Kukapa olisi uskonut vuosituhannen toisen vuosituhannen päättyessä, kuinka maamme tarvitsee vuoden 2020 alussa sota-ajalle tyypillisen poikkeuslain. Ja että se päättyy ensi yönä, puolen yön aikaan. Se yö jää siis historiaan Suomessa. Samoin sen yön hallituksemme ministereineen. Edellinen vuosikymmen oli mennyt kuuden hallituksen kautta turhuuksien markkinoille – oli menetetty vuosikymmen.
Jos olisimme tämän etukäteen aavistaneet, olisimmeko eläneet ehkä toisin ja varautuneet vaaleissamme sekä globaalissa maailmassa tähän poikkeukselliseen aikaan? Mitä me olisimme tehneet toisin, jos olisimme kyenneet ennakoimaan tulevaa?
Sitä emme saa ikinä tietää. Sen sijaan voisimme toki aloittaa Jari Tervon tapaan joukkoineen viihteellisen pohdinnan hakemalla historialle vaihtoehtoisia tapoja toteutua. Kun yksi asia, pienikin, muutetaan muuttuu kaikki muukin kuin vain oma kykymme käyttää mielikuvitustamme kirjailijan tapaan sitä proosana luettavaksemme tuottaen.
Ikävä kyllä vakavasti otettava historian tutkija ei saa käyttää näitä spekulatiivisia tulkintoja, niin kiehtovaa ja mielenkiitoista kun se onkin sekä samalla viihteellistä. Vaikka aika onkin ihmisen keksinnöistä se kehnoin. Kulkee eteen- ja taaksepäin, hidastuu ja pysähtyy.
Aikatieteet ja paikkatieteet menivät paradigmaisesti uusiksi omaan nykyiseen digiaikaan tullessamme. Aloimme kutsua sitä hybridiksi. Kaikki kun ei voi sopeutua samaan aikaan reaaliaikaiseenkaan. Me elämme nyt eri maailmoissa tieteemme kanssa tai sitä tuntematta. Se on syy miksi joudun valvomaan yökaudet hakien tietoa Aasista oikeaan aikaankin ja oikeilta roboteiltakin, niiden käyttäjiltämme. Näin on jatkunut jo kauan.
Jari Tervo tunnetaan viihteestä, viihdekirjailijana ja myös aiemmin sellaisen toimittajanamme mediayhteiskunnassamme. Hänen suosionsa perustuu juuri kykyyn olla viihdyttävä. Se kun on viihdekirjailijan tehtäväkin. Pilailla tieteellä ja ihmisillä, tehdä heille kepposia ja silmänkääntö temppujakin.
Kirjailija saa leipänsä yhdistämällä faktaa ja fiktiota. Entäpä kun fiktio on koko ajan paremmin tuottavaa ja helpompi ymmärtää kuin fakta? Totuus taruakin ihmeellisempi?
Tämä aika tullaan muistamaan juuri tästä, valemediasta, omituisista presidenteistämme, alkaen Donald Trumpista sekä jatkuen sosiaaliseen mediaan ja sen tapaan tuottaa käyttöömme viihteellistä aineistoa aikamme kuluksi ja maailmaa näin muuttaen ja muokaten. Sen avulla meidät myös luokitellaan kuluttajina ja saamme juuri sitä mitä kulutammekin. Harvemmin sitä mitä tuotamme.
Jos olet kanssani jyrkästi toisin ajatteleva, kokeilepa tuottaa joitakin täysin itsenäisesti ajateltuja uusia ideoita tai aforismeja, siirtää vanhoja uuteen käyttöön sananparsina tai huulina. Siitä hengentuotteesta ei tule taatusti koivin monta sivua sisältävä kirja. Kyllä se pysähtyy ensimmäiseen sivuun. Omat itsenäiset ajatukset kun ovat yleensä aina lainattuja. Ne ovat rakenneltu muiden löytämillä sanoillakin, usein vielä tunnesanoillamme.
Juuri tämä on se syy, miksi Tervo tarjoaa meille nyt viihdettä, joka on helpointa mahdollista kenen tahansa harrastuksena. Se on halpaa, helposti syntyvää ja muistuttaa kirjailijoitten huumoriksi tarjoamaa viihteellistä hetkeä nimellä: ”Pitääkö olla huolissaan”. Ei pidä olla huolissaan. Ilmiö kun on ikivanha ja tuo vain turvallista naurua.
Hehän kertovat siinä pilailevansa ja uutiset viihteellisenä pilana ovat myös Trumpin kaltaisten ihmisten kyky menestyä. Hän on siis oman aikamme tuote ja tuleva yö, jossa luovumme poikkeuslakien käytöstä hallituksemme tapana toteuttaa vakavaa ohjelmaansa, on oman aikamme tuote sekin. He kutsuvatkin sitä aikoja sitten julkaistun kirjani otsikkosivun tapaan ”hybridiksi”.
Ymmärrätkö varmasti mitä he silloin tarkoittavat? Tuo otsikko löytyy liki viisisataa sivua käsittävästä kirjastani, jolla on ikää hyvinkin vuosikymmen. Tämä aika ei tullut siis yllätyksenä, päinvastoin. Se kertoo miksi takana on juuri nyt menetetty vuosikymmen. Kirja on kirjoitettu vielä omalla onomatopoeettisella kielellämmekin. Tosin sen painotalo on Saksassa. Suomessa sen painajaa ei löytynyt. He kun painoivat koko ajan aikuisille tarkoitettuja värityskirjoja ja Tervon romaaneja. Presidenttimme oli sen toki saanut luettavakseen. Samoin muutama avainministerimme.
Ilman poikkeuslakia, presidentin ”nyrkkiin” se vaihtaen, on mahdollista, ettemme olisi jääneet koteihimme 70-vuotta täytettyämme ja lapsemme opettajineen olisivat hekin vanhempineen vaikeammin hallittavia. Matti Vanhasta ei olisi ikinä valittu uudeksi valtiovarainministeriksi eikä raja Ruotsiin olisi nyt kiinni. Lapset, jotka tänne ovat vuoden kuluttua syntymässä, olisivat hekin vaihtuneet kokonaan muiksi lapsiksi.
Niin pieni on se ero, jossa juuri tietty siittiö hedelmöittää juuri tietyn munasolun. Olematon muutoskin, väärään hetkeen vaihdettu kanava televisiossa, ja me olisimme jääneet syntymättä. Ei siihen sotia vaadita. Vain isovanhempiemme hetkellinen aivastus väärään aikaan. Hitlerin pelaaminen ulos virastaan olisi VARMASTI vaihtanut myöhemmin syntyneet suomalaiset, mutta varmasti myös saksalaiset, ranskalaiset, britit jne.
Täysin turhanaikaista mennä pohtimaan, mitä he olisivat saaneet aikaan tai jättäneet tekemättä. Jari Tervo panelisteineen olisi hänkin jäänyt syntymättä ja tuo ohjelma näkemättä, Tervon kirjat lukematta. Tätä Tervo ei tietenkään ohjelmassaan pohdi. Se on liian vaikea tehtävä. Hän ei pidä madottomista tehtävistä. Elämme pinnallista viihteen aikakautta. Hybridiä.
Siksi hän ei tulkitse historiaa samalla tavalla kuin sen vakavasti otettavat tutkijat. Hän on normaali narsistinen ihminen, ei sen ihmeellisempää pohtijana. He, vakavasti otettavat, kun eivät spekuloi sillä, mitä olisi tapahtunut, jos heitä ei olisi olemassakaan vanhempineen ja lapsineen, opettajineen ja kouluttajineen, kansakuntineen.
Vaihtoehtoja kun on määrätön määrä ja edes parhaat mahdolliset tietokoneemme eivät ottaisi tuollaisia tehtäviä ratkottavakseen. Luonto kun olisi muuttunut sekin. Sen ennustaminen kun on vielä vaikeampaa kuin ihmiskunnan tulevaisuuden ennustaminen muuttumatta Jumalasta seuraavaksi ja vielä taatusti Jumalasta seuraavana ylöspäin itseään katsoen.
Moni jumalaton elää sellaista elämää ja se on ongelma hänelle ja hänen läheisilleen. Siksi uskonnot, normistot, arvot ja moraali, laki ja perustuslaki ovat niin tärkeitä meille. Samoin tätä kautta syntyvä institutionaalinen ennustettavuus.
Me suomalaiset puhumme samaa onomatopoeettista ja luontoa matkivaa, suvutonta kieltämme ja olemme tätä kautta myös pragmaattisia, odotetulla tavalla toimiviakin, luotettavia ja hiven tylsiä. Poliisin logiikka hakiessaan rötöstelijää perustuu sekin tähän ilmiöön. Juopuneena logiikka pettää, estot katoavat.
Juuri tämä tekee meistä maailman onnellisimman kansakunnan. Kieli kun on se, joka erottaa meidät muista, me ajattelemme sillä, viestitämme sillä ja näemme jopa unemmekin. Me emme kuitenkaan elä unessa. Kun jonkun on tehtävä jotain hivenen vaativampaa, siihen tehtävään on kutsuttava instituutioitamme tunteva asiantuntija, luotettava ja lahjomaton Lauri Tarasti.
Näin minäkin tein aloittaessani työni Hämeessä nykyisen Luken leivissä mahdottomalta vaikuttaneessa urakassa Suomen liittyessä EU -maaksi ja maatalouden sekä luonnonvarojen ympäristönkäytön edellyttäessä uudenlaista otetta ja näkökulmaa.
Lauri oli silloin kansliapäällikkönä ja kiitän saamastani tuesta. Yksi käynti ja luento Jokioisissa riitti vallan hyvin. Nyt Tarasti pohti huippu-urheilulain tarpeellisuutta, aiemmin Noppa-oikeusjuttua, hiihdon Lahden MM-kisoja ja doping-skandaalia, myöhemmin vaalirahoitusjupakkaamme.
Meillä on todellakin vain yksi Lauri Tarastin tasoinen mies. Hyvä kun on ollut tämä yksi mies ja hänen osaamisensa, järkensä ja kykynsä sijoittaa tehtävä oikeaan aikaan ja paikkaan, nyt liki mahdottomalta vaikuttavaan ympäristöönkin.
Lauri Tarasti on minulle suomalainen monialainen luotettava yleismies silloin, kun mukana on oltava myös uskottavuus ja luotettavuus, lahjomattomuus.