Mitä tarkoittaa klusterointi, klusterianalyysi tutkijan välineenä, klusteritaide (Cluster art), klusteri politiikassa (Cluster policy/policies), klusteriartikkeli (Cluster article), klusteriteknologia, klusteripalvelu, tietokoneiden verkotettu malli (Computer cluster), monisävelinen sointi klusterina musiikissa, data-analyysit samankaltaisina havaintojen joukkona eli klusterina, yritysten keskittymä klusterina tai geneettinen klusteri?
Klusteri liittyy filosofiaan, tieteeseen, taiteeseen, talouteen, luovuuteen, innovoivuuteen, politiikkaan, hallintoon, yrittäjyyteen, palvelujärjestelmiin, data-analyyseihin, havaintojoukkoihin, sävelkimppuihin, genetiikkaan ja perimään, organisaatioihin (Cluster organisation, industry clusters, cluster initiatives jne).
Elämme yhteiskunnassa, jota voi kutsua klusteroituneeksi. Kun ne alkavat uusiutua tai häiriintyä syntyy keskustelua, jossa mukana ovat modernin yhteiskunnan kaikki ne välineet, joiden sidos tavalla tai toisella liittyy johonkin tai useampaan klusteriin. Näin tällainen organisaatio kokonaisuutena (Cluster organisation) tai sen osat, esimerkkinä vaikkapa Eurooppa globaalista maailmasta (European Clusters) tai sen jonkun eurooppalaisen sektorin, kuten teollisuus (Industry Clusters) voivat olla otsikkona julkaisussa tai vuonna 2015 syntyneessä kirjainyhdistelmässä ECCP (European Cluster Collaboration Platform).
Sama pätee käsitteeseen Cluster Art and Art of Clusters hetkellä, jolloin laadin sen manifestia.
En ole määritellyt taiteen klusteria. Se kun tekisi vääryyttä niille kulttuureille, joiden käsite taiteesta poikkeaa vaikkapa omasta käsityksestämme puhumattakaan pohdintaa klusterista ja sen sisällöstä.
Filosofi Berys Gaut sen sijaan on ottanut itselleen vaativan tehtävän määritellä taiteen klusteriteoria. Filosofit tekevät näin usein, jolloin ilmiöt, jotka ovat poikkitieteisiä, monitieteisiä ja tieteiden välisiä, jäävät ikivanhojen filosofisten rakenteiden tulkittaviksi. Näin siitäkin huolimatta, että valtaosa niistä käsitteitä, joita vuosisatoja sitten on pohdittu, ovat vieraita omalle ajallemme ja oman aikamme käsitteistä valtaosa on syntynyt sen jälkeen, kun ko. filosofit ovat eläneet ja vaikuttaneet. Otan esimerkiksi meillä Suomessa ehkä luetuimman ja yli 50 uudistettua painosta saaneen Sakari Topeliuksen Maamme kirjan.
Topeliuksen kirjassa, joka on ollut samaan aikaan tärkeä koulujemme oppikirja, syntyi hetkellä, jolloin tietomme maapallosta ja sen geosfäärisistä tapahtumista tai planetaarisista ilmiöistä olivat meille tuntemattomia, esimerkkinä vaikkapa jääkaudet ja niiden merkitys maamme pinnan muotoihin harjuineen ja järvineen, moreeniselänteineen ja somerikkoineen, turvesoiden kairauksien yllättäviin ilmiöihin tulkiten niitä teknologialla, josta Topelius ei voinut edes nähdä uniaan.
Tänään avattiin Genevessä lasin vuosi (Glas Age), joka innovaationa muutti kaiken. Ilman lasia emme ymmärtäisi mitään mikroskooppisen pienistä tai tähtitaivaan galakseistamme. Toki lasi on myös kätevä etenkin luovan ihmisen käsissä ja taiteena, etenkin klusteritaiteenamme (Cluster art, Crystal art). Olen kerännyt lasia ihan vain sen esteettisen elämyksen seurauksena. Toki rakennelleen samalla myös klustereita. Hämeessä, jossa lasi on ollut myös osa sosiaalista pääomaa, kukaan ei kiinnitä huomioita ilmiöihin, joiden taustalla ovat liiankin tutut klusterit ja niiden innovatiiviset löydökset. Näin olen saanut työskennellä tavalla, johon Savossa, Pohjanmaalla tai Karjalassa olisi kiinnitetty poikkeuksellista huomiota.
Filosofian professori Berys Gaut on puolustanut artikkelissaan taiteen klusterikäsitystä. Hänen mukaansa taidetta arvioidessamme, sitä määritellessämme, mikään ominaisuus erikseen ei ole välttämätön, jotta jokin olisi taidetta. Vastaavasti useat erilaiset ominaisuuksien yhdistelmät epäilemättä melkoisen pitkästä listasta voivat erikseenkin ratkaista jonkin taiteen ”olemiseen”.
Hän kirjoittaakin antiessentialismin ylivertaisesta muodosta, mutta toteaa samalla, ettei klusteriteoria ole luonnostaan antiessistentialistinen. Hänellä on siis valmiiksi mielikuva tästä taiteesta, joka on luova ja innovatiivinen sekä vaikeasti määriteltävä, kahlittava lasin tapaan eläen.
Pitkähkö pohdinta päättyy lopulta disjunktiiviseen luetteloon riittävistä ehdoista, joihin verrata klusteritaidetta. Niinpä, Gautin pohdintoja lainaten, jos jokin täyttää yhdenkin tuosta määrättömän pitkästä ja mahdollisesti sotkuisestakin luettelosta, jolla taidetta määritellään, silloin yhdenkin ehdon täyttyessä käsite ”art” täyttyy. Kyse kun on luovuudesta ja innovoivuudesta, kokonaan uudesta ja aiemmin vieraasta, konventionaalisen ja perinteitä säilyttävän maailmankuvan muuttavasta ilmiöstä. Jotkut vastustavat sellaista konservatiiveina tai peläten omaa asemaansa uudessa muuttuvassa maailmassa. Elämme ikään kuin yhtäällä lasitaiteen aikaa (Glass age) ja toisaalla klusteritaiteen vahvasti tieteeseen nojaavilla säännöilläkin (Cluster Art and Art of Clusters). Jos kyseessä olisi politiikka, se tulisi määritellä käsitteen Cluster Policy sisällä. Muuten se ei oikein onnistuisi tavoittamaan ilmiön globaalia luonnetta myös paikallisessa käytössä.
Koko Berys Gautin tekstin lukeminen ja julkaisu veisi oman aikamme lukijalta liian paljon aikaa ja vaivaa vaikeitten filosofisten käsitteiden avaamisessa. Sen sijaan klusteri tieteen ja politiikan välineenä sekä tietokoneitten yhteisenä kielenä on helpommin kuvattu ja musiikin kohdalla se ei niin ikään vaadi paljoa tilaa. Sen sijaan sen tuottama musiikki tai kuvataiteet olisi kaikkea muuta kuin yksiulotteista saati tylsää.
Se että filosofit ovat jääneet hiven sivuun oman aikamme teknistyneen tieteen ja sen innovaatioiden rakentelussa saattaa syntyä tästä kovin monisanaisesta ja pitkästä tavasta palata sellaiseen kieleen tai aikaan, jota oma aikamme sekä sen yksinkertainen digikieli ei tarvitse. Riittää kaksi symbolia. Sähköt ovat joka päällä (on) tai sitten ei (off). Kutsumme tätä aikaa digiajaksi vaikka sitä kuuluisi kutsua klusteriajaksi ja yhteiskunnaksi (Cluster Age and Cluster Society). Se kun on muutakin kuin vain sähköinen kielemme. Se on myös klusteripolitiikkaa (Cluster Policy).
Näin klusteri politiikkana (Cluster Policy) on helpommin ymmärrettävä ja parilla rivillä määriteltävissä kuin käsite Cluster Art (Cluster policies, on the other hand, are an expression of political commmitment, composed of a set of specific government policy interventions that aim to strengthen existing clusters and/or facilitate the emergence of new ones.)
Teksti on suora lainaus Euroopan klustereiden yhteistyöfoorumin sivustolta, jonka uusimmat sivut avattiin syksyllä 2020 ja ECCP Euroopan klustereiden yhteistyöfoorumina perustettiin vuonna 2015. Se on siten hyvin nuori kansainväliseen verkostoitumiseen ja juuri klustereille tarkoitettu yhteistyöfoorumi. Sen käyttö oman aikamme globaalien ongelmien ja geopoliittisten kriisein hoidossa on unohdettu tai sitä ei ole vielä oivallettu. Klusteri geopolitiikassa ei ana mahdollisuutta sellaisiin konflikteihin, joita pyrimme nyt määrittelemään käyttäen virheellistä kieltä ja sosiaalista pääomaa, sosiaalista muistiamme esimerkkinä vaikkapa ”suomettuminen”. Se ei sovi mitenkään sellaiseen kulttuuriin, joka on klusteroitunut ja osa uutta geopolitiikkaamma klustereina. Kriisien synty klustereiden välillä ja sisällä ei ole sama asia kuin toisen maailmansodan Euroopassa, Aasiassa tai Amerikassa.
Euroopassa toimii tuhansia klustereita ja yhtä sellaista olin rakentamassa 2000-luvun alussa Suomeen. Toinen väitöskirjani ”Ecological Cluster and Innovation Policy” on saatavilla myös suomenkielisenä ja siinä on mukana yhteinen klusterimme ekologisista yrittäjistämme mutta myös heidän kuluttajistaan, palvelujen ja tuotteiden käyttäjistä. Näiden välillä ei ole konfliktia ja yksittäisten kuluttajien tai yrittäjien ei ole edes mahdollista pohtia sellaisia ongelmia, jotka liittyivät vielä hybridinä toimivan yhteiskunnan aikaan ja elämään. Niitä jopa tuotettiin hybridivaikuttamisena ja konflikteja hakien. Kirjassani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” kuvaan näiden ilmiöiden syntyä. Käytän siinä klusteriksi rakenneltuja artikkeleita (Cluster articles). Kyse ei ole samasta ilmiöstä kuin Juhani Ahon ”lastut” tai oman aikamme ”blogit”.
Kirjan rakennetta tehtäessä aineistot on käsitelty faktoripisteitä klusteroiden eli ryhmitellen sellaisiin klustereihin, jotka ovat mahdollisimman homogeenisia koskien sekä yrittäjiä että kuluttajia, lukijoitani jotka oli aiemmin luokiteltu ryhmiin, ”klustereihin”. Olen joskus heistä kirjoittanutkin kuluttaja- ja yrittäjätyyppeinämme ja ne löytyvät kyllä toisesta väitöskirjastanikin. Yhteinen operointi yhteisin välinen helpottaa verkoston muuttuessa sähköiseksi klusteriksi ja tämän päivän kirjat ovat sähköisiä.
Vastaavaan työhön jouduin jo opiskeluni alkuvaiheessa ensimmäistä pro-graduani valmistellessa 1980-luvun alussa. Jo silloin minulla oli käytettävissä aivan uusi Oulun yliopiston komea tietokoneemme ja mahdollisuus käsitellä aineistoja myöhemmin myös yhdistäen näitä koneita toisiinsa yliopistojen välillä. Silloin kun aineistot olivat kovin suuria ja menetelmät nekin vaikeutuivat. Faktoriratkaisut ja niiden akselit sekä ”pisteet” klusteroituivat jo tuolloin. Tosin aivan alkuvaiheessa jouduin tekemään myös käsityötä, joka myöhemmin siirrettiin kokonaan koneelle klustereiden rakenteluun. Tässä vaiheessa tunsimme jo hyvin klustereiden synnyn ja sisällön. Samalla kone siirtyi taskuuni. Tietokoneen koko pieneni. Nokia insinööreineen ei tätä oivaltanut vaan keskittyi puhelimeen. Toki keskustelin heidän kanssaan mutta ilman tulosta Suomessa. Yhdysvalloissa se oli jo helpompaa AURP:n ja IASP:n klustereiden sisällä. Kokoonnuimme konferensseja pitäen toki myös vaikkapa Kiinassa ja Australiassa, tapasimme aboriginaalejakin. Etelä-Amerikka ja Väli-Amerikka olivat erityisen kiinnostavia siinä missä vaikkapa Turkki. Mehän tunsimme jo Euroopan ja varsin hyvin myös Venäjän. Monelle Suomi oli kuitenkin tuntematon.
EU:n foorumille on rekisteröitynyt parikymmentä suomalaista klusteria joista yllättäen yli puolet on Itä- ja Pohjois-Suomesta. Mukana on myös Euroopan resurssitehokkuuden keskus (EREK) ja yhteinen tutkimuskeskus (JRC). Näin myös toisessa väitöskirjassani esitetty malli levisi kuten aikanaan ”Agropolis Strategy” tai ”Social media economy and strategy”, jolloin ohjelmien toimeenpanossa sekä klustereiden siirtymässä saatoimme ohjata yrittäjiämme ja myös kuluttajia resurssitehokkaisiin ja kiertotalouteen pohjautuviin toimintamalleihin. Vaadittiin toinen väitös ja kahden tieteenalan poikkitieteinen tulkinta. Kolmas on sitten taiteesta.
Nykyisin tämän eurooppalaisen yhteistyöfoorumin verkkosivujen alla toimii myös sivusto ”Covid-19 Industrial Clusters Response Portal”, joka tukee eurooppalaisia klustereitamme vastata koronaepidemian mukanaan tuomiin haasteisiin. Tämä yhden luukun palvelupiste on auttanut klustereita jakamaan kokemuksiaan sekä ratkaisemaan vaikkapa pandemian aiheuttamia ongelmia, mm. tarvikepulaa poistaen. Suomalaiset eivät ole nyt aivan eturintamassa aluevaaleineen. Tätä kehitystä on nyt syytä pohtia Suomessa klusterirakenteiden rinnalla vaalien jälkeen. Geopolitiikan hoidon voi jättää muille.
Tiede, tutkimus ja sen sovellukset ovat koko ajan klusteroituneet eikä taide tee tästä poikkeusta. Näin hyvinkin syrjässä karttaa katsoen sijaitseva yksittäinen toimija on nykyisin osa verkostoja mutta samalla klustereita, joiden synnyn takana on ensin perustutkimus sekä myöhemmin siitä syntyvät yhteistyöfoorumit klustereineen. Niinpä nykyisin riittää yrityksen rekisteröityminen, jolloin yhteisen klusterin tarjoamat palvelut ovat niin yrittäjien kuin myös kuluttajien käytössä.
Miksi näitä klustereita rakennetaan?
Ensiksi julkisten ja yksityisten investointien on oltava strategisempia, älykkäämpiä ja varojen paremmin kohdistettuja. Tämä koskee myös ja etenkin terveydenhuoltoa ja sosiaalitoinen pieniä ja keskisuuria yrittäjiämme.
Jotta tämä onnistuisi vaaditaan klusteripolitiikkaa (Cluster Policy), älykästä erikoistumista. Tämä koskee sekä yrittäjiä että alueitamme. Liiketoimintaympäristö on nykyisin klustereiden rakentama. Halusit sitä tai et poliitikkosi kanssa pelaten. Politiikka kun on sekin klusteroitunut (Cluster Policy).
Älykkäät erikoistumisstrategiat ovat nykyisen tuloshakuisen koheesiotoiminnan ydin. Kasvuun keskitytään uusien innovaatioiden kautta ja myös erikoistuen. Tätä omat aluepoliitikkomme eivät aina pohdi loppuun saakka poliitikkoineen. Aluevaaleja järjestetään tuntematta mihin Eurooppa on siirtynyt klusterirakenteineen. Sitä kun tuetaan näin myös taloudellisesti. Tutkainta vastaan on turha potkia. Innovaatiot ja alueen vahvuus erikoistua ratkaisee niiden toteuttajat, jolloin väärät valinnat ovat vastoin aluetalouden klustereiden vahvuuksia.
Strategiset kumppanuudet syntyvät nekin klusterirakenteiden kautta. Alueiden vahvuudet, globaalit arvoketjut sekä strateginen ryhmittyminen tapahtuu alueiden tukiessa toisiaan. Suomen vaalien kohdalla en huomannut mainittavan sanallakaan näitä klustereita ja arvoketjuja sekä innovaatiopolitiikkaa. Olisiko äänestysaktiviteetti ollut toinen, jos niistä olisi edes hiven maininnut äänestäjillekin?
Euroopan rakenne- ja investointirahaston 121 miljardia kohdennetaan tutkimukseen ja investointeihin, älykkäiden erikoistumisstrategioiden osoittamalla tavalla ja omat innovaatiot myös tietäenkin. Tavoite kun on tuottavampi ja kestävämpi talous. Se on etenkin pienten ja keskisuurten yrittäjien kohdalla EU:n talouden nykyinen selkäranka ja klusterit ohjaavat sitä jatkossa. Se helpottaa yrittäjien asemaa ja paineita merkittävästi. Oikeammin se on ainut keino toimia maaseudulla sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Nykyaikainen klusteripolitiikka on jo konkreettista todellisuutta ja sitä valmisteltiin jo 2000-luvun alkupuolella. Suomi oli siinä poikkeuksellisen pitkällä ja etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomi pilotoi hanketta ja siirtymää vaikeutti etenkin ns. menetetty vuosikymmen. Nyt on oikea hetki lähteä taas rivakasti liikeelle.
Kyse on oman aikamme valinnoista ja kansallisista sekä alueellisista päättäjistämme, klusteripolitiikan ymmärtämisestä. Se tarjoaa käytännön esimerkkejä ja työkalupakin, jossa on myös kokonaan uusia ideoita innovaatioineen alueelliseen talouskehitykseen ja modernisoitumiseen luoda uusia työpaikkoja, talouskasvua sekä hyvinvointia.