Urheilutoimittajan ja kulttuuritoimittajan on vaikea lähestyä aihettaan silloin, kun ainut ja jatkuva aihe on vältellä sitä tosiasiaa, ettei maassa ja maailmalla nyt urheilla eikä ihmiset kokoonnu kulttuuritapahtumiimme. Toki sama pätee viihdemedian liki kaikkeen muuhunkin toimittajille leipätyön antaneisiin toimijoihimme. Kulttuurimme muuttui ja ihmisten tapa viettää aikaansa.
Jos he toimivatkin, se tapahtuu taatusti visusti piilossa medioiltamme. Ihminen on poikkeuksellisen kekseliäs löytämään keinoja vältellä sellaista, joka ei ole nyt erityisen mediaseksikästä. Poliitikko, joka tyrkyttää nyt itseään joukkoviestimiin muuna kuin koronaa ja pandemiaa esitellen, on tekemässä itsestään entistä poliitikkoa.
Nyt on vaikenemisen aika. Eikä kuolemalla ja se pelolla pidä leikkiä edes stand up koomikon tyhjille saleille itsensä alastomaksi riisuen ja omia sairauksiaan, perhettään ja etenkin puolisoaan pilkaten. Ei ole sitä eturivin joukko, jonka kustannuksella voisi tienata palkkansa koomikkona.
Sosiaalinen media, perinteisestä nyt puhumattakaan, vie ihmisiä hautaan monin verroin enemmän kuin pandemia tai AIDs yhteensä. Medioitten kyky manipuloida vihaa, kaunaa ja kateutta, löytää uusia tapoja käyttää päihteitä ja huumeita, eksyä rikoksen poluille, muuttua harmittomasta hupsusta psykopaatiksi joukkosurmaajaksi ja pahimmassa tapauksessa saada aikaa kansanmurhia, psykososiaalisia patologisia ilmiöitä, on nyt työttömänä hänkin. Näkyvin työtön on Pohjois-Korean hirmuhallitsija.
Menneen maailman joukko populistisia pulisijoitamme, poliitikkoja on lopulta kuitenkin vain kalpea tapa ohjelmoida meitä sairaan yhteiskunnan malleihin toimia Ruotsissa toisin kuin Suomessa, Venäjällä toisin kuin Kiinassa.
Jopa savolaiset kuvittelevat olevansa erilaisia suomalaisia kuin hämäläiset pelkästään medioistamme sen oppineina. Riittää kun joku Topelius siitä kirjoittaa kirjan ja me alamme nyökytellä, matkia mallia, joka on mielikuvituksen tuotetta. Stereotyyppinen tapa yrittää tehdä ymmärrettäväksi sellaista, joka ei ole ymmärrettävää ilman alan tutkijakoulutustamme, tiedemiehiämme, on tehnyt vararikon.
Tämän päivän mediat ovat täynnä ministereittemme arviointia ja pääministerin kiittelyä sekä sosiaalipsykologien suulla mukamas puhuvan toimittajan hengenlentoa. Se on rankkaa luettavaa stereotyyppisessä päivälehden kokoamisessa muun puuhan puutteessa niitä kotiarestissa lukien.
Kuvitelkaapa sitä toivotonta ponnistelua, jossa fysiikassa viisi vuotta opiskellut yrittää ymmärtää viisi vuosikymmentä alaa tiedemiehenä tutkineen kirjoituksia. Ei siitä tule mitään. Tiede on liian vaikea asia popularisoitavaksi.
Hiven sitä opiskellut myöntää sen, eikä edes yritä muuta opettajanamme kouluissamme. Entäpä sitten kun täysin matematiikkaa ja fysiikkaa ymmärtämätön yrittää lukea saman ihmisen ”tieteen popularisointia”. Hänelle riittää, kun lukaisee Wikipediasta pari riviä ja kohta on täysinoppinut sosiaalisen median mielipidevaikuttaja. Googlaa vaikean sanan mutta entäpä kun kaikki käsitteet ovatkin vieraita myös Wikipedian kirjoittajalle?
Toimittaja sentään ymmärtää huomenna ottaa aiheeksi fysiikan sijaan psykologian tai lääketieteen sekä muotoillen otsikon osaksi koronan aiheuttamaa pandemiaa vertaillen Yhdysvaltojen tilannetta Kiinaan tai Australiaan, Euroopan samalla jakaen kahteen maantieteelliseen alueeseen senkin. Hyvin sujuu opiskelematta päivääkään maantiedettä.
Kun mukaan liittää vielä päivän politiikan, suomalaiset puolueet ja naiset ministereinämme sekä heidän apulaisensa, haukkuu kaiken maailman populistit ja kiittelee näin huomaamattaan takavuosien sosialistit, maustaa kaiken kokemallaan ihmisvihalla, kohmeloisen aamun tuomalla päänsäryllä, tuloksena on kolme toisiinsa löysästi liitettyä juttu ja otsikkona kaikille sopiva korona ja sen maailmankuvamme muuttava konstikas tapa vaikuttaa toimittajan työskentelyyn ja paikallisen kunnanvaltuuston tyhjään saliin ilman menneiden vuosien tyhjänpuhujiaan.
Aihetta syventää kun lisäät mukaan paikallisten kunnanjohtajien haastattelut ja kysyt heiltä, miltä tuntuu ja joko olet ollut riittävän kauan virassasi. Auttaisiko jos muuttaisit muualle? Näin tänään Forssan Lehteä ja Helsingin Sanomia lukien. Urheilusivut ovat vielä lukematta ja runsas hämäläinen kulttuuritarjontamme. Siellä rahat on jaettu aina hiljaisella tavalla ja nyt koetussa ei ole mitään uutta saati ihmeellistä. Raha kun menee aina rahan luokse eikä koronaraha siinä tee poikkeusta.
Helpoin tapa hoitaa tämä on sulkea avoimet ovet demokratialta ja siirtää sekin verkostoon, jossa toimivia emme voi enää seurata. Näin myös avoin yhteiskuntamme sulkeutui hetkessä. Jos jotain tiedät, kerro minullekin. Minä kun en tiedä enkä voi saada enää edes luettavakseni. Ja jos tietäisin en voisi siirtää sinun luettavaksesi. Se aika on ohi. Jos sellaista sitten olikaan.