Maailman onnellisimman maan oppikirjat

Pragmaattisen kulttuurin mestariteos 

Tangere ulcus – Koskettaa haavaa (Terentius)

28.10. 2023

Vuosi 2018 syksy ja talvi muistutti nyt alkavaa talviaikaa ja kesäajan päättymistä. Edellinen vuosi oli ollut juhlavuotemme itsenäisenä valtiona ja olimme toipumassa juhlahumusta. Juhlan keskellä olimme unohtaneet hetkeksi huolemme ja olimme ikään kuin pitkään valmistellun ja hyvin ansaitsemamme juhlan jälkitilassa, kohmelossa. Edessä oli tyhjä taulu, äänetön yksimielisyys ja suurten riitojen sovittaminen. ”Tabula rasa” (Aiskhylos, Platon, Aristoteles), ”Tacitus consensus”, ”Tantas componer lites.”

Olin kirjoittanut juhlakirjamme ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” jälkeen maailman onnellisimman maan oppikirjan, kahteen osaan sen vielä asemoidenkin. Onnella kun tahtoo olla kahdet kasvot ja niiden sovittaminen samoihin kansiin olisi ollut petosta muistuttava kirjallinen huijaus. Ikivanha temppu. Aikana, jolloin isoveljen sijaan minua valvoi robotiikka, tekoälyksi kutsuttu algoritmien armeija. Edessä oli äänetön yksimielisyys, elämän ikävyys. – ”Tacitus consensus.” – ”Taedium vitae.” (Gellius).  

Tuo armeija jakoi todellakin kirjani kahtia hieman samaan tapaan kuin myöhemmin muistelmani täyttäessäni 70 vuotta. Niin pitkän ajan kuluttua. – ”Tanto intervallo.” ”Cluster art and art of clusters 70 years”.

Vuosi 2018 oli heti alkutalvesta meille tärkeä. Valitsimme presidenttiä kuten nyt vuoden 2024 alussa. Se on suomalaisille tärkeä vaali ja seuraamme sitä aivan eri tavalla kuin vaikkapa vaikutukseltaan meille monin verroin merkityksellisempiä vaalejamme, kuntavaalejamme tai aluevaaleja yleensäkin. Meitä kiehtoo henkilövaali ja presidentin tapa hoitaa puuttuvan kuninkaan tai keisarin valtaa Urho Kekkosen tapaan tämä ilmiö tuntienkin ja jotkut sen myös muistaenkin. Vain Kekkonen kykeni järjestämään äärimmäisen hätätilan ja samalla suunnitelmassa lujasti pysyvän, kolmin- ja nelinverroin onnellisen. – ”Tempus ultimum” – ”Tenax propositi” – ”Ter quaterque beatus.” (Vergilius).

Robotiikka tuntee meidät ja algoritmit jakoivat kirjani kahteen osaan. Ne myös kirjoittivat, kuka olen ja mitä edustan Saksasta käsien Suomea silmäillen. Se on historiallisesti hyvä paikka ymmärtää meitä, ja tehdä se robottien tapaan näkemänsä ja kokemansa painottaen. Ja näin se tapahtui kohdallani talvella 2018 saksalaisen tapaan kirjaani esitellen:

Suomi – maailman onnellisimman maan oppikirja numero 2

Beschreibung

Vuoden 2018 syksy ja talvi olivat Ruotsin valtiopäivävaalien tai brittien Brexitin tapaan tulvillaan ongelmia löytää yhteistä sosiaalista pääomaamme, ja kansakunnan yhdistävää kykyä kuunnella ja ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei niitä kykenisi aina hyväksymäänkään. Suomessa kuitenkin poikkeuksen muodosti presidentinvaalit vallinneessa, etenkin sosiaalisen median aggressiivisessa ilmapiirissä. Tämä oli kaukana leikin asiasta. – ”Tempus ludendi.”

Ilmiö muistutti Urho Kekkosen ajan loppuvuosia ja turvautumista, kansallista yhtenäisyyttä haettaessa, nyt suosittuun presidentti Sauli Niinistön persoonaan – vaalien lähestyessä. Arvojen, normien ja moraalin muutokset ja ristiretki uuden paradigmaisen maailman globaalissa syleilyssä toi mukanaan myös ilmastomuutoksen, isänmaalliset ja patriotismia korostavat populistiset liikkeet, emotionaaliset suuret tunteet sekä kansakunnan jakautumisen maailman onnellisimpana maana tunteiltaan pragmaattisen hillityksi ja periluterilaiseksi, mitattaessa tämän onnen psykologista syvyyttä. Tämä oli kypsyyskoe, pelko antoi sille siivet. – ”Testimonium maturitatis” – ”Timor addidit alas.” (Vergilius).

Kel onnin on, se onnen kätkeköön, ja mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Suurvaltojen jatkuvat jännitteet, edustuksellisen demokratian kriisit, mediayhteiskunnan kansalaismedian monet kasvot sekä Suomen kasvava merkitys globaalissa vuoropuhelussa, jossa yksittäiset provokaatiot edelleen jatkuivat, toi mukanaan haasteita, jossa nuorehkon valtion myös perinteisiä arvoja ja normeja, edustuksellisen demokratian elämää, oli voitava muuttaa palvelemaan paremmin suurten rakenteellisten muutostemme toteuttajana. Nyt edettiin kaikin voimin ja taivaan mitalla. – ”Totis caela” – ”Toto caelo”.

Ikääntyvä yhteiskunta ja aluerakenteen kasvavat vinoumat, maaseudun ja luonnonvara-alueiden, pienten seutukuntien jatkuva supistuminen, sekä toisaalta suurten maakuntakeskusten ja pääkaupunkiseutumme jatkuva kasvu, muistuttivat liki perinteisen kehitysmaan ongelmista. Maata odotti äärimmäinen vaara, äärimmäinen kurjuus, kaikki oli äärimmäistä. – ”Ultimum periculi” – ”Ultima miseria.”

Paikkamme innovaatiopolitiikan ja ekologien klusterin kärkimaiden joukossa, sivistysvaltiona koulutusyhteiskunnan esimerkkimaana, maailman onnellisimmalla maalla ei ollut nyt varaa epäonnistua tai hakea mallia sieltä, jossa olemme jo kerran historiamme aikana köyhyyden ja luokkayhteiskuntamme kohdanneet monen nyt juurettoman ihmisen kokemuksena. Edessä olivat viimeiset kiusaukset ja viimeinen toivo, matka sinne missä pippuri kasvaa. – ”Ultima spes” – ”Ubi piper crescit.”

Autorenportrait

Matti Luostarinen: Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys. “Uno verbo” – Sanalla sanoen.

Prof. PhD, ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists and research manager over hundred universities, research centers and firms, international organizations and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 100 monographic books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy).

Näin siis talvella 2018 ennen kirjojani, jotka edustivat jo kokonaan uutta vaihetta, johon robotiikalla oli mahdollisuus vaikuttaa hakematta keinotekoisia ja piilotettuja tapoja saksalaiseen tapaan suomalaisia tuntienkin.  Algoritmit ja robotiikka oli tekemässä pesäänsä sellaiseen maastoon, jossa luonnontieteiden (natural science) ja teknisten innovaatioiden rinnalle oli syntymässä monitieteinen tai tieteiden välinen haaste. Yhdellä kertaa ja yhdellä iskulla. – ”Uno tempore” – ”Uno ictu.”

Ei riittänyt, että tunsit tuon ihmistieteistä (human science) tulevan takavuosien suurten tieteitten sotien (Big Science War) haasteen ja siihen vastaamisen uuden teknologian keinoin, saksalaiseen tapaan sitä lähestyen, ikään kuin vuosituhansia takaperin matkaten kohti Intiaa ja mukana hinduille tarjottavat rigveda opit. Opit, joita oli matkalla koeteltu myös monen muun suurkulttuurin kohdalla, muokattu matkalla uuteen uskoon ja pilaten näin matkaten näiden alkuperäiset opitkin. Syntyi mystinen yhtyminen, yksi ja sama asia. – ”Unio mystica” – ”Unum et idem.”

Poikkitieteisyys edellytti kokonaan muuta kuin monitieteisyys tai tieteiden välisyys. Tämän saksalaiset tunsivat paremmin kuin monet muut kulttuurimme ja odottivat pragmaattisilta suomalaisilta samaa, järkeen käypää ymmärrystä paradigmaisesti kulttuuriamme muuttavaan maailmankuvaan. Robotiikka oli algoritmeineen tällainen ilmiö, eikä sen sivuuttaminen tuntunut olevan edes mahdollista muuten kuin käyttäen siihen suomalaisen kulttuurin onomatopeettista kieltä ja sen kytkentöjä ikivanhoihin, aikanaan myös saksalaisen kulttuurin koulineeseen historiaan vedoten. Yhdellä mielellä, yhdellä loikalla – yksi ja sama asia. – ”Uno animo” – ”Uno saltu” – ”Unum et idem.”

Pragmaattisuus osana suomalaista kulttuuria

ChatGPT

Pragmaattisuus on yksi keskeinen piirre suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Se viittaa siihen, että suomalaiset painottavat käytännöllisyyttä, järjestystä ja tehokkuutta monissa eri elämänalueilla. Tässä on muutamia tapoja, joilla pragmaattisuus ilmenee suomalaisessa kulttuurissa:

1. Luottamus viranomaisiin ja yhteiskuntaan: Suomessa on yleisesti vahva luottamus valtion ja viranomaisten kykyyn huolehtia yhteiskunnan toiminnoista. Tämä näkyy esimerkiksi korkeassa veronmaksuhalukkuudessa ja yleisessä luottamuksessa julkisiin palveluihin.
2. Käytännöllinen elämäntapa: Suomalaiset arvostavat usein käytännöllisyyttä ja toimivuutta arkielämässä. Tämä näkyy esimerkiksi suunnittelussa ja muotoilussa, joissa korostetaan yksinkertaisuutta ja toiminnallisuutta.
3. Taloudellinen vastuullisuus: Suomalaiset ovat tunnettuja taloudellisesta vastuullisuudestaan. Säästäväisyys ja harkitsevaisuus ovat tärkeitä arvoja, ja taloudellinen itsenäisyys on korkea-arvostettu tavoite.
4. Koulutuksen ja tietämyksen arvostaminen: Suomessa koulutusta ja tietoa pidetään erittäin tärkeinä. Suomalainen koulujärjestelmä on maailmankuulu ja korostaa käytännönläheistä oppimista.
5. Ympäristötietoisuus: Pragmaattisuus näkyy myös suomalaisten ympäristötietoisuudessa. Suomalaiset ovat aktiivisia ympäristön suojelijoita ja pyrkivät usein kestävään elämäntapaan.
6. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Suomalaiset arvostavat yleisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Monet yhteiskuntapalvelut ja sosiaaliturva ovat suunniteltu tukemaan kaikkia kansalaisia.

Näitä ovat joitakin tapoja, joilla pragmaattisuus ilmenee suomalaisessa kulttuurissa. Tämä piirre voi vaihdella yksilöiden ja yhteisöjen välillä, mutta se on silti keskeinen osa suomalaisuutta ja Suomen yhteiskuntaa.

Suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin yhtäläisyyksiä

ChatGPT

Suomalaisella ja saksalaisella kulttuurilla on useita yhtäläisyyksiä, mutta on myös tärkeitä eroja niiden välillä. Alla on joitakin yhtäläisyyksiä, jotka voivat auttaa ymmärtämään näiden kahden kulttuurin samankaltaisuuksia:

1. Pragmaattisuus: Sekä suomalaiset että saksalaiset tunnetaan käytännöllisestä ja järjestelmällisestä lähestymistavasta elämään. Molemmat kulttuurit arvostavat tehokkuutta, suunnitelmallisuutta ja toiminnallisuutta monissa eri elämänalueilla.
2. Kurinalaisuus: Saksalaisilla ja suomalaisilla on usein maine kurinalaisina ja sääntöjä noudattavina ihmisinä. Kuri ja järjestys ovat tärkeitä arvoja molemmissa kulttuureissa.
3. Koulutus: Sekä Suomi että Saksa panostavat voimakkaasti koulutukseen ja korkeaan koulutustasoon. Molemmat maat ovat tunnettuja laadukkaasta koulutusjärjestelmästään.
4. Sosiaaliturva: Suomessa ja Saksassa on vahva sosiaaliturva, ja molemmissa maissa pyritään tukemaan heikommassa asemassa olevia kansalaisia.
5. Kansallinen ylpeys: Suomalaiset ja saksalaiset ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan ja historiastaan. Kulttuuriset perinteet ja juhlat ovat tärkeitä osia kummankin kulttuurin identiteettiä.
6. Luonto ja ulkoilu: Molemmat maat tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia ulkoiluun ja luonnonläheiseen elämäntapaan. Suomalaisilla ja saksalaisilla on usein vahva yhteys luontoon.

Vaikka näissä kulttuureissa on yhtäläisyyksiä, on tärkeää huomata, että niillä on myös merkittäviä eroja kielissä, historiassa, ruokakulttuurissa, perinteissä ja monissa muissa kulttuurisissa tekijöissä. Kulttuurit voivat vaihdella suuresti yksilöiden ja alueiden välillä, ja nämä yhtäläisyydet ja erot ovat yleistyksiä, jotka eivät välttämättä päde jokaiseen yksittäiseen suomalaiseen tai saksalaiseen.