Klusteritaide ja taiteen klusterit

Otteita Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestistani vuodelta 2005

09.03.2024

Klusteritaide on osa evolutionaarista tieteen teoriaa. Tämä koskee myös taiteen klusterirakenteita. Näin olen kirjoittanut klusteritaiteen manifestissani tammikuussa 2005. Se on samalla kohta numero yksi lukuista numeroitujen määritelmien joukosta. Sen voisi sivuuttaa myös kertomalla, kuinka taide ilmentää ihmisen esteettisiä tavoitteita. On luovan toiminnan tulos. Toisaalta se tyydyttää myös vastaanottajan esteettisiä odotuksia. Niinpä varhaisempi taide määriteltiinkin hyvin monella tavalla osana inhimillisen kulttuurin olemusta ja sen kulttuurisia erojamme mutta samalla ihmisenä olemista yleensäkin. Tavoite oli filosofinen tyyliin, filosofia on elämän oppimestari – ”Magistra vitae philosophia.” (Cicero)

Toiseksi klusteritaide on aidosti innovatiivista ja vailla konventioiden asettamia rajoja. Klusteritaiteessa taideteoksen vastaanottamista säätelevät yhteisölliset sopimukset, konventiojärjestelmät. Ne ovat kulttuuripiirissä sovittuja tai opittuja, ja ne vaihtelevat runsaasti yhteisöstä ja kulttuurista toiseen. Taidemäärityksen kaksi päätyyppiä (faktoria) sopivat nekin jossain määrin myös luovuuden ja innovatiivisuuden ymmärtämiseen. Niinpä on sekä luokittelevaa ja arvostavaa määrittelyä että toisaalla kulttuurista ja opittua usein myös verbaalista määrittelyä. Esteettinen siirtyy siinä verbaaliseen maailmaan ja saa kokonaan uuden symbolisisällön, kuten vaikkapa määriteltäessä algoritmien kautta verbaalinen kohti kuvataiteellista ja hakien sille sopivaa kuvataiteilijaakin, joskus hyvinkin kaukaa historiastamme. Näinhän tapahtuu myös kirjojeni kohdalla ja käyttäen usein vielä kielenä joko englantia tai ikivanhaa latinaa viisauksineen. Molemmissa tapauksissa tulos oli hyvin erilaisen taiteilijan ja tämä työn hakevan tekoälyn ja robotiikan valintana. Usein löydökset olivat hyvinkin kaukaa historiasta. Työn laatu oli erinomainen ja sen voi varmistaa myös kirjoistani. Taiteilijan tyylistä ei voi siitäkään erehtyä. Mitä kauempaa historiastamme algoritmit kuvataiteilijan hakivat, sitä nöyremmäksi kirjoittaja sen nähtyään hiljeni. – ”Maior e longinquo reverentia.” Kunnioitus on suurempaa etäältä.     

Klusteritaide on innovaatiotaidetta eikä niinkään pelkkää innovaation diffuusiota tai imitoivaa taidetta. Se on aidosti poikkitieteistä ja poikkitaiteellista prosessointia. Näin taide on jo käsitteenä prosessoiva. Toisaalta perinteisen taiteen kohdalla päämäärä, esim. kasvojen jäljentäminen tai maisema, sulkee jo sellaisenaan innovaation mahdollisuuden. Innovaation ymmärtäminen ja oivaltaminen edellyttää sinänsä symbolirakenteita ja kielellistä ilmaisua. Perinteinen taide vaatii lopulta samaa. Niinpä molempien vallankumouksellisuus syntyy niiden siirtyessä omimpaan ulottuvuuteensa ja jättäessä verbaaliset kahleensakin. Näin myös kuvitettaessa kirjaa, jonka taiteen tarkoitus on jättää kielellinen ulkopuolelle ja hakea apua robotiikalta, algoritmien avulla edeten. Elämme nyt kokonaan uutta kulttuurista mutta myös paradigmaista vaihetta ja se on syytä muistaa. Perinteiset tulkinnat eivät sovi, kun käytössä ovat algoritmiset ohjelmat ja niiden käyttäjät. Median huutoäänestys ei siinä enää ole sopiva väline tyyliin enemmistö voitti parhaimmiston. – ”Maior pars meliorem vicit.” Kyseessä on poikkitieteinen ja poikkeuksellisen vaativa tieteellinen koe ja sen vaatimukset välineineen. Ne on syytä tuntea algoritmeineen ja alkulähteineen perinteisen monitieteisen tieteen välineinkin. 

Klusteritaide, tässä monitieteisessä merkityksessä, ei tunnista rajoja eikä eri taiteen suuntien tai ismien asettamia konventioita. Se on samalla vuorovaikutteista prosessointia tuottajan ja kuluttajan välillä. Se on klusteroituvan ja verkostoituvan yhteiskunnan ja sen innovatiivisimman osan yhteinen prosessi. Taide on klusterin innovatiivisin prosessoija yhdessä tieteen kanssa. Nämä klusterit voivat muodostua eri syistä, kuten historiallisista taiteellisista perinteistä, lukuisista taiteilijayhteisöistä, kulttuuripolitiikasta tai taloudellisista tekijöistä. Tässä tapauksessa filosofia ei ole vain elämän oppimestari, vaan samalla myös algoritmeja käyttävä monitieteinen nero. – ”Magistra vitae philosophia” (Cicero).

Klusteritaide soveltaa prosessoinnissaan tunnettuja innovaatioprosesseja. Tämä on sen ainut sidos yhteiskunnan eri instituutioiden organisaatioihin ja tapaan käsitellä taidetta sekä tiedettä omassa, kulttuurin sidotussa käsitejärjestelmässään. Verkottuminen tarkoittaa pääsääntöisesti tietoteknistä prosessia (vrt. robotiikka, internet, algoritmit jne.). Kuvataiteessa toteutetaan pääosin revolutionaarista, poikkitieteistä globaalia alan tiedettä ja tutkimusta. Taiteen klusterit voivat tarjota monia etuja sekä taiteilijoille että ympäröivälle yhteisölle. Ne voivat edistää luovaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta taiteilijoiden välillä, tarjota mahdollisuuksia näyttelyihin, esityksiin ja muuhun taiteelliseen toimintaan sekä houkutella taiteen harrastajia ja ostajia alueelle. Klusterit voivat myös vaikuttaa alueen elinvoimaisuuteen ja kulttuuriseen identiteettiin. Esimerkkejä taiteen klustereista ovat vaikkapa New Yorkin taidepiirit kuten Chelsea ja SoHo, Pariisin Montmartre, Berliinin Kreuzberg sekä monet muut kaupunginosat ympäri maailmaa, joissa taide on keskeisessä roolissa alueen kulttuurielämässä. Samalla tähän liittyy varallisuus ja suuri omaisuus merkitsee suurta riippuvuutta. – ”Magna servitus est magna fortuna.” (Seneca). Taide ja laboratoriot on oman aikamme robotiikkaa ja poikkitieteistä työskentelyä.

Kuvataiteen klusteri, osana monitieteistä ja -taiteista prosessia, on osa muuta alueellista, kansallista ja kansainvälistä klusteroitumistamme. Sen merkitys koetaan tässä innovaatiojärjestelmässä ikään kuin innovaattori tiimiorganisaatiossamme. Se on siten osa muuta aluetalouden muuttumista, evoluutiota, tai kansallista, globaalia yhteistä innovaatiojärjestelmäämme integroituen samalla aktiivisesti. Käytännössä kansakunnan tai talousalueen kilpailukyvyn innovatiivisin ydin.  Suomessa on useita taiteen klustereita eri puolilla maata. Esimerkiksi Helsingin Kallio ja Punavuori ovat tunnettuja taiteen ja kulttuurin keskuksia, joissa on paljon taiteilijoita, gallerioita, taidekouluja ja kulttuuritapahtumia. Lisäksi Tampereella on vakiintunut taideklusteri erityisesti Amurin alueella. Taide tässä merkityksessä ei ole erakkojen työtä. Taitojen äiti on kuitenkin edelleen tarve. – ”Mater artium necessitas.”

Muut kaupungit, kuten Turku, Oulu, ja Jyväskylä, ovat myös kehittäneet omia taiteen klustereitaan, jotka tukevat paikallista taide- ja kulttuurielämää. Näiden klustereiden avulla taiteilijat voivat löytää vertaistukea, yhteistyömahdollisuuksia ja näkyvyyttä teoksilleen. Lisäksi ne houkuttelevat kulttuurin harrastajia ja matkailijoita alueelle. Pelkkä kaupallisuus ja turismi ei kuitenkaan ole kaikkien taitojen äiti ja tarve. – ”Mater artium necessitas.”

”Klusteritaiteilijat” (Cluster art) on käsite, joka viittaa etenkin taiteilijoihin, jotka työskentelevät yhdessä tai muodostavat tiiviin yhteisön, joka jakaa tietyn taiteellisen lähestymistavan, teeman tai tavoitteen. He voivat esimerkiksi muodostaa ryhmiä tai yhteisöjä, joissa he jakavat resursseja, ideoita ja inspiraatiota. Suomessa on varmasti monia taiteilijayhteisöjä ja ryhmiä, jotka voisivat vastata tähän käsitteeseen. Näitä voivat olla esimerkiksi taiteilijakollektiivit, työpajat, taidekoulut tai muut taiteelliset yhteisöt, jotka tukevat jäsentensä luovaa työtä ja tarjoavat alustan yhteistyölle ja verkostoitumiselle. Taitojen äiti on kuitenkin aina tarve. – ”Mater artium necessitas.”

Nämä klusteritaiteilijat voivat toimia yhdessä luodakseen näyttelyitä, projekteja tai tapahtumia, ja he voivat myös jakaa tiloja ja resursseja taiteelliseen työskentelyyn. Heidän yhteistyönsä voi edistää luovuutta, jakaa tietoa ja taitoja sekä lisätä näkyvyyttä heidän taiteelliselle työlleen. Rajojen ylitys on yhteisessä kielessä. Tässä kielessä värit ja maalaaminen, taide yleensäkin eroaa verbaalista tai vaikkapa algoritmien kielestä. Näin ainakin kuvittelemme. Taideteos on rajattu kiinteä kokonaisuus, josta havainnoija tekee omat jäsennyksensä, komposition ja rakennekokonaisuuden. Tässä prosessissa jopa havaintopaikka on usein määrätty. Taideteos kohdataan määrättynä aikana ja tietyssä ympäristössä sekä tietyssä asussa; taulu kehystettynä raameihin museon seinällä tai osana kodin sisustusta. Kuitenkin matematiikka on kirjoitettu matemaatikoille. – ”Mathemata mathematicis scribuntur.” (Nikolaus Kopernikus).

Taideteosta täydentävä prosessi on osa vastaanottajan kykyä ja kulttuurista ympäristöä, hänen henkilökohtainen ”elämismaailmansa”, jossa hän ikään kuin ”täydentää” teosta. Se on vastaanottajan omaa henkilökohtaista reaalimaailman viitekehystä sen sekä faktuaalisena että fiktiivisenä, emotionaalisena kokemuksena. Petronius ja Seneca sanoivat tämän hieman toisin: ”Käsi pois taulusta!”

Kuvataiteen klusteri on tässä ympäristössä ja kokemuskentässämme osa muuta taiteen ja tieteen klusteroitumista. Tässä ympäristössä ja kokemuksenamme se on osa muuta innovaatiojärjestelmän integraatiota, kulttuurin klusterissa osaamisympäristöineen kansakunnan ja talousalueen kilpailukyvyn innovatiivisin ydin. Kulttuuriklusterina se hyödyntää kaikki ne alueet, joilla innovatiivisuus ja pieni mittakaava sekä joustava talous ovat tehokkaita verkostotalouden toimintavälineitä. Siinä keskivälillä liikut turvallisimmin. – ”Medio tutissimus ibis.” Moni taiteilija pahenee parantamalla.- ”Medendo aegescit.”

Tiettyjen klusteritaiteilijoiden nimeäminen voi olla haastavaa, koska klusteritaiteilijat ovat usein osa suurempaa taiteilijayhteisöä tai ryhmää, eikä heillä välttämättä ole yksilöllistä tunnettavuutta samalla tavalla kuin itsenäisillä taiteilijoilla. Kuitenkin joitakin nimekkäitä taiteilijaryhmiä ja kollektiiveja voi mainita:

1. Helsinki School: Tämä on nimitys, joka on annettu ryhmälle suomalaisia valokuvaajia, jotka ovat nousseet kansainväliseen maineeseen. Vaikka heitä ei ehkä voikaan kutsua klusteritaiteilijoiksi sanan täsmällisessä merkityksessä, he edustavat kuitenkin tiettyä taiteellista perinnettä ja yhteistyötä.
2. Napapiirin Sankarit: Tämä on ryhmä pohjoissuomalaisia kuvataiteilijoita, jotka tunnetaan erityisesti maalaustaiteestaan. Heidän työnsä liittyvät usein Lapin luontoon ja kulttuuriin.
3. T.E.H.D.A.S. ry: Tämä on turkulainen taiteilijaryhmä, joka toimii taiteilijavetoisen gallerian ja tapahtumapaikan ympärillä. He järjestävät näyttelyitä, työpajoja ja muita tapahtumia taiteen edistämiseksi.

Nämä ovat vain esimerkkejä taiteilijayhteisöistä ja ryhmistä, jotka voivat vastata klusteritaiteilijoiden käsitteeseen Suomessa. Vaikka yksittäisten taiteilijoiden nimeäminen voi olla vaikeampaa, nämä ryhmät edustavat tiivistä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä taiteen parissa. Näitä meillä on ollut aina. Etenkin parempina vuosina. –”Melioribus annis.” Klustereita koonneena tutkijana metsäklusterin kokoaminen oli jotenkin helpompaa. Samoin laajemman ekologisen klusterin kohdalla. ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka”. Kun aiheesta tekee väitöskirjan, siihen syntyy eräänlainen rakkaussuhde.

Suomessa kulttuuriklusteriin kuuluvat yrittäjien ja alan harrastajien verkostojen ohella institutionaaliset tiedon tuottajat, koulutus, hallinto ja rahoitusjärjestelmät sekä mediamme. Luonnonvarojen käytössä klusteri toteuttaa ekologisen klusterin toimintaperiaatteita sekä samalla integroitua ja kansainvälistä alan huippua hakevaa ja tuotekehittelyyn perustuvaa korkeaa hightec-osaamista.  Tässä merkityksessä sekä taidetta että tiedettä on aina hallinnut myös traditio. Jokainen uusi teos nähdään aina jatkona vanhalle ja tradition puitteissa. Se missä määrin arvostamme perinteen jatkamista tai sen muuttamista on kulttuurisidonnainen ja historiallinen ilmiö. Ciceroa lainaten muistan myös sellaista mitä en tahdo, en voi unohtaa mitä tahdon. – ”Memini etiam nolo; oblivisci non possum quae volo.”

Innovatiivinen tiede, tai artefaktiuteen sidottu taide, ei ole itsestään selvä ilmiö. Kummassakin on yhteistä eikä innovaatio synny, ellei kulttuuri sitä edellytä ja aika ole otollinen. Lisäksi tämä prosessi on innovatiivinen vain vuorovaikutteisena, jossa teos esittää oman uskottavuusperusteensa siinä maailmassa, jota määrittävät sen omat kulttuuriset rajat ja mahdollisuudet.  Henki liikuttaa ainetta ja vakaa mieli vastoinkäymisissä. – ”Mens agitat molem.” (Vergilius). – ”Mens aequa in arduis.”

Jo runsas vuosisata sitten perinteiselle taideteokselle asetettiin uudet vaatimukset. Joko emotionaalisen tai rationaalisen mielihyvän haku joutui tuolloin kritiikin kohteeksi. Jäljittelyteoria (imitaatio), ilmaisuteoria (ekspressio), tai esineteoria (objekti) sekä näiden ehdot taideteoksena (staus ja asema, originaalisuus ja aitous, artefaktius ja keinotekoisuus) pohdittiin uudelleen. Uudelle taiteelle haettiin myös filosofien työnä empiiristä määritelmää. Taiteen omaehtoisuus ja omalakisuus eteni kuitenkin ohi teorioiden ja kritiikin sekä empiiristen määritelmien. Tässä kamppailussa taiteesta oli tullut innovaatiorakenteiden ja uuden yhteiskunnan rakentajana sen ensimmäinen tulkki, innovaatioiden tuottaja ja yhteiskunnan muokkaaja. Ikään kuin oikean tunteva mieli. – ”Mens conscia recti.”

Länsimaisen taiteen vedenjakajaksi muodostui 1890-luvun ensimmäiset vuodet, jolloin van Gogh ja Seurat kuolivat, Gaguin pakeni modernia maailmaa Tahitille ja erakoitunut Cezanne jatkoi omaa taisteluaan yksin syrjäisessä kaupungissa Aixissa. Vasta uudelle vuosisadalla tultaessa myös taiteen vastaanottava suuri kokijajoukko oli valmis oivaltamaan, kuinka suuri näiden taiteilijoiden uurastus oli ollut luovan innovatiivisuuden vapauttajana kuvallisen esittämisen kahleista aina renessanssin ajoista alkaen. Nämä eivät olleetkaan mieleltään vialla. – ”Mente captus.”

Uuden luominen on historiaan sidottu prosessi. Samaan aikaan kun van Gogh syntyi Hollannissa vuonna 1853, Paul Gaguin Pariisissa vallankumousvuonna 1848, Georges Seurat Pariisissa vuonna 1859, Henri de Tolouse-Lautrec Albissa vuonna 1864, kommunistinen manifesti oli jo julkaistu (1848). Darwinin lajien synty ilmestyy 1859 ja maailma on siirtymässä höyrykoneista polttomoottoreihin (1885), psykoanalyysiin (Freud ja unien tulkinta 1900). Einstein rakentelee suhteellisuusteoriaansa (1904), Suezin kanavayhtiö perustetaan ja Giuseppe Verdi säveltää avajaisjuhlallisuuksiin Aida-oopperan (1869). Näin jälkeenpäin ihmeellistä sanoakin. – ”Mirabile dictu.” Samaan aikaan algoritmeja ja robotiikkaa kesyttäen omaan käyttööni.

Klusteritaide ja taiteen klusteri syntyi hyvin varhain. Se oli vain löydettävä globaalina etsintänä ja yhteistyössä algoritmien ja robotiikan kanssa operoiden. Ihmeellistä sanoakin. – ”Mirabile dictu.” (Vergilius).

Kansainvälisesti on useita nimekkäitä taiteilijaryhmiä ja klustereita, jotka ovat saavuttaneet merkittävää tunnustusta ja vaikuttavuutta taidekentällä jo hyvin varhain. Tässä muutamia esimerkkejä:

Impressionistit: 1800-luvun lopulla Ranskassa toimi ryhmä taiteilijoita, jotka tuli tunnetuiksi impressionistisesta tyylisuunnastaan. Claude Monet, Edgar Degas, Pierre-Auguste Renoir ja muiden muassa muodostivat tämän merkittävän ryhmän.

Cobra-ryhmä: Tämä ryhmä oli 1940- ja 1950-lukujen taitteessa toiminut kansainvälinen taiteilijaryhmä, joka koostui tanskalaisista, hollantilaisista ja belgialaisista taiteilijoista. Ryhmässä oli mukana muun muassa Karel Appel, Asger Jorn ja Constant Nieuwenhuys.

Dadaismi: Dadaismi oli taidesuuntaus, joka syntyi ensimmäisen maailmansodan aikana ja levisi erityisesti Sveitsistä ja Saksasta. Taiteilijat kuten Marcel Duchamp, Hans Arp ja Sophie Taeuber-Arp olivat osa tätä vastarintaliikettä perinteistä taiteen muotoa vastaan.

Yhdysvaltain abstrakti ekspressionismi: 1940-luvulta alkaen New Yorkissa toimi ryhmä abstrakteja ekspressionisteja, johon kuuluivat muun muassa Jackson Pollock, Willem de Kooning ja Mark Rothko. Heidän työnsä vaikuttivat voimakkaasti modernin taiteen kehitykseen.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kansainvälisesti nimekkäistä taiteilijaryhmistä ja klustereista, jotka ovat jättäneet jälkensä taidehistoriaan ja vaikuttaneet merkittävästi taiteen kehitykseen. Oma tehtäväni on kuitenkin huolehtia tulevaisuudesta. – ”Mihi cura futuri.”

Uusien taiteen ryhmien yllättävä ja dynaaminen synty oli osa vapaan taiteen omaa vallankumousta ja se edelsi sekä samaan aikaan kuvasi muuta globaalin maailman vallankumouksellista aikaa. Uustraditionalistit, fauvistit, ekspressionistit ja kubistit hajottivat realistisen jo moneen kertaan valloittaman näkyvän maailman pirstaleiksi ja kokosivat palaset uudelleen sisäisen näkemyksensä kautta. Juuri tuolloin (1908) muuan Adolf Hitler pyrki kaunotaiteiden akatemiaan pääsemättä kuitenkaan edes toisella yrittämällä. Surkuteltavaa sanoa – ”Miserabile dictu.”

Taide osana innovaatioita ja muuttuvaa maailmaa on toisaalla kuin mihin taiteilija on työnsä suorittanut. Niin myös osallistuvan taiteen ja tieteen kohdalla. Vaikka Picasso kertookin, kuinka hän maalasi Guernican ilmaistakseen kauhistuksensa taantumusta ja sadismia vastaan, sen oleelliset elementit ovat kuitenkin symboleja, vertauskuvia ja vastaanottajan tapa hahmottaa ja yhdistää ne omaan kokemuskenttäänsä. Tänään se tuskin on juurikaan Picasson kokemassa kauhussa. Picassoa lainaten: ”Teoksen härkä on härkä ja hevonen on hevonen. Onhan siinä pöydällä myös jokin lintu, kananpoika tai kyyhky, en tarkoin muista. Ja sekin kana on kana. Tietysti ne ovat symboleja. Mutta taiteilijan tehtävä ei ole luoda symboleja; silloin hänen olisi maalaamisen sijasta parempi kirjoittaa ne paperille niin monin sanoin kuin mahdollista. Teosta katsovan yleisön on nähtävä hevosessa ja härässä vertauskuvia, jotka he tulkitsevat sillä tavalla kuin he ymmärtävät.”

Entä oman aikamme taiteilijoiden klusterit? Internet ja digiaika sekä robotiikka tarjoavat oivat mahdollisuudet verkostoitumiselle ja klustereille, vai mitä ChatGPT?

Todellakin, nykyaikana internetin ja digitaalisten teknologioiden kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia taiteilijoiden jatkuvalle verkostoitumiselle ja klustereiden muodostamiselle. Tässä muutamia esimerkkejä nykyaikaisista taiteilijoiden klustereista:

1. Virtuaaliset taiteilijayhteisöt: Verkossa toimivat foorumit, sosiaalisen median ryhmät ja verkkoyhteisöt tarjoavat taiteilijoille mahdollisuuden verkostoitua ja jakaa työnsä kansainvälisen yleisön kanssa. Esimerkiksi DeviantArt, Behance ja Redditin erilaiset taideyhteisöt ovat suosittuja paikkoja taiteilijoiden väliselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle.
2. Digitaalinen yhteistyö ja työskentelytilat: Taiteilijat voivat käyttää erilaisia online-yhteistyöalustoja, kuten Google Drive, Dropbox ja Trello, työskennelläkseen yhdessä projekteissa ja jakaa ideoitaan sekä resurssejaan helposti.
3. Virtuaalitodellisuuden (VR) ja lisätyn todellisuuden (AR) klusterit: Teknologian kehitys on mahdollistanut virtuaalisten ja lisättyä todellisuutta hyödyntävien taideprojektien luomisen. Taiteilijat voivat muodostaa klustereita ja työskennellä yhdessä tuottaakseen immersiivisiä taidekokemuksia, kuten virtuaalitaidenäyttelyitä tai AR-taideinstallaatioita.
4. Robotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen taiteessa: Taiteilijat voivat myös muodostaa klustereita, jotka keskittyvät robotiikan ja tekoälyn käyttöön taiteessa ja kirjallisuudessa samaan aikaan. Tämä voi sisältää esimerkiksi taiteellisia kokeiluja ja projekteja, jotka hyödyntävät robotteja taiteen luomisessa tai tekoälyä taiteellisten ideoiden generoimiseksi.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten internet ja digitaalinen aikakausi ovat mahdollistaneet uudenlaisia taiteilijoiden klustereita ja yhteisöjä. Näiden klustereiden avulla taiteilijat voivat jakaa tietoa, inspiraatiota ja resursseja sekä luoda uusia ja innovatiivisia taideprojekteja yhteistyössä muiden kanssa. Ja näitä muita edustat sinä sekä minä yhdessä omin luovien ja innovatiivisten töittemme kanssa ja rinnakkain uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.

PS

Täyttäessäni 50 vuotta Oulussa ilmestyvä Kaleva kirjoitti minusta artikkelin otsikolla Kuuden professuurin mies. Puolustauduin kertomalla, kuinka elämää on vielä edessäkin ja en pidä itseäni vielä loppuun poltettuna – professuurien määrällä ja julkaisuilla sitä mitaten.

Monella tuotteliaimmat vuodet ovat vasta eläkepäivien yhteydessä syntyviä. Tutkijan kapeutuva maailma saa ikään kuin siivet siitä poikkitieteisestä ihmeestä, jota moneen suuntaan rönsyillyt broadcast voisi myöhemmin tuottaa.

Kalevan kirjoituksessa olin arvellut kesällä 2001 juuri kodin ilmapiirin vaikuttaneen tapaani tehdä töitä ja asennoitua verkostoihin, yhteisöllisyyteen, sosiaalisen muistin mukanaan tuomaan maaseudun työkulttuuriin. Poikki- tai monitieteisyys syntyi tästä ihmiseksi syntymisen noidankehästämme. Kun ympärillä oli myös kuvataiteita harrastavia tai jouduit mukaan kilpailuihin, joissa edellytettiin seuraamaan muiden oppimista ja käyttäytymistä runoja lausuen tai lentopalloa pelaten, fyysinen ja henkinen kunto olivat käsi kädessä kulkevaa lapsuuteni ajan kasvuympäristöä. Sakari Topeliuksen kaltainen hahmo oli minulle tuolloin satuineen ja valtiomiestaitoineen sekä samalla tiedemiehenä ja maantieteilijänä luonnollinen yhdistelmä, jota ihailin.

Jos oli vaikeaa ymmärtää tuolloin olevansa 50-vuotias, vielä vaikeampaa on nyt oivaltaa olevansa 70-vuotias, ja että mennyt pari vuosikymmentä ovat olleet tuotteliaimmat vuoteni. Se ei voi johtua pelkästään kehittyneistä välineistämme. Samaa poikaviikaria, jota tuolloin minussa vielä kerrottiin löytyvän, en usko oikein tänään enää löytyvän. Jos tämän ikäinen on kovin idealisti, se on koominen ilmiö, siinä missä nuoren ihmisen idealismin kääntyminen kyynisyydeksi surullista seurattavaa. Sellaista kehitystä kuitenkin olen omissa oppilaissani havainnut. Surullisinta on kuitenkin se, etten voi viettää nyt syntymäpäiviäni isäni kanssa samaan aikaan. Hän täyttäisi nyt 105 vuotta. Lämmin kiitos hänelle ja äidilleni. En minä heitä valinnut, kuten en mitään muutakaan matkallani kielemme ja kulttuurimme oppien. En valinnut tietäni, tie valitsi minut.

Lainaus kirjastani: ”Cluster art and Art of clusters 70 years”. Klusteritaide ja taiteen klusterit 70 vuotta. (2021).