Kesäkuu puolivälissä ja rodot alkoivat kukkia. Pohjoispuolella taloa kuitenkin vasta lähempänä juhannusta tai vasta heinäkuun puolella.
Talo piiloutuu nyt kokonaan ympäröivän puutarhan taakse ja sisälle, kasvusto suojaa ohikulkijoilta. Sitä ei uskoisi millään alkukeväästä tai talvella.
Suomessa vuodenajat ovat todella vaikeasti maailmalla ymmärrettäviä ja muokanneet myös kulttuuriamme ja luonnettamme, normistoa ja tänään paljon puhuttua arvopohjaa.
Se ei voi vaihtua päivittäin tai talvella paleltuisimme pakkasiin kesällä arvojamme muuttaen, normit unohtaen ja moraalittomina poliitikkoina hupsuja juttuja esitellen salaliitoistamme. Laestadiolaiselle miehelle kun vennamolaisen liikkeen hävittäminen oli aikanaan pohjoisessa se viimeinen hillotolppa ja myös motiivi leijonan jäljiksi hiekassa, jos vielä punertava toimittaja oli samaa arvopohjaa hakeva kirjoittelija. Kyllä siihen tervaporvarikin kelpasi.
Medialle siis rakkain tarina vasemmistotoimittajinamme, oli sen totuusarvo mikä tahansa. Politiikan toimittajat ja poliitikot kun nyt rakentavat ammatikseen näitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ja joskus niitä voi sitten käyttää narratiivisen tarinan perustanakin. Leijonan jälkinä hiekassa. Suomessa kesäiset jutut ovat muuta kuin talvella kirjoitetut ja kesällä järjestetty puoluekokous muuta kuin talvinen. Vaalit pidetään pimeimpään aikaan ja itsenäisyyspäivämme on sattumalta vuoden vaihteessa sekin. Jos se olisi juhannuksen aikoihin, sotakuvia ja kättelyjä nähtäisiin vähemmän, hukkumistapauksia enemmän.
Salaliitot ovat kuitenkin kesäisiä leijonan jälki hiekassa, talvella ne eivät enää eläisi luonnossamme, kevyttä höttöä, jonka tarkoitus onkin viihdyttää ja keventää pimeän talven ja kaamoksen jälkeen. Huonon pään takia koko ruumis kärsii ja kesällä poliitikon harkinta saattaa pettää. Kesälomatoimittajan kanssa samaan aikaan sellainen on vaaraksi koko poliittiselle instituutiollemme.
Joku niistä median kautta sekoaa ja hajottaa vuosikymmeniä rakentamansa kansanliikkeen ja puolueen. Ihan vain siksi, että äänet laskettiin Jyväskylässä väärin tai oikeammin vanhat ihmiset eivät päässeet joko äänestämään lainkaan tai äänet hylättiin. Pieni juttu näin jälkeenpäin ajatellen, mutta koko asian kannalta tärkein. Siihen ei auta enää palata. Ellei joku näe syyksi valittaa väärin teknisesti tai juridisesti hoidetusta demokratiasta. Tuskin näkee. Maahan kaatuneen maidon perään ei auta nillittää, lainaten Timo Soinia ja hänen maailmankuvaansa, arvokkaita oppeja ja käsitteitä. Niitä me nyt luemme ja muistelemme historiassamme, muiden poliittisten ikoneiden rinnalla.
Puolueessa oli ihmisiä, jotka halusivat siitä erota, kansanedustajia. Kyse on normeista, arvoista ja moraalista. Lisäksi oli puolueita, puoluejohtajia, jotka halusivat nostaa omaa normistoaan, arvoja ja moraalia, haluamalla nämä politiikkansa takuumiehiksi ja naisiksi. Perustellen sen omalla moraalillaan. Siinä muuttui lattia katoksi ja katto lattiamatoksi. Kekkosen aikaa muistellen, sitä pidettiin moraalisena politiikan rappiona. Mauno Koiviston kerrotaan taas palauttaneen moraalin, parlamentarismin ja demokratian, poliittisten instituutioiden arvovallan.
Kovin oli vaikeaksi tehty tuo koneellinen äänestys. Liki 300 ääntä koko ajan hylättiin ja 400 ei päässyt tai uskaltautunut edes yrittää sekoilujen seurauksena ahtaaseen äänestyskoppiin tietokonetta tervehtimään. Noilla äänillä olisi ratkaistu monen paikan kohtalo.
Tuhansien ihmisten juoksuttaminen sähköisiin laitteisiin, ahtaisiin koppeihin ei ole muutaman minuutin tai tunnin aikana juosten yksinkertainen asia sekään, ja nyt se oli pelin ratkaiseva pullonkaula. Huutavan ääni korvesta kiirehti heitä työmiehen julmalla äänellä. Ei sellaisessa paineessa paina oikeita nappeja saati numeroita ja lue ohjeita samalla ilman avustajia 90 -vuotias veteraani. Näin ääniä hylättiin. Jäi painamatta nappia ”hyväksyn”. Kone hylkäsi.
Suuri salaliitto meni nyt välineitten ja kiireen piikkiin. Pienenä iät ajat pysynyt puolue ei kyennyt toimimaan suuren puolueen tavoin. Puoluesihteeriksi sentään valittiin vanha, kun silloin jo osattiin käyttää konettakin ja vanhuksetkin oli kirjattu mukaan äänestäjien joukkoon. Nuoria ei tainnut tämä äänestys enää kiinnostaakaan nelosvoiton jälkeen. Olettaen, että mediamme ovat oikeassa kertoessaan, kuinka nuoret äänestivät yhtä ja vanhat vennamolaisina toista.
Ja miksi emme uskoisi medioitamme, jotka eivät ole valemedioita ensinkään. Ilmiön taustalla kun kerrotaan olevan median ja Jussi Halla-ahon takana sosiaalisen median ja blogien. Näin helppoa se on, kun sen osaa ja on perinteisen median toimittaja.
Harmi, että Timo Soini pahoitti mielensä, meni kapakkaan, Mustan kynnyksen yli, ja heitti puolueensa saman tien muutamasta hopearahasta, Pietarin tapaan kavalsi kaverinsa, moneen kertaan blogissaan, nämä vanhukset. Itse hän tosin käytti vertausta Juudakseen. Katolisena hän varmaan tuntee asiansa paremmin. Tuskin se salaliiton piikkiin meni. Mielensä pahoittaminen kyllä riittää. Syvä pettymys hävitä vaalit, joihin ei osallistu.
Vai olisiko ministerin salkku syy käyttäytymiseen. Ei kai näin raadollinen selitys käy kovin arvovaltaiselle ja populismista gradunkin tehneelle demokratiamme ja arvopohjamme pelastajalle? Kuka heittäisi koko elämäntyönsä moisesta syystä?
Syyttömiä he, vanhukset, olivat työmiehen ja työnaisten tekemiin kompiin äänestyslaitteineen ilman avustusta. Demareilla on niin vanhoja äänestäjiä, ettei tuollaista virhettä olisi taatusti päästetty syntymään. Taloon piti tulla 2200 äänestäjää, runsas 1600-1800 äänesti, hylättyjä oli liki 300 joka kerta. Ja varmaan näitä vanhuksia, perusvennamolaisiamme. Näin rohkenen arvioida heitä siellä nähden ja tervehtien, muistellen vuotta 1959. Silloin perustettiin Pientalonpoikain puolue Pieksämäellä. Kyllä puolueella ikää ja sosiaalista pääomaa on, pitkä muisti ja paljon niin jytkyjä jos loikkareitakin.
Puolueen äänestyslaitteita koskeva osa ja vanhusten auttaminen jäi nyt viimeistelemättä. Tärkein asia hoitamatta. Siihen tämä puolue kaatui. Kuten Soinille sosiaalinen media verrattuna kilpailijaan, jolle blogi oli koko elämä ja sosiaalinen media vuosikymmenien ainut ajanviettotapa, medioita lukien. Ne eivät valehtele. Ei pitäisi pilkata ja halveksia kilpailijaansa ja tämän taitoja, tohtorin väitöskirjaa ja kulttuurien tuntemusta, kielimiehen neroutta ja maailmalla vietettyä aikaa yliopiston ja EU:n korkeimman hallinnon rinnalla. Terhakka Sampo oli saanut hankalan haastajan.
Toki olivat vanhuksia ja vennamolaisia, nämä jotka eivät äänestämään ehtineet, uskaltaneet tai kyenneet, osanneet painaa riittävän monesta napista, tarkistaa lopuksi vielä, oliko äänestänyt lainkaan. Ja odottaa 5-7 sekuntia tuloksen valmistumista. Koko ajan kiire ja hoppu, tuhansia ihmisiä jonossa, pelko olla tulppana työmiehen laarissa ja huutoa kuunnellen. Näitä vennamolaisia kun oli petetty ennenkin ja monta kertaa, rakensivat tietä Pekka Vennamolle ja hänen joukoilleen, köyhän kansan asialla ja siivellä golfaten Espanjassa. Yhtenäisyyden puolue II voisi olla ihan hyvä nimi uudelle puolueelle.
Otin heistä kuvia, juttelimme menneen maailman muutoksista ja samalla kuvasin toimittajia, joista joku oli myös Hesarin ja Kalevan vanhoja tuttuja, eläkkeellä olevia toverituomioistuimen vetäjiä.
Nyt vanhalta muistilta Jyväskylään kameraansa ulkoiluttaen saapuneita ja vaikeasti liikkuen muiden emeritusten tapaan. Kaukana on oululainen Kaleva Teuvo Mällisen ajoista, ajattelin. Kalevan talossa liki kasi vuosikymmentä yliopistossa opettaneena ja lehteen paljon kirjoittaneena. Joku rehtori oli kavaltanut sieltä alkujaan tulleita rahoja, luki medioissamme. Ei oltu miljoonien katoamista havaittu koulussa. Miksi sitten lehtitalossa.
Salaliittoteoriat tahtovat hukkua tällaisten miesten havaintoina, kun heidät kuvasin samalla tutkijana kirjaani. Vanhoja miehiä ja naisia tekemässä vielä kerran vallankumousta, elämänsä juttua salaliitosta. Sama toistaen aina noin 20-30 vuoden välein leijonan jälkiä hiekasta hakien. Ei ole sananvapaus Suomessa enää maailman kärkeä. Onneksi jalkapalloa sentään pelataan yhteispelinä lahjojamme vastaavalla tasolla.