Seutukuntaneuvosto
Lounais-Hämeen kunnat siirsivät Paras-hankkeen hoitamatta jääneet tehtävät uuden valtuustokauden alkaessa takaisin vanhalle tutulle seutukuntaneuvostolleen. Mikä tällainen neuvosto sitten oikein on?. Mitä se tekee tai oikeammin mitä se ei voi tehdä.
Tyhjästä yhteistyöfoorumista liikkeelle
Olin 1990-luvun alussa tehostamassa Pohjois-Karjalan kuntien yhteistyötä verkostomallein ja silloin heillä oli käytettävissä juuri näitä seutukuntaneuvostoja. Hieman toisistaan poikkeavina niitä löytyi tuolloin ympäri Suomea ja niiden tehtävänä oli lähinnä koota seutukunnan yhteisiksi koettuja asioita määräajoin ja toimia silloin eräänlaisen yhteistyöfoorumin viralliseksi katsottuina koordinoijina. Nämä hankkeet olivat pääsääntöisesti hieman suurempia ja kuntaa laajempaa yhteistyötä vaativia ohjelmia. Päätökset eivät olleet sitovia, velvoittavia, enintään neuvoa antavia suosituksia. Ei niistä kuitenkaan haluttu juurikaan poiketa, kun kyseessä oli samalla talousalueen yhteinen edunvalvonta ja imago.
Seutukunnan yhteinen foorumi koostui luottamusjohdosta ja kunnan korkeimmista virkamiehistä, kunnanjohtajista. Näin seutukunnan yhteiset asiat valmisteli kunnanjohtajista koottu työryhmä ja keskeisimmät tehtävät siirtyivät käytännössä ”isäntäkunnalle”, joka pääsääntöisesti oli Keski-Karjalassa Kitee ja Lounais-Hämeessä Forssa. Kun seutuneuvosto oli vain neuvoa antava elin, sen päätökset eivät mitenkään sitoneet yhtäkään kuntaa ja käytännössä kaikki sen siunaamat asiat oli kierrätettävä vielä jokaisessa kunnassa erikseen ja siellä ne viipyivät kauan ja saattoivat myös kaatua. Yhteistyötä vastustavia oli pieni mutta aktiivinen joukko.
Ei valtaa eikä loistoa
Tällainen paljon vartijaksi pantu valmistelija ja vastuun käyttäjä ilman valtaa ja toimihenkilöitä, rahoitusta ja omaa tehokasta organisaatiota ei tietenkään tosipaikan tullen voi toimia. Niinpä kun kymmenet tiimit alkoivat Keski-Karjalassa tuottaa päivittäin päätettäväksi tarkoitettua arkirutiinia, näiden poliittinen käsittely jäi suorittamatta ja tätä varten oli koottava ”varjohallitus”, jolle kunkin tiimin esittelevä virkamies kykeni asiansa esittelemään ohi sen suman, jossa seutuneuvosto oli jarruna. Sen tehtävä ei ollut sen luonteinen kuin mitä toimiva tiimityön kuntaverkostot edellyttivät. Satojen tiimityötä tekevien arkirutiinien ohjaajaksi (operatiivinen työ) ei sovi edustuksellinen silloin tällöin kokoontuva enintään visioivat yhteistyöfoorumi.
Tiimityön käynnistyminen ja verkostoituminen on nopea prosessi
Verkostoituminen ja tiimintyö käynnistyi kuntien välillä nopeasti ja sitä edelsi laajat kyselytutkimukset, jotka oli ohjattu sekä virkamiehille että koko poliittiselle johdolle ketään unohtamatta. Lisäksi kuntalaiset saivat laajaa informaatioita prosessin etenemisestä ja sen merkityksestä arkielämäänsä ja myös uuden yrittäjyyden tukena. Vuoden aikana Keski-Karjalassa käynnisty satoja uusia yrityksiä, jotka oli kyettävä myös verkottamaan toisiinsa ja tämä koski myös palvelualoja kuntasektorin sisällä. Tyypillisiä olivat kodinhoito, vanhustenhoito, kulttuurityön monet verkostot, sivistyshallinto kokonaisuudessaan, maankäytön suunnittelu ja kaavoitus sekä tuolloin teknisessä toimessa myös palo- ja pelastustoimen uudelleenorganisointi, maaseutuelinkeinojen yhdistämien muuhun yritystoimintaan, yhteiset virkistyskäytön hankkeet ja matkailu. Sosiaali- ja terveyshallinto oli jo saatu puihin ja sen liitäminen yhteistyötiimeihin tapahtui jo toimivan organisaation kautta. Sellaisenaan se ei käynyt kuitenkaan koko verkostoituvan organisaation malliksi. Lisäksi mallia käytettiin yhteistyössä rajan takana Sortavan talousalueella.
Työ tehostuu ja tieto alkaa kulkea yli rajojen
Verkostotyö ja tiimit nostivat oleellisesti kuntien kyky lisätä palvelukapasiteettiaan ja sadoista hyvistä osaajista saatiin irti paras osaaminen kuhunkin tiimiin. Irtisanomisia ei tapahtunut ja eläkkeelle siirtymisen myötä voitiin vähentää ylimitoitettuja henkilöresursseja korvaamalla tiimien sisältä puuttuvat henkilöt. Tässä ei koettu minkäänlaista ongelmaa ja syntyi säästöjä. Koko verkoston kokoajana sain täyden tuen ja työrauhan sekä laajat valtuudet toimia myös talousalueen ulkopuolella yhteistyöhankkeiden toteuttamiseksi ministeriöissä ja EU:n sisällä jo vuosinan1989-91. Olin työskennellyt EU -byrokraattina aiemmin ja tätä kautta tuo organisaatio oli tullut tutuksi.
Verkostoitunut organisaatio on tiedon kulun näkökulmasta ikään kuin koko pinnallaan hengittävä, jolloin hierarkkisen organisaation ongelmia ei päässyt syntymään. Lisäksi paikallinen media oli mukana käytännössä päivittäin ja sai tiedon kehittämishankkeista jo hyvissä ajoi sekä saattoi seurata niiden onnistumista tai odotettuja karikoita. Funktionalismin kautta kunnat liittyvät toisiinsa toiminnallisina alueina eikä niiden kuntaliitoksiin liitettäviä kipuja tarvitse kokea. Toki seutukunta kaipaa oman valtuustonsa ja hallituksensa, mutta se järjestyy kyllä luonnollisena muutoksena eikä sen jarruttamiseen ole lopulta kenelläkään mitään intressejä