Pepe Willberg laulamassa Kristian Myrmanin “Kun silmäni mä auki saan” voisi saada toisenkin sanoituksen, kun sitä hyräilee sinisilmäisen suomalaisen silmin ja palaa 1990-luvun aikoihin ennen EU -kautemme alkua. Kun joku tahtoo olla vain hiljaa käy joku toinen taskuilla ja kun joku tahtoo vain myötäillä, on toinen jo vienyt viimeisenkin euron.
Aamu Lyrics
Kun tahtoo olla vain, talousalueet alkavat muuttua kansakuntien tapaan kovin eriarvoisiksi ja niin on käynyt myös Suomen kohdalla tilastojen valossa. Kahden vuosikymmenen aikana suuria voittajia ovat olleet Uusimaa, jota ei edes tulisi vertailla muihin maakuntiimme vaan metropolialueisiin muualla Euroopassa. Se menee aivan omaa tahtiaan ja sitä seurailevat vanhat talousalueemme Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla Oulussa ja uutena tulokkaan myös Vaasassa.
Kaksi vuosikymmentä ei ole muuttanut maailmaa valoisammaksi Itä- ja Pohjois-Suomessa vaikka panostukset ovat olleet suuria. Satakunta on toipumassa rakennemuutoksestaan mutta Kymenlaakso on metsäteollisuutensa kanssa valunut niin alas ettei Lappeenrannan seutua kehnompaa löydy enää muualta kuin Kainuusta ja Mikkelistä, Etelä-Savosta. Olli Rehn on sieltä syntyisin.
Miksei hän varoittanut Eurooppaa Aasian kasvusta? Miksei hän kuiskannut kotimaakuntansa päättäjille, kuinka he ovat kahden vuosikymmenen jälkeen Kainuun kanssa pohjamudissa? Syttyikö hän päiväänsä päin hiljalleen? Katsoiko väärään ilmansuuntaan? Aurinko kun laskee länteen. Olko hän Turkissa kun kuului olla Shanghaissa?
Loimijoki laskee länteen
Kanta-Häme on taantunut puolivälin kehnommalle puolella, vaikka sen ympärillä ovat maan vauraimmat maakunnat ja Lounais-Häme savialueineen on tasolla, joka lähestyy maamme köyhimpiä maakuntia. Kaksi vuosikymmentä on kulunut tyyliin “siihen mä jään, mä tahdon olla vain” Myrmanin aamun lyriikkaa lainaten.
Miksi jotkut talousalueet menestyvät ja toiset ovat häviäjiä? Miksei Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen menestys siirtynyt Forssan talousalueelle?
Olisiko syynä se että on tuijoteltu väärään ilmansuuntaan Hämeenlinnaan ja Lahteen, joka on maan kehnoimpia talousalueita sekä panostetaan ihmisen sijasta organisaatioon, sen pohjattomaan nieluun, on syntynyt kehnoa jälkeä jo kahden vuosikymmenen ajan.
Alkavatko poliitikot puhua sammakoita Räsäsen ja Risikon tapaan saadakseen puolueelleen huomiota palaten kauas menneisyyteen? Onko tarkoituksena nostattaa keskustelua sivupoluista gonzo -journalistin tapaan ja kokeilla tätä ikivanhaa keinoa saada edes marginaaliasioilla äänet itselleen? Isot asiat kun ovat liian suuria korjattaviksi vähäisin voimavaroin. Siis juopottelu ja päihteet, kiusaamiskulttuurimme, organisaatiohierarkiat ja niiden pönkittäminen rakennejutuilla sotesotkuina ja kuntasoppana?
Onko substanssi liian arka aihe puhuttavaksi ja korjattavaksi, vieraantuminen ja syrjiminen, syrjäytyminen ja maakuntien talousalueiden rapautuminen kahden vuosikymmenen aikana. Vain Uusimaa porskuttaa omia teitään osana Keski-Euroopan muita metropoleja. Kohta muuta ei olekaan. Eikö tästä voi keskustella?
Kun silmäni mä auki saan, sinut nään vierelläin
Katainen ei aio harkita eroaan vaikka omatkin sitä vaativat ja muutosta ei ole näkyvissä vieläkään. Rakennemuutos on sama kuin organisaatio ja kuntien rajat, sotesotkut ja kuntakeitot.
Suuret ongelmat ovat oikeasti taas päihteet, kiusaamiskulttuuri, syrjäytyminen ja eristäminen, organisaatioiden palvonta ja niiden rahoittaminen. Se raha, rötöstelyn palkitseminen, on mennyt kaksi vuosikymmentä Kankkulan kaivoon. Siltä sen nyt tilastojen valossa näyttää. Jotain uutta olisi keksittävä, kertovat Helsingin Sanomien haastatteleman viisaat tietäjämme. Kun tietoa ei ole tullut kahden vuosikymmenen aikana, miten sitten jatkossa?
Kun eurooppalaiset johtajat kokoontuivat vuonna 2000 Portugaliin Lissaboniin tekemään Euroopasta maailman kilpailukykyisintä maanosaa, Kiinaa ei edes mainittu.
Kun sokeus on näin täydellinen, silloin tehdään kansakuntien ja maanosien pahimmat virheet. Vuoden 2000 jälkeen maailmankauppa kasvoi räjähdysmäiset liki 200 prosenttia ja siitä Aasian osuus oli valtaosa.
Pelkästään Aasian sisäinen muutos oli vuosikymmenen aikana liki 1000 prosenttia ja kauppa Afrikkaan kasvoi yli 2000 prosenttia. Toki muutos Euroopastakin Aasiaan oli liki 500 prosenttia.
Jos kaikki tämä olisi tiedetty, tulevan suhteen ei olisi oltu aivan sokeita. Silloin olisi toimittu toisin niin Lissabonissa kuin Kuopiossa, Mikkelissä, Joensuussa, Lappeenrannassa Forssasta puhumattakaan. Vai olisiko sittenkään?
Ei olisi toimittu toisin. Vain Helsingissä, Espoossa ja Vaasassa, Oulussa olisi reagoitu heti ja muutettu rakenteita vastaamaan uuteen tilanteeseen. Forssan kaltaisessa kaupungissa olisi odotettu, jahka kasvu valuisi myös sinne muunakin kuin poismuuttona. Organisaatioille kylvetty raha olisi mennyt edelleen hukkaan ja harakoille.
Kehotin 2000-luvun alussa Holjat -markkinoiden pitäjiä muuttamaan nimen intialaiseksi Holi -markkinaksi ja kiinnostumaan maailman suurimman talousalueen kasvusta ja markkinahumusta Aasiassa. Ei mennyt perille. Vaikka nimikin oli sama ja juuret juopottelussa ja torialueen sekä puiston roskaamisessa. “Ja mä myötäilen kun sä hiljalleen tuot käden taskuillein, odotan vaan, siihen mä jään, mä näin tahdon olla vain.” Laskun maksavat veronmaksajat.