25.06. 2022
Runsaan vuosikymmenen aikana tapahtuu paljon. Suomi valtiona ehtii saada yli kymmenen hallitusta, presidenttikin vaihtuu ja maassa vieraileva Venäjän presidentti saa huikean vastaanoton. Suunnitellaan lisää energiahankintoja ja kaasuputkista puhutaan, ydinvoimalasta.
Olen kirjoittanut niistä juuri juhannuksen alla ja sydänsuven aikaan vuonna 2009. Jätän ne nyt väliin, presidenttien lausunnot. Tuolloin hän oli nainen ja suhde Venäjän presidenttiin lämmin.
Samoin kirjoitus Medvedevistä on ikään kuin kokonaan toiselta planeetalta kuin tänään hänen puheitaan seuraten. Vuosikymmen aikana ihminen muuttuu, mutta nyt muuttui myös Venäjä ja samalla Eurooppa, suhteemme Venäjään.
Näin Suomi muuttui sekin. Nuo ajat ja päivittäiset kirjoitukseni voi sen sijaan edelleenkin lukea myös tänään kirjoinani selaillen tai avata netistä vaikkapa kotisivultani. Minä kun en ole muuttunut.
Kirjoja on vain tullut lisää runsas parikymmentä ja pidän tyylini lähtemättä hakemaan kokonaan uutta suuntaa myös ihmisenä muuttuen. Putin ja Venäjä taas näyttävät muuttuneen.
Eurooppa on muuttunut sekin ja muutoksen alla elää myös Suomi matkalla Natoon Ruotsin kanssa yhdessä ja sydänystävinä. Norjalainen toimii vihkijän tehtävissä ja turkkilainen on antamassa väriä tuolle matkalle.
Lainaan tuolta juhannukselta kirjoituksen, joka on pienemmän mittakaavan tapahtumistamme. Ne kun ovat jo unohtuneet ja harva niistä on edes kuullut. Ne palauttavat kuitenkin ruohonjuuritasoisina paremmin tuon ajan elämäämme ja samalla kirjoittajan elämään.
Jos kirjoittaja pysyy täysin vieraana, vaikea hänen kertomuksiaan on avata ja samaistua niiden taustoihin. Ja jos minä en itse sitä tee, tuskin sen hoitaisivat oman aikamme mediatkaan. Me kun olemme ikään kuin keskenään kilvoittelevia etäisiä kollegoja, joista toinen on vain kovin myöhään syntynyt osana sosiaalista mediaa ja sen kirouksena usein esiteltävää räyhähenkeä, harvemmin vapaata sanaa ja sen todellista luonnettamme. Emme me tätä vapaan sanan todellista luonnetta arvanneet ennen kuin päästimme sen aikuisen oikeasti irti. Se ei olekaan niin kaunista ja kaikkea kumartelevaa kuin mitä perinteinen media oli markkinoinut.
The Official Weblog of Clusterart.org
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Olin 23 -vuotias nuori maisteri laatiessani Ylikiimingin kunnalle maan ensimmäisen kuntasuunnitelman. Se piti sisällään myös maankäytön suunnittelun talous- ja toimintasuunnitelmien ohella, liki 500 sivua tekstiä kunnan talouden taustaksi perusselvityksineen.
Kunta oli Suomen köyhin. Sovimme ettei palveluista karsita ja toimeentuloa korjataan tehostamalla luonnonvarojen käyttöä. Suot kuivattiin tulevan Oulun turvevoimalan tarpeisiin ennen muiden heräämistä, kaavoitimme maita oululaisten tervaporvareitten asua kauempanakin Kiiminkijoki varressa, varauduimme verkostotalouteen, käynnistimme kylätoiminnan ja aloimme uskoa positiiviseen kasvuun.
Kunnassa oli parikymmentä kylää kouluineen ja pinta-ala hyvinkin Lounais-Hämettä vastaava. Sivistyshallinnon suunnalta esitettiin kuuden koulun lakkauttamista. Yhtään ei lakkautettu vaan käynnistettiin aktiivinen kylätoiminta ja elinkeinopolitiikan rakenteellinen muutos. Rakennetta ei muutettu lopettamalla kylien viimeinenkin ja ainut palvelu, kyläkoulu. Se olisi vienyt tulevaisuudelta perustan kunnan liittyessä myöhemmin osaksi Oulua ja on nyt kartalla Suomen nopeimmin kasvavia talousalueita.
Kolme kesäistä uutista
Kaikessa muussa voi tinkiä mutta ei lasten kasvatuksessa, lähikoulussa yhteisön rakentajana ja pienen lapsen suojana ala-asteella.
Eilen ja tänään luimme kolmesta kuoleman tapauksesta, jotka on syytä kirjata. Niistä ilman muuta tärkein on Jokioisten kunnan kaikkien kyläkoulujen lakkautuspäätös. Kunta aikoo säästää tulevina vuosina 400 000 lopettamalla kylät kouluineen Kiipun, Kuuman, Kalakosken ja Vaulammen nimekkäissä kyläyhteisöissä.
Sellainen uutinen on järkyttävä keskellä suvea ja Etelä-Hämeen vaurainta maaseutua maaseutututkijan ja -kehittäjän luettavaksi. Onko kaikki työ mennyt aivan hukkaan ja kuuroille korville? Tuo säästöhän on pelkkää matematiikkaa eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa yhteisöjä ja yhdyskuntarakenteita muutettaessa ja kehitettäessä tai hävitettäessä ne kokonaan.
Ne kaksi vähäisempää uutista kertoivat popin kuninkaan Michael Jacksonin ja näyttelijä “Charlien enkeli” ja seksisymboli Farrah Fawcetten kuolemasta. Näillä ikävillä uutisilla on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa se on lapsuus ja sen kasvuympäristö.
Ahdistava lapsuus
Michael Joseph Jackson syntyi elokuussa 1958 Indianassa Joseph ja Katherina Jacksonin seitsemäntenä lapsena. Kaikkiaan lapsia oli tässä jehovalaisen äidin perheessä yhdeksän. Isä oli äärimmäisen ankara ja myös väkivaltainen kasvattaja. Lapsilta puuttui kokonaan yhteisön tuki ja tausta. Heiltä kiellettiin ulkopuoliset kontaktit ja lapsena myöhemmin monella tavalla traumaattinen Michael sai leikkiä vain omien sisartensa kanssa. Viisi heistä perusti oman yhtyeen, jossa ankara isä ohjasi heitä kohti menestystä hillittömällä uurastuksella ja väkivaltaisesti.
Popin kuninkaan helvetti alkoi jo viisi -vuotiaana ja jatkui katkeamatta saavuttaen “korkean” 50 vuoden iän. Rockin kuningas Elvis Presley koki samanlaisen kohtalon. Popin kuningas luonnehti omalaatuista lapsuuttaan syyksi moniin ongelmiinsa. Ilman lapsuuden leikkejä ja yhteisöä hän päätyi lääkkeisiin, päihteisiin, haki korvikkeita lapsuudelleen perustamalla tunnetun “Heal the World Foundation” hyväntekeväisyysjärjestön ja huvipuiston vammaisille lapsille maatilalleen Neverland Ranchelle, Pater-Pan -anarkiaa sairastavan lapsen mikä-mikä-maahan.
Maailman myydyin ja kysytyin artisti eli kaiken aikaa ahdistettuna alkaen lapsuudestaan ja päätyen pedofiilisyytteisiin ja epäonnisiin ihmissuhteisiin. Avioliitot kestivät vain pari vuotta ja lasten ihonväri viitasi muuhun kuin Jacksonin isyyteen. Oma ulkonäkö oli muutettava paineiden kasvaessa ja lasten kasvot peitettävä julkisuudelta.
Menestys loi uusia painajaisia
Thriller -albumin huikean menestyksen myötä paineet alkoivat ohittaa sietokyvyn. Albumia oli myyty eniten maailmassa (104 milj.) ja se valmistui samana vuonna, jona itse väittelin ensimmäisen kerran aiheena Lapin koskisodat, ihmisten juuret ja paikkaleimautuminen, kotiseudun yhteisöllinen merkitys suurten ympäristömuutosten yhteydessä. Tuolloin ihmiset alkoivat kiinnostua mentaalisista alueista ja omista juuristaan, sukututkimuksesta.
Aktiivinen kylätoiminta alkoi korvata vanhan ja katoavan yhteisöllisyyden. Yliopistot oppivat osallistuvan tutkimuksen merkityksen ja tutkijat jalkautuivat ainakin hetkeksi kentälle. Ryan O’Neal seikkaili televisiossa osana Hollywood -tyyppistä yhteisökuvausta pienessä kaupungissa, jossa todella tapahtui koko ajan. Sellainen kaupunkilaisuus alkoi viehättää myös maaseudulla.
Thrillerin albumissa oli tuolloin nähtävissä uskonnollisen yhteisön painostus. Siinä oli kirjattuna “disclaimer” -teksti, jossa kerrottiin kuinka Jacksonin esiintyminen albumilla oli ristiriidassa hänen vakaumuksensa kanssa ja kuinka myöhemmin hän antoi lausunnon, jossa kertoi kieltäytyvänsä tekemästä ennä moista videota tulevaisuudessa. Uhkaus ja pelottelu, jatkuva ahdistelu, on luovuuden pahinta myrkkyä ja Jackson joutui kriisiin. Sen ymmärtää jokainen yhteisön vähäisinkin vätys kiusaajana esiintyessään.
Albumeita tuli kuitenkin lisää eikä ulkoinen painostus auttanut. Sen sijaan sisäinen paine kävi sietämättömäksi pedofiliasyytösten aikoihin ja samana vuonna, kun Agropolis aloitti Jokioisissa, hän keskeytti kiertueena sairastuttuaan Meksikossa. Myöhemmin tuli kuitenkin suurin menestyskiertue “HIStory World Tour” joka suuntautui kaikkiaan viiteen maanosaan, 35 maahan ja sisälsi 82 konserttia. Näistä kaksi pidettiin Helsingissä Olympiastadionilla keräten 87 000 fania. Kaikkiaan kiertue kokosi 4.5 miljoonaa kuulijaa ja varat menivät hyväntekeväisyyteen Heal the World Foundationille. Säätiö joutui kuitenkin hetkeksi vararikkoon Jacksonin vaikeimpien vuosien aikana.
Lopullinen vapaus vuonna 2009
Jackson vapautettiin kaikista pedofilia syytteistä kesäkuussa 2005. Samaan aikaan kun itse sain julkaistua toisen väitöskirjani ja näyttelijä Farrah Fawcett tiedon sairastamastaan peräsuolen syövästä. Fawcettin lapsuus ei juurikaan poikennut Jacksonin saamasta yhteisön ulkopuolisesta ahdistelusta ja sitä lisäsi myöhemmin epäonnistunut avioliitto ja omituinen suhde ennen kuolemaa Ryan O’Nealin kansa. Kihlaus tapahtui hieman ennen kuolemaa, kosinta kaksi päivää aikaisemmin. Yhteinen lapsi oli estynyt saapumasta äidin kuolinvuoteelle.
Poika Redmond O’Neal kärsi huumetuomiotaan vankilassa ja oli hänkin yhteisön ulkopuolella eläneen Hollywood -elämän tuote. Se elämä on dynaamista ja siinä tapahtuu koko ajan. Se muistuttaa lehtiotsikkoja suomalaisesta juhannusjuhlasta ja päihteitten väärinkäyttäjien omituisesta elämästä yhteisön ulkopuolella. Ei ole enää edes mallia, kuinka elää pienen lapsen kanssa ja uutiset kertovat vauvojen heitteillejätöistä vanhempien istuessa terassilla huurteisilla.
Suomalainen maaseutu vastaan Hollywood -elämä
Olimme Ylä-Savossa, Lapissa ja Karjalassa perustamassa kuntien yhteistä Instituuttia ja kyläyhteisöjä rakentavia verkostoja kesäisin 1978–82 kun Sunburn ja Cannoball Run, Saturn 3 levisivät leffoina maailmalla ja Farrah Fawcett alkoi olla tähti. Taustalla soi Michaelin albumi “Off the Wall” ja saimme aikaan päätöksen Ounasjoen suojelusta ja koskiensuojelulaista, käynnistimme kaavoitustyöt koko jokilaaksossa ja yleiskaavan sekä entisen Iisalmen maalaiskunnan, että Rovaniemen maalaiskunnan kylissä. Sirkan synkkä ja alkoholisoitunut allaskylä tyhjän Levitunturin juurella sai niin ikään tulevan matkailukaupungin maankäytön suunnitelmansa.
Tuohon aikaan noille Lapin matkailua valmistelleille ponnisteluille naurettiin ja varmasti vastustettiinkin jokaisen vähänkin joki- tai koskiosuuksia omistaneen toimesta jo rakennetuilla Kemijoen ja Iijoen alueilla. Yhteisöllistä yhtenäisyyttä koeteltiin ja sitä rikkoi kahden yhtiön erilainen omistuspohja. Pohjolan Voiman omisti yksityinen pääoma ja Kemijokiyhtiön valtio. Kuusamossa puhuttiin Lapin markasta ja elettiin jenkkityyliin ostettaessa kilpaa jokiosuuksia helikopterilla rahaa lennättäen. Samat jokiosuudet myytiin moneen kertaan.
” This is it ”
Indianassa syntynyt Michael Jackson oli voittanut 13 grammy palkintoa, esiintyi hänkin myös filmeissä ja hyväntekeväisyyskappale “We are the World” Liones Richien kanssa soi samaan aikaan kun ulkonäkö alkoi muuttua rockimpaan suuntaan. Popin kuninkaalla oli valkopälvi tauti, kerrottiin ja hänellä oli luonnollisesti oma tähti Hollywoodin Walk of Flamella Farrah Fawcettin tapaan.
Suomalaisen maaseudun kertomus lähestyi EU-kauden alkua ja sitä oli opiskeltava Brysselissä. Leader -rahat tukivat yhteisöllisyyttä ja sen luovaa osaamista, innovaatioita. Life rahat ympäristöä ja aluerahat oli saatava maksimaaliseen käyttöön verkottaen mukaan myös yrittäjiä ja tutkijoita, kouluttajia ja hallintoa. Jokioinen oli maaseudun tähtikunta tässä merkityksessä. MTT ja Agropolis olivat ylpeyden aihe kunnanisille.
Kun ihminen on yli 100 miljoonan silmien edessä jo 5-vuotiaasta, hänestä ei voi kasvaa tavallista kansalaista, vakuutti Jackson medioitten ahdistaessa ja hänen paetessa Bahrainiin vuonna 2005. Uusi nousu oli kuitenkin jo alkamassa ja vuosille 2009–2010 oli laadittu jo uusin kiertue “This is it” ja se oli ennätyksellisen myyty. Sitä oli moneen otteeseen laajennettava.
Ihminen tuotantolaitoksena
Jackson ja Fawcett eivät olleet ihmisiä vaan tuotantolaitoksia. Pohjolan Voima ja Kemijokiyhtiö eivät ole likimainkaan samaa tasoa ja osaamista kansainvälisillä markkinoilla kuin nämä ihmiskoneet, lasten ja nuorten idolit. Niiden tapa toimia yhteisön etujen ymmärtäjänä ei voinut aikanaan olla sama kuin Jokioisten kunnan, ei likimainkaan sitä tasoa, jota edustivat kunnanvaltuustot ja kylätoimikunnat pohjoisten jokikylien varsilla lopetettaessa yhteisesti yhtiöiden rakentamat koskisodat ja yhteisöjen tahallinen kiusaaminen. Koulu on kyläyhteisön tärkein henkireikä tässä nyt globaalissa viestinnässä ja sen tulkinnassa lapselle. Vanhemmat eivät siihen nyt kykene.
Kyläkoulu ja turvallinen kasvuympäristö
Yhteisön tehtävänä on rakentaa turvallinen kasvuympäristö. Sen taustalla on kyky rakentaa sellainen ihmiskuva, jossa luovuus muuttuu uhasta ja pelosta, tiukasta kontrollista ja pakkokilpailusta, ulkoisten palkkioiden jakamisesta ja laadun varmistuksesta kohti elämän tarjoamien mahdollisuuksien maksimointia, joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta, vapauden etsimistä, rajojen rikkomista ja riskin ottoa, vastuullisuutta ja itsekuria, omaperäisyyttä ja ilmaisukykyä, estetiikan tajua verbaalin sujuvuuden tukena, kykyä käsitellä uusia asioita ja löytää järjestys kaaoksessa.
Kaikki tämä liittyy kyläkouluun, ihmisenä elämiseen pienen ryhmän jäsenenä, ihmisenä elämiseen omavastuullisena olentona, yksilön tyytymättömyyden korvautumiseen mahdollisimman ehjällä sisäisellä maailmalla, mielihyvällä voitettaessa pelot ja ahdistavat rajoitukset, vaatimukset ja niiden tuottamat pettymykset. Vain pieni kyläkoulu voi tarjota vapauden halujen ylivallasta ja palvella sellaista emootiota, jossa yksilön tavoitteena on sisäinen eheys, ei Michael Jacksonin miljoonat tai Farrah Fawcetten kuusi Golden Globe palkintoa ja lyhyt avioliitto Lee Majorsin kanssa eläen samalla superilmiöinä, kokien kauhujen maailmat.
torstai 18. kesäkuuta 2009
Oodi Juhannukselle
Usva hiljaa järvellä nyt kajastaa.
Kultaa aurinko, lyö laine rantaan hajoaa
Leivon, rastaan laulu käkenä nyt vaikenee
Uinuu lapsi, tuoksu herneen, kehto paimenen
On hetki, aika tullut olla hiljaa
Ottaa leilist siivu Luojan armoviljaa
Roihuu kokkotuli, herää noitavalkee
Avaa sontikkansa, juo juhlakansa pontikkansa
Mittumaari, auki sepalus ja kaari
Taivas tummuu, täyttyy talonpojan laari
Aukee tunela ja portti Herran
On Juhannus meil’ vuodessa vain kerran!
Oikein Hyvää Juhannusta ja mittumaaria