Jarmo Korhonen palautti mieliin kirjallaan takavuosien vaalirahoituksen. Tätä ovat nyt poliitikkojemme ohella kommentoineen mediamme ja vaikuttaisi siltä, että nyt ei kommentoida niinkään kirjaa kuin kirjoittajan motiiveja. Moni toimittaja tulkitsee Korhosen kostavan syntipukiksi joutumistaan maalaispoikana.
Korhosen ampumat laukaukset toivat mieleen Tom Hanksin tähdittämän elokuvan, jossa hän teki matkaa kohti Perditionia hakien samalla turvaa mafiasuvun lonkeroilta omalle pojalleen. Hanks oli joutunut sukunsa kasvattina ja mafiaelämän melskeissä tekemään tiliä sellaisesta, jossa loppuratkaisu oli draaman kaarta ajatellen yllätyksetön ja muistutti westernfilmien loppukohtausta, kylän puhdistavaa loppunäytelmää. Hanks ei vain ollut erityisen puhdasverinen sankari vaan osa mafiasuvun tuotetta hänkin. Itse osansa valinnut ja siihen myös kasvanut juntti teloittajana.
Korhonen on sukunimenä Suomen yleisimpiä ja sopii mediadraamaan, jossa loppunäytös vaatii vielä kenttätyötä tehneen maalaispojan tilityksen. Jos ei itselleen enää niinkään niin ainakin pojalleen varoituksena. Pääpiruna näytellyt ikääntynyt Paul Newman on loppukohtauksessa tyytyväinen siitä, että saa luodin juuri itse kasvattamansa ja luomansa ihmispedon toimesta.
Eduskunnan puhemies Maria Lohela on toivonut, että edustajatoverit alkavat arvostaa työtään ja toisiaan myös muodollisin tunnuksin jättämällä lököttävät farkut ja olkapäänsä paljastavat kesäiset vaatteet muuhun käyttöön. Toki voisivat muutenkin arvostaa toisiaan puheissaan ja käyttäytyä kuten 200 poliittisen instituutiomme kärjen osalta on lupa odottaa. Sosiaalinen ja kulttuurinen koodisto kun kulkevat rinnatusten ja kielivät niin kirkossa kuin vaikkapa maailman yliopistoissa muustakin kuin tavasta hankkia arvostusta. Miekanhiojaiset ja promootiot yliopistoissa ovat osa vuosituhantista traditiota, jossa kulkee sosiaalisen pääoman rinnalla pitkän työuran palkitseminen ja tiedeyhteisön oman normiston ja moraalin ylläpito.
Toimittaja Ulla Jäske (FL 22.10) on tyrmännyt täyslaidallisella Lohelan ja kokenut hänen hakevan vai arvostusta instituutiolleen. Jäske kuvaa omaa nuoruuttaan ja siihen kuuluvaa kapinaa isäänsä kohtaan sekä myöhempiä elämänsä vaiheita. Mediapopulismin tapaan siinä korostetaan kuinka arvostus haetaan muulla tavalla kuin pukeutumisella. Elämän kovan koulun kautta koluten.
Lohela tuskin hakee paluuta konservatiivisiin tapoihin, kuten Ulla Jäske asian kokee nuorena kapinallisena ja merimiehen päätä tukien hukkumasta wc-pönttöön Etelä-Kiina meriä seilaten. Se että toimittajia sanotaan tänään irti yhtenään ja suurin joukoin ei korjaudu varmaankaan nostamalla tai laskemalla lököttäviä farkkuja vuoroin ylös tai alas lipputangossa. Se ei ole keino arvostuksen hankkimiselle missään ammatissa.
Sen sijaan kun lääkäri ottaa sinut proffana vastaan sairaalansa julkisen puolen osastolla ryppyisessä puvussaan ja vanhalle viinalle tuoksahtaen mutta löytää ykköspukunsa siirtyessään illalla yksityisvastaanotolleen, kertoo kyllä kaiken mitä kautta siellä arvostus syntyy ja potilasrivit lyhenevät. Helsingin Sanomat (22.10) kun on käyttänyt kokonaisen aukeaman kertoen, kuinka Valvirralle tulee yhä enemmän ilmoituksia lääkäreistä ja hoitajista, jotka ovat koukussa viinaan ja lääkkeisiin. Kun lääkäri määrää itselleen rauhoittavia ja hoitaja vie kipupotilaan morfiinit, silloin rapautunutta kulttuuria on korjattavat varmasti myös eduskunnassamme ja sieltä