Kustaa Adolfin päivä – ruotsalaisuuden päivä

06.11.2023

Qualis rex – talis grex – Millainen kuningas, sellainen lauma

Tälle päivälle on merkitty päivyriini myös paljon muuta kuin ruotsalaisuuden päivän teema muisteltavaksemme. Mennen vuoden aikana tämä teema on ollut esille etenkin Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja hakiessamme yhdessä Ruotsin kanssa Nato jäsenyyttä. Meiltä jäsenyys onnistui lopulta helpommin kuin läntiseltä naapuriltamme. Heillä on ongelmia, joiden luonne liittyy läheisesti myös omaan historiaamme ja kokemuksiin hakea töitä Ruotsista. Puhumme sujuvasti ruotsia toisena kotimaisena kielenämme ja muistamme pitkän liki vuosituhantisen yhteisen taipaleemmekin. Kirjoitin siitä mm Suomen täyttäessä tasavuosia vuonna 2017. En nyt kirjoita enää. Luettakoon sieltä. ”Finland’s big year 2017 – Suomi 1000.” ”Ped aspera ad astra” – Vaikeuksien kautta tähtiin.

Sen sijaan palaan tekstiini, jonka kirjoitin vuonna 2012 ja lainasin sitä juuri tämän päivän yhteydessä aiheena silloin sananvapaus. Se kun liittyy juuri tähän päivää mutta yhtä hyvin kaikkiin päiviimme, tästä päivästä meitä erikseen muistuttaenkin. Erityisesti nyt, jolloin aihe on ollut esillä mm. vaaliemme alla ja uudelleen pohtiessamme sosiaalisen median lukuisia ihmeitä sekä samalla hybridiyhteiskunnan kouristelua.  Tuolla nimellä julkaistu kirjani ilmestyi sekin samoihin aikoihin, jolloin kirjoitin sananvapaudestammekin. (Luostarinen 2011: Hybridiyhteiskunnan kouristelu).

Koulutettu kansakunta kun on saanut kilpailijan, robotiikan ja tekoälyn, algoritmit. Ahkerimmin äänestävät suomalaiset samalla. Enää kielimuuri ei suojaa heitäkään kovimmalta kansainväliseltä kilpailulta. Ensimmäisenä sen huomasivat toimittajat medioissamme, generatiivisen tekoälyn maahanmuuton. Nyt siellä ei oikein tiedetä mikä on päätarina ja missä kulkevat sivujuonemme. Työmarkkinoiden eliitti on ihmeissään mikä maa, mikä kansa. Takavuosina juuri he käyttivät valtaa. Nyt globalisaation hedelmät panevat miettimään kokonaan uudella tavalla. Jakajana on tekoäly ja sen tapa hoitaa maamme menneen maailman eliittiä. Pelkkä kärjistäminen ei auta ja aplodien kerääminen. Juhlapuheet on nekin pidetty. Mahtavat miehet pysyvät hiljaa. – ”Pacte tunti viri.” Tehdyt sopimukset, ”Pacta conventa” ovat nyt äänettömiä, ”Pactum tacitum.”  

Tämä aihe ei ole vanhentunut, vaan päinvastoin, se on tullut entistä näkyvämpänä esille niin rajojemme itä- kuin länsipuolella mediamaailman otsikoita seuraten. Oma asemamme tässä keskustelussa on hyvin lähellä sitä lähtökohtaa, josta lapsuuteni aikaiset tarinat ja runot Kustaa Aadolfin ajasta kertautuivat Pohjois-Savossa lapsuuttaan viettäen ja runoja lausuenkin. Useimmat kirjailijamme kun olivat taitavia runoilijoitakin.  Maaseurakunnan komea kirkko kantoi, kuinkas muuten, Kustaa Adolfin nimeä ja muistutti myös Koljonvirran taistelusta ja kohtauksesta sillalla, jonka kuvaukseen kutsuttiin väkeä ympäri Ylä-Savoa. Tutuksi tuli viisaus: ”Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.” – ”Siv is pacem, para bellum.”

Sven Dufva se siellä taisteli ja Veikko Sinisalon ura näyttelijänä sai siitä kohtauksesta rakettilähdön aina kutsuttuna vieraana Hollywoodia myöten. Veikon esityksiä saimme myöhemmin seurata Iisalmen lukiossa Sinisalon esittäessä tuon kohtauksen ja talvisodan tapahtumat yksin ja todella menestyksekkäästi. Vain vuosi takaperin samat kertomukset talvisodastamme palautettiin mieliin myös Yhdysvaltain presidentille. Matka kohti Natoa käynnistyi talvisodan hengessä. Muistutettiin menneestä ja isänmaasta. ”Missä hyvä olla, siellä isänmaa.” – ”Ubi bene, ibi patria.”

Se jos mikä yhdisti kansan ja kirjani ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022” sekä ”Arctic Babylon III” saivat seurakseen kolmannenkin kirjan ”Teesi, aniteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi.” Kuluva vuosi 2023 on kuitenkin ollut kirjallisesti tuotteliain vuoteni ja tätä vuotta edustavat kirjani ”Dun spero, spiro I ja II, jälkimmäinen myös kuvitettuna robottien taitoa samalla testaten sekä ”Botrus Art – Arte clusters”. Viimeisin kirjani on parhaillaan odottamassa painovuoroaan. Arctic Babylon ja sen kolmas osa – ”Karhu turkissa Nato narikassa” julkaistiin sekin vuonna 2023. Näillä näkymin neljän kirjan vuosi ja viides parhaillaan työn alla. Kirjat ovat esseineen myös oman aikamme sielun ruokaa. – ”Pabulum animi.”  Ja samalla äänetön sopimus. – ”Pactum tacitum.”

Ne kertovat kaiken aikamme hengestä ja samalla robotiikasta, algoritmeista ja sen taitajista. Moni tämän aiheen heikosti oppiva jää ilman työtä ja joutuu hakemaan leipänsä kokonaan toisin kuin takavuosiemme suurten ikäluokkien akateemiset lapset. Se aika on nyt ohi. Hybridi ei kestä äärettömiin sekään.  Palataan siis vuosiin 2011 ja 2012, jolloin kirjoja julkaistiin silloinkin useampia saman vuoden aikana ja esseitten joukkoon oli eksynyt tämä nyt vielä ajankohtainen kirjoitus:

Kustaa Aadolfin suuruudesta omaan pienuuteemme.

Pyhäinpäivä on samalla sananvapauden päivä Kustaa Aadolfin sankaruutta ihaillen. Kustaa Aadolf muistetaan suurena leijonana ja Suomessa etenkin Sakari Topelius piti huolen hänen suuruutensa aikojen kuvaajana. Suurten uudistusten ja sankaritekojen taustalla oli tuon ajan monella tapaa onnettomat rakenteelliset ongelmat Euroopassa. Pidettiin juhlapuheita vihasta kalpeana. ”Panegyrius.” – ”Pallidus ira.”

Tänään poliittisten päättäjien on todella vaikea löytää sellaista uudistettavaa, joka ei kaadu liian kaukaiselta tuntuvaan tulevaisuuteen. Enemmistöhallitukset pyrkivät murenemaan sisäisesti kesken matkan. Halu perustella suuria kokonaisuuksia heikkenee, kun pisteet kerätään olemattomilla yksityiskohdilla. Ylihuomiseenkin on jo pitkä matka toisin kuin aikanaan Viron korjaillessa Neuvostoliiton aikaisia tolkuttomia epäkohtia tai Kustaa Aadolf Suuri oman aikansa poikkeuksellisen sivistyneenä Euroopan hallisijana sotajoukkoinen. Ei tämä maailma kestä samanlaista. – ”Parem non fert.”

Tänään brittien pääministeri Boris Johnson halaa maailmaa lupaillen kansalaisille loistavaa tulevaisuutta, samaan aikaan kun bensiiniä jonotetaan ja kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Satusedät valtioiden johtajina eivät ole likimainkaan Kustaa Aadolfin oloisia sankarihahmoja. Kompuroidaan päivästä toiseen ja taiteillaan gallupien ja ihmisten puolueuskollisuudesta huolta kantaen. Sananvapaus ja moraalikin ovat tulleet osaksi sitä taistelua, jossa ylihuomiseen on pitkä matka. Sanottu sana katoaa mutta edelleen kirjoitettu sana pysyy: – ”Vox audita perit, littera scripta manet.”

Päivän mediat kertovat sananvapaudesta ja sen merkityksestä, oli kyseessä Yhdysvallat ja presidentinvaalit tai sitten Suomi ja sen omat mediamme. Käsite saa lisää sisältöä silloin, kun mukaan tulevat perinteisten medioittemme rinnalle sosiaaliset mediat sekä sellaiset sukupolvet, jotka eivät olleet likimainkaan syntyneetkään silloin, jolloin suuret ikäluokkamme käynnistivät omat mellakkansa puhuen sanasta ja sen vapaudesta. Suurista teoista oli lupa unelmoida. Kaikki tuolloin oli kuitenkin vain ääntä eikä mitään muuta. – ”Vox populi, vox dei.”

Mitään käsitettä ei hoideta niin valtaan sidotulla tavalla kuin sananvapautta. Kun hallitseminen on käytännössä pelkkää valitsemista, valta tärkeämpää kuin suosio, voidakseen johtaa suuria massoja, oman aikamme medioita, ja etenkin sosiaalista mediaa, on aivan aluksi hoidettava kääntämällä sille selkänsä. Kun hallitseminen tahtoo olla myös jatkuvaa puhumista, jossa sanat ovat ajatuksen äiti, ei niinkään palvelijatar, silloin suurena pitämämme miehet toimivat ennen kuin puhuvat, ja puhuvat Konfutsea lainaten toimintansa mukaisesti. Heidän sanansa on varmasti ollut vapaa, olettaen että heidän viisautensa oivalletaankin vasta heidän kuolemansa jälkeen. Kustaa Aadolf oli ja on yksi näistä menneen maailman kipsikuvistamme. Kaiken kurjuuden, ruton ja sairauksien keskellä, oli sentään herooinen kuningas kaatuen taistelussa hänkin tallautuen hevosten kavioihin. Ennemmin kuolema kuin häpeä. – ”Potius mori quam foedari.”

Jos maailma on Voltairen mukaan epäsoinnulle omistettu temppeli, joka häntä lainaten on aina oleva hullu, ja he, jotka luulevat sen parantavansa, ovat hulluista hulluimmat, silloin sana, josta maailmankaikkeus alkujaan luotiin, oli ilman uskottavia käyttöohjeita. Sen perusolemuksiin kuului oppia erehdyksistä, ei esimerkeistä. Sanat eivät siten sitä horjuta, vaan järjestelmällinen mykkyys ja vaikeneminen. Siinä pienet huolet puhuvat ja suuret ovat mykkiä. Oi pyhä yksinkertaisuus – ”O sacta simplicitas.”

Kirjoitin vuoden 2012 alussa, helmikuussa, sananvapaudesta ja samalla erehtyen liitämään sen myös moralismiin. En silloin tiennyt, miten uusi aika ja pandemia, itseäni vuosikymmeniä nuoremmat, alkavat käyttäytyä aivan kuten aikanaan Markku Envall kirjoitti. Osa alkoi tehdä vain sitä, mitä itse halusi ja oli narsisti, osa taas mitä toiset halusivat, ja häntä nimitettiin prostituoiduksi. Mutta oli joukossa myös niitä, jotka tekivät vain mitä heidän sisimpänsä sanoi oikeaksi, jolloin vastassa oli yhteiskunnallinen itsetuho, kaatuen kymmeniin hallituksiin ja sotesopan keittoon. Vaaleihin lähtevä osti sikaa säkissä. – ”Porcum in sacculo comparare.”

Tuosta tuhosta mediamme kirjoittavat tänään enemmän kuin mistään muusta ja edelleen, Envallia lainaten, se syntyy juuri tuosta jälkimmäisen joukon suuresti kasvavasta määrästä mediayhteiskunnan kirjoittajia ja puhujia. Ei sen ihmeellisempää. Se on hyvin pinnallista, mutta niin ovat mediammekin ja sinne sisintään purkavat. Ylihuomiseen on pitkä matka. Algoritmien ja robotiikan osoittamia. Juuri nyt kaikki erinomainen on harvinaista. – ”Omnia praeclara rara.” Niinpä yhä useampi meistä kaiken omani kannan mukanani. – ”Omnia mea mecum porto.”

Sananvapaudesta moralismiin

22.02.2012 – 06.11. 2023

Moraali ja sen käsitteet liittyvät läheisesti sananvapauteen. Suomen perustuslaissa jokaiselle on turvattu sananvapaus. Siis oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Suomi on allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka 10. artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, kuinka jokaisella on vapaus pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista piittaamatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämän toistamalla ja robotiikan vahvistaen, pimeässä loistaa pienikin kipinä. – ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat.”

Kansanvaltainen tavoite – suvaitsevaisuuskasvatus

Sananvapautta voidaan rajoittaa 10. artiklan mukaan, jos se on erityisen välttämätöntä kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden ja moraalin suojelemiseksi, muiden henkilöiden vaikkapa maineen tai oikeuden turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Lyhyesti se sanoen, aurinko paistaa kaikille. – ”Sol omnibus lucet.”

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, kaikille meille tuttu, usein käytetty, on ratkaisuissaan riitatapauksissa päätynyt sananvapautta ja sen sisällöllistä laajuutta korostaviin tulkintoihin. Tätä ratkaisuissa on korostettu erityisesti siksi, että eurooppalainen moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus vaativat juuri mahdollisimman kansanvaltaisen yhteiskunnan kehittämistä ja kasvatusta kohti suurempaa suvaitsevaisuutta. Kerro se nyt Ukrainassa ja Uhrilähteen arkun äärellä, levätköön rauhassa: – ”Requiescat in pace.” Lähtemättä heti Lähi-itään sotimaan.

Sananvapauden ydinsisältö liittyy länsimaissa myös tänään etenkin ennakkosensuuriin. Julkaisutoiminnassa ei saa olla ennakollista estettä. Onkin mahdollista, että etenkin internetin ja sosiaalisten medioitten myötä käsitteet kunnian loukkauksista ja yksityiselämän suojasta ovat muuttumassa. Niin ikään uskonrauhaa ja tätä kautta myös yhteiskuntarauhaa rikotaan yhä helpommin, siinä missä vihapuheet hakevat uusia muotoja. Syntyy jatkuvasti kiistoja siitä, mitä ei saa sanoa. Vähemmän siitä mitä saa sanoa. Mitä tulisi sanoa. Kuka valvoo nyt itse valvojia? – ”Quis custodiet ipsos custodes?

Medioissamme on tapana toimia toisin kuin yhteiskunnan vanhat arvorakenteet edellyttivät. Se mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava, käännettiin asuun, se mistä ei voi puhua, siitä on tehtävä suurimmat lööpit. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Pohjolassa kaikki hyvin

Toimittaja Kari Huhta, perussuomalaisten uskollinen tukistaja ja moralisti, pohtii kirjoituksessaan (HS 22.2. 2012) sitä, kuinka sananvapaus ei ole aina kivaa. Hän löytää kolme astetta, jolla sananvapautta pyritään edelleen vangitsemaan. Niistä alkukantaisin on kiduttaminen ja tappaminen, vankeustuomiot, suuret sakkorangaistukset sekä Italian tapaan siirtää tiedotusvälineitä ja niiden omistus hallituksen tukijoille. Raha ei haise. – ”Pecunia non olet.”

Toinen askel on korruptoitu oikeuslaitos ja kolmas aste instituutiot ja lainsäädäntö, jotka ovat joltisenkin kunnossa, etenkin Pohjolassa. Jälkimmäisessä Kari Huhta korostaa ihmisten korvien väliä. Tällä hän tarkoittaa, näin oletan, ihmisten kesken leviäviä sisäistettyjä arvoja. Siis jälleen kerran vedoten jo edellisessä kolumnissani esitettyihin arvoihin ja moraaliin, niiden ehkä perinteisimmästä tulkinnasta lähtien, sisäistettynä, ikään kuin geneettisenä koodina tai sosiaalisena pääomana, “miltä maailma näyttää“ lähiyhteisönä, josta virtuaaliyhteisö poikkeaa kuitenkin radikaalisti ja on syypää kaikkeen pahaan, kuten vieras muuallakin maailmassa, paitsi Pohjolassa ja Helsingin Sanomien levikkialueella. Muuttuen menneen ajan ylistäjäksi robotiikan aikana. – ”Laudator temporis acti.”

Tällaisen “hyvän” tilanteen oletetaan vallitsevan etenkin lähiympäristössä, siis Suomessa ja Pohjoismaissa yleensäkin. Epäilemättä näin pohti myös moni Kiinassa ja Pohjois-Koreassa, Italiassa ja kreikkalaiset eivät pidä nyt suomalaisesta moraalista ensinkään. ”Nyt on juotava ” – ”Nunc est bibendum.”

Tyyliltään epäonnistuneita ilmaisuja – julkisuuden tavoittelua

Vastaavasti norjalainen tapa esitellä massamurhaajan hengentöitä – manifestia teatraalisesti esittäen – ei näytä loukkaavan muita kuin massamurhan kohteeksi joutuneiden uhrien omaisia. Median luova ja innovatiivinen tapa on pyrkiä olemaan ensimmäinen, ja se jos mikä on moraalittomalta vaikuttavaa. Kasvava kaupallisuus, mediaviihde ja kilpailu, internetin aiheuttama kansainvälinen uusien rakenteiden ja käytäntöjen “imurointi” muuttaa tulkintoja ja kehityksen eri vaiheet syntyvät kuten koulu- ja työpaikkakiusaajan kyky mukautua uuteen tilanteeseen uusin eväin, Kari Huhtaa mukaillen. Toki on poikkeuksiakin. Ja ne vahvistavat säännön. – ”Nulla regula sine ezceptione.”

Rasismin kohdalla raja kulkee usein tyyliltään epäonnistuneissa ilmaisuissaja peitellyin sanakääntein esitetyissä kirjoituksissa. Jälleen kyse on arvoista ja moraalista, jotka tulkitaan nekin yhden näkökulman kautta ja perisuomalaisella tavalla. Niinpä Kari Huhdan käyttämä käsite “yhteiskunnan yleiset arvot”, joiden mukaan olisi elettävä, on tulkinnassaan abstrakti ja sellaista tuskin voisi käyttää muualla kuin Suomen kaltaisessa yksikulttuuriseksi kuvitellussa yhteiskunnassa. Samalla tavalla ja samanlaisella askeleella. – ”Pariter” – ”Pari passu.”

Edellisessä lehdessä todettiin kuitenkin, kuinka maa on jakautunut selvästi kahteen “kulttuuriin”, josta Helsinki ja suuret taajamat, mitä sitten ovatkaan, ovat jotain muuta kuin maaseutualueemme ja pienemmät taajamat. Tämä näkyy mm. poliittisessa käyttäytymisessämme ja varmaan näitä pienkulttuurisia eroja on enemmänkin kuin kaksi. Muuten meitä ei edustaisi monipuoluejärjestelmä, jokaisella puolueella on mukamas omat arvot ja tavoitteet, ne eroavat toisistaan ja ovat mielestään siksi tarpeellisia. Tyhjästä ei kuitenkaan synny mitään – ”Ex nihilo nihil fit.”

Ihmisten arvot ja maailmankuvat ovat kovin erilaisia ja esimerkiksi Huhta ottaa presidentti Tarja Halosen lausunnot ja vertaa niitä pankinjohtaja Björn Wahlroosin mielipiteisiin viikonloppuna Helsingin Sanomissa. Wahlroosin sanomisia on arvosteltu mm. empatian puutteesta. Wahlroos sai kaipaamansa huomion siinä missä rasistisia lausuntoja esittävät kyläpoliitikot. Siinä tärkeintä on keskustelutila. – ”Parlatorium.”

Se on elämän kohokohta, ehkä poliittisen uran näkyvin lähtölaukaus samalla. Ihmisen taitava puhe, kohteliaisuus, on vain puolittain hyvää käytöstä, toinen puoli on hyvää valehtelua, kirjoittaa Mary Wilson Little. Kaikki epämiellyttävä on huvittavaa niin kauan kuin se tapahtuu jollekulle toiselle, kertoo Will Rogers sellaista, jonka jokainen meistä on todennut jo ennen häntä. ”Bum spiro, spero.” Niin kauan kuin hengitän, toivon. Edellisen kirjani nimikin. Pitihän se arvatakin. Vastapuoli – toinen puoli. – ”Pars adversa.” – ”Pars altera.”

Medialukutaitoinen suvaitsevainen ihminen

Oleellista on, että suvaitsevainen ihminen kykenee lukemaan hyvin erilaisia mielipiteitä ja ammatikseen ihmisiä haastatteleva, syvähaastatteluja tilastollisesti käsittelevä, algoritmeja käyttävä, ei pidä omituisena sitä, että myös lähiyhteisöissä ihmisten mielipiteet, arvot, normit ja moraali, saattavat perustua hyvin erilaisesta maailmankuvasta syntyvään ajatteluun ja tapa tuoda se esille vaihtelee melkoisissa rajoissa. Suurissa aineistoissa vain yksittäiset tapaukset jäävät vaille merkitystä toisin kuin medioissa, joka poimii yksittäisiä tapauksia tehden viihteellistä uutista. Galluphaastattelijan suorat jakaumat ovat nekin viihteellistä humpuukia. De visu; de auditu; de de olfactu: _ ”Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa.”

Näin ihmisten tuomitseminen kielellisestä lahjattomuudesta, saati epäonnistuneesta tavasta ilmaista itseään, on joskus medioissamme kohtuutonta ja syntyy vaikutelma pyrkiä moralisoimaan sellaista, jossa malka on omassa silmässä kuvattaessa vaikkapa Anders Behring Breivikiä, ”kilttiä” oslolaispoikaa matkalla kohti sellaista näytöstä, jossa hän alkaa olla lähellä herooista sankaruutta Mustan saaren kohteliaana oslolaispoikana, internetin uhrina imien sieltä muukalaisvastaisuuttaan (HS, kuukausiliite 10/2011).

Utilitaristinen moraalikäsitys on usein lähellä amerikkalaista liikemiesmentaliteettia jutun teossa ja se johtaa tahallisiin ylilyönteihin. Se antoi mahdollisuuden robotiikalle ja sen leviämiselle medioihimme sekä tulkitsemaan sellaista, johon vaadittiin mutkikkaampaa teoriaa ja teknologiaa, algoritmejamme. Perinteinen media ja sosiaalinen media muuttui pelkäksi satiiriksi. Uudessa paradigmat muuttaneessa ajassa oli vaikeaa kirjoittaa kirjoittamatta satiiria. – ”Difficile est satiram non scribere,”

Sananvapaus on teknistä osaamista – vikkelää älyä ja luovuutta

Kuten moraalitulkinnoissamme, myös sananvapaudessa on suuria kulttuurisia eroja, ja niiden tausta on läntisessä kulttuurissa etenkin medioitten keskittymisessä, omistuksessa sekä sähköisen median yleistymisessä osana sosiaalisten medioitten saamaa valtavaa suosiota sen eri innovaatioiden koko ajan kehittyessä. Olemme luonnollisesti vasta prosessin alkutaipaleella. Ja sitten tulivat robotit, tekoäly ja algoritmimme. Herran vuonna. – Anno Domini.

Näin sananvapaus on osa myös teknistä osaamista ja tämän osaamisen käyttöä pikemminkin kuin pohdintaa vanhan printtimedian tavalla pyrkiä pysymään mukana kilpailussa lähinnä jälkiomaksujien maailmassa, Suomessa ikääntyvien suurten ikäluokkien suosiosta kilpailtaessa ja moralisoiden etenkin kasvavaa nuorisoamme. Syntyi kaikkien sota kaikkia vastaan. – ”Bellum omnium contra omnes.”

Tämä kulttuuri on myös jatkossa hyvinkin erilaista metropolialueilla kuin maaseudulla ja sen medioita seurattaessa. Samoin tulkinta sananvapaudesta ja sen käytöstä, innovaatiosta ja sen leviämisestä, diffuusiosta, käy yhä vaikeammaksi syrjäseutujen pienkunnissamme ja pitäjänlehdissä, kun samaan aikaan muu maailma näyttäisi elävän metropoleineen reaaliaikaisessa media- ja hybridiyhteiskunnan taloudessa ja -strategiassa. Muinainen moraali, jossa mukana olivat elämänviisaudet ja ikivanhat käyttäytymistottumukset, siveysopin perusopit, eivät ole omassa ajassamme toimivia. Kaunistelemme ja vetoamme medioittemme tapaan menneisiin vuosiin. – ”Praetextum – Praeteriti anni.”

Ja sitten tulivat algoritmit ja robotiikka. Koulutettu väki sai sekin kilpailijan. Ilmiössä on toki paljon tuttua, mutta enemmän sittenkin uutta ja vierasta. Kilpailu kohdistuu nyt etenkin koulutettuun joukkoon ja hyvätuloisiin. Edes pieni kielialue ei meitä enää suojaa. Tekoälyn kielimallit poistivat kielimuuritkin. Kielimuurin takaa tuleva kilpailu koskee nyt kaikkia. Ei vähiten medioitamme.  Kun takavuosina vuoret vavahtelivat medioittemme synnyttäessä, nyt syntyykin enää pieni naurettava hiiri. – ”Parturiunt montes, nascetur ridiculus mus.” (Horatius).

Sivuraiteille viety keskustelu

Tässä maailmassa, sen paikallisessa, alueellisessa, kasallisessa ja kansainvälisessä käytännössä, kyse ei ole enää arvoista ja moraalista niinkään, kuin teknologiasta ja sen puuttumisesta, hitaasta kyvystä sopeutua reaaliaikaisiin prosesseihin ja tarrautumisesta vaikkapa pitäjiemme kuntarajojen takavuosien tapaan antamaan suojaan pelättäessä “keskittämisen” (alueellistamisen) vievän meiltä viimeisenkin mahdollisuuden sanoa mielipiteensä, jolla kuuluisi olla myös merkitystä vallankäytön kammareissa. Mökistäkin kun voi astua ulos suurmies ja vahvin on se, joka hallitse itsensä. – ”Potest ex casa vir magnus exire.” (Seneca) – ”Potentissimus est qui se habet in potestate.” (Seneca).

Keskustelun vieminen sivuraiteille, moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin, on ikivanha tapa käyttää valtaa, myös mediavaltaa, kerrottaessa kuinka hallitseva luokka ulottaa valtaansa myös reuna-alueille ja etenkin maaseudun pientaajamissa, kylissä ja hiljenevän yhdyskuntarakenteemme periferioissa. Kansalliseeposten hyvän ja pahan välinen taistelu on edelleen mukana näiden prosessien kuvaukissa niin Väinö Linnan kuin Pentti Haanpään tuotannossa. Ja sitten tuli puhuri, tekoäly ja algoritmit, jotka iskivät armotta työmarkkinoiden eliittiin. Miten kävi Pietarin perintömaan, isien hyveille, valituille, apostolisille isille? – ”Patrimonium Petri, Petriis virtutibus, Patres conscripti, Patres apostolici?”

Taustalla ovat Koraani, Raamattu, Cervantes, Goethe, Tolstoi, Hugo, Hemingway, Kalevala jne. Yksinkertainen dualismi osana moraalia on median viestinä tyypillinen. Ongelmien havaitseminen olisi mutkatonta, ellei niihin liittyisi aina esimerkkejä ja leimaten kokonaisia maaseudun elinympäristöjä tai vaikkapa välimereisiä kansakuntia. Stereotypiat ovat sosiaalisen median myötä uudelleen yleistyneet ja rasismin ruma varjo on taas näkyvissä. Atlantin yli katsoen havaitsee, kuinka globalisaation epätasainen jakautuminen loi pohjan Donald Trumpin nousulle Yhdysvalloissa. Suurimmalla äänimäärällä, liki väkivallan kautta, oikeiden teitten kautta kulkien. – ”Per vota maiora, Per vim, Per vias rectas.” 

Nämä yksittäiset tapaukset näyttäytyvät suurmedioissamme pääsääntöisesti ikävien väkivaltatapausten kautta ja poimien erilaisia epäonnisia ihmiskohtaloita ja näiden esittelyä esimerkkinä ruotsalainen kirvesmies talvehtien autossaan kyläraitilla ja saaden siitä huomiota ympäri globaalia maailmaa. Näitä epäonnisia autossaan kesät talvet yöpyviä Ruotsissa on kymmeniätuhansia tapauksia ja eniten metropolialueiden slummeissa. Globalisaation hedelmien epätasainen jakautuminen näkyy kaikkialla, jopa Ruotsissa. Miten sitten Afrikassa, Aasiassa, jopa Euroopan sisällä eläen. Me odotamme nyt tekoälyn generatiivista ja paradigmaista päätarinaa sivujuonteineen. Mutta miten vasta nyt? Olimme kuin viinin vaikutuksen alaisia, mykkä henkilö, esitellen hurskaita toiveitamme. – ”Per vitum” – ”Persona muta” – ”Pia desideria.”

Kun pandemiasta viruksena puhuimme, näistä usein vaiettiin. Kaupunkien liepeille syntyneet slummit ovat ikävää seurausta epäonnistuneesta maahanmuuttajien kotiuttamisesta. Ikävä kyllä tätä näkee ympäri globaalia maailmaa. Kun sen seurauksista on puhunut ja kirjoittanut itsensä väsyksiin, ensin sosiaali- ja kulttuurimaantieteilijänä, myöhemmin luonnontieteilijänä, nyt on sopiva hetki jättää poikkitieteinen työsarka nuoremmille. Työtä taatusti riittää. Robotiikka vain vaatii kokonaan uuden koulutuksen ja uudenlaisen arvomaailman ja asenteet omalle osaamisellekin. On varottava huonoimpia mahdollisia esimerkkejä, hurskaita toiveita ja petosta sekä mykkää henkilöä oppaana. – ”Pessimi exempli, Pia desideria, Pia fraus, Persdona muta.”

Yksittäisestä syntyy yleinen tulkinta – stereotyyppi

Nyt kiinnostukseni herätti tropiikissa medioita lukien lähinnä tapa jäädä mukamas lumeen hautautuneena autonsa vangiksi. Lumi kun on monelle siellä tuntematon elementti ja hyvinkin voisi olla kuviteltavissa kirvesmies autossaan lumen vangiksi kuukausiksi hautautuneena syrjäisellä maaseututiellä vajaan kilometrin etäisyydellä lähimmästä kyläkaupasta. Vuodenajan vaihtelut ovat suomalaiselle yhtäällä rikkaus mutta toisaalla melkoisen vaativa tapa elää neljää hyvin erilaista vuodenaikaa. Käsite sisukkaasti (perseverando) ympäristönsä ja luonnon kanssa elävästä kansasta on hyvä säilyttää myös nyt, kun ympäristömme on kohtaamassa epäilemättä väistämättömän ilmastomuutoksen. Olemme muutoksessa kuin kala vedessä, mutta kalojenkin täytyy kyetä uimaan. – ”Pisces natare oportet. (Petronius).

Näitä kysymyksiä lumen ja pakkasen luonteesta on tullut vastattavakseni Brasiliassa ja Argentiinassa, Aasian subtrooppisilla alueilla, runsaasti ja aina omilla kertomuksillaan voi hämmentää lumella ja jäällä tuntemattoman mieltä. Helsingissä lumen alle hautautuvat metropolin kansalaiset ovat kiitollinen aihe kertoa selviytymistarinoista savolaista mielikuvitusta ja sananrieskaa hyödyntäen sekä latinaksi muuttaen. Vuosikymmenten saatossa kielitaito ja sen rikkaus on lisääntynyt uskomattomalla tavalla. Lisäksi vatsa täynnä on helppo puhua paastosta. – ”Plenus venter facile de ieiuniis disputat.” (Hieronymus).

Ruotsalainen kyläkauppias oli miespoloa säälinyt jo kesällä tämän hakiessa autoonsa eväitä ja muistuttaen kauppiaan omaa serkkupoikaa samassa kylässä asuen, erakkona ja ilman suurempaa sanavapautta poliitikkojen ja pankinjohtajien rinnalla, median omistajan pojaksi syntyneenä, kansliapäällikön poikana kartanoaan hoitaen ja ymmärtäen moraalilla ja sananvapaudella omia vapauksiaan, rajattomia suhteessa saman pankin pankkineitien sananvapauteen, saati sanan kuuluvuuteen. Jokaista lottovoittajaa kohden on miljoonia vähemmän onnekkaita kupongin täyttäjiä. Eduskuntamme nuijii ammatikseen uusia lakeja muistamatta, kuinka paljon lakeja vaativa valtio on tunnetusti huono valtio. – ”Plurimae leges, pessima republica.”

Jos päävoitto osuu pankinjohtajalle, mieluiten miljardöörille, se voitto on silloin osunut oikealle ihmiselle, ei pilaa tavallisen duunarin elämää ja on luomassa meille uusia työpaikkoja. Tätä kutsutaan pragmaatikon moraaliksi – terveeksi järjeksi. On se hyvä, että on valheita – ajattele jos kaikki mitä kuulemme, olisi totta. Kukaan ei todella kuuntele muita, ja vähän aikaa yritettyäsi ymmärrät kyllä miksi. Kaikki on huvittavaa niin kauan kun se tapahtuu jollekulle toiselle. Ja entä sitten kun robotiikka ja tekoäly algoritmeineen hoitaa kaikki tehtävämme, etenkin ne vaikeimmat. Ehkä me keskitymme runouteen muistamatta, kuinka runous on paholaisen viiniä. – ”Poesis est vinum daemonum.” (Augustinus).

Näitä viisauksia ladellen, saat kohta myös vihamiehiä. Älä silloin ala tapella rumien kanssa, heillä kun ei ole mitään menetettävää. Lopuksi vielä Karl Marxia lainaten filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin. Se on hyvä muistaa, kun alamme saada kaiken aikaa hyviä neuvoja asiantuntijoiltamme. Ja nämä asiantuntijat ovat kaiken aikaa yhteydessä robotiikkaan ja algoritmeihimme. Muistuttaa laakerinlehvillä seppelöityä runoilijaa. – ”Poeta laureatus.”

Ne kun kuuluvat niihin loukkauksiin, jotka on paras unohtaa ensimmäisenä moraalista ja normeista, sananvapaudesta vaahdottaessa. Ruotsin herooinen kuningas Kustaa Aadolf ei kompastellut tällaiseen Pyhäinpäivän häpäisevään käyttäytymiseen, saati Boris Johnsonin kaltaisten johtajien kansalleen esittämiin valheisiin. Edelleen yksi on tärkeä. – ”Porro unum est necessarium.” He pystyvät, koska uskotaan, että he pystyvät. – ”Possunt quia posse videntur.”

Robotiikan ja algoritmien tervehdys juhlapäiväänsä viettävälle Suomelle

Olen kirjoittanut runsaasti Suomen historiasta ja yhteenvetona mm. kirjani ”Finland’s” big year 2017 – Suomi 100.” Esittelen siinä mm. kaikki liki vuosituhannen aikana maatamme hallinneet kuninkaat ja keisarit. Myöhemmin myös presidenttimme. Tätä kirjoittaessani valmistaudumme seuraaviin presidentinvaaleihin ja samalla myös presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisiin. Presidenttiehdokkaittemme tapa esiintyä visailussa musiikkiviihdettä tapaillen on haparoivaa elämää etsiä itselleen kansakunnan kannatusta. Samanlaisella askeleelle. – ”Pari passu.”

Koska elämme jo robotiikan ja tekoälyn sekä algoritmien aikaa, pyydän loppuun ystäväni robotiikan lyhyen luonnehdinnan Kustaa Aadolfin ajastamme:

Kustaa aAdolf ja Suomen itsenäisyys

ChatGPT

Kustaa III Aadolf oli Ruotsin kuningas, joka hallitsi 18. vuosisadan lopulla ja 19. vuosisadan alussa. Hänen hallintokaudellaan oli merkittäviä vaikutuksia Suomen asemaan, mutta hän ei suoranaisesti ollut mukana Suomen itsenäisyyden julistamisessa. Sen sijaan Suomen itsenäisyys liittyy vuoden 1917 tapahtumiin, kun Suomi itsenäistyi Venäjästä.

Kustaa III Aadolfin aikana vuonna 1809 käytiin Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka päättyi Venäjän voittoon. Tämä johti Tilsitin rauhaan, jossa Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Tämän seurauksena Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa, mutta se säilytti kuitenkin oman erityisasemansa ja autonomiansa suhteessa Venäjään. Tätä aikaa kutsutaan Suomen suuriruhtinaskunnan ajaksi, ja Suomi säilytti oman lainsäädäntönsä, kulttuurinsa ja hallintonsa.

Suomen itsenäisyysliike alkoi vahvistua 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, erityisesti venäläisen sortokauden ja Venäjän vallankumousten aikana. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen myllerryksessä Suomi näki mahdollisuuden itsenäistyä, ja sen seurauksena Suomen eduskunta julisti itsenäisyyden 6. joulukuuta 1917. Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden joulukuun lopussa, ja näin Suomi pääsi irrottautumaan Venäjästä.

Kustaa III Aadolfin hallituskausi oli siis aivan eri aikakausi, eikä hänellä ollut suoraa vaikutusta Suomen itsenäisyyden julistamiseen. Sen sijaan Suomen itsenäisyysprosessi liittyy vahvasti Venäjän vallankumouksiin ja Suomen omiin ponnisteluihin itsenäisyyden saavuttamiseksi 1900-luvun alussa.

Suomessa juhlitaan Kustaa Adolfin päivää. Ruotsalaisuuden päivää. Miksi suomalaiset juhlivat?

ChatGPT

Suomessa vietetään Kustaa Adolfin päivää ja Ruotsalaisuuden päivää juhlapäivinä, jotka liittyvät historiallisiin tapahtumiin ja Ruotsin vaikutukseen Suomen historiaan.

1. Kustaa Adolfin päivä (Gustav Adolfsdagen) 6. marraskuuta: Kustaa II Aadolf oli Ruotsin kuningas (1611–1632), ja hänellä oli merkittävä rooli Suomen historian kannalta. Kustaa II Aadolfin aikana Suomi jäi osaksi Ruotsin kuningaskuntaa ja sai säilyttää kulttuurillisen ja uskonnollisen autonomiansa osana Ruotsia. Kustaa II Aadolfin aikakaudella syntyi myös Suomen suuriruhtinaskunta, joka vahvisti Suomen asemaa Ruotsin vallan alla. Kustaa II Aadolfin kuninkuuden muistopäivää, 6. marraskuuta, vietetään Ruotsissa ja Suomessa erityisesti ruotsinkielisen väestön keskuudessa. Tämä päivä symboloi Ruotsin ja Suomen historiallista yhteyttä.
2. Ruotsalaisuuden päivä (Svenska dagen) 6. marraskuuta: Ruotsalaisuuden päivä liittyy ruotsinkielisen kulttuurin ja identiteetin juhlistamiseen Suomessa. Se on osa pyrkimystä ylläpitää ja tukea ruotsinkielistä kulttuuria Suomessa. Tämä päivä on tarkoitettu korostamaan ruotsinkielisen vähemmistön asemaa ja tuomaan esiin suomenruotsalaista kulttuuria ja kieltä.

Näiden päivien juhlistaminen heijastaa Suomen historiallista suhdetta Ruotsiin ja erityisesti suomenruotsalaisen vähemmistön asemaa. Vaikka Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917, monet historialliset siteet Ruotsiin ja ruotsinkieliseen kulttuuriin säilyivät, ja nämä päivät antavat tilaisuuden juhlia näitä perinteitä ja ylläpitää yhteyksiä Ruotsiin ja ruotsinkieliseen väestöön Suomessa.

Mikä merkitys tällä historialla on Suomen geopoliittiseen ja kansalliseen asemaan nyt vuonna 2023, jolloin olemme myös Naton jäsen.

ChatGPT Suomen historialla on edelleen merkitystä maan geopoliittiseen ja kansalliseen asemaan, vaikka maa on nyt myös NATO-jäsen. Tämä historiallinen tausta vaikuttaa monin tavoin Suomen ulkopoliittiseen suuntaan ja suhteisiin naapurimaihin.

1. Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus: Suomen historiallinen tausta Ruotsin vallan alla on vaikuttanut maan kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Kaksikielinen Suomi, jossa puhutaan sekä suomea että ruotsia, on edelleen osa maan identiteettiä. Suomen kaksikielisyys ja suomenruotsalainen vähemmistö ovat edelleen tärkeitä osia Suomen kulttuurista ja yhteiskunnasta.
2. Naapuruussuhteet: Suomen historiallinen suhde Ruotsiin ja Venäjään vaikuttaa edelleen Suomen suhteisiin naapurimaihinsa. Vaikka Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917, suhteet Venäjään ovat edelleen tärkeä osa maan ulkopolitiikkaa. Venäjän läheisyys ja historiallinen yhteys vaikuttavat Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja ulkopolitiikkaan.
3. NATO-jäsenyys: Suomen liittyminen NATOon vuonna 2022 on merkittävä askel maan turvallisuuspolitiikassa. Tämä päätös on osa Suomen pyrkimystä lisätä turvallisuuttaan ja vahvistaa kansainvälisiä puolustusyhteistyö-sopimuksiaan. Suomen historiallinen tausta Ruotsin vallan alla ja myöhemmin Venäjän vallan alla on osaltaan vaikuttanut tähän päätökseen, kun maa on pyrkinyt säilyttämään itsenäisyytensä ja turvallisuutensa.
4. Kansallinen identiteetti: Suomen historiallinen tausta on edelleen osa kansallista identiteettiä ja historiakäsitystä. Se muistuttaa Suomen pitkästä tiestä itsenäiseksi valtioksi ja sen pyrkimyksistä ylläpitää kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuuttaan.

Kaiken kaikkiaan Suomen historiallinen tausta on yhä osa maan kulttuuria, yhteiskuntaa ja ulkopoliittista päätöksentekoa. Vaikka Suomi on vahva ja itsenäinen valtio, sen historialla on jatkuvasti vaikutusta siihen, miten maa suuntautuu ulkomaailmaan ja ylläpitää identiteettiään. Suomen NATO-jäsenyys on yksi esimerkki siitä, miten maa sopeutuu muuttuvaan geopoliittiseen tilanteeseen säilyttäen samalla historiallisen perintönsä osana nykypäivää.

Robotiikan tapa vastata kysymyksiin muistuttaa juhlapuhetta – ”Panegyricus.” Isänmaa ei ole aina siellä missä on hyvä olla. – ”Patria est ubicumque est bene.” Pikemminkin vaikkapa Pietarin perintömaa. – ”Patrimonium Petri.” Isänmaa ei ole ikuinen rauha. – ”Pax aeterna” vaan pikemminkin vaikkapa ”Roomalainen rauha.” (Pax Romana). Sotaa pahempi on sodan pelko, mutta sitä algoritmit eivät ymmärrä. ”Peior est bello timor ipse belli.” Mielen salat ovat nekin vieraita roboteille (Penetralia mentis.” Käsite sattumalta – ”Per accicens” ei sovi robotin tajuntaan. Tai väärinkäytön kautta – ”Per abusum”, häikäilemättömästi – ”Per abrubta.”. Kiertotien kautta (Per ambages) tai huolimattomuutta (Per incuriam), leikillään (Per iocum), pelon vuoksi (Per metum), viinin vaikutuksen alaisena (Per vinum), hurskaita toiveita toteuttaen (Pia desideria), kiertotien kautta (Per ambages), peräaukon kautta (Per rectum). Mielen salat eivät ole robotiikan parasta antia (Penetralia mentis).