”Moni yritys on kohdannut tai kohtaa tilanteen, jossa rahat loppuvat. Joillakin on taseissa puskuria, mutta kaikilla ei ole. Voi tulla kassakriisi eikä velvoitteista selvitä. On selvää, että tulemme näkemään lomautuksia, irtisanomisia ja valitettavasti myös konkursseja. Päättäjien tehtävä on huolehtia, että rahoitusjärjestelmä pysyy toimintakykyisenä ja mahdollisimman moni yritys autetaan kriisin yli.
On nähtävillä, että virus leikkaa yritysten kasvua, mikä vähentää mahdollisuuksia investoida ja jatkossa rahoittaa myös julkisia palveluita.”
Näin sanailee Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Hän oli aiemmin journalisti ja myös Helsingin Sanomien päätoimittaja. Journalistit ovat tutkijan mukaan lähellä käsitettä, jossa puhumme tunnehäiriöistä. Lainasin tämän väittämän nimekkään, psykopaatteja tutkivan professorin tavasta luokitella virkoja ja ammatteja, kirjoittaessani mediamaailman tuotteista vuonna 2020. Kirjoitus on parin päivän takaa. Sieltä sen voi lukea. Itse en allekirjoita tätä tutkimusta. En ole tuon alan tutkija ensinkään.
Kun Pentikäisen lukuihin lisätään 500-700 miljardin avun, jonka Italia tarvitsee, olemme vasta Pandemian talouslukujen alkuluvussa tai sivulauseessa. Vasta vuosien kuluttua tiedämme, missä olemme nyt ja kuinka tässä sitten kävikään. Juuri nyt toivoisi että maallamme olisi kokeneita ministereitä ja vahva hallitus.
Tohtoreita olisi tullut käyttää virkojen täytössä. Kuten Helsingin Sanomien tämän päivän lehdessä (11.3) viisaasti kirjoitetaan ja asiansa osaavan alan kouluttajan havaintona perusteluineen. Kirjoitus löytyy mielipidesivuilta.
Vuoden journalistiksi valittiin oikea henkilö. Onnea hänelle siinä missä MTV:n uutisten 60 -vuotta täyttäneelle ankkurille. Niin ne vuodet kuluvat uutisia lukien ja journalistina maailmaa kiertäen. Hän kertoi kuinka jäljellä on vielä 10 % työajasta. Hän erehtyy jos elää saa. Eläkepäivät ovat tutkijan ja journalistin tuotteliainta aikaa. Silloin kun osaat ja myös saat kirjoittaa sellaista, joka aiemmin piti esittää peitetyin sanakääntein. Et pyri enää mihinkään etkä kumarra ketään. Mikään ei tule enää yllätyksenä.
Nyt eletään sitten uutisanniltaan maailman historian ehkä oman aikamme järisyttävintä vaihetta sitten vuoden 2011. Kirjoitin tuolloin kirjani ”Arctic Babylon 2011” tai oikeammin jo vuonna 2005 tai 1970-luvulla. Kymmenen vuotta sitten kirjan ”Social media economy and strategy”, joka on kirjoistani luetuin. Täytin silloin 60 vuotta. Tämä silloin alkanut vuosikymmen on ollut poikkeuksellisen tuotteliasta aikaa. On ollut mistä kirjoittaa ja millä analysoida kirjoittamansa sekä luettaa se globaalille yleisölle reaaliaikaisesti. Jos en sitä tekisi, kuka sen tekisi juuri tällä kielellä kirjoittaen? Ei taatusti kukaan.
Menetettyä vuosikymmentä, tuolla nimellä kirjoittamaani kirjaa, seurasi uuden vuosikymmenen pelottava alku. Vähempikin olisi riittänyt herättämään meidät unestamme. Vai olisiko sittenkään? Muistaako kukaan millainen oli vuosikymmen 1920 ja sen seuraukset? Entäpä vuosikymmen 1820? Minäpä keroon, jotta muistaisimme muutkin.
1820 muistetaan kolmannesta pandemiasta, rutosta. Säästän lukijaa ja haen otteen suoraan Wikipediastamme:
Kolme pandemiaa.
”Ensimmäinen ruttopandemia oli Justinianuksen rutto, joka alkoi tuhoisana epidemiana Konstantinopolissa vuonna 542. Tauti oli tullut egyptiläiseen Pelusiumin satamakaupunkiin idästä Punaisenmeren yli, ja sieltä se aloitti leviämisensä Välimeren alueelle. Tauti aiheutti kolmen vuosisadan aikana useita epidemioita Bysantin valtakunnan alueella, ja se saattoi surmata jopa puolet valtakunnan väestöstä. Pandemia jatkui Euroopassa vuoteen 767 asti.
Toisen ruttopandemian ensimmäinen ja tuhoisin epidemia oli musta surma 1346–1353. Myös Kiinan Hebein provinssissa oli 1330-luvulla tuhoisa kulkutauti, mutta ei ole varmaa, oliko se ruttoa. Toinen ruttopandemia syntyi mahdollisesti kahdesta syystä. Suuria osia Euraasiasta valloittaneet mongolit olivat hevosilla liikkuvia sotureita, jotka muodostivat sotilaallisen ja hallinnollisen verkoston koko Keski-Aasian välille. He saattoivat tuoda tautia kantavat jyrsijät Kiinasta aroja pitkin lännemmäs 1300-luvun alkuun mennessä. Toinen syy pandemian alulle saattoi olla 1200-luvun puolivälissä alkanut ilmastonmuutos, joka aiheutti Saharasta puhaltamaan kääntyneiden tuulien myötä Keski-Aasian lämpenemisen ja kuivumisen ja pakotti jyrsijät liikkeelle.
Mustan surman jälkeen tuli uusia epidemioita, ja koko pandemia kesti vuosiin 1650–1722 asti.
Kolmas ruttopandemia riehui lähinnä Kiinassa ja Intiassa 1800-luvulla, mutta se saatiin pysäytettyä. Vuonna 2010 julkaistun geenitutkimuksen mukaan kaikki kolme tunnettua ruttopandemiaa, mukaan lukien musta surma, olisivat syntyneet Kiinassa. Länteen musta surma olisi kulkeutunut silkkitietä pitkin.” Olen tuon tien kulkenutkin ja sen nykyiset kulttuurit voivat hyvinkin muistaa paljon muitakin vitsauksia kuin juuri mustan surman.
Maantieteilijänä, sosiologina ja biologina tätä aluetta on oppinut arvostamaan, siinä missä niitä alueita, jotka yhdistävät Etelä-Amerikan Pohjois-Amerikkaan. Aiemmin kirjoittamani kirjat kertovat kyllä syytkin tähän arvostukseen. Se että Yhdysvaltain nykyinen presidentti ei arvosta, on hänen hankkimansa omaisuuden tuomaa painajaista, painolastia, ja kehnoa omaa tuntoa. Ikään kuin sellainen hänellä olisi.
I920-luku muistetaan rutosta sekin. Omituista mutta näin se vaan menee.
Sama rutto kun tappaa vieläkin eri puolilla maailmaa. Vaikka Eurooppaan tauti ei ole päässyt kymmeniin vuosiin, Venäjän Aasian -puoleisilla perukoilla sekä Algeriassa sitä on tavattu viimeksi pari vuotta sitten.
Bakteriologian professori Mikael Skurnik Helsingin yliopistosta kertoo, että maailmalla podetaan yhä kolmannen ruttopandemian häntiä vuosilta 1855-1920. Jos ensimmäinen aalto 541-700 tunnetaankin huonommin, toinen pandemia tiedetään sitäkin paremmin.
Musta surma vuosina 1347-1700 tappoi enemmän ihmisiä kuin mikään muu tauti maan päällä. On arvioitu, että jopa 200 miljoonaa ihmistä kuoli, Suomessakin kymmeniätuhansia. Sen koommin rutto ei Suomeen ole rantautunutkaan, professori sanoo.
Koronan nimellä kulkevat pandemiat eivät liity jyrsijöihin ja rottiin. Kun puhumme rutosta ja pandemioista, tarkoitamme vuosisatoja raivonneista taudeista. Musta surma oli niistä siis tuhoisin ja tunnetuin, kesti vuosisatoja.
Nykyiset pandemiat leviävät siivekkäiden tuomana ja kuljettamana hetkessä mantereelta toiselle. Suomikaan ei ole näiltä siivekkäiltä suojassa. Siivekkäistä suurikokoisin ja liikkuvin on Homo sapiens eli viisas ihminen lentokoneineen.
Kun hän saa jossakin taudin, se kyllä tahtoo levitä jokaiseen maanosaan ja sen syrjäisimpäänkin kolkkaan. Suomessa ensimmäisenä syrjäiseen Lappiin Kiinasta loikaten. Ilmiö vie aikaa vain muutamia päiviä ja viikkoja kun kyse on pandemiastamme.
Sitä voi torjua vain välttelemällä näitä siivekkäitä lentäjiä ja maailman kiertäjiämme. Valtaosa on tyhjän toimittajia ja turistejamme. Olen kuvannut näitä ihmistyyppejämme viimeksi eilen. Kaiken maailman krääsää kuluttavia ja itseään viihdyttäviä oman aikamme poliittisia tai journalistisia nerojamme, turisteja, pelureita, flaneeraajia jne.
Virkamiehiä ja heidän päällikköjään, joita tiedemies, alan tutkija, kutsui psykopaateiksikin. Heillä ei ole vastuuta muusta kuin itsestään ja menestyksestään vieraillessaan lyhyen aikaan Telluksella. Maksamme tunnevammaisten ihmisten käynneistä Telluksella kovaa ja karvasta hintaa. Heidän hoidostaan voisi maksaa psykologeillemme maltaita.
Me valitsemme heidät vaaleilla ja mediayhteiskuntamme ruokkii heitä kuin käenpoikaa ikään perheineen. Ilmastomuutos käsitteenä on sekin heidän aiheuttamansa. Sen oikaisu vie useamman sukupolven eikä onnistu sittenkään.
He tarvitsevat sitä lisääntyäkseen ja vallatakseen lisää tilaa pallollamme. Sitä kutsutaan demokratiaksi ja heitä sen tuotteiksi, yrityksiä puolueiksi. Suomessa niitä on kymmenittäin, Kiinassa ja Yhdysvalloissa, Venäjällä vähemmän. Riitaisa pieni kansakunta vaatii itselleen enemmän näitä osaajia kuin tuhansien miljoonien kansakunnat. Kun professori päämediassamme vaatii heidän vaihtamista tohtoreiksi, hän myös perustelee tämän kokeneena opettajana oikein. Tutkijan koulutus kun on kokonaan eri asia kuin perustutkintomme yliopistoissamme.
He ovat aidosti huolissaan pandemiasta ja kyselevät toisiltaan, miksi sellainen on syntynyt lentäen samalla Brysseliin ja Kiinaan, Yhdysvaloihin seuramaan marraskuun vaaleja. Se on todella jännittävä tapahtuma kahden vanhuksen välillä. Keskellä pandemiaa ja sen leviämistä. On tunnettava asiansa ja myös sen todelliset juuret. On oltava myös kyky arvioida omaa ja muiden työtä kriittisesti. Oli virka mikä tahansa.
Oikein hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Putin Venäjällä on varmistamassa perustuslakituomioistuimen kautta kuinka vanhat virat nollataan ja käynnistetään taas kerran kaikki alusta. Se on meille kaikille Suomessa näin hoitaen turvallisintakin.
Presidentti Kekkonen kokeili samaa, mutta ikä tuli ja tärveli yhden pyrkyrin tien ja avasi toisen presidentti Mauno Koivistolle. Se oli ihan hyvä tie sekin aikana, jolloin Neuvostoliitto otti ja hajosi. Syynä ei silloin ollut pandemia. Nyt sellainen riski on olemassa. Kiina on oman pandemiansa selättämässä. Tai niin me ainakin uskomme keväällä 2020.