Ylen säätä ennustaneet ja uutisia lukeneet kertoivat aamun kuunpimennyksestä. Siis nyt tiistaina. Kuun pimennys oli kuitenkin viikonlopun uutinen ja nähtiin varhain maanantaiaamuna alkaen ja kestäen useita tunteja lähtiessämme töihin.
Kuu näyttäytyi maanantaina verenpunaisena. Maan varjo kiertolaisensa pinnalla on puhutteleva. Kumpaa mediaa uskot, on sama reaaliaikaisuuteen liittyvä ongelma, kuin muunkin tiedottamisemme kanssa painiskellessamme ja liittyy kirjaani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” ja ”Uusi Mediayhteiskunta” sekä ”Tuhannen ja yhden vuoden tarinat” ja ”Sosiaalisen mediat talous ja strategia”. Jälkimmäinen on niistä englanninkielisenä ylivoimaisesti luetuin.
Hesarin kirjoitukset ovat tänään Suvi-Anne Siimeksen: ”Keitä varten valtiot ovat olemassa?” pohdintojen ohella Saksan Angela Merkelin sekä Ranskan Emmanuel Macronin, vanhojen ystävien uuden alun pohdintaa tyyliin, kuka johtaa Eurooppaa, missä kunnossa he ovat, mikä on Euroopan pahin uhka, mitä Euroopan talouspolitiikassa pitäisi tehdä ja millainen Euroopan tulevaisuus meitä odottaa, vertaillen näitä otsikkoja Saksan ja Ranskan näkökulmasta ja henkilöiden ne vielä Angela Merkeliin sekä Emmanuel Macroniin.
Hesarin narratiivinen juttu jatkuu Theresa Maysta tehdyllä analyysillä sekä otsikoilla, jossa May pitää kiinni äkkieron uhasta ja alahuoneen enemmistö on äkkieroa vastaan. Jotenkinhan juttu on kärjistettävä ja otsikoitava, tehtävä siitä iskevä ja helppolukinenkin. Helppolukuisuus vie jutusta usein sen tärkeimmän, totuuden ja kyvyn käyttää omaa päätään. Oppia lukijana ajattelemisen jalon taidon johdattelematta ja analysoimatta valmiiksi, toimittajana työnsä näin ymmärtäen.
Miten voit luottaa näihin uutisiin, Suvi-Anne Siimeksen pohdintoihin, jos ne on tehty väärään aikaan ja väärässä ympäristössä, väärien tietojen kautta niitä esitellen sekä pohtimatta, onko taivaan kappaleet ja missä asennossa maanatain tai tiistain aikoihin aamusta.
Kirjassani Arctic Babylon kuu näyttelee pääosaa ja sen tuhannesosilleen tarkalleen oikein lasketut asemat, Venäjällä ja Yhdysvalloissa niitä pohtien, käyttäen sekunnin murto-osia, ei vuorokauden ajoissakin erehtyen. Ja tarina on vieläpä tosi ja ennusteet niinkin kaukaa kuin Mayakansa kalenterista. Sekään ei tehnyt virheitä. Taivaankappaleet eivät tee virheitä vaan niiden tulkitsijat. Luonnontiede ei ole kuitenkaan tähdistä ennustamista. Taivaalle katsoessamme katsomme aina historiaan ja siihen emme voi vaikuttaa. Historian tutkija ei siis spekuloi ikinä historialla, niin houkuttelevaa kuin se olisikin ja aina me siihen syyllistymme.
Missä siis on oman mediamme ja poliittisen ennustamisen taidot reaaliaikaisessa maailmassa? Riittääkö Suomessa se, että politiikan toimittajat ja tutkijat pohtivat Antti Rinteen toipumista, ja onko hän varmasti uskottavassa kunnossa, ottaakseen vastaan vaativan pääministerin salkun, vastatakseen oman kansakuntansa tulevaisuudesta, seuraavat neljä vuotta ja paljon ohi presidenttimme käyttämän vallan.
Siinä pohdittavaa suomalaisille, aivan kuten vihreillä hetki takaperin oman puheenjohtajansa kanssa. Siellä turvauduttiin vanhaan johtajaan olkoonkin, että puolueen kannattajista valtaosa on nuoria, toisin kuin demareitten vanhukset äänestäjinä. Vanhus kun tuntee sympatiaa sairastuvaa kohtaan. Nuori näkee sen heikkoutena.
Mieleen tulevat sotavuotemme ja niitä edeltäneet poliittiset taistelut, sisällissodan jälkeiset, joihin osallistui maalaisliiton osalta etenkin tuleva talonpoikaispresidenttimme Kyösti Kallio, ajaessaan myöhemmin hänen nimeään käyttämiä, torpparit ja mäkitupalaiset maahan sitoneita maanluovutus lakeja, Lex Kallion aikaisia uusia maatilojamme metsineen ja sinne sekä soille raivattavine peltoineen.
Muistamme kuinka juuri presidenttinä Kallio kaatui dramaattisesti Mannerheimin käsivarsille, heittäen näin jäähyväiset kansakunnalle. Nämä jatkoivat ja rauhan ehdot olivat ankarat, metsien miehet saivat uutta tehtävää ja myös Karjalan evakot, rintamaveteraanit oli asutettava samoihin metsiin.
Metsien miehistä ja naisista kertova sarja Ylen kanavilla kertoi eilen, kuinka maaseudulla lapset pitivät alkujaan norjalaista Gutzeitia maan todellisena presidenttinä, ja se oli tuolloin ja on varmasti vieläkin totta, lisäten mukaan metsäklusterin rinnalle pari pienempää yrittäjää klustereineen ja kasvanutta osaamisympäristöämme. Nokian nousu oli huikea tähdenlento maailmalla. Suomalaiset metsäkoneet maailmalla on tuttu näky kaikkialla. Siinä tuntee patrioottista henkeä kuka tahansa Brasiliassa liikkunut tai Kiinassa vieraillut.
Järki käteen suomalaiset kun menette vaaleihin. Maailman metsistä ja varallisuudesta puolet on muutaman ihmisen omistamaa ja 26 omistaa enemmän kuin puolet eli 3500 miljoonaa ihmistä yhteensä. Tämä suhdeluku on kasvanut rajusti viimeisen viiden vuoden aikana, ja näiden muutaman henkilön, runsaan 2000 miljardöörin eduksi.
Tämä epämiellyttävä totuus ei saa unohtua, kun kirjoitamme kansoista, kansakunnista ja niiden johtajistamme. Ei myöskään Suomessa ja sen historiassa. Niinpä takavuosina Enso Gutzeitin johtajan tapaaminen oli minullekin myös lapsena aivan eri asia, kuin tavata presidentti tai pääministerimme. Etenkin sotien aikana ja niiden jälkeen, mutta myös tänään. On tunnettava valta ja sen käyttäjät, ei vain kansan valitsemat poliitikot ja heidän valtansa, saati vastuunsa täyttää lupauksensa.
Toinen vallan jaossa käytti, ja käyttää edelleen, taloudellista valtaa kansakunnan sisällä, mutta samalla myös globaalisti toimien, oli vastuussa sosiaali- ja terveyspolitiikan hoidosta, lapsista ja vanhuksista, yhdyskuntarakenteen muotoutumisesta ja energiapolitiikastamme valtavasti sähköä vaatineissa sellutehtaissa paperia ja kartonkia valmistaen, ay-politiikan ja kolmikannan synnystä, rauhanehtojen täyttämisestä, koulutuksestamme ja myös tiedepolitiikan kehittämisestä sekä ympäristöpolitiikan oivaltamisesta ajoissa ja metsävaramme näin turvaten. Jokainen suomalainen joki ja vähäisin purokin kun kuljetti puita kohti tehtaitamme.
Oli oltava hyvässä kunnossa Gutzeitin johtajan ja pidettävä omat ladut auki myös talvella. Kansakunta oli pidettävä sekin näillä samoilla laduilla. Kiistelty Kekkonen tuli sitten vasta paljon myöhemmin ja Honka -liitto sekä monet muut demokratiamme kehitykseen vastanneet kansalaisoikeutemme ja -velvollisuutemme suomalaisina. Juuri tuosta Honka-liitosta minulta on usein kysytty.
Ne olisi hyvä tuntea historiasta ja muistaa myös lukea muutakin historiaa kuin sodankäynnin tiedustelutoiminnasta kirjoitettua Suvi-Anne Siimeksen tapaan itseään sivistäen. Keitä varten valtiot ovat olemassa, on otsikkona Suomessa mahdollinen vain menemällä metsään, ajaen läpi Suomen tapaamatta matkalla muuta kuin metsää, lentäen yli Espoon ja Vantaan näkemättä muuta kuin metsää. Olemme metsistämme elävä kansakunta.