Kuntauudistus: Miksi vanhoja rajoja ei hävitetty ja korvattu niitä optimaalisesti lasketuilla kuntarajoilla?
Oheinen otsikko on kirjoittamastani tekstistä Suomen Kuvalehteen yli vuosikymmen takaperin keväällä 2012. Sukuni omistuksessa ollut lehti Itä-Savossa, Savonlinnassa, oli siirtynyt aikapäiviä digiaikaan ja Helsingin Sanomissa sitä pilkattiin. Helsinki lehtineen siirtyi sekin digiaikaan pari vuosikymmentä myöhemmin. Forssa sai sekin lehdeltä kirjapainon maksaen siitä maltaita ja mm. rakentaen uuden vesitorninkin. Lehtitalo pysyi Forssassa muutaman vuoden. Isänmaan isä – Pater patriae.
Innovaatiot ja niiden toteutus ei etene Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta maaseudulle ja pienempiin taajamiin. Tällainen kuvitelma on synkkää harhaluuloa ja virheellisen tiedon jakamista. Voiko olla Parthialaisia petollisempi – Parthis mendacior.
Valtaosa suomalaisista on jättänyt metropolinsa ja siirtynyt kesäksi kotisedulleen ja maalle. Yhä suurempi osa tekee työnsä etänä ja vierailee Helsingissä vain näyttäytymässä aika ajoin ja valtaosa silloinkin turhaan. Liikkumista voitaisiin hillitä sitäkin. Pietarin perintömaa (Patrimonium Petri), jossa köyhyys ei ole pahe – Paupertas non est vitium.
Robotiikka ja joustotyö sekä tekoälyksi kutsuttu ainut uskottava järki yritetään pitää aisoissa ja tukeutua ”kaupunkilaisjärkeen”. Televisiossa pyörii viihteellinen sarja nimellä ”stadi vastaan lande”. Ilmiö syntyi nimikkeineen kohta vuosisatoja sitten ja sen ylläpitäjät ovat slummikulttuurin tuotteita. Slummin ylläpito on arvokasta menneen maailman verovarojen tuhlaustamme. Siellä asuvat isät ja valitut (senaattorit) – Patres conscripti. Patria potestas – Isänvalta. Pietarin perintömaa – Patrimonium Petri.
Kuntauudistus olisi tullut hoitaa jo kauan sitten, käyttäen optimaalisia rajoja ja huomaten, kuinka hyvin metsien omistajat ja pienet metsäpalstat tulevat hoidettua silloinkin, kun ne eivät kohtaa toisiaan. Sama tekoäly ymmärtää kyllä missä automme liikkuu ja GIS opastaa meitä vaivatta kartalla. Samoin lentoliikennettä ja laivoja merellä. Ne eivät seilaa onnella, kuten takavuosina vakuutimme tyyliin, ”onnella ne laivatkin seilaavat”. Eivät seilaa. Ovat kuin Apostoliset isät – Patres apostolici. Heidän rinnallaan kuolevaisten on kärsittävä paljon pahaa – Pati necesse est multa mortales mala (Naevius).
Sen sijaan kuntiemme poliitikot ja kuntarajojen ylläpitäjät seilaavat onnella, siinä missä menneen maailman verottajatkin. Kuntien rajat ovat ikivanhan menneen maailman tuotetta, eikä niillä ole muuta käyttöä kuin ylläpitää vuosisataista traditiotamme. Yöllistä pelkoa (Pavor nocturnus), Ikuista rauhaa (Pax aeterna) ja Jumalan rauhaa (Pax Dei). Kunnissamme köyhyys on kaikkien taitojen keksijä – Paupertas omnium artium repertrix (Apuleius).
Kuntauudistus ja samalla verotus tulisi hoitaa muuttaen alueet käyttäen optimaalista sijaintiamme sekä hakien asuinkuntamme tietokonetta todellista sijaintiamme käyttäen. Hupsut vuosituhantiset rajat on syytä heittää jo viimeinkin romukoppaan. Tietokone kyllä löytää meidät oikeasta osoitteestamme verotettaviksi. Olisi viimeinkin aika ”laulaa vähän suuremmista asioista” – Paulo maiora conamus. Muutamin sanoin (Paucis verbis).
Miksi sitten käytämme menneen maailman koomisia kuntarajojamme ja kirkko toimii samoin seurakuntineen? Ikivanha regionalismi karttoineen on yhtä koominen kuin kunnantalojen sijainti joko satojen kilometrin päässä toisistaan tai sitten kivenheiton päässä toisiaan kunnanjohtajina ja poliitikkoinamme kivittäen yli kymmenen hupsun poliittisen liikkeen edustajinamme. Sekä rajat että liikkeet ovat molemmat kuin suoraan lastentarhan leikeistä hankittuja. Pari kautta kunnanvaltuutettuna ja hallituksessa istuen siitä tulee viimeistään vakuuttuneeksi. Näissä ahtaissa tiloissa majailevat niin ”kuolemansynnit” (Peccata mortalia) kuin ”perisynnitkin” (Peccatum originale).
Tällaiset historialliset jäänteet ja niiden ylläpito on ymmärrettävä lopettaa aina ajoissa. Ne ovat tarpeettomia ja uskomattoman kalliita historiallisia jäänteitä, joiden ylläpito maksaa meille maltaita. Oman aikamme sähköinen kartta on GIS ja sillä hyvä. Muut kartat ja niiden ylläpidon maksat sinä. Ahtaissa kunnissamme vain pelko siivittää poliitikkojemme jalat. Pedibus timor addidit alas. Mielen salat (Penetralia mentis) ja riidan roikkuessa hirressä (Pendente lite).
Elämme maailmassa, jossa kirjat painetaan Saksassa ja myydään Yhdysvalloissa. Se että kirjailija asuu maaseudulla Suomessa, on kirjailijan valinta. Sama pätee Pohjois-Savossa valmistettavia koneita Vieremällä, myyden niitä Brasiliassa. Kaikki nämä joko sattumalta (Per aetatem), kiertotien kautta (Per ambages), tai iän vuoksi (Per aetatem). Peräaukon kautta edeten (Per anum).
Sama pitäjä tuottaa molemmat hiihdossa menestyvät ja mitaleita tuoneet hiihtäjämmekin. Immo Kuutsa hiihdon kultamitaleja valmentaneena hiihdon lajivalmentajana oli samalla palkkarenkinä Iisalmen lukiossa luokkamme lukionaikainen liikunnan ohjaaja ja luokkamme arvostama luokanvalvojakin. Asiat hoidettiin keskustelun kautta – Per colloquium. Yhden päivän aikana – Per diem.
Pekka Hyvärinen taas protestoi samassa luokassa ja halusi pelata vain pallopelejään ja jatkoi riitelyään myöhemmin Suomen Kuvalehden päätoimittajana ja MTV:n toimittajana. Ainoana, jolle Mauno Koivisto suostui antamaan lausuntojaan sopuleiksi kutsumastaan toimittajalaumasta. Hän eteni pääluvun mukaan (Per capita), esimerkin kautta (Per exemplum), oikean ja väärän kautta (Per fas ac nefas), toisin kuin Urho Kekkonen kirjeen kautta – (Per littera), pelon vuoksi (Per metum) ja hypyn kautta (Per saltum).
Koivisto taas väitteli tohtoriksi samassa laitoksessa Turun yliopistossa, jossa itsekin väittelin toistamiseen ja pyysin hänet mukaan väitöstilaisuuden karonkkaan. Satamassa aiemmin työskennellyt suurikourainen Koivisto harrasti lentopalloa, kuten minäkin. Meillä oli paljon yhteistä. Itsensä kautta (Per se), ajoittain (Per intervalla), käsien kautta (Per manus).
Vähemmän Urho Kekkosen kanssa, jonka Lepikon torpan multaa lukiomme oppilaista yksi tuleva ministerimme, Seppo Kääriäinen, toimitti Neuvostoliittoon. Kekkosen imagon ylläpito maksoi maltaita sekin. Iisalmessa me sitä joskus lapsena ihmettelimme, leikillään (Per iocum), suvun kautta (Per stirpes), myöhemmin viinin vaikutuksen alaisena (Per vinum).
Nykyisin en ihmettele enää mitään seuraten Venäjää ja sotaa Ukrainassa, patojen räjäyttelijöitä. Patologiksi kutsuttu tutkija aikanaan, jolloin näiden altaiden teko oli viimeinkin Lapissa lopetettava. Keskityttävä luonnon hoitoon ja matkailun kehittämiseen. Oli oltava vahvempi vaskea (Perennius aere), tulinen luonne (Perfervidum ingenium) ja toimittava omalla vaaralla (Periculo nostro), omalla vastuulla (Periculo suo), oikeiden teiden kautta (Per vias rectas).
Kaikilla samassa laitoksessa väitelleillä on ollut tapana tavata karonkassa, uuden väittelijän kustantaen samalla heidän juhlaillallisensa. Aiemmin he olivat pelkästään miehiä. Tänään väitellen valtaosa alkaa olla naisia. Omalla uhkayrityksellään (Periculo meo).
Itse jouduin kustantamaan useamman kerran väitelleenä useampia tällaisia tilaisuuksia. Riippumatta siitä, missä yliopistossa tai tiedekunnassa väittelet. Traditiot ovat samoja ja karonkkaan tulevatkin tuttuja naamoja. Vielä hetki sitten väitelleitä oli Suomessa vain muutama kymmen vuosittain. Nyt tuhatmäärin. Hyvä niin. Karonkassa tavataan. Olematta aina mieluisin henkilö (Persona gratissima), mutta ikuisesti filosofian tohtori (Philosophiae doctor).
Sama pätee kaikkeen muuhunkin pienen maan muualta maailmalta haettuihin ikivanoihin tapakulttuurin ilmiöihin, joista kunnat ja seurakunnat ovat niitä kaikkein rasittavimpia ylläpidettäviä yhdessä poliittisten liikkeittemme kanssa. Monelle tämä on hurskasta petosta (Pia fraus), hurskaita toiveita (Pia desideria) tai ikiliikkuja (Perpetuum mobile).
Valtaosa näiden ”poliitikkojen” harrastuksesta ja ajankäytöstä maksat sinä. Tämä koskee eduskunnan ja sen valiokuntien ohella tuhansia muita omituisia ikivanhoja tapoja kokoontua yhteen juoruilemaan, kokoustamaan, pitämään seminaareja ja sinä maksat. Tällainen demokratia ei ole halpaa lystiä ensinkään. Moni on mukana sisukkaasti (Perseverando), mykkänä henkilönä (Persona muta), ei toivottuna henkilönä (Persona non grata) tai kuviteltuna henkilönä (Persona ficta).
Sadat kunnat ja maakunnat, aiemmin läänit, ovat näitä samoja ”työnantajia” omituisine virkoineenkin. Osa on lähtöisin idästä, toinen puoli lännestä. Loput itse keksimiämme puolueineen. Demokratia ja rajat, niiden ylläpito kuntineen ja maakuntineen, seurakuntineen, eivät ole halpaa lystiä ensikään. Toki kalojenkin täytyy uida (Pisces natare oportet) ja huonolla valtiolla on paljon lakeja (Plurimac leges, pessima respublica). Kohtuullista enemmän (Plus aequo). Runoudesta on tehty paholaisen viiniä (Poesis est vinum daemonum).
Venäjän käymä sota on osa tätä menneen maailman ilmiötä kapinoineen ja omituisine ammattisotilaineen, räjäytellen padotuksia Ukrainassa ihmisten elämää näin häiriten ja henkeä uhaten, kodeistaan samalla häätäenkin. On ostettu sika säkissä (Porcum in sacullo comparare), saatu aatelisten vaatimuksia (Postulata nobilium) ja yksivaltaa (Potentia singularis).
Me seuraamme kaikkea tätä ja maksamme sen aiheuttamat kulut ja menot, surut ja menetetyn lähiyhteisön ja perheiden onnen. Järjettömän teurastuksen ja sodaksi kutsutun. Ilman näitä keinotekoisia rajoja näitä ei olisi. Yhdynnän jälkeen jokainen olento on surullinen (Post coitum omne animal triste).
Kuntauudistus
17.3.2012
Matti Luostarinen/ Suomen Kuvalehti
Uuden kuntakartan valmistelussa on pohdittu, miten palvelut tulevaisuudessa hoidetaan. On myös mietitty tarkkaan, kuinka alue ja sen pinta-ala vaikuttavat ihmisten identiteettiin ja sen syntyyn sekä kykyyn ylläpitää yhteisöllisyyden tunnetta. Vai onko?
Kun uutta kuntakarttaa on hahmoteltu, ovat mittareina olleet pohdinta julkisen talouden tilasta, väestörakenteesta ja aluerakenteen vanhoista rajoistamme. On pohdittu kuntien ikärakennetta, huoltosuhteen kehitystä, asiointi- ja työssäkäyntialueita, liikeyhteyksiä. Vai onko?
Aivan uusia uudistustyön tuloksena syntyneet kuntarajat eivät kuitenkaan näytä olevan. Mukana ovat edelleen vanhat kuntien rajat, mutta nyt mukaillen vaikkapa pohjoisessa Posion ja Taivalkosken itärajaa Ranualle ja Pudasjärvelle satojen kilometrien matkalla.
Raja kulkee korvissa ja rämeiköissä. Se on se sama vanha, jonka synnystä ei ole oikein tietoa, kuka rajan piirsi ja milloin, miksi se asetettiin juuri tuohon kohtaan mutkittelemaan? Sama koskee toki mitä tahansa rajaa ja sen mielekkyyttä uudessa kuntakartassa.
Yhdenkään uuden kuntarajan kohdalla ei ole pohdittu uudestaan, miksi se kulkee juuri tuossa. Poikkeuksena valtion rajat ja ehkä jokien muodostamat luonnonmaantieteelliset rajat. Rajojen sijoittumisen mielekkyyttä ei ole pohdittu edes silloin, kun ne perustuvat muinaisiin erämaarajoihin, jotka ovat syntyneet jo kauan ennen omaa aikaamme.
Nämä muinaiset rajat ovat kaukana postmodernin ajan virtuaalimaailman ”rajoista” ja tietokoneajasta, jolloin ihanteelliset sijaintiehdot määrittelee tietokone, ei poliitikko.
Miksi vanhoja rajoja sitten jätettiin ylipäätään jäljelle, jos kuntauudistuksen on tarkoitus perustua toimintaan, talouteen ja palvelujen saatavuuteen? Miksi vanhoja rajoja ei hävitetty uudistuksessa kokonaan ja korvattu niitä uusilla, optimaalisesti lasketuilla kuntarajoilla? Miksi jäätiin kiinni vanhoihin hallinnollisiin regionaalisiin rajoihin, kun käytössä ovat tietokoneet, tiede ja koulutetut asiantuntijat piirtämään uudet rajat optimaalisesti?
Oletan, että kuntia yhdisteli joukko keski-ikäisiä valmistelijoita, joista kenelläkään ei ollut alan viimeistä koulutusta, apuna ei käytetty tietokonetta, saati sitten alan monitieteistä osaajajoukkoa. Algoritmit ja tekoäly oli kateissa. Robotiikka vieras asia sekin.
Asiantuntija olisi nimittäin heti nostanut äläkän ja vaatinut niiden parametrien eli perustietojen esittämistä, joiden perusteella kuntien uudet rajat rakennettiin.
Rajojen piirtämisen apuna voidaan käyttää vaikkapa ruutuja tai ympyrän kehiä, mukana ovat tiedot kaikista alueen ihmisistä, talouksista ja palveluista. Lisäksi mukaan voidaan ottaa muita yhdessä sovittuja muuttujia, joiden avulla optimaaliset etäisyydet ja lokalisaatioehdot määritellään. Näitä tekijöitä voidaan myös yhdistellä, lokalisaatioteknologiaa on monenlaista ja karttoja voidaan käsitellä moniulotteisesti.
Jos uusinta tieteellistä osaamista olisi käytetty, ei kaikkea olisi tehty salaa ja pienellä joukolla. Yliopistot olisi otettu mukaan rajojen laskemiseen, ja tuloksena olisi ollut käytäntöä palvelevaa tieteen soveltamista.
Lopputuloksena olisi ollut kuntakartta, jossa rajoja ei missään tapauksessa olisi piirretty samojen parametrien perusteella Koillismaalle, Pohjois-Savoon, Etelä-Pohjanmaalle saatikka sitten Varsinais-Suomeen, Kanta-Hämeeseen, Etelä-Karjalaan sekä Uudenmaan ja Helsingin ympäristöön. Miksi meillä annetaan alan koulutusta ja tehdään korkeatasoista tutkimusta, tiedettä, jos sitä ei nyt hyödynnetty lainkaan?