Elämme suuren taitekohdan viimeisiä hetkiä, kirjoittaa professori Anu Kantola kolumnisssaan Helsingin Sanomissa (20.10). Tekeekö historia suuren käännöksen ja muistuttaako se Franklin D. Rooseveltin ”New Dealin” aikoja tai ehkäpä Lindon B. Johnsonin ”Great Society” politiikkaa, leijuuko Ronald Reaganin henki ja Bill Clintonin, Tony Blairin ja Gergard Schröderin ujosti punertava sosialidemokratia oman pääministerimme paljastamasta kaula-aukosta? Syntyykö Yhdysvalloissa ”Green Deal” ja rikkaat lakkaavat rikastumasta, köyhät köyhtymästä Joe Bidenin käynnistäessä myös meillä Suomessa kokonaan uuden aikakauden?
Kantola jarruttelee omaa innostustaan ja muistelee neljä vuotta sitten jäihin pantua skumppaansa sekä sen käyttöä kokonaan muuhun kuin juhlintaan. Barack Obaman aikainen obamania kääntyi sekin pelkäksi kohmeloksi ja Jesse Jackson pyyhki hänkin myöhemmin kyyneleensä. Friedrich Nietzschen ja Sören Kierkegaardin opit ovat edelleen nekin voimassa.
Toki on päiviä, jolloin menneisyys ja tulevaisuus näyttäisivät kohtaavan, mutta koskaan nämä hetket eivät ole lopullisia. Mutokset kun eivät tule vaalipäivinä ja parhaimmillaankin muutosta riittää vain hetkeksi, tai menetämme kokonaisi vuosikymmeniä tekemättä yhtään mitään muutokseen viittaavaa. Siitä ei jää lapsenlapsille juurikaan kerrottavaa poikkeuksena sodat ja niihin liitetyt hirmuteot ja julmuudet. Sellaisia aikoja me emme kaipaa, vältellen samalla hurmahenkistä kirjoittelua ja panettelua medioissamme.
Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että Keskusta haastetaan ensimmäisen kerran vakavasti myös sen ydinalueillaan. Haastetaanko myös ydinosaamisessa, on tuhannen taalan paikka ja merkitsisi uuden ajan alkua Suomessakin, sen maaseudulla ja seutukaupungeissamme. Siinä pelkkä nokittelu ei riitä. On mentävä OSAAMISESSA ohi. Voitettava osaajien luottamus ja samalla myös uskottavuus alkaen suomalaisesta osuustoimintaliikkestä ja sen juurista sekä edeten luonnonvarainkäytön innovatiiviseen osaamiseenkin.
Maaseutupolitiikka ei ole sekään pelkkää maatalouspolitiikkaa. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Kun agronet syntyi se syntyi meillä ennen internettiä 1980-luvun puolella. Lehmät siinä lähettelivät viestejä toisilleen. Verkostot ja klusterit, sähköiset yhteydet kaikkialla talousmalleinamme eivät rajoitu vanhoihin läänin tai maakunnan rajoja kartalla kunnioittaen. Henkinen ilmasto on sama kuin digiajan klusteri ja sen talous sekä robotiikan meille tarjoama kieli. Aivan riippumatta siitä, kuka Yhdysvalloissa istuu presidenttinä. Jos et osaa kirjoittaa roboteille, unohda koko juttu.
Kyllä Jussi Halla-aho tämän hallitsee Helsingistä käsinkin, mutta miten on kentän laita maaseutupitäjissämme ja yli viidenkymmenen seutukaupungin valtuustoissamme? Miten on Loimaan ja Iisalmen laita, jotka Ylä-Savossa tai Loimijokilaaksossa Forssassa Hämeenlinnan sekä Lahden kanssa painien, Oululle ja Kuopiolle, Mikkelille kiusaa tehden, ovat oman suuren käännöksemme ikuisia häviäjiä? Kuka niistä kantaa vastuuta nyt, kun Helsingissä juhlitaan Anu Kantolan jäissä odottavia skumppeja häpeilemättä niistä hetken nauttien? Siellä kun voitetaan aina ja populismikin kantaa juuri heille parhaan hedelmänsä.
- Kun iisalmelainen Seppo Kääriäinen ja forssalainen Sirkka-Liisa Anttila jättivät politiikan, kuka tuli tilalle? Kokoomulaiset Eestilä ja Grahn-Laasonen. Kuka nukkui ja missä? Valinnat tehtiin Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa, Joensuussa. Niitä on nyt vaikea paikata kiertäen tyhjiä toreja ja työväentaloja, tupailtoja korona-ajan Suomessa. Hyvä kun vaalit saadaan keväällä pidettyä.
- Yhdysvallat yskii vielä pahemmin ja se yskä tarttuu myös Eurooppaan. Suomi Yhdysvaltain itäisimpänä korpisena osa-valtiona on ensimmäinen vilustuja. Siihen riitää pelkkä aivastus Yhdysvalloissa. Ja nyt sitä aivastusta odotetaan. Britit ovat ensi kuralla ja suomalaiset maksavat laskujaan saadakseen olla mukana demareitten tapaan missä tahansa eurooppalaisessa rahankeruun turnajaisissa ja maksaen siitä korkean hinnan. Kunhan nyt saa olla edes mukana euroviisuissa. Maksoi mitä maksoi. Maailman onnellisin maa. Ja sitten ihmetellään miksi maalaisliiton kannatus on romahtanut. Ei ole enää ketään jota huijata.
- Kari Suomalainen ei saisi piirroksiaan tänään lehteensä. Siinä menneisyys kohtaa tämän päivän Hesarin eikä sitä kukaan edes ymmärrä lehteään toimittaen tai lukien. Nyt mentiin vuosisata takaperin ja sitä pidettiin voittonamme. Ja vain siksi että kirjoittajamme ovat sosiaalisen median lapsia. Sen talouden ja strategian tuotteita, joista kirjoitin kun täytin 60 vuottani. Nyt kun 70 vuotta lähestyy, kirja sai kanekseen ”Menetetty vuosikymmen”.
- Siihen vaadittiin Suomessa 7 hallitusta ja yksi sote maakuntamalleineen. Tänään se peittyy koronan alle ja velanottoon. Hesari siirtyi digiaikaan yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin kuin Savonlinnassa ilmestyvä Itä-Savo. Meille naurettiin 1980-luvulla kun tämä muutos lehteemme tehtiin. Naurajat tulivat Hesarin sisältä ja Länsi-Savosta. Odoteltiin Matti Vanhasen ensimmäistä hallitusta ja EU-jäsenyyttämme. Nyt Vanhasen kolmatta päivitellen ja muiden velkoja maksellen myös lastemme toimesta aikanaan EU:n ja maailman onnellisimpana valtiona.
- Olli Rehn halusi pankinjohtajaksi ja jätti puolueensa Matti Vanhaselle. Jälki näkyy. Mikkeliläiset ovat osanneet aina pelata korttinsa tavalla, jossa Itä-Savo ja Savonnlinna häviää alkaen Kekkosen ajoista ja Ahti Karjalaisesta sekä jatkuen EU:n komissaareihin ja pankinjohtajiin. He ovat Mikkelistä.
- Onko Mikkeliin mänijöitä, juna män justiisa? Esa Pakarisen, alias Severi Suhosen juna Mikkeliin kulkee juuri näin, jättäen hitaat asemalle. Siinä nopeat syövät hitaat ja mitään suurta aikaa ei ole odotettavissakaan. Juna vain jyskyttää pois Kouvolasta kohti Kuopiota. Se kiertää kaukaa Forssan ja sen talousalueenkin. Se jäätkö jututtamaan kaunista tyttölasta, on oman onnesi ja joutilaan miehen valintojamme. Tuhansista tunteista leivottu tulevaisuus on jokaisen omissa valinnoissamme. Niissä valinnoissa teemme kukin kohdallamme oman historiamme suuret käännökset, ei presidentin valintoja Yhdysvalloissa seuraten.
- Oulussa, Kuopiossa ja Ylä-Savossa on vielä joku savolainen kyeten toimimaan myös uusimmassa maamme talousalueiden uusjaossa. Itä-Savo ja Pohjois-Karjala, vanha Laatokan-Karjala ovat täysin heitteillä. Ei Kiteen kaltainen keskus yksin kykene hoitamaan Keski-Karjalan taloutta, sen enempää kuin Forssa Lounais-Hämeen syvää taantumaa jopa Tammelan emäpitäjässä sitä surkutellen seuraten. Taas nousee äyrin hinta, myös kiinteistöistä maksettava vero sekä karsitaan samalla palveluja Tammelassa. Yhteistyö Forssan kanssa ei tahdo onnistua, riitelevät keskenäänkin.
- Aivan hupsulla ja vastuuttomalla suun soitolla nämä talousalueet ovat menetettyä Suomea, siinä missä rajan takana ihailemamme korpimaat susineen ja ahmoineen. Sellaista Suomeako meille kaupitellaan? Itä- tai Neuvosto-Karjalaa? Sekö on nyt se Ylen tarjoama mallimaa ja suomalainen uni paremmasta maailmastamme?