Presidentti Sauli Niinistön runolainaus on tuttu lapsuudestani. Lausuin näitä ikääntyville suomalaisille, eläinsatuja aikuisille.. Kiiski ja lohi siellä usein kilvoittelivat. Oliko se riittävä myös selittämään voimalaitoksen yhteydessä tapahtuneet ohjailut sekä perussuomalaisten hajoamisessa hoidetut oudot kuviomme? Kiky nyt vielä menee aivan normaalina presidentin tehtäviin kuuluvana yhteydenpitona. Mutta entä kun nämä henkilöt eivät ole hallituksessa ja ovat Erkki Tuomiojan tapaisia demareita? Joku käytti käsitettä ”sisäpoliittinen demari”.
Uimosen mukaan Niinistön puheet on yleisesti ottaen hyväksytty poliitikkojen ja kansan keskuudessa ilman suurempaa kohua.
Toisin kävi kuitenkin helmikuussa 2016, kun Niinistö viittasi puheessaan Euroopan ja Suomen pakolaiskriisiin.
Tuolloin Niinistö kommentoi, että Eurooppaan ja Suomeen pyrkivä maahanmuuttovirta muistuttaa kansainvaellusta, joka haastaa eurooppalaisuuden rakenteet sekä demokratian kyvyn auttaa.
Niinistö vielä sanoi, että jokainen, joka lausuu sanan ”asylum”, eli turvapaikka, voi päästä Eurooppaan ja Suomeen.
– Sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeudellista perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli, presidentti totesi.
Kyseinen puhe herätti närää. Muun muassa Vasemmistoliiton Li Andersson, Vihreiden Pekka Haavisto sekä SDP:n Eero Heinäluoma ja Nasima Razmyar arvelivat Niinistön tarkoittavan puheillaan, että Suomi joutuu tinkimään kansainvälisistä, pakolaisia koskevista velvoitteistaan.
Niinistö itse suuttui saamastaan kritiikistä ja täsmensi sanomisiaan jälkikäteen mainiten, että hän oli puheellaan pyrkinyt varoittamaan, että kansainvälisistä sopimuksista voi olla vaikea pitää kiinni, mikäli maahanmuutto jatkuu hallitsemattomana.
No nyt me tiedämme mitä Euroopassa on tapahtunut ja mitä tapahtuu myös rajojemme tuntumassa, omassa maassamme ja valmistaudumme vaaleihimme samalla. Miten erottaa sisäpoliittinen puhe ja teko ulkopolitiikastamme? Olemmeko yhä lähempänä Kekkosen ajan pohdintojamme presidentin valtaoikeuksistamme, vaiko jo ylittäneet nämä rajat?
Kasakalla on tapana ottaa sellainen valta, jota ei ole varmasti naulattu ja mieluiten vielä myös sellaisten poliittisten pelureittemme avustamana, joka kuuluisi perustuslakituomioistuimen juristien hoidettavaksi, jota ei ole olemassakaan. Pari asiantuntijaa kulkemassa poliittisen valiokunnan kuultavana on omituista vallankäyttöä silloin, kun käräjät odottavat koko poliisijohtoamme.
Kuka sellaiseen voi luottaa, jolle esitetään linnatuomioita? Miten poliittista valiokuntaa voi perustella perustuslakituomioistuinta nopeampana ja kevyempänä, jos sote ja maakuntamalli takkuavat siellä vuosikymmeniä? Vaaleistakin aletaan äänestää pidetäänkö ja milloinka jos ensinkään.
Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä kertoo sen minkä kiinalaisten Matti-ilmiökin, jingfen. Onko tämän suomalaisen sielunmaiseman paljastaminen Kiinassa hyvä vai huono uutinen? Olemme sisäänpäin suuntautuneita, introvertteja ja vain joku muista piittaamaton äänekäs poliitikkomme käyttää tätä hyväkseen ekstroverttina. Ei Paavo Väyrynen ainut ekstrovertti ole maassamme.
Introvertit siirtykööt sivuun kun paikkoja jaetaan, on aina jaettu, maan korkeimmissa viroissa ja politiikan teon avaintehtävissämme. Röyhkein peluri on se, joka johtaa introvertin kansakunnan luovinta ja älykkäintä osaa mutta samalla myös koulutetuinta. Politiikka ja sen sikailu kun ei enää jaksa heitä kiinnostaa. Kuka nyt mediamyllytykseen ryhtyisi haukuttavaksi näitten selkärangattomien rinnalla eläen. Tätä ihmetellään nyt Kiinassa saakka ja vedoten suomalaiseen Matti-ilmiöön. Se on myös minulle vuosikymmenten takaa harvinaisen tuttu tapaus suomalaisessa sielunmaisemassamme. Ei tarvitse muuta kuin peiliin katsoa.
Matti on suomalaisesta introvertista sielusta kertova Väinämöisen lakkiin pukeutunut Karoliina Korhosen tuote, Kiinassa kesän suurin hittituote samalla. Se kun on hyvinkin kiinalainen ilmiönä. Henkinen suomalaisuus, joka on myös kiinalaisille kovin tuttua ja samoilla leveyksillä ympäri maailmaa. Etenkin kun mukana on vielä yhteinen onomatopoeettinen kielikin. Ujous, arkuus, sulkeutuneisuus, josta presidenttimme ei kärsi. Kekkosen tauti kun on se päinvastainen ilmiömme, sen kääntöpuoli juristina oikeutta muille lukien ja heidän syntejä laskien, kiusaten heti kun siihen tulee pienikin tilaisuus.
Olen itsekin joutunut tekemisiin Matti-ilmiön kanssa ja nyt Kari Hotakaisen kirja liitti sen Kimi Räikköseen. Kimi kun on rakastettu ilmiö myös Kiinassa. Se liittyy läheisesti myös päihteisiin, Kiinassa aikanaan brittien teetuskan kautta oopiumiin siirtyneisiin viljelmiin ja nykyisin omalaatuiseen demokratian muotoon Suomesta sitä seuraten. Aseita kalistellaan taas kerran joka suunnalla.
Toimittaja Katriina Pajari havaitsi ilmiön suurenmoisen merkityksen ja kirjoittaa siitä suomalaisena kesähittinä Kiinassa Hesarin kolumnissaan 18.8. 2018. Ei se ole tämän päivän ilmiö ensinkään vaan paljon vanhempi. Meissä suomalaisissa ja samoilla leveyksillä asuvissa kiinalaisissa on toki paljon muutakin yhteistä. Ei vähiten onomatopoeettinen kielemme. Janne Ahosen tai Matti Nykäsen maininta Kiinassa erityisen rakastetun Kimi Räikkösen ohella on tarpeetonta. Riittää kun katsoo peiliin. Siinä ei muita syytellä eikä haeta syntipukkeja, ei selitellä eikä viedä vikoja muiden niskoille. Sellaisia vaaleja ei nyt enää kaivata. Niiden aika on nyt ohi.