Samaan aikaan kun Suomi valitaan jo viidennen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi,Yhdysvaltain ja Kiinan päämiehet ovat keskustelleet keskenään ja hakeneet yhteistä linjaa siinä, miten asennoitua Venäjän päämiehen aikeisiin ja motiiveihin. Olen varma, että tulevat sukupolvet tulevat näistä keskusteluista kirjoittamaan runsaasti. Sikäli kun heitä nyt vielä Telluksen pinnalle saa syntyä Venäjän päämiehen toimia samalla seuraten. Suomen onnesta on taas heitetty kolikkoa ennenkin eikä siihen voi luottaa.
Nuorempana miehenä Putin vieraili useinkin Pietarin virkamiehenä ja kaupunkinsa lähettiläänä Suomen Turussa. Olin silloin itsekin siellä usein virkaani hoitaen sekä samaan aikaan myös Oulun yliopiston tutkijana ja opettajana toimien. Pelasin ikään kuin varman päälle jo lapsena tämän oppineena. Olin lukenut kirjani baobabin siemenistä ja Pikku Prinssistä huolella. Kolmella eri kielellä, myös sillä alkuperäisellä.
Neuvostoliiton viimeisin virallinen päämies taas vieraili meillä Oulussa ja sai kokeilla Nokian kännykkäämme ja soittaa rimpauttaa sillä Moskovaan. Meitä oli lähinnä toimittajiksi naamioituneina useampiakin mukana ja valmiina esittämään kysymyksiä myös teknopoliksemme johtajalle, jos nyt sellainen mainoskatkos meille sallittaisiin. No ei sallittu. Gorbatšov poistui mustien autojen letkassa meitä huomaamatta.
Mukana oli kuitenkin myös turkulainen kanssani saman sosiologian laitoksen tohtori Mauno Koivisto, nyt kuitenkin presidentin ominaisuudessa ja odottaen, koska tulee se hetki, jolloin vuoden 1947 Pariisin rauhanneuvottelujen rasitteet Suomelle voitaisiin unohtaa turhina. Eihän sitä kauan tarvinnut odotella.
Noita aikoja muistellen olen pohtinut usein myös Putinin paikkaa tuossa ajassa ja myöhemmin tässä hetkessä pietarilaisena virkamiehenä ja Turun ystävyyskaupungin edustajana Turussa usein vieraillenkin. Eihän aikuinen mies, keski-ikää jo kulkevana, ole voinut olla kovinkaan paljon poikkeava siitä Putinista, jota seuraamme tänään Ukrainaa puhdistaen Turkuakin suuremmista kaupungeista ne maan tasalle pommittaen. Mikä tähän Turussa kohtaamaamme mieheen on mennyt?
Kuljeskeliko Putin aikanaan Pietarin pikkuvirkamiehenä Turussa pohtien, miltä nämä kauniit kaupungit näyttäisivät raunioiksi pommitettuina? Ymmärsivätkö Turussa ja Pietarissa millaista miestä olivat kouluttamassa? Suomalainen kirjailija Veikko Huovinen kuvasi Adolf Hitlerin kirjassaan ”Veitikka” miehenä, joka kantoi syvää vihaa Saksaa kohtaan ja halusi raunioittaa juuri sen. Se kun selitti hänen omituisen käyttäytymisensä etenkin omaa kansaansa Saksaa kohtaan. Nauroi makean naurun, kun Saksa paloi poroiksi ja lensi sen yli kohti Etelä-Amerikan tarjoamia iloja.
Onko tässä nyt jotain samaa tautia takana? Ovatko Venäjällä tutustuneet Huovisen kirjoihin? Onko luettu liiaksi omia kirjailijoita? Vai onko lukutaito vuosien varrella rapautunut sekin? Mitä järkeä on raunioittaa uskomattoman kauniita kaupunkeja Mustanmeren rannalla, jonne venäläiset niin usein ovat lomaviikkonsa suunnanneet ja kauneimmat romanssinsa Odessassa kokeneet.
Hellyttävän aikuisten sadun, Pikku Prinssin kirjoittanut ensimmäisen maailmansodan lentäjä kuvasi planeettaa, jossa kitkemättä jääneistä baobabin siemenistä kasvoi jättiläisiä, jotka juurillaan lopulta räjäyttivät koko planeetan. Niitä oli vaikea erottaa pois kitkemällä hyödyllisistä ja vaarattomista siemenistä.
Toki Pikku Prinssi kiersi matkallaan muitakin planeettoja ja samalla ihmisluonnon myös kauneimpia hetkiä hakien. Kaunosielu oli tämän kirjan kirjoittaja, ajattelin lukiessani sen lapsena lahjaksi saaneena.
Itse pidin eniten maantieteilijän planeetasta ja hänen työskentelytavoistaan. Olen tavannut tällaisia tapauksia maantieteen kouluttajien kohdalla useitakin. Maantieteilijä ei itse työhuoneestaan juurikaan poistunut vaan lähetti matkaan apulaisiaan. Ilmiö on itselleni tuttu juuri maantieteen opinnoistani ja myöhemmin opettajana ja tutkijana myös omia opettajiani aikanaan tarkkaillen.
Näiden tutkimusmatkailijoiden oli tuotava maantieteilijälle näytteitä matkoiltaan. Jos tutkimusmatkailija tiedettiin juoppouteen taipuvaiseksi tai muuten epäluotettavaksi, hänen havaintonsa maantieteilijä merkitsi muistiin vain lyijykynällä ja kehnolle paperillekin.
Sen sijaan luotettavien apulaisten ja tutkimusmatkaajien löydökset hän kirjasi huolella kalliille paperille ja kauniilla käsialalla. Tätä lukiessani ymmärsin jo varhain lapsena, mikä minua maantieteen laitoksella tulisi odottamaan. Varoin sitä ja valitsin useampia laitoksia ja yliopistoja sekä hakien myös omaa paperia ja kyniä, joilla kirjoitella.
Kovasti rakastetun kirjan kirjoittaja valitsi itselleen ammatin, joka oli yksi maailman lyhytkestoisimmista. Hänestä kun tuli ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjä. Heidän ikänsä laskettiin muutamissa minuuteissa. Kauniita ja opettavaisia kirjoja kirjoittavat valitsevat usein tällaisia ratkaisuja.
En nyt suosittele kolmannen maailmansodan lietsojien tukemista miltään suunnalta. Niinpä baobabien siemenet on osattava viimeistää taimina kitkeä pois ajoissa. Kirjojen kirjoittajat taas voisivat valita itselleen ammatin, josta ei ole syytä olla huolissaan.
Jo viidennen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi valitun maan kansalaiset ovat tästä osanneet huolehtia ajoissa. Jonkun on kuitenkin huolehdittava myös kirjailijoistamme. Maailman lyhytikäisin ammatti ei sovi heille ensinkään.
Omat kynät on syytä hankkia ajoissa nekin ja paperin kanssa voi olla varminta hankkia myös riittävä määrä metsää sekä kyky kadota maisemista silloin, kun baobabien siemenet ovat jo kasvaneet paljon ohi oman kasvuston. Ei siinä ole enää kirjailijalla muuta tehtävissä. Oli kynä sitten vaikka kuinka terävä ja paperi liidulla käsiteltyä, hybridin ja kybermaailman torjuntaan myrkytetty.
Jos löydät baobab-puun sydämestäsi, revi se ulos juurineen, koska sen siemenet tarjoavat suojan pelolle, epävarmuudelle, petokselle ja raivolle… Tee niin kuin Pikku prinssi teki. Hän poisti jättiläismäisten baobab-puiden siemenet pieneltä planeetaltaan joka aamu. Hän teki sen koska hän pelkäsi, että ne voisivat kasvaa liian isoiksi. Jos niin tapahtuisi, niiden valtavat juuret tuhoaisivat kaiken tunnetun ja rakastetun.