Olen opiskellut luonnontieteitämme ja samalla rinnakkain ihmistieteitämme. Minua kutsutaan jostakin syystä tieteen popularisoijaksi. Samalla siihen liittyy riski kirjoittaa tavalla, joka ymmärretään väärin joko luonnontieteitä opiskellen tai pelkästään ihmistieteisiin erikoistuen. Lisäksi siihen liittyy vastuu, joka on poikkeuksellinen ääripäiden tieteissä samaan aikaan operoiden. Harva väittelee tohtoriksi aloittaen aivan alkeista ja vieden sen tiedemiehenä loppuun saakka myös tieteenalassa uutta tietoa kaiken aikaa tuottaen. Molemmissa rinnakkain tai pikemminkin sisäkkäin. Arvatenkin se on hyvin yksinäisen ihmisen työtä.
Nostan kissan pöydälle ja alan nyt kritisoida menneen maailman todellisuutta ja havaintojen selittelyä todellisuutta vääristellen klassisen fysiikan keinoin valtaa ja vaurautta hankkineena poliitikkona tai toimittajana. Hän on syöttänyt sitä äänestäjilleen koko pitkän uransa ajan, kuten lumelääkettä psykologisena aseenaan, ja oikea lääke on jaettu kokonaan muille, ei hänen mediansa lukijoille tai puolueensa äänestäjille. Hän valehtelee koko ajan ja tietämättään. Hän on ylpeä kyvystään valehdella ja saada muut uskomaan valheisiinsa.
Mitä tarkoittaa tieteen popularisointi? Otan esimerkin. Schrödingerin kissan. Jotta minua ei voisi syyttää sen manipulatiivisesta käytöstä ja kuvauksesta, otan popularisoivan tekstin suoraan Wikipedista. Nostettakoon siis kissa pöydälle, Schrödingerin kissa, ja arvioitavaksi kuinka kielemme siihen myös kykenee, toisin kuin kvanttimekaniikan edustajat usein väittävät. Tai historiaa hivenen opiskelleet, aika- tai paikkatieteitä maantietelijöinämme.
Sanovat ilmeenkään värähtämättä, ettei kielemme ole tiedekieli ensinkään ihmistieteilijöinämme. Jakavat ihmisille väärää tietoaan ja lumelääkkeitään. Ohjaavat miljoonia, tuhansia miljoonia ihmisiä harhaan. Kissa voidaan aivan hyvin nostaa pöydälle omalla tunnekielellämmekin.
Schrödingerin kissa
Pääartikkeli: Schrödingerin kissa
Kvanttimekaniikan mukaan Schrödingerin yhtälöä noudattaviin ainehiukkasiin liitetään aaltofunktio, jonka avulla voidaan ennustaa erilaisten mittausten todennäköisyyksiä. Esimerkiksi elektronien kaksoisrakokokeessa havaittu interferenssikuvio voidaan selittää todennäköisyysaaltojen keskinäisen vuorovaikutuksen avulla, eikä elektronin siten nähdä kulkevan klassisesti vain toisen raon kautta. Hiukkasta kuvaava todennäköisyysaalto voi siis muodostua useamman aallon summana, superpositiona. Kun hiukkasen tilaa mitataan, niin lopputulokseen vaikuttava eri tilojen superpositio häviää välittömästi ja hiukkanen asettuu havaitulle tilalle. Tämä ilmiö on kokeissa havaittu pienille – kvanttimekaanisille – hiukkasille, mutta mitä tapahtuu jos hiukkaset suurenevat makroskooppiseen mittakaavaan saakka? Makroskooppisilla hiukkasilla on tunnetusti koko ajan täsmällinen tila, joten kvanttimekaanisen epämääräisyyden tulee arkijärjen mukaan jossain vaiheessa hävitä, kun siirrytään atomitasolta makroskooppisiin klassisen fysiikan kappaleisiin.
Schrödingerin kissa -tiloiksi kutsutaan niitä tiloja/aaltofunktiota, joissa tarkastellaan puhtaasti kvanttimekaaniseen systeemiin kytkettyä makroskooppista systeemiä. Kun kvanttimekaanisen systeemin tilaa ei ulkoisesti mitata, niin tämä mahdollistaa superpositiotilan, joka voi vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti systeemin makroskooppiseen osaan. Mutta makroskooppisten kappaleiden tapauksessa tällä superpositiolla on hyvin vaikea nähdä mitään fysikaalista merkitystä, sillä suuret kappaleet ovat tunnetusti vain yhdessä tilassa, vaikkei niitä aktiivisesti havainnoitaisikaan. Eräs selitys tämän ongelman ratkaisemiseen on dekoherenssi. Ja se on sitten seuraava selitettävä. Onnisuu sekin onomatopoeettisella kielellämme vallan hyvin.
Siinä kaikki ja erittäin täsmällisesti kissa kuvattuna. Jos perinteisen klassisen mekaniikan kannattaja kieltää sen julkaisun, pitää sitä omalle medialleen ja puolueelleen vahingollisena tekstinä, miten minun tulisi hänelle vastata?
Etenkin kun hän saa taakseen kaikki ne trollit ja poliittiset pelurit, joille tämä henkilö maailmankuvineen on avain varallisuuteen ja valtaan vanhan mekaanisen ja klassisen fysiikan edustajana maailmaa halaten.
Pitäisikö minut polttaa noitana roviolla? Minähän kykenen myös yhdistämään luonnontieteen tohtorin ja professorin pätevyydellä, ja aivan oikein tehdyillä tutkinnoilla ja väitöskirjoilla sen todistaen, samoihin oppeihin ihmistieteissä ja vaikkapa osoittaen, kuinka klassisen mekaniikan tuntevat toimittajat tai tutkijat, huonosti senkin, käyttävät omaa tiedettään pelkkänä lumelääkkeenä hoitaessaan potilaitaan, lukijoitaan tai äänestäjiään.
Pitäisikö heidän vaiko vaihtoehtoisesti minun kirjoituksia rajata ja varoa valemedian käyttöä aseena, joka ei ole kansakunnan kaipaamalle tiedolle parasta mahdollista myös tiedekuntienrajat ylittävää luettavaa?
Olisiko heidänkin, vanhan maailman valtaa käyttävien, osoitettava moraaliset tarkoitusperänsä tieteen keinoin ja väiteltävä ensin uskottavasti tohtoreiksi niin luonnontieteissä kuin ihmistieteissäkin? Hankittava julkaisuillaan myös professorin pätevyydet kumpaankin tieteeseen? Mehän kai edustamme sivistysvaltiota ja arvotamme tiedettä sekä oikeaa tietoa. Olisiko valemedian maineen välttääkseen julkaistava tuhansia artikkeleja ja satoja kirjojakin. Myös väitöskirjoja. Ei mitä tahansa kirjoja.
Kielemme siis, toisin kuin on väitetty, kykenee popularisoimaan myös vaikkapa kvanttimekaniikan löydöksiä ja vertaamaan niitä toisessa yhteydessä ihmiseen ja tämän käyttäytymiseen vaikkapa ”lumelääkkeiden” yhteydessä. Tai tavassamme luoda tunteita peiliteoriaa soveltaen.
Sosiaalinen media on täynnä tätä tapaamme levittää omia tunteitamme. Aiemmin perinteinen media piti sitä oikeutenaan ja on nyt rajoittamassa tätä oikeuttaan tuntematta kvanttimekaniikan perusprinsiippejäkään, josta ne on johdettavissa. Millä perustein nämä inkvisiittorit toimivat uutta tunnetta tarkoituksella luodessaan globaaliin tai paikallisen yhteisöönsä?
Pitäisikö meiltä kieltää myös fysiikan perusteiden pohdinta alkaen Mac Planckin, Albert Einsteinin, Erwin Schrödingerin, Werner Heisenbergin, Max Bornin havaintojen selittämisestä ihan vain, koska ne eivät sovi yhteen jonkun jästipään toimittajan tai poliitikon klassisen fysiikan lakeihin ja tapan luoda negatiivista tunnetta medioissaan?
Hänhän voi väittää, kuinka hänen maailmankuvaansa horjutetaan väärillä totuuksilla. Ja samalla hänen poliittista liikettään ja sen oikeutusta olla yksin oikeassa. Monella näyttää olevan tähän taipumusta mutta ei minkään maailman näyttöjä tieteellisen totuuden hankinnasta matkalla kohti sosiaalisen tai perinteisen median käyttäjäksi ja tuottajaksi. Usein ei edes ymmärrä omaa kieltään kun sitä käyttää tiedettä popularisoiden. Sanat kun puuttuvat ja niiden tunnesisältökin. Mitä tunteita kvanttimekaniikalla olisi?
Kiellettäköön siis kvanttimekaniikan tutkimus todellisuuden todellisuutena. Siellä kun tarkkaillaan ja tutkitaan jotakin, joka on kuin negatiivinen asenne hänen, vanhan maailman edustajan maailmankuvaansa sitä peilaten ja samalla uhka käyttää valtaa sekä sen aiemmin niin positiivisia tapoja hankkia taloudellista tulostakin, vaurastua ja käyttää valtaa vain huijaamalla ja petoksen petoksia viljellen, tunteita kaupitellen tunnesanoillaan, puppusanoilla. Puppusanageneraattori ja tunteita tuottava menestyy niin medioissa kuin politiikassakin mutta ei taatusti tieteessä.
Alkaen fysiikan lakien vääristä tulkinnoista ja kyvyttömyydestä oikaista tietonsa jakaen toisaalla ihmisille lumelääkettä vaivoihin, jotka kaipaavat oikeita lääkkeitämme. Vai olemmeko taantuneet? Riittääkö pelkkä lumelääke joka vaivaankin?
Riittääkö se, että vetoaa tunteisiin, omiin tunteisiin ja tietoihin sekä levittämällä näitä OMIA tunteita kuten Harvardin psykiatrit sen selittävät ihmistieteitä varmasti myös tuntevina.
Pyrkivät heijastamaan omia tunteitaan mediansa kautta muihin ihmisiin ja samoin pian tunteviin, kuin peiliin katsoen. Kun vakuutat, kuinka et ehkä rakastanut tarpeeksi, luot hetkessä saman tunteen toisessa henkilössä. Hänkin alkaa epäillä omia tunteitaan rakkaudesta ja näin voit vyöryttää syyn tunnevammoistasi tämän niskaan. Näin narsistinen häirikkö toimii ja menestyy niin politiikassa kuin elämässä yleensäkin. Tapaan näitä etenkin johtajaksi kohonneita pilvin pimein ja päivittäin.
Taitavana kielen käyttäjänä, ihmistieteen perusteet opiskelleena, sehän sinulla oli toki tarkoituskin. Eikö vaan? Päästä irti edellisestä puolisosta ja aloittaen uusi valloitus syyllistäen myös politiikassa vastapuoli. Mediamme on täynnä tätä saastaa.
Tunteet kun peiliteorian tapaan heijastuvat ja luovat samaa tunnetta. Ne toimivat myös lumelääkkeen tavoin ja näin antavat valtaa ja vaurautta henkilöille ja puolueille, medioille, lääkäreille, huijareille, ammattinsa osaaville johtajille, joiden tunneilmasto on aina se sama, kielteinen ja kyky levittää omaa tehtyä tunnetaan ympäristöönsä. Teatraaliset narsistit ja ohjaajat tekevät sitä työkseen.
Negatiivinen ja nurinkurinenon lähellä fysiikan lakejamme. Siinä koira ei pure posteljoonia vaan posteljooni koiraa. Siitä saa uutisen ja joka päivä uutta puuroa mediayhteiskuntamme hulluille ja sen huonosti tunteville. Siitä humaltuville ja huijattaville. Yksinkertaisin lääke on aina se kaikkien käytetyin. Ihmistieteitten lait eivät vain toimi luonnonlakien tapaan ja niitä huijaten.