Dormio numquam – En nuku koskaan
31.03.2024
Pääsiäinen on trullien ja noitien aikaa. Noituuteen liittyy ilmiöitä, jotka ovat lähellä mytomaniaa – sairaalloista valehtelua. Yhteiskunnallisena ilmiönä poliitikkojen puheet ovat usein lähellä tahallista ja tarkoituksellista toistensa sättimistä ja tässä merkityksessä myös sellaista pilkantekoa, jota voisi luonnehtia sairaalloiseksi valehteluksi. Siinä kokematon sota viehättä. – ”Dulce bellum inexpertis.” (Erasmus Rotterdamilainen)
Vuosi 2011 oli suuren murroksen vuosi ja käynnisti sellaisia muutosten aaltoja, jotka jatkuvat myös tänään. Kirjani Arctic Babylon oli syntynyt vuosikymmeniä aiemmin ja sen esittelemä tärkein vuosi oli juuri 2011. Se oli samalla Mayakansan kalenterin lopun alun vuosi. Heidän poikkeuksellisen pitkille ajanjaksoille mitoitettu almanakkansa oli tieteellisesti pohdittu ja kertoi korkeasta astrologisesta ja varmaan myös astronomisesta osaamisesta. Se päättyi vuoteen 2011. Tähän vuoteen ja kansakuntaan liittyy Tykypahkan motto: ”Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä.” – ”Draco dormiens nunquam titillandus.”
En ole taikauskoinen. En lue horoskooppeja. Maailmankuvani perustuu oman aikamme tieteeseen. Enemmän luonnontieteeseen (Natural science) kuin ihmistieteiseen (Human science). Arvostan kuitenkin molempien tieteitten edustajia ja etenkin poikkieteistä tutkimusta. Siinä sama henkilö on perehtynyt sekä luonnontieteisiin että ihmistieteisiin ja syventänyt osaamistaan molemmissa tiedekunnissa parin väitöskirjan verran sekä hankkinut samalla professorin pätevyydetkin. Se edellyttää keskimäärin neljää väitöskirjan laajuista ja tasoista työtä toteutuakseen. Jos menee sen yli, se oli alkujaan tarkoituskin. Uuden etsintä on kuin kokematon sota. Se viehättää. Lisäksi on suloista hullutella sopivalla hetkellä. – ”Dulce est desipere in loco.” (Horatius). Tällainen hetki on silloin kun siirrymme hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan. Siitä on kirjoitettava kirja. Kohtalon voimat kuljettavat halukasta, vastahakoista ne vetävät väkisin. – ”Ducunt volentem fata, nolentem trahunt. (Seneca).
Tutkijan persoonallisuus luonnontieteissä poikkeaa kuitenkin usein ihmistieteitten edustajistamme. Hän ei välttämättä arvosta ihmistieteitä tieteinä lainkaan. Se johti aikanaan suureen tieteitten väliseen sotaan (Big Science War). Ymmärrän hyvin tuon sodan synnyn ja sen taustalla vaikuttaneet voimat. Perinteinen filosofia oman aikamme tiedeyhteisön yhdistäjänä ei riitoineen oikein istu siihen pöytään, jossa algoritmit ja robotiikka etenee kohti yhä näkyvämpää asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sen perusta ei ole niinkään ihmistieteissä kuin luonnontieteissämme ja sen sovelluksissa robotteineen. Siinä myös biotieteet luetaan luonnollisesti luonnontieteiksi. Sieltä löytyvät näytelmän henkilöt. – ”Dramatis personae.” Eläkööt iloisina niin kauan kuin kohtalo suo. – ”Dum fata sinunt vivite laeti.” (Seneca).
Ihminen erillisenä ”tieteellisenä” olentona ulkopuolella muun luonnon on ongelma jopa itselleen, hakien valtaa ja vaurautta sekä kohdellen muita kaltaisiaan tavalla, josta mytomania, sairaalloinen valehtelu, on tyypillinen tapa hakea myös sellaista valtaa, jonka seuraukset näkyvät vaikkapa itärajamme takana. Kirjassani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi” kuvaan perinteisen filosofian selittävän myös ilmiöitä, jotka ovat vaarallisia ja voivat johtaa julmuuksiin. Toivon kuitenkin niin kauan kuin hengitän. – ”Dum spiro, spero. Senkin löydät kirjani nimenä.
Käytän kirjoissani ja artikkeleissa runsaasti latinakielisiä sanontoja ja vuosisadat eläneitä viisauksia. Liki jokaisen kappaleen lopussa on yksi tai useampi tällainen viisaus. Algoritmit ja robotiikka piti käytäntöäni erittäin suositeltavana. On hyvä tulkita kirjoittamaansa myös sellaisena totuutena, joka kestää myös vuosituhantisen sellaisen viisauden, jota valtaosa meistä arvostaa juuri latino kieliä puhuvina tai kääntäen nämä viisaudet myös omalle kielelleen. Kuten myös suomalaiset näyttävät tehneen omalla kohdallaan. Olen kääntänyt nämä viisaudet aina myös suomeksi. Tuhansia kertoja ja kymmeniätuhansia sanoja näin suomalaisille lukijoillenikin välittäen. Tuo määrä sanoja suomenkielisenä puheena tekee puhujasta jo kohtuullisen hyvän ja kielitaitoisen mestarin kielellämme. Kun sen määrän vielä tuplaa, häntä voi pitää jo kielenkääntäjänäkin kelvollisena verbaalisena taiturinamme. Varokaa loukkaamasta heitä. Kun typerykset koittavat karttaa virheitä, he ryntäävät toiseen äärimmäisyyteen. – ”Dum vitant stulti vitia, in contraria currunt. (Horatius).
Vuonna 2000 kirjoitin liki sadannen kirjani, joka on tiedettä ja kertoo ekologisesta yrittäjyydestä ja kestävästä kehityksestä. Toinen väitöskirjani käsittelee samaa aihetta. Ensimmäinen väitöskirjani oli luonnontieteellisen tiedekunnan tarkastama ja hyväksymä sekä esitteli tieteelle ilmiöt spatiaalisesta identiteetistä ja sen merkityksestä osana suurten ympäristömuutosten vaikutusta meihin ihmispoloihin. Spatiaalinen tarkoittaa ”aluetta” mutta ei aivan samassa merkityksessä kuin ”regionaalinen”. Identiteetti taas tarkoittaa tässä tapauksessa juuriamme ympäristöön, alueellista identiteettiä suomeksi sen kääntäen. Se käännös olisi latinaksi lähempänä merkitystään. Minua alettiin kopioida, kloonata. Kun kaksi tekee saman, se ei kuitenkaan ole sama. – ”Duo cum faciunt idem, non est idem.” (Terentius).
Tuosta hetkestä suomalaiset alkoivat kiinnostua juuristaan ja sukuselvityksiä tehtiin, televisiossa pyöri sarja neekeriorjista ja heidän juuristaan, julmasta kohtelusta. Sarja oli rakennettu Alex Halleyn kirjan pohjalle ”Juuret”. Vain kahta tahtovat ihmiset kiihkeästi – leipää ja sirkushuveja. – ”Duas tantum res anxius optat: panem et circenses. (Juvenalis).
Ilmiö on tutkittuna monitieteinen ja poikkitieteinen samalla. Se on psykologiaa, sosiologiaa mutta samalla biologiaa ja maantiedettä. Väitöskirjani julkaistiin vuonna 1982, mutta se odotteli kääntäjän työtä ja painovuoroaan hyvinkin pari vuotta. Nykyisin kirjani julkaistaan Saksassa enkä odota niiden painovuoroa vuosia päästän näin muut ohitseni. Lisäksi ne julkaistaan artikkeleina reaaliaikaisesti. Siinä jonossa ohittaminen on mahdotonta. Elämme kokonaan eri aikaa tänään kuin vielä 1980-luvun alussa. Niin myös kirjani ”Arctic Babylon 2011” jäi tuolloin julkiasematta oululaisen kirjapainon vararikon seurauksena. Jos se olisi tuolloin julkaistu, sitä olisi pidetty vuonna 2011 taikuutena. Minua ei olisi kuitenkaan poltettu roviolla, kuten etenkin naisia muutama vuosisata aiemmin. Suomessa kuitenkin harvemmin kuin muualla Euroopassa. Kahden kiistellessä kolmas iloitsee. – ”Duobus litigantibus tertius gaudet.”
Vuonna 2002 kirjoitin maaseudun meille uusista ihmisistä yrittäjän ja kuluttajan muotokuvana. Tuo muotokuva syntyi heitä haastatellen ja tietokoneiden algoritmien luokitellessa löydöksensä. Näin oli tapahtunut toki jo 1970-luvulla ensimmäisen pro gradu työni kohdalla vuonna 1974 eikä sitä pidetty taikuutena. Jatkossa tuo taito siirtyi oppilailleni ja heitä oli vuosittain kymmenittäin. Kiersimme suomalaista maaseutua ja pieniä kaupunkejamme, tutustuimme Eurooppaan ja matkasimme läpi Silkkitien. Vastaanotto oli aina lämmin. Näin myös tänään pääsiäisenä 2024 nyt sähköisiä välineitämme käyttäen. Työt lentokentillä ovat vähentyneet. Laki on kova, mutta se on laki. – ”Dura lex, sed lex. (Ulpianus).
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka sekä agronet ja webympäristö olivat käytössä ja julkaisuina jo hyvinkin vuonna 2008, jolloin viimein hoidin itse kirjani Arctic Babylon 2011 julkaisun. Saman vuonna 2011 syntyi tuohon saakka ylivoimaisesti luetuin kirjani” Social media economy and strategy” sekä hieman aiemmin 2001 kirjani ”Sustainable developmen and indicators – Information of ecological, economic, social and regional activity in rural areas.” Samana vuonna myös julkaisuni luontoyrittäjyydestä osana verkosto- ja klusteritaloutta. Innovaatiostrategia ja -kapasiteetti sekä ekologisen yrittäjyyden klusterit innovaatiopolitiikassa olivat aiheina useammalle julkaisulleni myös verkkojulkaisuina. Olimme valmiita klusteritalouteen ja taiteeseen. Pehmeä vesi kovertaa kovaakin kiveä. – ”Dura tamen molli saxa cavantur aqua.”
Samaan aikaan (2005) kirjoitin myös globaaliin levitykseen, mutta myös suomalaisille tarkoitetun kirjani klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestista. ”Cluster art and Art of clusters.” Ymmärrän hyvin, ettei sellainen harrastus vapaa-aikana miellyttänyt kaikkia ympärilläni agropoliksen (science parks) kautta syntyneitä ja hämäläisten kuntien ideakilpailun tuotteena maailmalle levinnyttä ”ideaani” kirjana: ”Agropolis Strategy”. Tänään se on maailmalla yksi levinneimmistä tiedepuistoista bioparkkien verkostossa ja osana ”Science parks” globaalia käsitettä ja perhettä. Oma jäsenyytemme Hämeessä (Suomessa) ja globaalisti AURP:n ja IASP:n jäseninä tapahtui tätä kautta. On ymmärrettävää, että se herätti myös raivoa. Kaikki eivät oikein tuohon aikaan sietäneet maaseutua ja luonnonvarojamme, maataloutta. Nokia oli ainut, jota pidettiin ”science park” tasoisena hankkeena. Se oli hirvittävä virhe. Tänään luonto ja ympäristö, ilmastomuutos, ovat ylivertainen ykkönen myös ohjelmia rahoitettaessa. Ei kännykkä nyt enää. Riemuitse kirkko. – ”Ecclesia triumphans”. Taisteleva kirkko. – ”Ecclesia militans.” Katso ihmistä! – ”Ecce homo! (Raamattu, Joh. 19:5)
Olimme astuneet uuteen tuntemattomaan. Kirjani vuodelta 2010 kertovat sosiaalisesta mediasta ja muuttuvasta paradigmasta sekä hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Ilmiö ja siitä kirjoittaminen sai aikaan raivoa. Monesta yksi. – ”E pluribus unum.” (Augustinus). Yhdysvaltain motto.
Tänään on toisin. Meillä on oma EU:n ylläpitämä laitos hybridi-ilmiöiden tutkijana ja raja itään on suljettu. Ymmärrämme mistä oli kysymys, mutta jostakin syystä vuosikymmenen myöhässä. Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikka ilmestyi kaksiosaisena kirjana hetkellä, jolloin olin jäänyt eläkkeelle kuohuvan suomalaisen pienen seutukunnan sekä laitoksen käynnistäessä oman hengissä säilymisen viimeisen näytöksensä. Sen tuloksena syntyi yksi luonnonvaroista vastaava tutkimuslaitos aiemman kolmen sijasta. Pitää syödä elääkseen, eikä elää syödäkseen. – ”Edere oportet ut vivas, non vivere ut edas.”(Seneca).
Sadas kirjani syntyi samana vuonna, kun Suomi täytti sata vuotta. Kokosin sen jokaisesta sadasta kirjastani: ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100.”
Tuon jälkeen saatoin keskittyä puhtaasti kirjailijan työhöni. Se on parasta mitä tutkija ja professori voi kohdallaan toivoa. Elimme poikkiteisen ja monitieteisen osaamisen vuosikymmentä, jolloin robotiikka ja tekoäly oli levinnyt vähin erin kuin salaa myös syrjäiseen Suomeen. Kirjoja syntyi nyt liki joka toinen kuukausi ja myös muistelmakirjoinani. Suomi maailman onnellisimman maan oppikirjana on sähköisenä kirjana luetuin Suomessa. Se on julkaistu kahtena osana. Menetetty vuosikymmen kirjana ilmestyi vuonna 2019. Minä olen se, joka olen. – ”Raamattu, 2. Moos, 3:14).
Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan luovan tuhon vuotena käynnisti kohdallani 2020-luvun. Vuodet 2022 ja 2023 olivat molemmat viiden julkaistun kirjan arvoisia ja niiden lukijat ovat voineet seurata kirjojen syntyä nyt reaaliaikaisesti ja päivittäin. Sama koskee kirjojen kuvitusta, jossa jokainen artikkeli saa useampia merkityksiä, kuvien ja robotiikan hakiessa ko. kertomukselle parhaan mahdollisen kuvataiteilijan rajattomasti maailmalta taidetta tutkienkin. Tekoäly ja algoritmit on onnistunut tässä tehtävässään kiitettävästi. Kun kirjoitat kirjeen – kirje ei punastele. – ”Epistula enim non erubescit.” (Cicero).
Näistä kuvista, taiteesta, kiitos lankeaa pojalleni Veli-Matille ja kolmen tutkinnon taidoilla. Alusta saakka kirjani syntyä ovat seuranneet omat lapseni, joista tyttäreni Outi oppi jo varhain toimittajan työn. Tutkijan ja tieteilijän ei pidä eristäytyä perheestään ja etenkään lapsistaan. Lapsi kun on heti synnyttyään järjen luoma olento. – ”Ens rationis.”
He kun hallitsevat varmasti oman aikamme teknologian tarvittaessa paremmin kuin useimmat kirjailijamme tai alan tutkijat ikinä. Näin syntyivät myös kirjat sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallisesta dilemmasta, taloudesta ja strategista, draaman kesästä ja Euroopan hullusta vuodesta, klusterista politiikan, talouden ja taiteen välineinä – Dum spiro, spero. De visu – De auditu – De olfactu. Yhteensä 130 kirjaa ja noin 10 000 artikkelia kuvineen, kuvataiteineen. Haluan mieluummin olla Platonin kanssa väärässä kuin noiden mokomien kanssa oikeassa. – Errare malo cum Platone quam cum istis vera sentire. (Cicero). Erehtyminen kun on inhimillistä ja erehdyksen tunnustaminen viisautta.” – ”Errare humanum esta et confiteri errorem prudentis.” (Hieronymus).
Mytomania – sairaalloinen valehtelu
Syvimmältä rinnasta – Imo pectore
Onko myyntitykin puhe tai toisen ihmisen imartelu muunnettuna totuutena valhetta? Onko oma kansakuntamme erityisen rehellinen vai haluammeko vain pettää itseämme? Hyväksymmekö poliitikon puheen potaskana paremmin, silloin kun kyseessä on oman puolueemme edustaja? Pyrkivätkö kaikki elolliset olennot tavalla tai toisella naruttamaan toisiaan? Onko valehtelu eloon jäämisen ja evoluution tuote ja pitäisikö sitä pikemminkin suosia, kuin karsia niin lisääntymisen kuin kilpailun kiihkeässä kilvassa? Miksi meitä opastetaan näyttelemään työpaikkahaastatteluissa ja mainostamaan itseämme liioitellusti vaalien yhteydessä? Periikö rehellisyys vielä maan vai valehtelemmeko jopa kasanviisauksissamme? Jos rikkain kymmenesosa kansakunnasta omistaa 90 %, voiko demokratia toteutua, kun köyhin ei omista prosenttiakaan? Älä osta tarpeetonta, vaan osta sitä mikä on välttämätöntä. Mikä on tarpeetonta, on kallista. – Emas non quod opus est, sed quod necesse est. Quod non opus est, asse carum est. (Cato vanhempi). Varo liioittelemasta. Teet norsun kärpäsestä. – ”Elephantem ex musca facis.”
Ruokkiiko yhteiskunta valehtelua?
Kykenemätön hallitsemaan itseään – Impotens sui
Suomalainen urheilija ja hänen valmentajansa, koko lajiliitto tai keskeinen osa sen vaikuttajia on jäänyt kiinni dopingista. Ei toki aineiden käytöstä niinkään kuin valehtelemisesta oikeudessa. Syyttäjä vaatii heille vankeusrangaistuksia. Kasainvälinen taloudellinen rikollisuus tekee tuloaan jalkapallon kautta ja se tarkoittaa paljon dramaattisempaa kuin mitätöntä dopingia Lahdessa hiihtourheilumme tuomisina, riitaa siitä, oliko media oikeassa ja lajiliiton edustajat valehtelivat peittäessään rötöksiään. Tekeekö mediayhteiskunta norsun kärpäsestä? – ”Elephantem ex musca facis. (Lukianos). Voiko tämän siivellä tehdä valtavia rikoksia ja julmia veritekoja? Ja onko virhe hakea kiihkeän rakkauden rajoja, koska todellinen rakkaus ei tunne mitään rajoja. – Errat, qui finem vesani quaerit amoris: versus amor nullum novit habere modum. (Propertius).
Entäpä kun tulee mahdottomaksi uskoa koko kilpaurheilun olemassaoloon silloin, kun kyseessä on valtaisat rahasummat ja niiden siirtely osana huippu-urheilua, sen vedonlyöntiä? Hyväksymmekö huijauksen osana yhteiskuntaa ja kilpaurheilun sen osana? Miten sellaisen voisi kitkeä pois, jossa rajaheiton suorittava urheilija voi olla osa kansainvälistä rikollisuutta, siihen mukaan jopa painostettuna. Takavuosina pesäpalloilijamme osasivat sen toki kotimaassaankin. Riittääkö meille kokemus ja sosiaalinen pääoma? Kaikissa asioissa kokemus on opettaja. – ”Est rerum omnium magister usus.” (Julius Caesar). Toisaalta taas typeryydelle on ominaista huomata toisten viat ja unohtaa omansa. – ”Est proprium stultitiae aliorum vitia cernere, oblivisci suorum.” (Cicero).
Poliitikko salaa saaneensa taloudellista tukea vaalityössään. Se on kohtuullisen pieni rike verrattuna sellaiseen rakenteelliseen “maan tapaan”, jossa puolueitten on erotuttava toisistaan antaen katteettomia lupauksia, joista tuleva hallitus ei edes päätä, saati kykene yksin mutkikkaasti verkottuvassa maailmassa, tekemättä kompromisseja ja konsensus politiikkaa. Pitäisikö silloin koko poliittinen järjestelmä muuttaa, vai antaa sen edelleen ruokkia järjestelmää, jossa muunnellun totuuden esittäminen on politiikassa hyväksytty ja ymmärretty osa joko kansallista maan tapaa tai jopa kansainvälistä käsitettä “politics”? Miten yksi henkilö puoluejohdossa voi mennä lupaaman tai sitoutumaan tuhansien tai miljoonien tekemisistä? Huijaako hän meitä käyttäen käsitettä “me” tai “puolue” ja hyväksymmekö sen osana kuvitteellista käsitettä “demokratia”? Tai kaikkea tämän sukuista. – ”Et hoc genus omne.” Minäkin Arkadiassa. – ”Et in Arcadia ego.”
Itsepetos ja suggestio
Epäuskoisena vieroksun – Incredulus odi (Horatius)
Jatkuva epäluulossa eläminen on raskasta ja itsepetos kuuluu psyyken puolustusmekanismeihimme. Joskus on järkevämpää ja helpompaa luottaa kuin olla koko ajan epäluuloinen. Huijari käyttää hyväkseen suggestioalttiuttamme, joka sekin on evoluutiomme tuote. Lajin sisäiseen laumahenkeen on kuulunut totella epäröimättä johtajaa, ja tätä ominaisuutta hierarkkiset rakenteet käyttävät hallinnossa, siinä missä alamaisiaan nöyryyttävä despootti tai pelkkä poliittinen huijari. Matematiikka on sentään ovi ja avain tieteisiin. – ”Et harum scientarum porta et clavis est Mathematica. (Roger Bacon). Kirjoitustaito keksittiin jo 3000-luvulla ennen ajanlaskun alkua nykyisen Irakin alueella. Kirjoitus ja numerot tekivät tiedon siirrosta varmempaa ja tarkempaa. Siitä on melkoinen loikka algoritmeihin ja robotiikkaan. Kuitenkin edelleen myös huonosti suunniteltu onnistuu ja viisas harkinta erehtyy. – ”Et male consultis pretium est, prudentia fallit. (Manilius).
Mediassa gonzo -journalismi tarkoittaa siirtymistä pääasiasta sivupoluille. Kun yhteiskuntamme alkoi siirtyä mediayhteiskunnaksi, jossa uusi media ja sen mukana kaikki elämämme osa-alueet alkoivat olla reaaliaikaista ja vuorovaikutteista psykologiaa ja sen sosiaalisia ja taloudellisia vaikuttajia, meitä alettiin siirtää pois yhä näkyvämmin pääasioista. Tähän pyrittiin runsaalla tiedon välityksellä, kilpailevalla puhetulvalla, runsaalla toistolla ja tunteenomaisella suggestiolla, viihteellisellä liioittelulla. Suoraa sanomaa välteltiin ja annettiin vastaanottajan täydentää vihjailuin esitettyä puolitotuutta. Kiusaamisen ja ahdistuksen lisääntyminen oli juuri tätä vihjailun ja juorujen maailmaa, jossa parhaiten viihtyi ja eli mytomaanikko psykopaatti, sepitteellisiä tarinoita lasketteleva patologinen valehtelija. Yhtäällä kohtalot kulkevat omaa polkuaan – ”Eunt via sua fata” (Seneca) ja toisaalla se mitä tästä seuraa, on tyhmien oppimestari. – ”Eventus stultorum magister.” (Livius).
Ihminen on valehteleva eläin
Koiran ja suden välissä – Inter canem et lupum
Ihminen on valehteleva eläin. Puhumme huomaamattamme jatkuvasti muunneltua totuutta ja manipuloimme ympäristöämme. Joukossamme liikkuu vippaskonsteilla uransa rakentaneita ja varallisuutensa hankkineita ihmisiä, sosiaalisia selviytyjiä käyttäen hämärää ilmaisua tai kapulakieltä tarkoituksena selvitä poliitikkona tai virkamiehenä, väistellen näin totuutta viran puolesta, tai sitä edes kunnolla tuntematta. Juuri näistä pienistä siemenistä, ahneudesta, pulppuaa röyhkeys, siitä syntyvät kaikki rikokset ja pahat teot. – ”Ex avaritia erumpat audacia, inde omnia scelera ac maleficia giguntur.” (Cicero).
Näissä tapauksissa oma kulttuurimme ja sen vaikutelmiin perustuva mutkikas hallintojärjestelmä suorastaan ruokkivat valehtelua. Jopa tutkijat ja tieteen tekijät alkoivat puhua “vaikutelmistaan” ja plagioida juttunsa muilta kilpaa muun median ja tiedon tuottamisen kanssa. Kilpailu oli liki sama asia kuin lupa valehdella, käyttää vilppiä ja esiintyä narsistisesti siitä jopa ylpeillen. Ja samaan aikaan seitsemäs enkeli soitti torvea. – ”Et septimus angelus tuba cecinit. (Raamattu, ilm. 11–15).
Yhteiskunta alkoi palkita vilppiä, kuten urheilijan kohdalla, joka otti riskin puolestamme tukien kansallista itsetuntomme heikkoja kohtia. Urheilija tuli siten palkituksi osana yhteistä tapaamme ummistaa silmämme rötöksiltä. Vielä hetki takaperin urheilija oli ylimystön edustaja ja lajin harrastus perustui juuri rehellisyyteen, ylimystön joutavaan ajanviettoon. Nyt me hyväksymme siinä vilpin, mutta emme oikein siitä kiinni jäämistä. Ymmärrämme toki, miksi näin on päässyt käymään, olemme kaksinaismoralisteja. Sama koskee politiikkaa, jossa oma puolue ja etu edellyttävät vilppiä ja tapaamme ylläpitää yhden kuppikunnan mukanaan tuomia etuuksia ja privilegioita, vedoten jopa ”maan tapaan”. Siinä demokratia on rapautunut ja vanhat puolueinstituutiot aatteineen muuttuneet markettoriksi. Taide muuttui sekin: Muovatkoot muut eloisia pronssiveistoksiaan. – ”Excunde alii spirantia mollius aera. (Vergilius). Tai mene ja hirtä itsesi. – ”Exige, ac suspende te. (Plautus). Ja toisaalta maanpako on sama kuin kuolema. – ”Exilium mors est.” (Ovidius).
Kateus ja yhteisöllisyys
Yhteiseksi hyväksi – In commune venenum
Suomi on maa, jossa korostetaan edelleen rehellisyyttä, valehtelemme itsellemme. Joukossamme on jopa patologisia valehtelijoita, jotka ovat valmiina kertomaan mitä tahansa keksittyjä tarinoita ja sepitteellisiä valheita päästäkseen päämääräänsä. He eivät myöskään välitä, mitä muut ihmiset ja yhteisö heistä ajattelee silloin, kun lopulta jäävät kiinni ja alkavat hakea sopivaa syntipukkia. Oikeammin he ovat silloin jopa hyvillään vilppinsä tuomasta pienestä maineen lisästä, osana vilpilliseksi muuttuneen yhteiskunnan tapaa palkita oman yhteisönsä edustaja rötöstelystään. Siihen liittyy joskus tapa kuvata olevansa vapaa lakien alaisuudesta. – ”Libertas in legibus.” Olemme vapaita lakien alaisuudessa mutta emme rikkoen niitä, kuten joskus murrosikäiset nuoret. Lisäksi yhteiskuntamme tuntee kirjoittamattomat lait – ”Lex non scripta”, luonnonlait – ”Lex naturae” ja hyvät tavat tai vaikkapa runollisen vapauden – ”Licentia poetica.” (Seneca).
Oleellista on, että vilppi palvelee omaa yhteisöä, omaa päämäärää, kateutta, jonka kohde on joku muu koettu kilpaileva yhteisö ja sen päämäärät. Näin kateus näyttäytyy yhteiskunnallisissa päämäärissä ja vilppi sekä valhe muuttuu osaksi hyväksyttyä toimintaa, sitä jopa palkiten. Vasemmisto vetoaa ihmisten kateuteen, oikeisto maalailee niiden mahdollisuuksiin ja vilpillinen kateus ruokkii patologista valehtelijaa ja vallan tavoittelijaa. Edetään tilanteen mukaan – ”Ex tempore”- viran puolesta – ”Ex officio” – tavan mukaan – ”Ex more” – sitoumuksen perusteella – ”Ex voto”. Lopulta Palutus kehottaa: Mene ja hirtä itsesi – ”Exige, ac suspende te”.
Häiriintyneen valehtelijan yhteiskunta
Hännässä myrkky – In cauda venenum
Hiihtäjä voi tehdä jopa eräänlaisen “veljesvalan” ja allekirjoittaa sen ottaen vilpistä tulevan “häpeän” itselleen ja samalla miljoonan lunnaat. Sama koskee poliitikkoa, jonka syrjähypyt ja huijaus ovat osa hänen hyväksyttyä uraansa auervaaralaisena seikkailijana. Tähteys Suomessa syntyy usein juuri vilpillisen “renttuilun” kautta ja johtaa näkyvimpään menestykseen osana “maan tapaa”. Sen näyttely on kansakunnan suurinta huvia ja “turhapuromaista” elämän oivaltamista “mattinykäysmäisessä” kulttuurissamme. Lopputulos kun tekee teot lopulta hyviksi. – ”Exitus acta probat.” (Ovidus). Kuolettava poistuminen. – ”Exitus letalis.”
Patologinen valehtelija ei osaa asettua toisen asemaan ja on tunne-elämältään häiriintynyt psykopaatti. Joskus lain koura kouraisee ja koko järjestelmä vaikuttaa epäilyttävältä, kuten hiihtäjäsuuruuksiemme kohdalla takavuosilta. Sama koski menneen vaalikauden poliitikkojamme, jossa koko järjestelmä sai kolhuja. Valmistaudumme tuon pyykin jälkipesuun pohtien samalla uutta myös institutionaalisesti toimivampaa sekä fossiilisten puolueittemme ”päivittämistä” että hallituskoalitioittemme järkevyyttä demokratiamme näkökulmasta. Tärkeintä on kyky olla vakuuttava. Selvästi äännetyillä sanoilla. – ”Expressis verbis.” Uskokaa kokenutta. – ”Experto credite!” (Vergilus).
Puolueemme menevät vaaleihin, joko sammutetuin lyhdyin, tai kertomatta äänestäjille, mikä on se hallituspohja ja sen ohjelma, jota nämä edustaisivat? Tutkimusten mukaan oma järjestelmämme on vaikeasti ymmärrettävä ja vieraannuttaa etenkin nuoret, muistuttaa enemmän Itä- kuin Länsi-Eurooppaa. Se vaatii oman poliittisen eliittinsä, jolloin kansallista keskustelua ei pääse edes syntymään vaalien alla politiikan sisällöstä ja valinnasta hallitusvaihtoehtojen välillä. Oleellista on lopputulos. Lopputulos tekee teot hyviksi. – ”Exitus acta probat.” (Ovidus).
Suomi monipuoluejärjestelmänä poikkeaa muusta maailmasta ja puolueemme ovat puoluejohtajansa oloisia ja tuovat esille nyt negatiivisia “kynnyskysymyksiä” jotka sulkisivat ne pois hallituksesta. Tällainen ruokkii jälleen vilpillistä tapaa jättää kertomatta, kuinka vaalien jälkeen on rakennettava joka tapauksessa uusi monipuoluehallitus, jossa kompromissit ja konsensus johtavat omista vaatimuksista tinkimiseen, ja lopulta kaikki haluavat olla mukana hallituksessa. Se on kuin sukupuolivietti. – ”Libido sexualis.” Kirjoittamaton laki. – ”Lex naturae.” Romantikoille ja runoilijoille – ”Licentia poetica”, Senecan kuvaama runollinen vapaus.
Oppositio ei mahdollista suurten enemmistöhallitusten aikana vaikuttamista sieltä käsin, ja pyhistä omista lupauksista, kynnyskysymyksistä, on tingittävä. Monet niistä ovat lisäksi käytännössä muualla kuin Suomessa, tai yksin hallituksessa tehtäviä ratkaisuja, ja niinpä poliitikkomme liioittelevat huijarin tapaan valtaansa näissä kynnyskysymyksissään. Suomalainen protesti suuntautuu yhä selvemmin vanhaa puolueinstituutiota vastaan ja demokratian laajentamisen puolesta lähemmäs Länsi-Eurooppalaista käytäntöä. Tässä juuri kieli on huonon orjan huonoin osa – ”Lingua mali pars pessima servi. (Juvenalis).
Elämme huijareiden aikaa
Pysyköön kaukana – Longe absit!
Kun jokin ihminen tai asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei käytännössä yleensä olekaan totta. Jos joku ryhmä tai ihminen jää tästä valheesta kiinni, hän on ollut huono valehtelija. Usein kyseessä on silloin sanomatta jättäminen, jolloin valhe on vain peiteltyä ja usein “maan tavan” hyväksikäyttöä. Kun se on toistunut vuosikymmeniä, syntyy vaikutelma patologisesta toimintakulttuurista ja jossain vaiheessa siihen haetaan korjausta. Tästä myös Suomessa on alettu puhua, kyseenalaistaen vaikka kansalliset “maan tapamme” ja rehellisyytemme sekä korruptiosta vapaa maamme. Olemme ties monettako kertaa maailman onnellisin valtio. Se loistaa vieraan valon avulla. – ”Luce lucet aliena.” Dissonanssi – balanssi teoriat nostavat meitä syrjäisenä ja harvaan asuttuna maana. Kun palvelut ovat auttamattoman kaukana ja valtio velkaantunut on muutettava asenteitaan. ”Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.” Oikeammin ranskalainen alkuperäinen sanonta tarkoitti viinirypäleitä. Meillä niitä ei luonnosta kettu tavoittele. Eikä voittoa voi syntyä ilman toisen tappiota. – ”Lucrum sine damno alterius fieri non potest. (Publius Syrus).
Tietämättömyys ja tiedon tai tietämättömyyden puute, ei toki ole valehtelemista. Sen sijaan ajan henkeen kuuluu korostaa tietoa ja taitoja, joista ei ole dokumentteja ja joita ei ole oikeasti olemassakaan. Yksilöllisyyden ja idolisihmisten maailmassa on entistä hyväksyttävämpää korostaa taitoja, vaikkei näille olisikaan mitään katetta. Lauermaa ja Walamies korostavat tällaista yhteiskunnallista ja sosiaalista valehtelemisen taipumusta, jossa huijaamisen taiteesta on tehty salonkikelpoista. Siinä joskus leikitään pyhillä asioilla. – ”Ludere cum sacris.”
Naurettava eliitti
Lumene mnndi – Maailman valo
Pertti “Spede” Pasanen teki siitä taas huumoria, nauraen eliitin tavalle nostaa näkyville kykyjä, jotka eivät ole erityisen merkittäviä tai käyttivät vilppiä. Keskiluokkaistuva yhteiskunta on käyttänyt tätä huumoria runsaasti ja hyväksynyt sitä kautta naurun itselleen ja osana yhteiskuntaluokkien välitä kateutta. Sodan jälkeisessä Ranskassa ja Britanniassa, myöhemmin Hollywood -maailmassa, tämä komiikka oli suurta muotia muutama vuosikymmen takaperin, ja se on rantautunut nyt myös uudelleen naurettavaksi. Samoilla ilmiöillä on taipumusta toistua sukupolvesta toiseen ja juuri osana plagioida vanhemman kulttuurin “valheita”. Aina sille ei osata uudessa kulttuurissa nauraa ja ne muuttuvat todeksi. Nettimaailma ja sosiaalinen media on väline, jossa tällaista tapahtuu koko ajan huomaamattamme. Koomiseksi tarkoitettu ilmiö muuttuu toisessa kulttuurissa draamaksi, jopa tragediaksi. Lasten saduissa se vielä menettelee – Susi sadussa – ”Lupus in fabula.” (Cicero, Terentius).
Peltipoliisin huijaaminen on luvallista siinä missä liioittelu vakuutusyhtiölle vahingoista, todistavat tutkimukset. Suomalainen vilpillisyys on yhtä yleistä kuin missä tahansa kulttuurissa, olkoonkin että pidämme muita kansakuntia meitä vilpillisempinä. Näin tekevät toki muutkin kohdallaan. Tuoreen uutisen mukaan joka viides rikos Helsingissä on ulkomaisten tekemiä. Lauerman mukaan kuitenkin myös suomalaiset ääriliikkeet, testamentinteettäjät ja kirousten poistajat pyrkivät lietsomaan pelkoa, epävarmuutta, uhan aavistusta ja perusteetonta syyllisyydentuntoa. Vakuutuspetoksia saalistavat löytävät petoksen jokaisen vahingon kohdalla ja heistä tulee tämän ammattikunnan sankareita. Kertovat olevansa maalivahteja ja sinun tehtäväsi on vanhuksena pyrkiä tekemään maali. Koskaan he eivät ole suojelemassa sinun maaliasi, vaikka vakuutusta hankittaessa sellainen käy ehkä mielessäsi. Anna ikuisen valon loistaa heille – ”Lux perpetua luceat eis.” Ilmiö kun on ikuinen. Tulella ja raudalla kirkastettu – ”Igni et ferro.”
Ruokkimalla salaisia pelkoja ja toiveita, kiitollisuudentuntoa, suomalainen patologinen valehtelija on parhaimmillaan niin kotona, työpaikalla kuin urheilukentällä valmentajana, opettajana koulussa, esimiehenä linjajohdossa. Kateuden kavaluus on asiansa osaavan poliitikon ja huijarin, työpaikkakiusaajien ja kenen tahansa tuon taudin tuntevan parhaita työkalupakin välineitä, oli kansakunta ja sen ahneus mistä tahansa maailmankolkasta. Viisas ihminen on asettanut rajat myös hyveille. – ”Imponit finem sapiens et rebus honestis,” (Juvenalis).
Puoluelaitos olisi uudistettava
Oikeuden nähdessä – In facie curiae
27. 03.2011–27.03. 2024
Politiikka on mielikuvilla pelaamista, jossa puolueet edustivat takavuosina aatteellista maailmankuvaa. Nykyisin nämä aatteet ovat kadoksissa ja puolueet edustavat marketteja, joista voit valita mitä tahansa ja keneltä tahansa tietämättä lopulta, kenelle äänesi on mennyt. Tällainen on luonnollisesti lain vahingoksi. – ”In fraudem legis.”
Arvokonservatiivit ja radikaalit samassa puolueessa
Pyhän kolminaisuuden nimessä – In nomine Sanctae Trinitatis
Niinpä keskustan ja demareitten heikompiosaisten asiaa ajavat ovat puolueittensa välillä lähempänä toisiaan kuin puolueensa johtoa. Puolueen sisällä erot ovat suurempia kuin puolueitten välillä. Kokoomuksessa on samaan aikaan sekä arvokonservatiiveja että markkinaliberaaleja ja myös hyvinvointipalveluja puolustavia arvoja. Vasemmiston sisällä kamppailevat liberaalit punavihreät ja ay-siiven konservatiivit arvot, vihreät oikeistolaiset ja vasemmistolaiset taistolaiset, joiden sosiaali- ja talouspolitiikassa ei ole mitään yhteistä. Ja vielä muutenkin epäuskoisten maassa – ”In partibus infidelium.”
Kristillisissä Päivi Räsänen puoluejohtajana tarttui homovastaisuuteen ja puolueen presidenttiehdokas, eduskunnan maltillinen synteesinvetäjä Bjarne Kallis otti ja jätti koko politiikan teon hetkellä, jolloin perussuomalaiset alkoivat edustaa suomalaista arvomaailmaa parhaimmillaan. Bjarne Kallis olisi toiminut toisin ja saanut puolueensa menestymään. Suomessa suuntaa suurpuolueissa pelästyttiin ja turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhtala (HS 27.3. 2011) kuvaa tämän ikään kuin Suomi olisi pudonnut kärryiltä. Miten on tänään 27.03. 2024? Onko Suomi kontannut takaisin kärryille. Mitä nämä jatkuvat lakot ovat ja ketä ne mahtavat kiusata? Tulevaisuuttako tässä rakennetaan? – ”In posterum.”
Libyaan suhtaudutaan varovasti, kansallisvimma kiusaa, kielikiihkoilua harrastetaan, omia vahvuuksia epäillään, kansallinen omakuva on kolhiintunut, poliittinen käpertyminen ajaa maata kasainvälisen politiikan laidoille. Kaikkeen näyttää olevan yksi yhteinen nimittäjä, perussuomalaisuus. Perussuomalaisuus ei ole enää vain puolue vaan vanha kunnon tapamme haukkua itseämme, omaa kuvaamme, suomalaisuutta. Siitä ei pääse irti edes muuttamalla pois Suomesta. Se kulkee korvien välissä, on imetty äidin maidossa, on osa identiteettiä ja kansallisia arvojamme, yhteistä suomen kieltä ja kulttuuria. Puolue tulevaisuutta varten. – ”In posterum.” Epäuskoisten maassa. – ”In partibus infidelium.”
Väljempi lippalakki
Taisteluvarustuksissa – In procinctu
Politiikassa on osattava joustaa Rkp:n tapaan silloin, kun haluaa vaikuttaa myös pienenä ryhmänä hallituksessa. Pienessä ryhmässä, kielipuolueessa, voi olla useita arvoja ja niiden rikkaus, mutta samalla on oltava maltillinen. Kaikkea on siedettävä ja pidettävä arvossa toisin kuin suurpuolueissa, joiden tehtävä olisi linjata oma ohjelmansa sekä aatemaailmansa ja vielä arvojen kautta. Raha ja pääomien liike ei ole sinänsä aate tai edes arvo, pikemminkin häilyvä ja epävarma talousoppi, josta emme ole edes yksimielisiä. Näitä oppeja on paljon. Siinä suuret asiat sortuvat itse toistensa päälle. – ”In se magna ruunt.” (Luvanus). Näin etenkin nyt pääsiäisenä 2024.
Ihmisillä on oltava todella selkeät vaihtoehdot silloin, kun he tekevät valintoja konservatiivisen ja radikaalin, oikean ja vasemman välillä, ja näitä myös vaihtaen suhdannekierron mukaan valintansa tehden. Kun eletään syvää lamaa, tarvitaan luovaa, radikaalia ja innovatiivista henkeä, riskinottoa, kun taas myötätuulessa jarrutellaan jo ylikuumenemista ja konservatiivit ovat siinä taitavia. On aika kerätä varoja huonon päivän varalle, maksettava valtion velkaa, painettava jarruja hämäläiseen tapaan eläen ja keskittyen satakunnantien perusparannukseen kadehtien Hämeenlinnan ohi kulkevaa moottoriliikennetietä, turkulaisten pääväylää, nelostietä kohti pohjoista ja Lappia, savolaisten viitostietä. Infrastruktuuri on väline eikä kelpaa arvoksi oikein sekään, saati puolueen aatemaailman edustajaksi. Kaikki me tietä käytämme ja nettimme avaamme, oli vallassa mikä tahansa puolue. Mutta sote sentään piti saada kuntoon runsaassa vuosikymmenessä. Edes kruununperillisten käytettäväksi. – ”In usum Delphine.”
Satakunnan tauti vie kalat vedestä
Palauttaa alasimelle – Incudi reddere (Horatius)
Satakuntalaisten vuoro tulee, kun ensin ratkaistaan Rauman ja Porin tien paikka. Jos Poriin johtavaa kakkostietä ei Satakunnassa arvosteta, sen väylän kunto on toinen kuin muiden pääkaupunkiseudulta erkaantuvien ulostuloteitten. Jos sisäkehän bulevardeja arvostetaan, ulos johtavat komeat suomalaiset avenuet jäävät vähemmälle huomiolle. Jos metropolipolitiikka ohittaa maaseutupolitiikan, liberaali kaupunkipoliitikko on saanut niskalenkin luonnonvarapolitiikastaan tai näkee maaseudun kovin kapeasta näkökulmasta matkaten Vantaalta Brysseliin. Vuonna 2024 tämä on jo kohta yleiseurooppalainen ongelma. Rajat kiinni itään ja sitten lakkoon. – Närkästyn aina kun kunnon Homeros torkahtaa. – ”Indignor quandoque bonus dormitat Homerus.” (Homeros).
Avenuen merkityksen oivaltaminen vie aikansa ja johtaa lopulta Raumalla ja Porissa perinteisesti Turun kautta etelään. Turun ja Porin läänin reititys ei ole Forssan ja Karkkilan kautta kulkeva ensinkään ja forssalaisten pääkaupunki on nyt Lahden suunnassa, kun vaalit taas lähenevät. Se on omituinen suunta, jossa Forssan talousalueen politiikka (policy) muuttuu aluetaloudessa merkityksettömäksi. Talousalue kokee olevansa voimaton, mitätön, eristetty, ilman todellisia vahvuuksia ja tilanne vain pahenee kriisien lisääntyessä maailmalla. Onneksi vaikeudet usein kiihottavat älyä. – ”Ingenium munus, discere gaudium! Jos näin olisi, Suomi olisi tuvillaan neroja. Mutta kun ei ole. Seuratkaa pääsiäistä 2024 ja tapahtumia Suomessa.
Mutta vain Lahden ja Hämeenlinnan suunnalta voi tulla niin paljon ääniä, että yksi edustaja myös Lounais-Hämeestä valittaisiin. Forssaa ja Lounais-Hämettä vaivaa sama tauti kuin Suomea Euroopan Unionin sisällä; omien vahvuuksien kiistäminen, epäluulo, eristäytyminen, käpertyminen forssalaiseen maailmankuvaan. Forssalainen maailmankuva ei voi olla samanlainen kuin Espoossa tai Turussa, Lahdessa syntyvä. Omat eväät eivät riitä ja muut käyttävät vain pelinsä välineenä. Mitä meillä on jäljellä Lounais-Hämeen aiemmin kiitellystä terveydenhuollosta? Huonot hallitukset eivät hallitse pitkään. – ”Iniqua numquam regna perpetuo manet.” (Seneca). Meillä on takana menetetty vuosikymmen, tolkuton valtion velka ja yli kymmenen huonoa hallitustamme. Sota Euroopassa ja raja kiinni itään.
Kun seurasi kokonaan uusien pienpuolueiden vaalitenttiä, näiden puheenjohtajat korostivat, kuinka mielipide on heidän henkilökohtainen arvovalintansa ja puolueen sisällä voi olla monenlaista mielipidettä. Miten tällaista puoluetta voi äänestää?
On oltava ohjelma, jota äänestää eikä mielipiteitä, joita heitellä miljoonayleisölle television kallista aikaa käyttäen yhden hupsun henkilön idols -ajatuksille. Tätä varten on omat viihdekanavansa ja sosiaalisen median anonyymit paikat parahtaa tuskansa maailmalle. Nerous on edelleen lahja vuonna 2024 ja oppiminen ilo. – ”Ingenium munus, discere gaudium! Tämän toisto on viisauksistamme tarpeellisin.
Tällaisten puolueitten kautta myös demokratia joutuu kriisiin ja lopulta vallan ottaa media kirjoittaen oman agendansa. Media kertoo, mistä poliitikko mielipiteensä sanoo ja milloin se julkaistaan, jos julkaistaan. Vaalit ovat näin viihteellinen ja jännittävä tapahtuma, jossa EU joutuu odottamaan vuoroaan ennen kuin Suomi sanoo mielipiteensä, jonka kaikki kyllä jo tietävätkin. Ja nyt tässä lamassa ja lakkoja seuraten alamme taas uudet vaalit. Lääke epäoikeudenmukaisuuteen on unohtaminen. – ”Iniuriarum remedium est oblivio. (Publius Syrus). Näin kansa unohtaa vaalit.
Vanhat puoluefossiilit vaihtoon
Uurastus uuvuttaa – Labor fatigat
Poliittisen historian tutkija Timo J. Tuikka olisi perustamassa maahan kokonaan uudet puolueet (HS 12.3. 2011), jolloin syntyisi vain neljä ryhmää: liberaalioikeisto, liberaalivasemmisto, konservatiivioikeisto ja konservatiivivasemmisto. Idea ei ole toki uusi. Tällainen arvoperustainen jako edustaisi paljon paremmin äänestäjien tarpeita kuin 1900-luvun alun puoluefossiilit, joiden aatteelliset eväät loppuivat jo paljon ennen EU-kautemme alkua. Niitä tarvitsevat enää vain viihdetaiteilijat ja eläkeläiset, politiikan toimittajat työvälineenään. Ne muistuttavat historiasta ja kertovat ikään kuin menneen ajan ylähuoneen olemassaolosta brittiläisessä parlamentissa. Päätökset toki tehdään Brysselissä, aiemmin Kremlissä ja sitä ennen Tukholmassa. Se muistuttaa Raamatun jänistä märehtimässä. – ”Lepus ruminat.” (Raamattu, 3. Moos. 11:6)
Yhdestä puusta valittu puoluejohtomme, poliittinen eliittimme, muotoilee Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen yhteisestä toimesta keskiluokkaisen aatemaalimansa edut niin tylsiksi, ettei eroja synny. Vaaleihin lähestyttäessä toimittajan on tiukattava vastauksia kuin takavuosien vaalitenteissä ikään. Ne ovat pelkkiä latteuksia ja tapa vältellä vastaamasta kysymyksiin, kun kerrankin olisi tilaisuus kertoa suurista yhteiskunnallisista aatteista ja visoista. Suurin visio vihreillä on naimalakko ja sen ulottaminen homojen vihkiseremoniaan. Siinä unohtuu jo sukupuoliviettikin. – ”Libido sexualis.”
Ruotsin demarit ratkaisivat oman ongelmansa suuntautumalla suoraan perinteeseen. Uusi puheenjohtajaksi valittu Håkan Juholt lainaili Tage Erlanderia ja Olof Palmea. Suomessa sama tarkoittaisi Väinö Tanneria, Rafael Paasiota tai Kalevi Sorsaa, ei vielä niinkään Paavo Lipposta tai eläviä presidenttejämme. Kukaan ei muista enää Honka-liittoa, mutta moni toki ehkä vielä tunnistaa käsitteen talvisota ja jatkosota sekä SDP:n juuret Forssassa. Ruotsissa uudistusmielisimmät ehdokkaat eivät oikein menestyneet ja uhkana ovat ruotsidemokraatit, kaupunkidemokraatit, käytännössä puoluehajaannus ja tapa nostaa puolue syvästä kuopastaan. Juholtiin kohdistuu vähän odotuksia toisin kuin nyt suomalaiseen kollegaan, jolle vaalitappio olisi nyt viimeinen. Ruotsalaisten muukalaisviha on suomalaisille tuttu jo 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin suomalaisia muutti sinne liki sama määrä kuin itse asutimme Karjalan evakkoja omaan maahamme. Ruotsin vaaleja ja pitkiä listoja puolueineen ei pidä sotkea Suomen oloihin. Kun unohdamme jo menetetyn vuosikymmen, voimme käynnistää kevään 2024 ikään kuin alusta, ensin juhannukseen saakka lakkoillen ja sitten kesän lomaillen. Joku on maistanut lootusta. – ”Lotum gustavit” (Homeros).
Soinin vaara ja parasiitit
Suuret sanat – Magna verba / Suuri pienessä – Magnum in parvo
Erot Suomessa löytyvätkin puolueiden sisältä, eivät niiden puheenjohtajien väliltä. Vasemmiston Paavo Arhinmäen ja Vihreitten Anni Sinnemäen aatemaailma ei poikkea millään tavalla vasemmistoradikaalin puolueen maailmankuvasta ja siihen mahtuu Soininvaaran parasiittipuheet perussuomalaisista. Soininvaarasta on syntynyt todellinen vaara Timo Soinille ja kertoo vaalien todellisesta luonteesta. Vuonna 2024 menetetty vuosikymmen on takana ja edessä suuri remontti. Sitä ei lakkoillen edes pysäytetä. Sitä kunnioitetaan. Kunnioitus on aina suurempaa etäältä – ”Maior e longinquo reverentia.” (Tacitus).
Toisin kuin oikeistoradikaali, vasemmiston siiven nuori radikaali ei aina harkitse sanavalintojaan. Tosin edellisen kerran kilpailevasta puolueesta ja sen äänestäjistä tuota loiskäsitettä käytti natsisaksan eliitin edustaja juutalaisista. Vaalit muuttuvat likaiseksi ja Soinin vaarana on juuri puolueen provosoituminen, kun “eliitin” kateus muuttuu raivokkaaksi elämänasenteeksi vaikeimmilla työttömyysalueillamme. Eilen vielä enemmistö voitti parhaimmiston. – ”Maior pars meliorem vicit.” Huomenna voi olla jo toisin.
Kahden radikaaliryhmän kielikuvat ja valinnat ovat lopulta lähellä toisiaan niin oikealla kuin vasemmalla. Radikaaleja uudistajia tarvitaan siinä missä konservatiivisia säilyttäjiäkin. Niin vasemmalla kuin oikealla siivellä. Kahden puolueen ja aatesuunnan järjestelmä ei oikein Suomeen sovi. Mitä pienempi maa, organisaatio tai laitos, sitä enemmän siellä on henkistä pääomaa ja osaamista, laadukkaita edunvalvojia ja johtajia. Mitä enemmän päättäjiä, sitä harvempi lopulta päättää. Yhdysvallat tulee toimeen liittovaltiona kahdella puolueella, Suomi tarvitsee toki enemmän. Mitä vähemmän valtaa, sitä merkittävämpi on vallankäyttäjä ulkoisine tunnuksineen. Suuret sanat ja suuren nimen varjo. – ”Magna verba – Magni nominis umbra.”
Alkiolaisempi kuin Alkio itse
Siivet pesää suuremmat – ”Maiores pennas nido
Kun kokoomuksen jupisevat konservatiivit, keskustan cityvihreät ja nurkkaan ahdistetut liberaalit sekä Sdp:n perinteiset solidaarisuuden vaalijat pääsisivät lopulta omiin joukkoihinsa, kuten sosiaalisen median sisällä toki ryhmät syntyvätkin, äänestäjät voisivat tunnustaa rehellisesti väriään, eivätkä äänet puolueissa menisi aivan väärille henkilöille. Nyt äänestäminen on kuin lottoamista, eikä vaaliuurnilla tiedä, mikä siipi lopulta saa vaalikarjan äänet. Syntyy vaikutelma, jossa demarit ovat aina hallituksessa. Sellaisessa puolueessa seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla. Eikö siihen ikinä väsy? Suuren nimen varjoon? – ”Magni nominis umbra.”
Huonosta kanasta huono muna – ”Mala gallina, malum ovum.
Kun perussuomalaisia moititaan sen vahvuudesta, populismista, syy on usein juuri puolueen aatemaailmassa, joka iskee vanhojen puolueitten arimmalle alueelle. Puheenjohtaja Timo Soinin linjaukset ovat juuri huono-osaisimpien puolustamisessa, Alkion yhteiskunta-ajattelusta väitelleen Arja Sahlbergin mukaan, alkiolaisempia kuin keskustan puoluejohdon ja eliitin linjaukset. Kun muilla puolueille aatteet on aikanaan lainattu muualta, ja osin jo myös kuopattu ja haudattu, alkiolainen aatemaailma on kovin suomalainen. EU jätti suuren puolueen mentävän aukon suomalaiseen aate- ja arvomaailmaan, joka ei oikein kenellekään kelvannut. Nyt se kelpaa tai maistuu happamalta kuin pihlajanmarjat ketulle. Juonittelussa naiset ovat taas parempia kuin miehet. – ”Malo in consilio feminae vicunt viros.” (Publilius Syrus.”). Vuonna 2011 kortit jaettiin uudelleen ja vuonna 2024 ne ovat oikeissa käsissäkin.
Tämän linjan ymmärtäminen hakien populistisia, saati maahanmuuttokriittisiä ja impivaaralaisia eristäytymislinjan ratkaisuja perussuomalaisia mukamas jäljittelevässä populismissa, ovat seurausta väärinkäsityksestä, Ruotsia taas kerran kopioiden menimme täysin metsään, ja johtavat vanhan puolueinstituution sisällä joko likaiseen leimaamiseen tai Ruotsin demareitten epätoivoon. Ruotsin tauti ei ole suomalainen ilmiö ensinkään, eikä meillä ole samoja taustoja, joista tuo tauti olisi edes voinut syntyä. Tässä muutoksessa elimme yli pandemian ja naisten johtaessa. Nainen on paha mutta välttämätön paha. – ”Malum est mulier, sed necessarium malum.” Sama pätee vuoden 2024 leikkauksiin ja valtiomme varoista vastaavien toimiinkin. Ei niitä äijäliikkeillä ja lakoilla miksikään muuteta. Toivottavasti pysyy syvällä mielessä tallennettuna. – ”Manet alta mente repostum.” (Vergilius).
Perussuomalaisuushan ei ole puolue vaan pikeeminkin juuri aatteellinen elämäntapa ja arvomaailma. Jos sitä ei olisi, se olisi nyt keksittävä. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila ei leimaa likaisesti, mutta kertoo tämän totuuden toisella tavalla ja rehellisesti Forssan Lehdessä (FL 27.3. 2011), suora lainaus hallituksen politiikan puolustamisesta: “En itse ihannoi tällaista yhteiskuntaa, mutta me Suomessa emme kykene sitä yksin muuttamaan. Elämme aivan liikaa rahan ja pääomien armoilla.” Kovaan pahkaan tarvitaan kova kiila. – ”Malo arboris nodo malus cuneus requirendus est.” (Hieronymus). Jos mies joutuisi synnyttämään, mitä siitä muka tulisi? Juonittelussakin naiset ovat parempia kuin miehet. – ”Malo in consilio feminae vincunt viros.” (Publius syrus.)
Jos näin on, siitä täytyy irtautua, rahan ja pääoman arvoista ja aatemaailmasta, ja niin kyseessä olisi valinta, joko oikeistokonservatiivisena tai oikeistoradikaalina puolueena, mutta ei molempina samaan aikaan pelkkänä pelin politiikkana, jossa äänestäjä ei tiedä, kumpi äänen lopulta saa, kun puolueessa on koko ajan monen arvo- ja aatemaailman edustajia myös vasemmalta ja usein jopa sen radikaalista siivestä sekä häpeilemättä keskustalaisena esiintyen ja virkansa privilegiona, mandaattina puolueelta vihreänä feministinä ikeensä kantaen. Ja täysin pesemättömin käsi. – ”Manibus illutis.” Vääryydellä hankittu surkeudella menetetään – ”Male parta male dilabuntur.” (Naevius).
Herran henki mailla kulkee,
haudat kaikki aukeaa.
Kas, jo katkee kääriliinat!
Sydän uuden uskon saa.
Maa, mi nukkui hangen alla,
herää uuteen elohon,
kautta ilman kannel kaikuu:
Vapahtaja noussut on.
Herää sydän ihmisenki
iloinensa, suruineen.
Astu aatos, lennä, liidä
kirkastuksen korkeuteen!
– Eino Leino