Talonpojan tappolinjasta puhuttiin 1970-luvulla ja samalla seteliselkärankaisista. Talonpojat jäivät yksin heti sotien jälkeen ja niin jäi myös heidän perustama puolueensakin kun K-rintama haki Kekkoselle jatkoaikaa muuttamalla perustuslakiamme. Siihen vaadittiin 5/6 osan enemmistö ja se taas vaati SMP:n seteliselkärankaisten ostamista. Se tunnetaan rumimpana tekona itsenäisyytemme alkuvuosikymmeniltä Veikko Vennamon rikkaan kielen rötösherrajahdissamme. Kekkosen kauden viimeinen näytös oli päättymässä.
Mediayhteiskunnan rötösherrat
Tänään on syytä puhua kuntien tappolinjasta ja seteliselkärankaiset ovat rötösherroja, joita on tuettu ensin unionin kansalaisiksi ja sitten euron talutusnuoraan hirttäytymällä, jossa Venäjän kanssa kauppaa käyvä maa on koko ajan ampumassa omaan jalkaansa.
Ensin tuemme itsemme kipeiksi pitäen yllä sellaista eliittiä, jonka toimeentulolle ja vaurastumiselle EU:n byrokratia antoi uuden mahdollisuuden ja potkua meppeinä, virkamiehinä ja saimme yhden komissaarin viran. Samalla meiltä meni oma valuutta ja kyky vaikuttaa taloutemme tärkeimpään ohjailijaan. Tästä kirjoitin paljon ja varotin pysyvästä stagnaatiosta, pysähtyneisyydestä, tämän seurauksena.
Ei se tietenkään auttanut silloin eikä auta tänäänkään. Suomalaiset kun luottavat virkamiehiinsä ja virkamiehet ovat yhtä rehellisiä tai epärehellisiä kuin toimittajat. Tietoa on rajallinen määrä ja poliitikkona voi toimia kuka tahansa kielitaidoton tai liki lukutaidon ihminen.
Mukana on monen sortin sosialistia ja narsismiltaan häiriintynyttä, tunnevammaista eläjää ja julkimoa. Sama pätee myös muihin kansakuntiin kuin suomalaisiin EU:n uudessa byrokratiassa. Se toi meille nyt kaikkien havaitseman säätelyn ja hallinnon, jonka karsiminen vaatii uuden hallinnon ja kaikki hukkuu lopulta netin syövereihin ja robotit hoitavat työmme tekemättä yhtään mitään.
Rinnakkaisesta sisäkkäiseen maailmaan
Kun tuemme kansainvälistä ja globaalia politiikkaa, tuemme samalla sellaista, jossa paikallinen, kunnallinen, maakunnallinen ja kansallinen ovat sisäkkäin ja sen kuvaaminen on vaikeaa. Lähiyhteisö kun on spatiaalinen ja mentaalinen, syvintä itseämme, ei sepitteinen karttakuva kertomuksineen, jotka opimme koulussa tai luemme kirjoista, maakuntalehdistä. Kun rinnakkain ja sisäkkäin on omalle onomatopoeettiselle kielellemme kääntymättömiä käsitteitä, koko ilmiön kuvaaminen on mahdotonta.
Etenkin jos mukana on luonnontieteistä ja ihmistieteistä kokonaan eri tavalla käytettyä samaa käsitteistöä. Sama termi kun voi tarkoittaa eri tieteissä ja eri kulttuureissa kovin erilaisia asioita ja alkuunkaan kaikkea ei löydä kielestämme lainkaan. Silläkin on eroa käytämmekö 100 000 sanaa, kuten vaikkapa kielenkääntäjä Brysselissä, vaiko 10 000 sanaa, kuten moni arkikielessään ja tulee oikein hyvin toimeen eikä enempää osaakaan ja ikinä tarvitse. Siinä 90 % jää ymmärtämättä teki kielenkääntäjä mitä tahansa. Mediassa on varottava kovin rikasta kieltä sielläkin. Muuten jää lehti lukematta tai viihdekirjallisuus ei tee kauppaa vaikka kuinka sitä palkitsisi.
Populismi on tapa kertoa asia siten, että se tulee paremmin ymmärretyksi. Tieteen popularisointi on hieman samaa ja sillä on sama kantasanakin, popula, kansa. Kansanvallassa ja demokratiassa kansan on ymmärrettävä, mitä on tekeillä, eikä näillä käsitteillä saa pelkästään hämärtää asiantuntijaorganisaatioiden tapaa tulla ymmärretyksi osana niiden vallankäyttöä munkkilatinan tapaan näin sosiaalista statustaan pönkittäen.
Muuttava lintu on paikkaleimautunut
Kuntarakenneuudistuksessa kyse on maantieteen ohella hallinnosta ja taloudesta, ikivanhasta kulttuurista mutta myös vahvasti tunteista. Tunteet taas ovat väärä ilmaisu silloin, kun tarkoitetaan ihmisen paikkaleimautumista, jonka tunnistaa vaikkapa lintujen muutossa tai lohen vaelluksessa.
Ilmiö on geneettinen ja psykologinen samaan aikaan, varhain lapsuudessa hankittu eikä sitä pidä väheksyä. Sen sijaan tunteiden puutetta tai kyvyttömyyttä suunnistaa lintuna tai vaeltaa kalana, on pidettävä vaarallisena ilmiönä ja lajin kannalta tuhoisana. Kun sisäinen kompassi ei pelaa ja tehtävänä on ohjata kansakuntia tai kunnanhallitusta, silloin mennään metsään.
Ihminen tunnevammaisena ja narsismiltaan häiriintyneenä pelurina on ilmiönä nykyisin hoidettava, ei toki vahvasti tuntevat ja etenkin herkät ihmiset. Heitä kaivataan suunnistavan lintuparven tai auran kärkeen ja usein tähän liittyykin poikkeuksellinen innovointikyky ja ominaisuudet, joita on vain ani harvalla visionäärillä.
Perustuslaki ja spatiaalinen identiteetti
Forssassa äänestettiin aiheesta joka oli turha. Se liittyi naapurikuntien liittämiseen Forssan kaupunkiin. Kun naapurit eivät ole innostuneita itsenäisyytensä menettämiseen, kiitos spatiaalisen identiteetin merkityksen ja itsenäisyyden menetyksen tuomista peloista, silloin on epäkorrektia pyrkiä painostamaan. Heitä kun suojaa perustuslaki ja tähän olivat puuttuneet myös perustuslakioikeuden professorimme jyrkin sanakääntein.
Perussuomalainen puolue vastusti luonnollisesti sellaista perustuslakiemme vastaista toimintaa, jonka takana voitiin olettaa olevan seteliselkärankaista moraalia ja rappiota, nihilismiä ja tunnevammoja, narsismin häiriöitä. Tapa käyttää valtaa välittämättä lainkaan muiden oikeuksista asuinympäristöönsä ja sen lähiyhteisöihin on ihmisoikeusiin verrattavissa oleva rikos.
Tutkiessani pakkomuuttojen yhteydessä spatiaalista identiteettiä 1970-luvulla, siitä myös väitellen, se on nyt yksi keskeisimpiä käsitteitä maailmalla ja sen voi havaita googlaten satojen miljoonien löydöksistä tai osumista. Vielä 1970-luvulla se oli täysin tuntematon ilmiö ja silloin sitä joutui selittämään monisanaisesti.
Ei nyt enää tämän päivän maailmassa muuten kuin kunnantalolla ja aluetaloudesta mitään tietämättömille. He kun eivät iäkkäinä ole törmänneet siihen edes peruskoulun maantiedossa, jossa sitä ei mainittu vielä 1980-luvulla. Kirjoja kun tekivät biologit luonnonmaantiede pääaineenaan. Vantaan kaupunginjohtaja taitaa olla ainut suuremman kaupungin suunnittelumaantiedettä pääaineenaan opiskellut oppilaani. Hän voisi pitää luennon Forssassa kun omani ei mene siellä läpi perussuomalaisena ja demaria kuunnellaan jo sujuvammin.
Harakka tervatulla katolla
Samaan aikaan Venäjää painostettiin tavalla, joka muutti odotetusti ruplan kurssia ja Suomen kauppa vaikeutui entisestään, joulun ja uudenvuoden ajan matkailijat Venäjältä Suomeen jäivät kotimaahansa.
Olimme ajaneet itsemme osaksi sellaista koneistoa, jossa oma itsenäisyytemme oli menetetty ja meiltä haetaan nyt tukea sellaiseen, jo toistamiseen, jossa taustalla on Euroopan ampuminen itseään omaan jalkaansa. Globaalitalous kun pankkeineen on kärsimässä ruplan heikkenemisestä ja samalla tuon valuutan käyttäjien pankkitilien jäädytyksistä.
Omat virheemme globaalissa taloudessa näkyvät nyt kansallisesti, maakunnissamme ja myös paikallisesti kunnissamme. Näin huonon pään takia koko ruumis kärsii kun alueet ovat sisäkkäin ja olemme kuin varis tervatulla katolla. Joudumme tekemään paikallisia leikkauksia ja veronkorotuksia, riitelemme toistemme kanssa kunnissamme ja kuntien välit ovat nekin tulehtuneet, jolloin kyky suurempiin investointeihin on jäässä. Näin rapautetaan maan talous ja sen demokraattiset instituutiot. Muu Pohjola pyrkii sinnittelemään mikä mitenkin vaalinsa hoitaen.
Hajota ja hallitse
Imperialismin ensimmäinen pelikortti on juuri pienten saattaminen heikompana lenkkinä riitelemään keskenään. Valtaa pitävä pyrkii näin estämään alemman tason verkottumisen ja sisäiset yhteydet sekä talouden, sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet ohi suurten keskusten ja hierarkian huipun. Näin ne samalla köyhtyvät ja ovat voimattomia. “Hajota ja hallitse” on hieman samaa populistisesti tämä kertoen.
Forssassa kokenut ja valtakunnallista suosiota ja arvostusta hankkinut Sirkka-Liisa Anttila osaa pelin säännöt ja oli ainut puolueessaan, poliittisen avustajansa ohella, jotka tunsivat miten globaali ja lokaali liittyvät toisiinsa kuntapuolueessamme.
Hän ei saanut kuitenkaan tukea edes omiltaan, vain Perussuomalaisilta. Tämä on ollut liki sääntö Forssassa, jossa mukana kuntapolitiikassa on vain kourallinen alan ammattilaisia. Ei ole sattuma, että alan ammattilaisten ja Perussuomalasten linjaukset ovat menneet aina yksiin. Riippumatta siitä, tulevatko esitykset vasemmalta tai oikealta puolelta istumajärjestystämme.
Suuret, talousaluettamme sivuavat valtakunnalliset linjaerimielisyydet, koskevat lähinnä Kokoomuksen ongelmaa liittää yhteen perinteinen maaseutupolitiikka uudelleen muotoutuvaan metropolipolitiikkaamme. Näin suurinta vahvuuttamme ei kyetä hyödyntämään lainkaan.
Vasemmiston kyky sopeutua tähän ja maaseutupolitiikkaan on joustavampi, johtuen ympäristöpolitiikan työllistävistä ohjelmistamme ja suuresta luonnonvarariippuvuudestamme myös traditiona ja sosiaalisessa pääomassamme.
Rankka ammattina huipulla
Politiikka on äärimmäisen vaativa ja huipulla rasittava ammatti tänään. On se ollut sitä toki aina ja takavuosina parlamentaarikkoja arvostettiin. Mukaan mahtuu lisäksi myös amatöörejä tai mätämunia. Niin nytkin olkoonkin, että valtaosa heistä on sivussa päätöksenteon kammareista.
Se muuttaa median kokemana ja välittämänä politiikan teon mielikuvat väärään suuntaan ja syntyy ristiin viestintää. Sitä lisää hallinnon ammattilaisten rinnalla poliitikkojen usein heikko substanssiosaaminen tai suorastaan olematon johtamistaidollinen koulutus. Lisäksi viestintä voi olla puutteellista ja mediataidot vaihtelevat nekin nykyisin aiempaan paljon enemmän, johtuen jo pelkästä uudesta teknologiastamme.
Tulevat vaalit ovat varmasti mielenkiintoiset ja tuleva hallitus on sekin edellistä varmasti ideologisesti toimivampi. Se, miten äänestäjä on mukana nyt vallankäytön kammareissa, riippuu hänen valppaudestaan ja kyvystä seurata tapahtumia muutenkin kuin oman median ja lähiyhteisön “miltä maailma näyttää” -tapahtumana. Siellä kun maailma avautuu lähinnä mentaalisten mielikuvien kautta ja ne ovat kaukana siitä todellisuudesta, jossa tuleva parlamentti ja hallitus joutuvat seuraavat neljä vuotta työskentelemään.
Se on syytä pitää mielessä ja hakea ehdokkaita, joiden voi olettaa kykenevän hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja pakallisia että kansainvälisiä prosesseja rinnakkain ja sisäkkäin, viestittämään niistä myös reaaliaikaisesti ja käyttäen lähteitä, jotka ovat alkuperäisiä. Tämä vaatii varmasti sekä kielitaitoa että kiinnostusta omasta paikallisyhteisön ja äänestäjien ruohonjuuritason elämästä liki alan tutkijan intohimolla.