyypit ”turisteina” ja ”flaneeraajina” ovat sen sijaan alueseen sidottuja siinä missä kuvaruutuelämää viettävät ”telecity” ihmiset blogeineen.
Kirjoitin näistä toisessa väitökirjassani sekä samalla yritysten verkottumisesta ja klusterirakenteista (www.mtt.f/met/pdf70.pdf, Matti Luostarinen 2005. Ekologinen klusteri ja innovaatioolitiikka). Myöhemmin nämä ominasuudet ja klusterit siirtyivät robottien ohjaamaan verkostotalouteen ja sen virtuaaliyhteisöjen sekä sosiaalisen median käyttöön (Matti Luostarinen 2012. Social media – Economy and Strategy). Taustalla oli spatiaalisen identiteetin teoria jo 1980-luvulta (Matti Luostarinen 1982: Spatial identity in the face of environmental changes).
Oman spatiaalisen koulukunnan syntyminen on pitkän kaaren tulosta ja norjalaisten menestyminen on tästä esimerkkinä. Samoin vaikkapa hollantilaisten ja siellä tehdyn järjestelmällisen kasvatustyön pikaluistelussa. Se näkyy toki myös jalkapallossa ja sen erikoisasemassa juuri hollantilaisena koulukuntana. Jari Litmanen voi valaista sitä lähemmin suomalaisille ja tehdä vertailua Barcelonan alueeseen. Kokemus on ollut varmaan häkellyttävä Kataloniassa piipahtaen.
Huudot Litmaselle katsomosta ”läskiperseenä” ovat tyypillistä katsomokieltä tavattaessa katalonialainen pelaaja muualla Espanjassa ja tuon ajan median Suomeen välittämänä. Eurooppa on alueiden ja alakulttuurien Eurooppa, ei valtioiden. Nämä kirjoitteluni ja kirjat menivät Suomessa kuuroille korville ennen EU -kautemme alkua. Ei Paavo Lipposen kaltainen ihminen muita kuuntele.
Näin syntyi läskiperseitten Suomi täydennettynä läskipäillä. Edellinen hallitus oli heitä tulvillaan. Hieman ennen tätä syntyi sosiaalisen median ensimmäinen aalto, jossa tunnekielen sanasto toi mukanaan edellä kuvattuja käsitteitämme (”läski”). Myös printeinen kiroilu tuli aluksi mukaan sosiaalisen median kieleen ja sitä oli vaikea välttää keskustelussa rinnan juopuneitten kielelle asettamien uusien vaatimustemme kanssa.
Sosiaalisen pääoman pilkkaajat
Olen pyrkinyt tukemaan verkostoja sekä tutkijana että kouluttajana. Se lähtee yhteisöllisyydestä ja pitää sisällään myös sosiaalisen pääoman muistin ja yksilön omat elämänvalinnat ja maailmankuvan. Sitä voi kehittää jo hyvin varhain ja ohjata geneettisesti pian syntymän jälkeen.
Oppimisgeenit kun sulkeutuvat nuorena ja hankitun perimän käyttö on vahvinta osaamistamme myös aikuisuudessa. On kyettävä rohkaisemaan ja ylläpitämään niitä perittyjä ominaisuuksia, joita lapset kantavat syntyessään väheksymättä lähiyhteisön sosiaalista pääomaa. Nyt ei ole muuta tehtykään kuin väheksytty ja pilkattu.
Netti ja maaliman laajuinen kommunikointi reaaliaikaisena toi mukanaan valmennettavia, jotka ovat yhtä hyvin Etelä-Amerikasta, Aasiasta kuin nykyisin etenkin Afrikasta ja Venäjältä tai hajonneen Neuvostoliiton valtioista. Kun tähän prosessiin panostettiin jo 1980- ja 1990-luvuilla, valmennusapua ja -tukea hakevat tulevat tuolta ajalta ja ovat nyt aikuisikään tulevia ja uravalintojaan pohtivia nuoria ihmisiä.
Se, miten näitä nuoria ihmisiä tuet, on virtuaaliympäristössä reaaliaikaista ja hyvin henkilökohtaista. Afrikkalaisten ja Saharan eteläpuolelta tulevien nuorten tapa hakea tukea on kokonaan toista kuin perinteisempi eurooppalainen kokemuksemme.
Heimoyhteisöissä ja uusissa metropoleissa vanhat rakenteet ovat murroksessa ja siirtyminen agraarista kohti eurooppalaisille tuttuja uuden teknologian yhteisöjä tapahtuu muutamien avainhenkilöiden kautta. Mukana imitoijia on vain paljon enemmän kuin Keijo Rosbergin seuraajia formuloissamme. Lisäksi kulttuurinen muutos on reaaliaikainen spatiaalisenakin ilmiönä. Lisäksi robottiajan kyky rakentaa puuttuva rengas tai pala on virheetöntä työtä ympäri globaalin maailman. Tämä ei suinkaan poista vanhaa geneettistä perimää ja sosiaalista pääomaa spatiaalisen yhteisön toimintamallina, vaikka syntyvä ”tuote” oliskin kokonaan toinen kuin aiemmin.
Niinpä on syytä kysyä, ovatko savolaiset unohtaneet oman Maranellonsa? Onko siihen varaa? Entä lasinpuhaltajien Häme ja oma Murano? Katosiko sekin, kun mukaan tuli öykkäri miljoonineen? Alettiinko arvostaa vääriä aluetalouden totuuksia? Unohtuiko sosiaalinen pääoma ja sen käyttö kasvatuksessa? Minne katosivat Hämeen vahvat aluehenget?
Aluehenkien viholliset
Uusi maailma ja sen välineet eivät poista omia valintoja ja tuen tarvetta. Nuoret hakevat nyt tukea sieltä, mistä sitä saavat, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan. Moni joutuu lopettamaan opiskelunsa dramaattisiin ja monen aggressiivisen tragedian näytelmiin. Näitä oli myös Suomessa aiempien vuosisatojen tuotteina ja ne on hyvä ymmärtää oman historiamme tulkinnassa. Niistä tulisi kirjoittaa enemmän ja tutkia omaa historiamme sen sijaan, että kirjoitamme ja opetamme Ruotsin tai Venäjän kautta meille välittyvää tietoa diffuusisena ilmiönä ja opittuna reagointitapanamme.
Se ei ole kuin ulkoinen kuori ja usein vielä voittajan kirjoittamana. Oma sisäinen kokemuksemme on hankittu muuta kautta ja sen tunnistaminen on oman tutkimuksemme tulosta, ei muiden. Koska tämä tutkimus mahtaisi alkaa Suomessa? Ketkä sitä sabotoivat vuosisadasta toiseen? Mistä he saavat tukijansa ja valtansa?
Kolmea asiaa – neljäs niiden sisälle
Nyt tekstiin on kirjoitettu kolme asiaa ja neljäs on jätettävä lukijalle kertomusta ylläpitävänä rakenneosana. Se on hieman samaa kuin kirjoittaa tiedettä, jossa mukana on perinteinen teesi, antiteesi ja lopussa synteesi, mutta pohtiva discussio jätetään lukijan oma työn tuotteeksi.
Homeros taas kirjoitti omiin kertomuksiinsa draaman, tragedian ja loppuun keventävän komedian. Elämä kun nyt tahtoo olla sellainen kokemus ja kevennystä kaivataan loppuun. Kaikki nyt ei vain tahdo olla viihteen välinein elettävää elämää. Homeros kun kirjoitti viihdettä, teatraalista elämää ja tuon ajan käyttöön, ei oman aikamme roboteille.
Tänään lukijaa joutuu saattelemaan eri tavalla. Robotit kääntävät tekstin ja lukijat ovat erilaisesta kulttuurista kuin perinteinen läntinen kulttuurimme. Niinpä draaman, tragedian ja komedian tarve vähenee, mutta samalla vaativampi, tekstin sisään rakennettu lukijan oma emotionaalinen kokemus on liitettävä koneen jo valitsemaan viitekehykseen.
Se kun kertoo jo lukijaa etsiessään, mitä teksti sisältää ja kuka sen voisi lukea ja hyötyä lukemastaan. Kirjoittaja taas saa hänkin seuraavana aamuyönä palautteen, jossa numeroin kerrotaan, missä heitä on, kuinka paljon ja samalla tulee myös palaute siitä, millaista tietoa nyt kaivataan seuraavaksi.