Kokemuksia kaupunginvaltuutettuna

Kausi kaupunginvaltuutettuna päättyi ja vaalit olisi tullut järjestää syksyllä. Vaikka piikit kammasta yhdyskuntapalvelu suoritettuna ovat loppuneet, joudumme jatkamaan vielä ylimääräiset puoli vuotta ikään kuin sakkokierroksia kiertäen. Tehtävänä valita mm. jo toinen kaupunginjohtaja, sotepalvelujen hoitaja sekä monotoimikeskus suurimpana investointikohteenamme vuosiin. Virkamieshallitus tekee siis lopulta suurimmat päätökset loppumetreillään. Tosin Forssan lehteä lukien kaupunginjohtaja on jo valittu kaupunginhallituksessa ja myös naapurikunnan Tammelan johtaja tyytyy kahden vuoden pestiin hänkin pyrkien pois Lounais-Hämeestä Salon kaupunkiin. Humppila naapurina etsii sekin uutta johtajaa ja Ypäjä. Jokioisten vuoro tulee hieman myöhemmin. Kukaan ei kerro onko tehtävä lähinnä johtaa koulutoimea vai liittyykö siihen myös kunnan vaakunan kiillotus.

Kuntalaiset eivät hekään ole oikein varmoja uskaltaako sairastaa tai vanhentua ja miten koulujen mahtaisi käydä. Onko koulu lopettamassa kylältä vai siirrytäänkö kokonaan kouluttomaan aikaan. Yle taas hakee ohjelmilleen katsojia kutsuen joko kiusattuja kansalaisia tai yksinäiseksi jääneitä ammattiauttajien kuultaviksi. Kutsutuista Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen on yksinäisistä se kaikkein yksinäisin ellei sitten häntä ohita SDP:n puheenjohtaja ja oppositiojohtaja Antti Rinne. Molemmat saavat kuitenkin eniten puheenvuoroja ja vaikuttavat olevan hyvinkin kokeneita ymmärtämään yksinäisen ihmisen surut ja murheet. Liikuttuneena tätä joutui kansa seuraamaan.

Vanhuksia kiusaa taas vanheneminen ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset rasitteet sotasopan keittäjille. Kuollakaan ei oikein uskalla kun pari viimeistä vuotta ovat asiantuntijoiden mukaan ne vihoviimeisimmät ja kalleimmat kansakunnalle ja maakunnalle, soteihmisille ja kuntataloudelle, yksityiselle vapaan valinnan hoitohenkilökunnalle, veronmaksajalle. Poliitikkojen pelin välineenä on paha olla itse asiansa aina moitteetta hoitaneena sotaa myöten eläen. On surullista ja masentavaa kokea olevansa koko ajan joko kiusaajien tiellä tai kansakunnan rasite.

Rehtoria on ylen puheillassa kiusattu puuttumisesta lasten kiusaamiseen. Erityisen raskauttavaa oli puuttua kiusaamiseen koulumatkalla. Rehtorin murheita ymmärtää ja terapiaa oli antamassa kaikille tuttu maalaistohtori ja viihdyttäjä Kiminkinen. Toki joukossa oli myös pari tapausta, jossa nuori oli löytänyt kaverin somesta ja toinen kävi tapaamassa vanhusta tämän kotona. Omituisia olivat nämä tapaukset ja mahdoton on ymmärtää, että näinkin voisi vielä Suomessa menetellä eikä siihen liity mitään sopimatonta tai paheksuttavaa, laitonta. Itse kuitenkin kavahtaisin tällaista apua kaiken varalta ja Forssassa eläen.

Sain kyselyn pohtia mitä valtuustokausi oli tuonut mieleeni parilla rivillä sen kertoen. Kun kyse on Forssasta ja vaalista Hämeessä, josta tein jo myös kirjan, ”Arctic Babylon 2015”, en siihen enää puutu. Pari asiaa kuitenkin otan esille, kun ne eivät aina tule mainittua edes Forssan Lehdessäkään, jostain syystä. Olkoonkin, että ne vaikuttavat olevan kovin yleisiä ja kuuluvat suomalaiseen kuntakulttuuriin muuallakin kuin Hämeessä eläen. Puutun tässä kaupunkiin työnantajana seuraten tätä puolta vaihteeksi neljä vuotta rivivaltuutettuna pienessä puolueessa, joka ei tee päätöksiä, eikä voi vaikuttaa jo vuosisataiseen elämään taantuvan teollisen yhdyskunnan sisällä ja sen uinuvassa kehdossa.

Moni meistä näyttäisi kokeneen kaupungin työnantajana kovin eri tavalla ja poliitikolle vieraana. Pieni kaupunkihan ei vain hoida erilaisia palveluja vaan on meidän kaikkien elinympäristö ja samalla identiteetin perusta lapsesta alkaen. Kansallisvaltio odottaa että paikallishallinto hoitaa mm. yli tuhat lain ja asetuksen velvoitetta. Kaupunkilaiset hoitavat sen yhdessä ja ovat velvollisia suorittamaan yhdyskuntapalveluna mm. poliittiset päätökset ja sitoutuvat sitä kautta kuntansa asukkaiksi vaalien kautta, demokraattisesti. Palkkaavat sitten vielä virkamiehet hoitamaan näitä lukuisia palvelutehtäviä. Yhdysvalloissa virkamiehetkin vaihtuvat poliitikkojen mukana vaalien jälkeen. Meillä näin ei ole. Ministerit vaihtuvat mutta kansliapäälliköt jatkavat muiden virkamiesten tapaan ja näyttävät lyövän laimin myös tehtävänsä juridisia rajoja virastojensa johtajina eilen uutisia seuraten. Lähes puolensataa sai huomautuksen.

Omituisen käytäntömme vuoksi meillä kunnassa voi olla ja onkin ainakin neljänlaista valtaa. Lain mukana tulevaa juridista ja poliittista valtaa (poliitikot ja virkamiehet), ammatin kautta syntyvää professionaalista valtaa (esim. lääkärit, opettajat jne), intressikonfliktisten ryhmien käyttämää valtaa (vaikkapa pankit tai suuret työnantajat) ja nykyisin koko ajan kasvavaa mediayhteiskunnan kautta syntyvää vallankäyttöä (some ja perinteinen media jne) tai valtaa, joka ei ole enää lainkaan paikallista (esim. uusi sote ja maakuntahallinto, EU ja kansallisvaltion lainsäädäntö, kasvava globalisaatio, hybridiyhteiskunnan kouristelut jne). Lisäksi jotkut käyttävät sekä professionaalista valtaa opettajina ja lääkäreinä istuen samalla valtuustossa ja hallituksessa asiaansa ajamassa ja ovat vielä somessakin mukana, ovat mediasukua ja istuvat lainsäätäjinä eduskunnassa, joku jopa ministerinä. Eivätkä koe siinä minkään sortin jääviysongelmaa. Ovat siis opettajina ja lääkäreinä noudattamassa linjajohdon määräyksiä ja sen alaisia (kunnan johdon) mutta muuttuvat kaupunginhallituksessa ja valtuustossa esimiehensä esimiehiksi (kunnanjohtajan) ja ministerinä ja lainsäätäjinä vielä heidänkin esimiehiksi. Ovat siis Jumalasta seuraavia mutta ylöspäin laskien ja muodostavat suomalaisen establismentin, eliitin, joka sai jenkit raivoihinsa ja äänestämään Donald Trumpia kierosta mediasta piittaamatta.

Kysymys kuuluukin, miten paikallishallinnon työntekijät duunareina kokevat tämän valtavan muutospaineen ja sen aiheuttamat odotukset työssään ja toisaalta kuntalaisina arjen elämässä yhtäällä a) kuntalaisina ja toisaalla b) mediayhteiskunnan jäseninä Forssan Lehteä lukien sekä c) erikoistapauksina vaikkapa kuntapuolueen kunnanvaltuutettuina omia itressejään sitä kautta ajaen ja onko tässä tullut uusia odotuksia ja paineita työnantajan suunnalta… Onko muutos ollut hallittua, ja jos ei, millaisia paineita siellä nykyisin koetaan ja miltä suunnalta eniten rakenteellinen korruptio mahdollista moraalin jäännöstä voisi vielä ahdistaa?? Kiusaako tilanne 1) vähemmän valtaa käyttävää kuin 2) enemmän sitä itselleen kahminutta ja 3) synnyttääkö se kiusaamiskulttuurin helvetin tulirotkoksi kutsutussa yhteisössä pahan olon tunteita ja onko motiivi ehkä laskenut?? Millä suunnalla motiivi on laskenut eniten??? Riittääkö pelkkä kyynisyys sen ohittamiseen tai Forssan Lehden lyhyet, some purkaukset ja perjantapullo??

Uskaltaako omia tuntemuksia sanoa ääneen, ja jos ei uskalla, syntyykö psykososiaalista pahan olon tunnetta työpaikoilla? Olisiko tämä tunne syynä kaupungin jyrkkään alamäkeen ja poismuuttoon, johtajien jatkuvaan vaihtumiseen?

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts