Länsi-Suomessa kirjoitetaan kuinka maaseutu- ja maatalouspolitiikka on annettu vihreille. Oikeammin tuo politiikka on jätetty kokonaan hoitamatta, se kun ei ole aikoihin ollut mediaseksikästä, eikä se kelpaa kenellekkään muuna kuin tapana hankkia valtaa ja käyttää se toisin kuin maaseutumme ja luonnonvaramme ansaitsevat ja vaativat. Se kun on pelastanut meidät niin sodista kuin rauhastakin ja on hyvivointivaltiomme rakennuspuista ainut uskottava yhteiskuntamme ja valtiomme historiaa tuntien.
Suomessa maaseutu ja maanviljely on ollut alkujaan pienvijelijävaltaista ja siihen liittyvät myös monet maan hankintaan ja jakoihin liittyvät lait ja asutustoiminta. Lähtemättä niitä esittelemään saati vertailemaan lordien maataloutta Britanniassa tai Keski-Eurooppalaista maataloutta omaamme, se on kuitenkin muistettatava, kuinka Suomi siirtyi hetkessä liki keräilytaloudesta agraarin Suomen kautta teolliseen ja jälkiteolliseen aikaan.
Muutosta leimasivat lisäksi sodat ja hävityn sodan jälkeinen asutustoimintamme. Myöhemmin kylien suuresta ajasta siirryttiin vauhdilla maaltapakoon ja kaupungistumiseen sekä sosiaalisesti se ymmärtäen kaupungilaistumiseen. Siitä on aikaa vain muutama hassu vuosikymmen. Olen itse elänyt tuon ajan ja kirjoittanut siitä useamman kirjankin tutkijana. Kirjailijamme taas tekivät saman palvelun turvautuen viihteeseen. Se on kokonaan eri asia. Niitä ei saa sotkea toisiinsa aikana, jolloin viihdemedia on liki ainut lukemamme ja tuottamamme.
Samalla liki puoli miljoona suomalaista siirtyi Ruotsiin. Se että tämä maaltapako käynnistyi, annettiin käynnistyä aina uudelleen ja useampaan kertaan, puristettiin sitruunasta viimeisetkin mehut, on oman aikamme tuotetta ja hallitustemme vastuulla eduskuntineen. Olemme itse sen aiheuttaneet.
Niinpä maaseudun ja luonnonvarojemme arvostus ei ole ollut samaa kuin monessa pitkän kultturisen kehityksen kokeneessa liittovaltiossa, kuten Ranska tai Saksa, saati maailman muilla mantereilla vaikuttaneet imperialistit valtioinamme Euroopasta vauhtia hakien.
Suomi jäi heti startissaan alusmaaksi ja se näkyy lyhyessä kehityskaaressamme sivistysvaltioksi tänään jälleen kerran dramaattista uutta vaihetta eläessämme. Se on kyettävä hoitamaan viimeinkin itsenäisesti, henkisesti täysmittaisena valtiona, muualta malleja hakematta, mutta ei toki mahtaillen mallimaata muulle globaalille Euroopalle saati Aasialle, Afrikalle ja Amerikalle ja samalla Yhdysvaltain itäisintä osavaltiota näytellen, medioissamme demokraattien kriisiä jakaen ja republikaaneja samalla pilkaten.
Tässä on syntynyt outoja ylilyöntejä, jossa vaaditaan nyt korjausliikettä. Suomi ei saa kuvitella olevansa kokoaan valtavasti suurempi ja ikäistään vielä nuorempi kansakunta muistellen olympiakisojen alkuvuosia, jolloin Suomi juostiin mukamas maailmankartalle. Ei sellaista karttaa tuolloin ollut olemassakaan ja olympian kisat harvojen harrastus.
Maailman väkilukukin oli olematon nykyiseen verrattuna. Suhteellisuuden tajun on palattava suurten ikäluokkien vallatessa liki jokaisen pienen kuntamme ja vaatiessa asianmukaisen myös hoidon ja kohtelun tänään arestissa viimeiset vuotensa eläen. Kotiarestihan on rankka rangaistus tosi ilkeästä ja hävettävästä rikoksestakin. Minkä rikoksen suuren ikäluokan vanhukset tekivät?
Se on arvostuksemme enemmän kuin ansainnut nostaessaan maan hetkessä maailman johtavien hyvinvointivaltioitten joukkoon ilman oman aikamme sosiaaliturvaa sotaorpoina varttuen.
Väärä vauhtisokeus ja mediamaailman viihde ei saa pilata yhteiskunnallista toimeliaisuuttamme ja sen rakenteita, mediakriisi sekä poliittinen, puolueittemme kriisi, ei saa muuttua syveneväksi demokratian kriisiksemme.
Paikallishallinnon vastuu sisältää lähes tuhat lakia ja asetusta, jotka on nekin hoidettava uskottavalla tavalla. Suomi on muutakin kuin Helsinki ja EU. Helsingissä asuu vain 5-6 % suomalaisista.
Suomea ei voi olla ilman maaseutua, luonnonvaroja ja yli puolta sataa seutukaupunkia maaseutuineen. Nissä asuu yli miljoona suomalaista. Samaa puoluetta äänestäen se olisi kirkkaasti suurin.
Näiden kuntien hoito ei ole metropolipolitiikkaa ensinkään. Tarvitsemme nyt vastuunsa tuntevia ihmisiä ja puolueita, asiansa osaavia, ei enää kilpailua vallasta ja sen tuomasta varallisuudesta. Se aika on nyt takana.