Arpa on heitetty – Alea iacta est
26.03.2023 – 17.03.2024
Sunnuntaina on Marian ilmestyspäivä ja samalla kesäaika alkaa. Näin vuosi takaperin. Tänään on toisin. Riitelemme ja lakkoilemme emmekä kykene sopimaan mistään. Vuosi takaperin tänään kelloa siirretiin tunnilla eteenpäin. Olimme menettäneet tunnin. Talveen siirtyessämme haemme sen sitten takaisin. Tänään kello pysyy paikallaan ja kesäaika alkaa vasta pääsiäispäivänä. Olemme menettäneet sopimusyhteiskunnan traditiomme ja pilaamme sellaista pääomaa, jota on vaikea saada myöhemmin takaisin. Maailmalla riehuva viha ja eripura on ylittänyt pyhät rajamme ja maailman onnellisin maa menettää paikkansa eikä saa sitä ikinä takaisin. Tahto on kiitettävä, mutta mä oon mikä oon. – ”Tamen est laudanda voluntas.” – ”Talis qualis.”
Marian päivä on kirkollinen juhlapyhä. Enkeli Gabriel ilmoitti tuolloin Marialle Kristuksen syntymästä. Päivä on kirkossamme 25. maaliskuuta ellei ole toisin sovittu. Juhlapyhiimme kun on tullut mukaan myös maallista valtaa ja tapa sovitella työpäivämme ja vapaapäiviä tasaisesti läpi vuoden. Siinä on jotain hyvin maallista ja sellainen ei hyvää lupaa jatkossakaan. Kirkkomme on maallisen vallan ohjailtavana kuten Venäjällä ikään. Tulos on rumaa seurattavaa. Heillä on vaalit, joita ei kukaan ota vakavasti lännessä. Urho Kekkosen aikana ei vaaleja järjestetty lainkaan. Kekkoslovakiaksi vinoiltu maa hiihteli omia latujaan ja muistaa ne nyt liiankin hyvin. Niin suuri oli aikanaan vaiva ja nyt niin pitkän ajan kuluttua. – ”Tantae molis erat” – ”Tanto intervallo.” (Vergilius).
Näin päivä, joka kuuluisi olla tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua, on Marian ilmestyspäivänäkin alkanut liikkua ja merkki maallistumisesta. Päivä on vain harvoissa maissa yleinen juhla- ja samalla pyhäpäivä vapaapäivänämme. Nyt näitä vapaapäiviä hankitaan lakkoillen. Maata ei johdakaan lakeja laativa eduskunta ja hallitus vaan vallan muut voimat. Parlamentarismi ja demokratia alkavat rapautua ja samalla vaalien merkitys hämärtyy alkaen nuoristamme. He seuraavat samaa aihetta vain 15 sekuntia kerrallaan ja aivot eivät tallenna sitä lainkaan. Ikääntyneet ihmiset ovat taas ulkona kuin lumiukot puhuessaan robotiikasta ja tekoälystä, algoritmeistamme. Hengen köyhyyttä on seurata sivujuonteita eikä nähdä asioiden lähtökohtaa.” – ”Tardi ingenii est rivulos consectari, fontes rerum non videre. (Cicero).
Suomessa Marian ilmestyspäivä oli vuoteen 1954 saakka yleensä keskelle viikkoa sattuva vapaapäivä. Muistan sen hyvin täyttäessäni tuolloin kolme vuotta. Jouduin onnettomuuteen ja olin hetken tajuttomana. Oikeammin minun oletettiin liki kuolleen. Toki nuoremman veljen syntyminenkin oli traumaattinen kokemus samoihin aikoihin. Paluu takaisin elävien kirjoihin ja jakaen huomion nuoremman veljen kanssa oli kuin kansakunta, jonka johdossa heiluu media ja niistä vahvinta kutsutaan sosiaaliseksi. Käytännössä kuitenkin voimaton keihäs ilman pistoa singautettu. – ”Telum imbelle sine ictu.” (Vergilius).
Vaikka mikään ei ole epäsosiaalisempaa kuin tämä valta ja sen käyttäjät ja omistajat miljardööreineen, sekä sekopäisine kirjoittajineen. Perinteinen media vallan vahtikoirana joutuu seuraamaan sen mukana kulkevaa paradigmaisesti muuttunutta maailmakuvaamme. Sellainen valta vahtikoirineen on kuitenkin illuusio, johon vertaillen hybridiyhteiskuntakin vaikutti lapsuuteni ajan muistoista huolimatta tuon ajan auvoiselta kultaiselta nuoruudelta. Valtaosa muutti Ruotsiin ja pellot pantiin pakettiin. Maaseutu tyhjeni kyläkunnittain. Pellot pantiin pakettiin. Televisiossa oli kaksi kanavaa ja kekkoslovakiaksi kutsuttu maa eli tavallaan, vieraat kävivät ajallaan. Mitä me tästä muistamme? Aika on asioiden ahmatti. – ”Tempus edax rerum.” (Ovidus).
Niinpä seuraavana vuonna työmarkkinat ja poliitikot muuttivat päivän sunnuntaille ja tätä korvaavaksi päiväksi tuli pyhäinpäivä. Päivä oli lauantai ja tuo päivä oli vielä vuonna 1955 työpäivä. Näitä vapaapäiviä pyrittiin ripottelemaan tasaisesti läpi koko kalenterivuotemme. Olimme maallistuneet muistamatta kuitenkaan mistä. Kirjoitin ja lausuin runoja, kansakoulu on supistettu, kävimme koulua lauantaisin. Veistotunti oli meillä kotonani. Opin ainakin veistämään. Välineitä riitti ja höyläpenkkejä. Kuvataide ja veistäminen vaatii välineitä. Lisäksi oli pysyttävä lujasti suunnitelmassa. Leikkimisen aika loppui. – ”Tenax propositi.” – ”Tempus ludendi.”
Maallinen ja kirkollinen valta on Suomessa hakenut sopua noudattaen meille tyypillistä luterilaista ja pragmaattista käytäntöä. Kerran viikossa koulussa käyvät lapset oli unohdettu tyystin ja elettiin paremman toivossa. Tämä odottelu jatkuu edelleen. Lakot tekevät odottelusta supistetun kansakoulun kaltaisen olotilan. Marian ilmestyspäivä on sitten kun siltä näyttää. Ukrainassa kartta muistuttaa pakanamaan karttaa. Venäjällä kerrottaan missä rajat kulkevat ja vaalit ovat irvikuva demokratiastamme. Kun on maalla syntynyt muistaa, kuinka suloista on viettää aikaa peltoja viljelmällä. – ”Tempus in agrorum cultu consumere dulce est. (Ovidus). Ei sellaisia peltoja ja tiloja kylineen voinut tekoaltaiden alle jättää. Sellainen leikkimisen aika oli ohi. – ”Tempus ludendi.”
Oikeammin Marian ilmestyspäivän muutos tuli Ruotsista ja suomalainen käytäntö työmarkkinaosapuolten käytäntönä seuraili tässäkin Ruotsin mallia. Tänään olemme omituisella tavalla siirtyneet Natoon ennen Ruotsia, olkoonkin että muutoksen tuli tapahtua toisin kuin mitä turkkilainen tai unkarilainen on meitä nyt päätöksinemme horjuttanut. Turkki on meille luonnollisesti hyvinkin läheinen yhteistyökumppani ja sitä on syytä kuunnella. Olen siellä usein vieraillut ja luennoinutkin. Turistikohteet olen joutunut kiertämään kaukaa. Sama pätee koko globaalia maailmaa. Sekä luonnon- että kulttuurimaantieteessä, suunnittelumaantieteessä yliopistossa opettaneena uskon tuntevani maantieteen maantiedon rinnalla. Ne ovat kaksi eri asiaa. Siis tieto ja tiede. Meillä ne sotketaan toisiinsa. Sama koskee biotieteitä, yhteiskunta- ja valtiotieteitä sekä algoritmejamme. Se mitä siellä opetetaan ei ole sama asia kuin peruskoulumme oppimäärät tai koulutettaessa ihmisiä ammattiinsa. Jossa algoritmeja ei edes mainita. Nyt eläkeläisenä voi olla kolmin- nelinverroin onnellinen. – ”Ter quaterque beatus.” (Vergilius). Kun alat juhlia voittoasi olet jo hävinnyt.
Marian ilmestyspäivän kirkollinen väri on valkoinen ja sitä edeltävän viikon sininen tai violetti. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden, lauloi iskelmälaulajamme. Hänestä tuli luonnollisesti Keski-Eurooppaa kiertäen pappi. Luterilainen kirkko ja sen suomalaiset traditiota ovat meille rakkaita. Traditiot ovat eri asia kuin tapamme elää demokraattisessa valtiossa ja noudattaen sen lakeja sekä luottaen valta vaaleissa edustajillemme. Heiltä ei oteta valtaa lakkoillen tai liittymällä sosiaalisen median verkostoihin. Illuusio vallasta on virhe, joka on syytä oikaista. Illuusioyhteiskunta on muuta kuin järjestäytynyt parlamentarismi ja demokratia. Koulujemme tehtävänä on huolehtia sivistyksestä ja kulttuurista, jossa perustuslain tärkeimmät kohdat on opittu. Voimaton on sellainen keihäs, joka on ilman pistoa singautettu. – ”Telum imbelle sine ictu.” (Vergilius).
Päivään liittyy myös virsi numero 50, Marian kiitosvirsi, ”Jumalaa kiittää sieluni.” Sen sävel on lainaa virrestä ”Enkeli taivaan”. Myös saamelaiset pitävät tätä päivää liputuspäivänään. Tiedän sen kun olen Lapissa tutkimuksia tehnyt ja Oulussa sekä Turussa ne julkaissut yliopistoissamme, mutta eri tiedekunnissa. Tiedekunta Oulussa oli luonnontieteinen ja Turussa yhteiskuntatieteinen. Molemmissa oli syytä väitellä ja hankkia sekä dosentuuri tai professuuri. Jos näitä pätevyyksiä, professuureja, on useita, yksikin edellyttää vähintään neljää väitöskirjan tasoista ja laajuista työtä. Mikäli rimaa ei ole sittemmin laskettu. Elämme muutoksen maailmassa ja se on edellyttänyt varman päälle toimimista. Kehnoina aikoina näistä tiukoista rajoista on varmasti käyttöä. Perustuslakituomioistuin maasta puuttuu ainoana maailmassa sivistysvaltionamme. Edustajamme ovat ottaneet tämänkin vallan valiokuntana. Jäsenyyteen ei vaadita minkään maailman alan pätevyyttä oikeustieteitä opiskellenkin. Niinpä elämme nyt kovia aikoja, ystävä hyvä. – ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”
Nekin, yliopistomme, kun ovat ajan myötä muuttuneet filosofisesta ja valtio-tieteellisestä uusiksi tiedekunniksi. Tiede ja yliopisto sekä kirkko ja sen opit kulkevat hyvin lähellä toisiaan, ja näin etenkin maksaen veronsa joko luostarilaitokselle tai kirkolle ja kunnalle, valtiolle, tai kaikille tasapuolisesti. Näin oma sukuni näitä veroja lampuoiteina maksoi luostarilaitokselle. Perinne katkesi vuonna 1850 juhannuspäivänä julmaan sisävesionnettomuuteen Kallavedellä, kirkkoveneen hukkuessa. Pidän itse yllä joltisenkin uskottavaa järjestystä omalla kohdallani kustantaen ja painaen kirjani Saksassa kaupungissa, joka tunnetaan luostarilaitoksestaan. Suomessa en niitä julkaise. Lukuun ottamatta väitöskirjojani. Möimme kirjapainomme Itä-Savossa muutettuamme sen ensin digiaikaan ensimmäisenä Suomessa 1980-luvun alussa. Helsingissä sille naurettiin. Ei naureta enää. Hesari teki saman paljon myöhemmin. Sama koskee algoritmeja ja tekoälyäkin. Ei suurin ole aina kaunein. Hiottu ja sileä. – Teres atque rotundus.” (Horatius).
Ruotsissa päivä tunnetaan vohvelipäivänä ja ruotsalaiset syövät tänään vohveleitaan. Aivan kaikki ruotsalaisten omituisuudet eivät ole siirtyneet suomalaisten arkeen ja juhlaan. Liian monelle Ruotsi ja Norja, Tanska, ja Suomi heille, on tuntematon maa. – ”Terra incognita.” Olen tehnyt kaikkeni, jotta meidät suomalaiset maailmalla tunnettaisiin. Siellä missä meidät kuuluu tuntea. Yliopistoissa ja tiedepuistoissa, innovaatiokeskuksissa. Se on meille kypsyyskoe. – ”Testimonium maturitatis.”
Me siis menimme Natoon nyt omin neuvoin ja ruotsalaiset tulivat sitten kun olivat siihen valmiita. Kyllä he Natoon lopulta liittyivät ja Suomi ei jää yksin puskurivaltioksi idän kauhuja vastaan. Tätä vaihetta kutsutaan myöhemmin monella nimellä. Kaikille sopivalla. Historia näyttää aikanaan, miten tämä aika kuvataan. Me emme sitä ole kirjoittamassa vaan alan tiede aikanaan. Se ei ole kaikilta osin kaunista luettavaa. Mediayhteiskunta, hybridiyhteiskunta, illuusioyhteiskunta jne. ovat aikamme merkkejä. Venäjällä tämä aika muistetaan niin ikään murroksena, johon kuuluvat myös globaalin maailman merkit ja ilmastomuutokset, levottomuudet. Tuomas Akvinolaista lainaten meidän on syytä pelätä yhden kirjan lukijaa. – ”Timeo lectorem unius libri.”
Hyvinkin Karjalassa voidaan sopia kirkollisia pyhiämme monikulttuurisella tavalla, Valamon kellojen soittoa seuraillen, saamelaisistakin oppia ottaen, jossa Arktinen Babylon ja Jäämeren tuulet ovat jopa merkittävämpiä kuin Itämeren aallot. Aika näyttää. Jäämeren kohtalot ovat koko globaalin maailman ja sen jokisuistojen elämää tai hukkumista ohjaavia ilmiöitämme. Olemme tässä globaalissa murroksessa tärkein osaaja Pohjolassa. Se on nyt myönnettävä ja otettava tämä suuri haaste vastaan. Siitä meidät muistetaan, jos osaamme toimia nyt oikein ja vastuullisesti. Meillä on siihen kaikki edellytykset. Korkea sivistys ja osaaminen sekä alan teknologia. Ota ja lue, ota ja lue. Vain kerran vuodessa sietää hullutella. – ”Tolle, lege, tolle, lege! (Augustinus). – ”Tolerabile est semel in anno insanire.” (Augustinus).
Näissä vuoden 2024 lukuisissa vaaleissa äänestämme suurista asioista, olkoonkin että niistä puhuminen ja kirjoittaminen on monelle vielä vaikeaa ja vierasta. Ajattelemme globaalisti ja toimimme lokaalisti, olkoonkin että moni on jo havainnut kuinka paikallinen ja lokaali tuo usein ratkaisuja globaalien ongelmien hoitamiseenkin. Uusi presidenttimme ymmärsi tämän hyvissä ajoin. Nyt se on vain osattava panna käytäntöönkin. Yliopistot voivat olla siinä apuna. Oikeammin sen tulee olla siinä kaiken aikaa kiinni. – ”Totum in eo est.”
Aluksi me vain laulamme kuuroille korville. Ad surdas aures cenere. Ketään ei toki painosteta tai velvoiteta mahdottomaan. Ad impossibilia nemo tenetur. Tämä on hyvä muistaa.
Emme kuitenkaan saa suomalaisina muita syyttelemällä tehtyä tekemättömäksi. Accusando fieri infectum non potest. Tämä on perisyntimme, olkoonkin ettemme ole ainut tällainen kansakunta. Pragmatismi on kuitenkin lahja, jota on osattava käyttää oikein ja tässä hetkessä. Kun olet kuollut, et ole minkään arvoinen. – ”Tu mortuus es, tu nugas es.”
Niinpä virheellisesti vaaleissa toimien väsymme ja väsynyt hakee varmasti riitaa. A lasso rixa quaeritur. Toki voimme myös laskea leikkiä ja keventää sillä vaalien tunnelmaa. Toisinaan on jopa suotavaa hullutella. Aliquando insanire iucundum est. Pelkällä hulluttelulla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Vuoden 2024 alun hulluttelu maksaa myöhemmin maltaita. Maksaja on kansa. SE siirtyy vihaan. – ”Transit in iram.”
Sen sijaan on muistettava, kuinka rakastuneet ovat usein järjettömiä. Amantes amentes. Näin poliittisen viestin vieminen perille vaatii vaivaa, joskus hyvinkin rankalla tavalla. Amat victoria curam. Me luotamme kuitenkin kirkolliseen traditioon ja pragmaattiseen rakkauden sanomaan. Rakkaus voittaa kaiken. Amor vincit omnia. Tuo oli myös oman kouluni tärkein oppi. Toinen oppi kuului: Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle – Ab alio expectes, alteri quod feceris. Nämä olivat ja ovat lopulta ankaria opittavaksi, ellei kansakunnan oma pääoma ole sitä tukemassa. On kokonaan siinä kiinni. – ”Totum in eo est.”
Oikein hyvää Marian ilmestyspäivää ja kesäajan alkua. Manu, Immo ja Manne viettivät nimipäiviään vuonna 2023. Tänään kuitenkin Kerttu. Äitini nimi on Kerttu ja sen pyhempää asiaa ei lapsella ole kuin äitinsä. Äidit ovat varautuneet kaikkiin mahdollisiin asioihin. – ”In omnia paratus.” Lepäävät Jumalan rauhassa myös epäuskoisten maassa. – ”In pace Dei” – ”In partibus infidelium.”
Manun me muistamme kaikki järkevänä presidenttinämme. Samassa yliopistossa ja jopa tiedekunnassa ja laitoksessa, jossa itsekin väittelin toistamiseen ja olin tutkijana Turussa. Toki myös Oulussa ja MTT:n Luken laboratoriossakin. Suomen Akatemia työnantajana oli vähän omalaatuinen. Se luotti työympäristön löytyvän jostain ja ilman joutumatta maksamaan tästä ympäristöstä omalla työllään. Näin minäkin jouduin aikanaan useamman työnantajan rengiksi. Jokainen ymmärtää mitä sellainen merkitsee. Menisi heti lakkoon. Minä en mennyt. Ihan vain tämän asian ikuiseksi muistamiseksi. – ”In perpetuam (rei) memoriam.”
Immo Kuutsa oli lukioajan luokanvalvojani ja olympiavoittajia samalla valmentanut hiihtäjänero, Manne tuo mieleen lainankielisen sananlaskun: Taide tai taito pitkä, elämä lyhyt – Ars longa, vita brevis sekä ”Nerous on lahja, oppiminen ilo” – ”Ingenium munus, discere gaudium.”