Krimin sota ja rutto, kotiaresti ja julmat onnettomuudet.
Magna di curant, parva neglegunt (Cicero). Jumalat huolehtivat suurista asioista, eivät välitä pienistä. Magna servitus est magna fortune (Seneca). Suuri omaisuus merkitsee suurta riippuvuutta. Maior e longinquo reverentia (Tacitus). Kunnioitus on suurempaa etäältä. Maiores pennas nido _ Siivet pesää suuremmat. Magni in pervo – Suuren nimen varjo. Male parta male dilabuntur (Naevius) – Vääryydellä hankittu surkeudelle menetetään. Malum est consilium quod mutari non potest. (Publius Syrus) – Huono on suunnitelma, jota ei voi muuttaa. Malum nullum est sine aliquo bono. (Plinius vanhempi) – Ei ole mitään pahaa, ettei siinä olisi jotain hyvää. Mathemata mathematicis scribuntur (Nikolaus Kopernikus) – Matematiikka on kirjoitettu matemaatikoille. Maximum remedium irae dilatio est (Seneca) – Viivutys on vihan parhaita parannuskeinoja.
Lyhyt piipahdus kirjoittajan elämään vuoden 2021 suljettua elämää viettäen ja 70-vuotta täyttäen samalla. Suljetun elämän aiheuttajana on tällä kertaa Aasiasta levinnyt virus ja globaali pandemia. Täytin tuolloin 70-vuotta ja kuuluin kotiarestiin ohjattuun ikäkohorttiin. Oli aikaa kirjoitella muistelmiaan. Tein niistä kaksi eri versiota. Jälkimmäinen oli laajempi ja kosketti myös enemmän sukuani ja juuria sekä samalla myös sukunimestä jo arvattavia taustojakin. Tarkoitan tällä luostarilaitoksen lampuoiteja eli veronmaksajia sekä kohtuullisen suurta tilaa Kallaveden rannalla ja sen viljelijöitä, kaskisavuja mutta etenkin tervaa ja purjekunnan komeita veneitä sekä sen toimintaa muuallakin kuin omilla rannoillamme. Merkittävin tapahtuma onnettomuutena osui vuodelle 1850, jolloin samalla käynnissä oli sota Krimillä. Kuten tänään niin ikään Ukrainassa jo pian neljättä vuotta kestäen.
Tuhoisa onnettomuus Kallavedellä vei mukanaan sukuni avainhenkilöitä kymmenittäin juhannuspäivän myrskyn seurauksena kirkolta palattaessa. Tuo onnettomuus rinnan Krimin sodan kanssa sekä muutokset omassa hallinnossamme muuttivat kaiken. Sijaintimme kartalla ja kyky hyödyntää geopoliittisia tuulia oli sekä avain menestykseen että samalla valtava riski. Luostarilaitos ja sen asema oli osa tätä valtavaa kokonaisuutta. Nykyinen kustantajani (BoD) käynnisti toimintansa kaupungissa, joka on syntynyt vuosituhantisen luostarilaitoksen juurelle. Se viettää juhliaan aina 10. heinäkuuta. Päivämäärä on samalla syntymäpäivänikin. Ei kaikkea pidä aina panna sattuman tilille. Oli kyseessä sitten suomalaiset tai saksalaiset.
Cluster art and the art of clusters. The way of my life.
On 21 Jul, 2021
“Cluster Art and Art of Clusters 70 years.” “Muistelmakirja NYT. The way of my life.”
Vuosien urakka on ohi ja taustalla kuuluu Koiramäkeläisten kirjoittajan ja piirtäjän haastattelu televisioista. Olemme joskus keskustelleet Koiramäkeläisten käytöstä puistossa, jonka rahoituksen hankkiminen oli ensimmäisiä EU-rahojamme ja tänään tuo puisto elää ja voi hyvin esitellen mm. maataloutta ja ympäristökysymysten hoitoa eläimineen etenkin lapsiperheille Jokioisten Luken maisemissa.
Työmme kuvien tekijänä poikkeaa ja varmasti tekstinkin. Yhteistä on yksinäisyys ja usein myös flow -tilassa ja öiseeni aikaan. Palautetta tulee kummallekin vähän, paitsi itselleni etenkin sosiaalisen median sivuilla tuhansittain ja joka hetki.
Mauri Kunnas jää siitä paitsi, se ei ole osa hänen työprosessiaan. Siirtyen joustavasti öiseen aikaan Aasiaan ja uudelleen Kaliforniaan auringon kierron mukaan eläen. Eurooppa on tullut jo liiankin tutuksi lukijoineen ja se nyt jää tuohon kierron puoliväliin ja hoituu päiväsaikaan. Eniten pidän maantieteilijänä pienistä saarivaltioista ja pelkään koko ajan niiden hukkuvan mereen. Tulvat Euroopassa ja tulipalot metsissä kertovat missä mennään rinnan pandemian neljännen vaiheen alkua.
Samalla on koko ajan analysoitava ja tiede sekä tutkijan koulutus helpottaa tätä työtä myös poikkitieteisenä ilmiönä. Ilman sitä näitä 116 kirjaa ei olisi syntynyt eikä myöskään ilman väitöskirjojeni vaatimusta tehdä työnsä hyvin ja ehdottoman täsmällisesti.
Onneksi välineet kehittyivät koko ajan matkalla ja välineellinen luonnontiede yhdistettynä ihmistieteisiimme ovat tiedettä myös popularisoiden sekä uusia innovaatioita hakien jokaisen käytettäväksi tarkoitettuja. Omien opiskelijoiden määrä kasvoi muutamasta kymmenestä muutamaan miljoonaan.
Ilmiön ymmärtäminen ei ole perinteiselle psykologialle mahdollista ja alue- ja aikatieteetkin oli pohdittava uusiksi. Siinä pikamatkat vaihtuvat lopulta ylipitkien maraton matkojen sietämiseenkin. Lyhyistä esseistä, tuhansista, oli päästävä myös tuhat sivuisiin kirjoihinkin. Matkan varrella tehdyistä virheistä on myös opittava. Lähiympäristö on sekin kansainvälinen ja samalla paikallinen, välillä myös aggressiivinen ja hävittävä.
Kun rinnalla on tukeva ja valoisa verkosto ja klusterirakenne vahva, siitä syntyy ilmiö, jota kutsumme elämäksi. Yksin ehdit maaliin nopeammin mutta verkostossasi jaksat pidemmälle. Tästä muistelmieni nimikin. Samalla niiden syntytapa ja poikkeavuus perinteisestä. Narraatio on määritelty siinä missä sosiaalinen pääomamme monen tutkijan ja tieteen tekijän kirjaamanakin.
Mukana on ihmisiä, joiden osaaminen on alansa huippua sekä valtaosa etenkin alkuvaiheessa lapsia, prosessin edetessä jo aikuisia ja siinä mukana omat lapsenikin myös tämän kirjan toimittajina. KIITOS kuuluu heille ja vuosikymmeniä jo kustantajana toimineelle innovatiiviselle saksalaiselle BoD osaamiselle.
Ilman tätä osaamista ja tapaamistamme jo varhain pohtimassa samoja ongelmia kirjan julkaisutoiminnassa johti pitkään suhteeseemme. Siinä molemmat ovat oppineet toisiltaan, näin uskon. Digiajan tavoite on saavutettu reaaliaikaisena prosessina ja myös kirjan myyjää ymmärtäen. Siirtyminen uuteen aikaan ja maailmankuvat muuttavaan tapahtui rinnan ja syventämällä koko ajan omaa osaamistaankin. Suvun omistuksessa aikanaan ollut kirjapaino siirtyi ensimmäisenä Suomessa digiaikaan jo 1980-luvun alussa. Helsingin Sanomat paljon myöhemmin jopa pilkaten uutta teknologiaa.
Olemme onnistuneet yhdistämään globaalin todellisuuden osaksi sellaista yhteistyötä, jonka juhliminen on yhtä arkinen kuin se rapusaalis, jonka lapsena noukimme öiseen aikaan purosta ja veimme Kuopion torille juuri tähän aikaan loppukesää se käynnistäen. Ja siellä saaliistamme noukittiin vain suurimmat hummerit ja pienemmät istutimme takaisin uuteen paikkaan kotipuroamme, Myllypuroksi kutsuttua.
Siellä se lisääntyi kiven alla kuorensa vaihtaen ja kasvoi niiden pöytään, jotka osasivat nauttia elämästään ainakin yhden kerran syksyn alkaessa. Sillä niin kalliita nuo hummerit olivat herkkusuiden syötäväksi.
Kirjani saa edullisemmin myös sähköisenä mutta moni hakee sen myös pysyväksi muistoksi tästä ajasta, jota me nyt elämme, olemme eläneet yhdessä yli sukupolvisen ajan. Lämmin kiitos etenkin näille ystävilleni yhteisestä matkastamme.