Timo Soini luopuu puheenjohtajan tehtävästään Perussuomalaisen puolueen johdossa. Hän aloitti poliittisen uransa vuonna 1979 ja puheenjohtajan nykyisessä tehtävässä Soini ehti vaikuttaa kaksi vuosikymmentä. Pientalonpoikain puolue perustettiin Pieksämäellä kaksi vuosikymmentä aiemmin ja puolue muutti nimensä Suomen Maaseudun puolueeksi (SMP) Maalaisliiton vaihtaessa nimensä Keskustapuolueeksi pyrkimyksenä muuttaa maaseudun äänestäjien mukana kaupunkeihin.
Se ei onnistunut sen enempää kuin muuttaa puolue Brysselissä liberaaliksi. Olin Pieksämäellä lapsena lausumassa runoja Veikko Vennamon mukana kun puolue perustettiin. Valtaosa perustajista oli Karjalan evakkoja. SMP:n jytkyvoitosta 1970-luvun alussa tein ensimmäisen opinnäytetyöni Oulun yliopistossa. Vennamon suhde Kekkoseen oli lievästi ilmaisten viileä.
Valtaosa pohjoissavolaisista äänestäjistä tuli korpikommunistisilta alueiltamme mutta puolue menestyi myös kaupungeissamme, köyhien sisäänmuuttoalueilla mutta myös pienten teollisuusyhdyskuntiemme sisällä puolue menestyi. Taustalla oli myös Kekkosen kauden monet epäkohdat. Kun niistä kirjoitti tutkimuksessaan, silloin oli käytettävä peitettyjä sanakäänteitä.
Vennamo niistä lehdessään mainitsikin. Pahoittelin hänelle tapaani kirjoittaa maassa, jossa muu ei ollut sallittua tai mahdollista. Minulla oli perhe elätettävänä enkä ollut demari, kepulainen tai kokoomuslainen, kommunisti saati Ruotsalaisen Kansanpuolueen suojelussa ja jäsenkirjan hankkineena. Ei väitöskirjat paina mitään jäsenkirjan rinnalla tänäänkään. Miten sitten 1970-luvulla.
Unohdetun kansan puoluetta haukuttiin populistiseksi mutta sitä nimeä käytettiin toki muistakin puolueistamme. Kari Suomalainen teki tästä ilmiöstä oman huumorinsa Hesarin pilapiirtäjänä. Kekkosen aika oli Karin kulta-aikaa ja hän oli samalla Kekkosen hovipiirtäjä. Se loppui kun hän alkoi pilailla väärällä asialla, liittymisellämme EU:n jäseneksi.
Suomessa saa laskea leikkiä vain virallisen politiikan hyväksymänä ja sanomisen vapaus ei koskenut likimainkaan kaikkia ennen somen syntymistä.
Taantuma tähän 1970-luvun aikaan tapahtui Perussuomalaisten tullessa takaisin valtaan ja Timo Soini oli tähän tehtävän sopiva ikäluokkansa edustaja ja Vennamon kasvattama poliitikko.
Uuspopulismi esiintyi nyt vain Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ympäri maailmaa, kokonaan uudessa asussa. Se, mitä jatkossa tapahtuu globaalisti ja EU:n sisällä, on osa myös suomalaisten poliittista tulevaisuutta ja sitä ei ole syytä kirjoittaa vielä tänään ikään kuin jo tapahtuneena ja yrittäen myöhemmin manipuloida medioissamme tapahtumia juuri tuohon suuntaan kansakuntamme elämää ohjaillen.
Historian kirjottaminen etukäteen kun tarkoittaa sen myöhempää vääristelyä tai ennustetta, joka toteuttaa itse itseään. Nämä yritykset haudattiin Britanniassa ja Yhdysvalloissa ja näin tulee tapahtumaan myös Suomessa. Ensin on kuitenkin kirjotettava kansakuntamme oikea historia vastaten edes likipitäen todellisuutta ja vasta tämän päälle voimme käynnistää lähitulevaisuuden ennakoinnin.
Oma mediamme ja vanhat puolueemme ovat onnistuneet tässä harvinaisen huonosti, joka taas kertoo kaiken oman aikamme arvaamattomuudesta. Populisimi määritelläänkin nykyisin juuri näin. Määritelmä vaihtuu tapahtumien mukaan ja kansa (popula) ei tunne vanhoja määritelmiä osatakseen käyttäytyä tutkijan tai median, poliitikon odottamalla tavalla. Se on kansan syytä ja kansa tulisi vaihtaa, ei poliitikkoja tai poliittista mediaamme.
Siinä missä tutkija ei pyri vakuuttamaan muita totuudellaan, kuten poliitikko, hän myös myöntää olleensa väärässä yhdessä tiedeyhteisönsä kanssa. Jos näin ei menetellä, syntyy dogmi tai sellainen malli tai teoria, joka ei vastaa todellisuutta. Sellainen tiede tai taide lakkaa olemasta.
Media käyttää dogmaattista totuutta usein oikaisematta myöhemmin virheitään. Perussuomalaisten kohdalla näitä kansakuntamme virheitä voisi vähin erin oikoa ja myöntää, kuinka kansalla on tapana oikaista virheitämme omalla työllään ja uhrauksilla.
Perussuomalaisen puolueen historia kun kertoo näistä viheistä, muiden tekemistä, ja näiden virheiden vaatimista uhrauksista, muutoista Kajalasta Suomen maakuntiin ja Suomesta jatkaen muuttoa kohti Ruotsia. Ilman suuria virheitä ei olisi näitä suuria kertomuksia, joita seurata maassa, joka täyttää nyt sata vuotta itsenäisenä kansakuntanamme.