Vaalien tärkein teema – tieto lisää tuskaa
Difficultatem facit doctrina
10.03.2023
Ismo Uusitupa kirjoitta Helsingin Sanomissa (9.3.2023) urheilutoimittajana kuinka Raymond Chandlerin klassikkodekkarin suomennoksesta on aikanaan siivottu pois Eero Ahmavaaran toimesta useampi sivu. Ne kun loukkaavat komean suomalaisen miehen ulkoista olemusta känsäisin käsin ja jykevän peräpäänsä muodossa.
Täytyy olla urheilutoimittaja, joka löytää kirjallisuudesta jotain niin omituista unohdettavaa tai pois pyyhittyä kuin miehenroikaleen leveät känsäiset kädet.
Sen sijaan lehden asemoinnin Uusituvan ”merkintöjen” viereinen artikkeli kertoo kokonaan toisen tasoisesta unohduksesta. Siinä pääkirjoitustoimittaja Anna-Liisa Kauhanen on havainnut, kuinka globaalilla etelällä tarkoitetaan Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa sijaitsevia matala- tai keskituloisia maita.
Siis mittakaava muuttuu ja suuret känsäiset kourat ovatkin nyt globaali kuvaaja, ei vain vaatimaton suomalainen miehenköriläs.
Nämä ”miehenköriläät” Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, Aasiassa ovat pettyneet ja turhautuneet länteen, siis myös meihin känsäkouraisiin naisinemme, akoiksi nimiteltyihin. Meitä pidetään ylimielisinä ja syytetään kaksinaismoraalistakin.
Esimerkkinä Kauhanen mainitsee koronaviruksen hoidon. Hoidimme lännessä omamme rokottaen ja unohdimme köyhät Afrikassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa. Pisteet pandemiapolitiikassakin keräsi Kiina. Olkoonkin että osa meistä syytti Kiinaa ja heidän laboratorioitaan koko ongelman alkulähteeksikin.
Niinpä kun nyt känsäiset kourat ovat tarttuneet aseisiin puolustaakseen Ukrainaa Venäjän julmuuksilta, eikös Afrikan näkökulmasta sota esitelläkin vain alueellisena konfliktina, Euroopan ongelmana.
”Suomessakin jotkut tuohtuivat siitä, ettei globaali etelä ollut ensimmäisenä tuomitsemassa Venäjää. Ehdotettiin jopa kehitysavun katkaisemista.” Siis nämä känsäkouraiset miehen köriläät ehdottivat. Eihän toki naiset heidän puolisoinaan.
Olemme menneen maailman vankeja. Voi olla vaikea myöntää, että länsi laski oman arvovaltansa väärin. Länsi epäonnistui Kiinan ja Venäjän vaikutusvallan torjumisessa. Näin myös nämä känsäkouraiset suomalaiset. Talvisodan suomettamat ja ”Sisu” elokuvaa Yhdysvalloissa kaupittelevat kullanhuuhtojamme.
Miksi länteen ei sitten luoteta? Ilman luottamusta monenkeskinen kansainvälinen järjestelmä, esimerkiksi YK; ei pysy pystyssä, kysyy Anna-Liisa Kauhanen.
Jotta globaali etelä luottaisi länteen, myös meihin sisulla varustettuihin känsäkouriin, lännen on kuunneltava, mitä globaali etelä sanoo ja tarvitsee.
Mistä tässä kaikessa on oikein kyse? Nuoren toimittajan on haettava vastausta Nietzschen filosofiasta ja EU:n synnystä. Palaan takaisin vuoteen 2008 ja lainaan sieltä oman kirjoitukseni. Itseään kun saa lainata, kertoi aikanaan Jörn Donner ja mainitsematta edes, koska näin tekee.
Se ei ole sopivaa. On mainittava myös koska lainaa itseään. Oli lainattava, vaikka kuinka suomalainen Jörn Donner, jonka kirjat ja kirjoitukset kaikki luonnollisesti tuntevatkin.
Friedrich Nietzsche ja EU:n yhteisöllisyys
Muinaisen Suomen muistolle
Tieto lisää tuskaa – Difficultatem facit doctrina
Nietzschen mukaan kammottavin tapa mykistää ihmisen persoonallisuus on oppikirjamainen pykäläviidakko (Kirjasta: Friedrich Nietzsche 2006). Nietzsche tarkoitti tällä eräänlaista sosiaalista pääomaa tai muistia, jossa opimme luetteloimalla mahdollisimman monia säilyneitä oppilauseita. Suomalaiset rakastavat tyhjiä oppilauseita, ritirampsuja, opinkappaleita ilman sisältöä. Alusmaan talonpojille näitä luettiin joko virkamiesten tai munkkilatinan hallitsevan papiston toimesta. Tämän päivän papisto on Brysselissä. Vanhan papiston on ymmärrettävä antaa heille tietä. ”Vade retro, satana!”- ”Väisty tieltäni, saatana!”
Oikeasti suomalaiset rakastavat EU:n byrokratiaa ja ovat sen mallioppilaita myös maaseudulla. Vain talonpojat joutuivat myllyyn, jossa mikään ei ole enää entisensä. Tapahtui luonnonvarojen uusjako, jossa torppari on jälleen vuokraviljelijänä ja eniten häviävät globaalissa kilpailussa kehitysmaiden WTO-neuvottelijat. Heitä ei edes päästetä neuvottelupöytään. EU:n ja Yhdysvaltain tuet ja tullit ovat muuri, joka ei heiltä ylity.
”Vaihtelu virkistää.” – ”Variatio delectat.”
Innovaation pahin vihollinen on juuri sosiaalisen muistin keräämä taakka, jossa toistamme pakkomielteen tapaan dogmaattisia lauseita, teorioita ja uskomuksiamme, fraaseja ja aforismeja, typeriä kansanviisauksia.
Muinaisten Kreikan ja esisokraatikkojen (Thalesta, Anaksimandros, Herakleitos) ihailijana Nietzsche ei juurikaan poikkea oman aikamme innovaattoreista. Erityisesti hänen tapansa ihailla kilpailusta syntyvää dynamiikkaa on sen yhteistä historiallista perua. Sen vahvin ydin on valtio ja Kreikassa kaupunkivaltio. EU ja Yhdysvallat toimivat kuin esisokratealaiset filosofit. Sen peruja on koko imperialistinen järjestelmä. Nyt Venäjä ja itä on koettelemassa lännen uskottavuutta. Mittariksi on valittu Ukraina.
”Ei savua ilman tulta,” – ”Ubi fumus, ibi ignis.”
Kreikkalaista kulttuuria luonnehti leppymätön halu kilvoitella, ja tästä syntynyt kilpailun luoma kateus ja kunnianhimo. Vielä nykyisinkin kreikkalainen urheilu on osa omaa kulttuuriamme ja korostuu sen ”puhtautta” palvovassa ideologiassa.
Talouden ja markkinoita palvelevan viihteen sekä massoja käyttävän huippu-urheilun puhtauden symbolit korostuvat kreikkalaisessa Olympia -liikkeessä ja saavat siellä paradoksaalisia ja yhteiskuntakokonaisuudesta vieraantuneita ilmiöitä.
Yhteiskunnassa oleva koston ja armon ristiriita on yhtä oleellinen Nietzschen nykykäsityksessä kuin hänen tapansa nähdä puhdas kilpailu osana kaupallista viihdettä ja kunniaa ilman siihen liittyvää narsistista itseironiaa. Köyhät ovat aina joukossamme. Se että roolitus vaihtelee, virkistää. ”Variatio delectat.”
Nietzsche ei rakastanut päivän mietelauseita mutta ihaili kyllä ihmisjumalaksi nostamiaan vanhoja filosofeja. Tosin oman aikansa filosofit hän koki vihamieliseen ympäristöön eksyneinä satunnaisina vaeltajina tai erakkoina, joiden epäkohdat ja luovuus olivat kuin erämaakylät Loka tekoaltaassa. Allasevakot moneen kertaan haastatellen suomalaisen yhteiskunnan luovuus ja riisto tulivat tutuksi saamelaisten asuinsijoilla.
”Oppi tuo vaikeudet, tieto lisää tuskaa.” – Difficultatem facit doctrina.”
Yhteiskunta tiesi niiden olemassaolon, vääryyden ja sen julman luonteen, muttei siihen puuttunut edes silloin kun siitä aikanaan medialle kerrottiin, filosofit puhuivat ja kirjoittivat. Korvaus tulee sitten kun yhteiskunta ei metropoleissaan, kaupunkivaltiossaan, enää sen energiaa tarvitse.
Jalomielisyys luonnolle ja ihmiselle on lahja, johon tartutaan vasta kun siihen on varaa kenenkään taatusti kaupunkivaltiossa köyhtymättä. Se on esisokratealaisen ihmisen turhamaista luonnetta ja pohjatonta typeryyttä samalla.
Filosofia on ja pysyy harmittomana, vanhusten ja oppineitten jaaritteluna, yksityisenä salaisuutena ja yksittäisen sunnuntaikävelijän monologina. Lokan altaan rakentajien ei tarvinnut panna itseään alttiiksi, olla miehekkään luotettavia, elää filosofiansa mukaisesti. Rikosta ei seurannut rangaistus. Kerrottiin, kuinka se on kaikkien sota kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes.” Hämäykseen riitti, kun valtionyhtiö riiteli yksityisen pääoman kanssa, Kemijoki Oy Pohjolan Voiman sekä puuta jalostavien yhtiöiden kanssa kisaillen, koskisotia järjestellen. Sodan luonne on usein juuri peitelty huijaus.
Elämä tuhoutuu huomaamattamme eikä media kritisoi siinä itseään. Mikä tahansa mediaa itseään koskeva vie toimittajan katseet nolosti alaviistoon. Korppi ei noki korpin silmiä. Media poliitikkoineen, valtio, hukutti Lokan altaan taloudet ja jätti sen perheet heitteille 1970-luvun Suomessa vaille suojaa, mutta näytti samaan aikaan kuvia Vietnamista joka ikinen päivä. Globaalissa valtiossa näin tekevät kaikki.
Nietzschen yhteiskunta hallitsee kilpailunsa korostaen valtion ja alueen sisäistä identiteettiä. Alueellinen leimautuminen valtioon, kotiseutuun ja juuriin tekee kilpailusta jalon. Se poistaa siitä narsistisen harhan, tarpeen turvautua rikkeisiin ja voitto on yhteinen, kollektiivisen valtion ja kotiseudun yhteisöllinen tuote. EU ja Yhdysvallat pelaavat siinä omaa jalkapalloaan kumpikin omalla tahollaan. Kolmas maailma saa siihen osallistua, mutta vain katsomossa istuen. Jaettu tieto vain lisäsi tuskaa. ”Difficultatem facit doctrina.”
Kun nuorukainen heitti kiekkoa tai keihästä, hän ajatteli kotikaupunkinsa parasta. He olivat omien juuriensa ja yhteisönsä työkaluja ja sen menestyksen välikappaleita, eivät narsistisia häirikköjä, saati Kallion kaupunginosassa sen kirkkoa reunustavilla nurmikoilla lojuvia ryyppyraatoja.
Vielä hetki sitten heidän ohitseen saattoi ajaa rautatientorilla ilman että pelkäsit jonkun heittäytyvän autosi eteen. Tai jonkun työntävän juopuneen ruuhkassa kiskoille. Kaikkia roskia ei heitetty suoraan virtsalle haisevaan maisemaan. Metropolin maisema on nyt korpikylän suomalaisen sielunmaisemaa, slummin elämää. Mannerheimintietä korjataan vuosia.
Kulta on valtaa. ”Aurum potestas est.”
Itsekkyys rajoittui paikkaleimautumiseen, juuriin ja yhteisön sisäiseen kollektiiviseen henkeen ja yhteisön toiminnan logiikkaan. Lokan alle jätetyt kylät olivat osoitus valtiosta, jolta puuttui kollektiivinen vastuu, ihmiset joutuivat rappiolle ja muutot olivat aina pakkomuuttoja. Ahnein oli se, joka omisti valtion. Valtio ei ollut Lokan kylässä.
Koska valtiosta tuli yksilön vihollinen? Kuinka moni suomalainen talonpoika, maaseudun ihminen, äänestäisi tänään EU-Suomen puolesta? Miksi suomalaiset vieraantuivat EU:sta ensimmäisenä ja niin täydellisesti? Puuttuiko meiltä vahva identiteetti, kaupunkivaltio ja esisokratealainen Suomi?
Kuinka suomalaiset voisivat kiinnostua esisokratealaisesta Euroopasta? Emme me sitä tunne tai tunnista omaksemme maaseutukyliemme sosiaalisen muistin ja pääoman kautta. Ja nyt ne on hävitetty yhteisöllisinä, Nietzschen kuvaamina välttämättöminä valtion välineinä. Tiedon tuoja syyttelee.
Syyttelemällä ei tehtyä saa tekemättömäksi. ”Accusando fieri infectum non potest.”
Nietzschen mukaan politiikan ja valtion uhka oli ja on rahatalous, koditon raha. Kansainväliset ja kodittomat rahaerakot eivät omista juuria. Eivät ymmärrä Lokan altaan tragediaa. Rahaerakoilta puuttuu yhteisön ja kollektiivin luoma valtiovaisto ja paikalliset juuret. Väitöskirjan tekeminen juurista, spatiaalisesta identiteetistä, oli virhe. Maan oli kohta täynnä juuriensa etsijöitä ja kylätoimikuntia. Voitto vaatii vaivan rinnalla aikaa.
Ja keppi sen todisti. ”Argumentum babulinum.”
He ovat oppineet käyttämään pörssi-instrumenttia ja yhteiskuntaa pelkkänä ahneuden rahasampona ja narsismin häiriöiden hoitajana. Nietzschen mukaan ainut lääke näitä vastaan on sota ja vain sota. Nykyisin se sota on siirtymässä verkkoihin. Useimmat eivät siitä mitään tiedä tai ymmärrä. Eivät välitä tietää. Suomalaiset eivät välitä tietää mitä heille tapahtuu. Kaupunkivaltiossaan suomalaiset ovat kääntäneet selkänsä valtiolleen, jota ei enää ole.
”Bellum omnium contra omnes.”
Liallinen menestys, narsismin nostama inhimillinen harha, oli mahdollista pitää kurissa vain valtaakin tärkeämmän yhteisön kilpailun ja sen luoman pelin keinoin. Itse kilpailu, yhteisön luoma peli, oli ja on osa kilvoittelua, jossa rajat tulivat vastaan yhteisön kautta sen omana suojana.
Hierarkia ja yksinvaltiaat pidettiin kurissa säännöillä ja rajoituksilla, synnyin kaupungin yhteisellä parhaalla. Suomi ei elänyt tällaista valtiota. Meillä oli vallalla yksinvaltias. Olimme suomettuneita. Ulkopuolinen näki, kuuli ja haistoi, mutta ei ymmärtänyt.
”De visu; de auditu; de olfactu.”
Kreikkalaiset onnistuivat oikeuttamaan filosofian ja vapauttamaan luovuuden, innovaation tärkeimmät lähteet. Kaikkien oli pantava itsensä alttiiksi eikä filosofi ollut harmiton monologinsa uhri, akateeminen pilkattava vanhus, privaattia yksipuhelua median vaietessa.
Lokan ihmiset jätettiin 1970-luvulla kohtalonsa armoille, kuten ihmiset tänään yleensäkin. Ne palat ja ihmiset, jotka eivät oikein sovi kokonaiskuvaan, laitetaan syrjään.
Samat 1970-luvun ihmiset, jotka valmistuivat tuolloin yliopistoista, ovat nyt hukuttaneet koko maan ja sen yhteisölliset arvot. Muinainen Kreikka ei herää henkiin maassa, jolla ei ole muinaista Suomea juurillaan. On vain hylättyä allaspohjaa ja ryyppyraatojen yhteinen kohtalo. Tieto lisää tätä tuskaa. ”Difficultatem facit doctrina.”