MATINPÄIVÄT TUPLANA VIETTÄEN

Nomen est omen – Nimi on enne

24.02. 2024

Matinpäivää ei voi sivuuttaa viittamatta kahteen eri päivään, joista toinen on syyskuussa ja toinen helmikuussa.Syys-Mattia kutsuttiin myös nimillä Mukula-Matti, Hauta-Matti ja Nauris-Matti. Nimitys Mukula-Matti tuli siitä, että Matteuksen päivän aikaan oli paras aika nostaa perunat ja Nauris-Matti siitä, että tällöin nostettiin myös nauriit. Sitä kutsuttiin myös Rapa-Matiksi syysteiden huonon kunnon vuoksi. Näin uskoen vielä tänäänkin Wikipedian kirjoittamaan ja lainaamaani menneen maailman tarustoon. Talvi-Mattia kutsuttiin myös Kakara-Matiksi, Varis-Matiksi tai Kevät-Matiksi. Nimitys Kakara-Matti tuli siitä, kun hevosen lantakokkareet kalisivat jääpalloina hevosmiesten jaloissa. Varis-Matti kertoo varisten vilkastuvasta elämästä. Kevät-Matti oli kevätkauden alkupäivä: ”Matti kevään tuopi.” Jos Matin päivänä pyrytti, lunta tuli vielä monta kertaa ennen kevättä. Matin sanottiin myös pudottavan kuuman kiven avantoon, josta sitten johtui alkava vesien lämpeneminen. Näin siis vielä aikana, jolloin Suomi eli agraaria aikaansa ja valtaosa väestöstä maaseudulla. No nyt ei sitten enää eletä mutta tästä huolimatta ankarissakin aalloissa levollisin mielin. – ”Saevis tranquillus in undis.”

Talvi-Mattiin on liittynyt omituisia kieltoja. Jos tällöin kampasi tukkansa, se alkoi irrota. Jos ompeli, puri käärme kesällä. Mattina ei saanut päivällä maata, vaan oli oltava jalkeilla aamusta iltaan. Uskokaa tai älkää vielä 1960-luvun suomalaisessa maaseudun elämässämme oli melkoinen määrä taikuutta ja taikauskoa, joka on siirtynyt sittemmin nettiin ja muuttanut siellä vain muotoaan muistuttaen menneen maailman sosiaalisesta pääomastamme ja sen taikuudesta, peloista ja korvaten nämä valtaosin lännestä tulleilla usein slummikulttuurin tuotteilla. Alkaen aikanaan lököttävistä farkuista ja pukeutumisesta, jonka taustalla oli slummien tapa pukeutua etenkin poliisin lähestyessä koripallo heittelevää poikajoukkoa. Se oli heidän tapansa lausua tervehdyksensä virkavallalle. – ”Salutem dicit.”

• Matinpäivän sääennustuksia agraari Suomi oli tuottanut kymmenittäin. Wikipedia esittelee niistä tutuimmat: Matinpäivä on ensimmäinen kevätpäivä; Matinpäivänä talven selkä taittuu.
• Lunta on jouluna satanut kolmasosa, Mattina puolet.
• Matinpäivän jälkeen pitäisi tulla vielä yhdeksän lumisadetta.
• Mitä Mattina kannon päässä, sitä Maariana katolla. Mitä säätä Mattina, sitä Maariana.
• Jos Mattina pyryttää, niin sitten on Matinpäivän jälkeen 7 isoa pyryä ja joka isolla pyryllä 7 pienempää pyryä.
• Jos Matinpäivänä lunta sataa niin paljon, että oljenkorsi peittyy, niin lunta tulee vielä lyhteen korkeudelle.
• Jos Matinpäivänä sataa lunta, niin keväällä sataa vielä lunta niin paljon, että istuva koira peittyy pihalle.
• Niin paksulta vielä sataa lunta, miten korkealta jänikset ennen Matinpäivää varpuja katkovat.
• Kun Mattina on lumisade, tulee hyvä marjavuosi.
• Matinpäivänä karhu kääntyy toiselle kyljelle ja sanoo: “Yö puolessa, nälkä suolessa!”
• Matista karhu maata panee ja Matista ylös nousee.
• Käärmeet, mäyrät ja karhut rupeavat talvehtimaan Syys-Matin aikaan ja virkovat Kevät-Matin aikaan.
• Matti maan näyttää, jos ei muualta, niin kaivon pohjasta.
• Matti kuuman kiven kaivoon pudottaa, avantoon heittää.
• Jos ennen Matinpäivää paistaa päivä niin lämpimästi, että lumi alkaa sulaa, niin seuraavana päivänä on tuisku.
• Jos kivet Matin päivän aikana sulattavat jään ympäriltänsä, tulee kirpeä mutta lyhyt pakkanen, jos siihen asti on ollut helppo talvi.
• Jos Matinpäivänä räystäät tippuvat, niin tulee pitkä kesä.
• Kun Matinpäivän jälkeen ensi kertaa pohjoispuolen räystäistä tippuu vettä, on yhdeksän viikkoa kesän tuloon/jäiden sulamiseen.
• Mattina jos on pakkanen, silloin on kesä poutainen.
• Mitä sää Mattina, sitä ilma heinäkuussa.
• Sumu Mattina pellolla tietää hallaa heinäkuussa.
• Mattina sataa matoja. (Jos Matinpäivänä sataa vettä on kesällä paljon käärmeitä.)
• Jos Matinpäivänä sataa lunta, on kesällä paljon hyönteisiä, paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä.
• Matinpäivältä päivä päreeksi, varis kukoksi.

Kun näitä lukee terveellä järjellä keväällä 2024, (Salvo sensu) alat ehkä epäillä kansakuntasi sosiaalisen pääoman pyhyyttä ja viisautta (Sancte et sapienter). Näin tein minäkin lapsena ja onneksi vanhempani tukivat ajatteluani. Kansamme kun on pulpunnut näitä elämänviisauksia (Sapientias ebulliens) ja pahaksi onneksemme siirrellyt ne juuri joko kevät-Matin tai syys-Matin päiville pilkattavaksi. Siinä on ollut Mateilla kestämistä, kylliksi ja ylikin. – ”Satis superque”. Se selittää myös Matti nimeä kantaneiden outoa, joskus hysteeristä käyttäytymistäkin, alkaen Matti Nykäsestä. Iltalehtien ilopojastamme. Matilla oli kaunopuheisuutta kylliksi, viisautta liian vähän.  – ”Satis eloquentiae, sapientiae parum.”  

Alkujaan Matti sai nimensä almanakkaan Raamatusta. Toinen oli evankelista Matteus ja toinen Juudas Iskariotin korvannut ja myöhemmin juuri 24.helmikuuuta teloitettu apostoliksi korotettu Mattias, siis tämä nykyisen nimipäivän Talvi-Matiksi myöhemmin mainittu henkilö. Edellinen vietti päiväänsä puolestaan syksyllä, Syys-Mattina. Matilla oli siten kaksikin nimipäivää, joista ennustettiin tulevan kesän tai talven säitäkin. Oikeammin Matti oli seitsemän muuta miestä ja alkujaan miehen yleisnimikin. Hepreasta käännetty käsitteestä Mattijahu, suomeksi liki sama kuin Jumalan lahja. Matinpäivien väliin ajoittuivat maaseudun puhdetyöt. Siis syysmatista talvimattiin. ”Matti puheet tuo, Matti puheet vie”. Pankolla makoilu loppui ja suomalaiset miehenköriläät alkoivat valmistautua puuhastelusta odottamaan kevättä ja kesää. Pulputen elämänviisauksiaan. – ”Sapientias ebulliens.”

Erisnimenä Matti vakiinnutti asemansa Suomessa jo keskiajalla ja liki miehen yleisnimestä tuli näin hyvin yleinen nimi, johon liitettiin tolkuton määrä taikuutta ja edellä kuvattua tarustoa ja erityisesti talvimattiin liittyviä omituisia kieltojakin. Maaseudulla näitä omituisuuksia vaalittiin hyvin myöhään ja monet oman aikamme ilmiöt ovat kielellisesti syntyneet nekin hyvin varhain, olkoonkin että niiden merkitys on kadonnut tai muuttunut matkalla. Suomi oli tavallaan eräänlainen ”laulajien koulu” – ”Scola cantorum” ja niinpä Kalevalakin koottiin näistä lauluista. Sukuni kohdalla tämän ohella vielä ”Luostarikoulu” – ”Scola monastica.” Tämä selittää myös miksi olen viihtynyt yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, suoritan suuren määrän tutkintoja ja professorin pätevyyksiä kuusinkappalein ja kiusankappaleina kilpailijoilleni. Sekä tietäen että tahallani. – ”Sciens prudensque.” Tiedän toki mihin uskoin. – ”Scio cui credidi.”

Matti nimen taustasta johtuen, nimeen liitetään tolkuton määrä ikivanhaa taikuutta sekä kuvitteellisia matteja ja matti sanontoja. Kirjoitan ne tarkoituksella pienellä kirjaimella. Jo lapsena opin varomaan nimeeni liittyvää tarustoa ja suoranaista pilkkaa sekä kiusaamista. Jos olisin ollut varreltani suurempikokoinen, olisin ollut vaaraksi ympäristölleni vastaten pilkantekoon Jukolan poikien tapaan alistumatta korpien kätköstä tulleiden koulukavereitteni tosi lyhyeksi jääneeseen ”toveruuteen”. Supistettu koulu, vain lauantaina sitä käyden, sekä pyrkiminen oppikouluun jo neljännen vuoden keväällä, teki lopun tästä painajaisesta. Nimen mukanaan tuoneesta taikuudesta sekä siihen korven kätköissä liitettyyn viheliäiseen pilkantekoon. Se että olen hoitanut itseäni ja muita kirjoittamalla, syntyy rakkaudesta. Rakkaus on käskenyt kirjoittamaan. – ”Scribere iussit amor.” Se alkoi kuusivuotiaana ja jatkuu edelleen.

Säälin myöhemmin nimikaimojani ja etenkin Matti Nykäsen kaltaisen nuoren murrosikäisen pojan kohtelua ja kohtaloa hypäten mäkeä suomalaisen maaseudun tuotteena. Vähin erin, hyvin hitaasti, urbaani kulttuuri ja samalla sivistys levisi kansakunnan keskuuteen ja pahimmat taikuudet alkoivat hellittää. Niistä Matinpäivän painajaiset olivat kaikkein raskaimpia kestää. Etenkin jouduttuaan esiintymään maaseudulla lausuen runoja ja saaden halolla päähän ja oksapuolella. Kierrän vielä tänään, 70-vuotta täyttäneenä, kaikki sellaiset paikat, joissa suomalaiset ovat kokoontuneet ”juhlimaan” juhannustaan ja muita juhlapyhiään, esiintyvät maailmalla euroviisuissa tavalla, joka tuo mieleeni 1800-luvun kulttuurimme. Venäjän presidentin tavan hakea maalleen 1600-luvun oikeutuksia ja rajoja vuonna 2024 surmaten lapsia ja vanhuksia Ukrainassa, sukulaiskansansa sydänmailla elämöiden. Kierrän kaukaa kansallisen Matinpäivän toimikunnan ja sääennustukset. Juudas Iskariotin paikan saaneen kaimani kohtaloa, helmikuun 24. päivää, Matin nimipäivää ja sen muistamista teloituspäivänämme. Teloitetun pyhimyksen voi jokainen hakea Wikipediastamme. Sieltä pimeästä loistaa pienikin kipinä. – ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat. (Grynaeus).

Minulla on onnekkaita nimikaimoja Suomessa runsas 130 000 ja heistä nimekkäimmät on listattu muutaman sadan joukkona myös Wikipediaan. Heistä runsas neljännes on hankkinut itselleen ja nimelleen mainetta urheilijoina. Tähän riittää lajin maininta. Jääkiekko, pituushyppy, keihäänheitto, hiihto, mäkihyppy harvemmin jalkapallo jne. Olen kaikkia noita joskus harrastanut ja ymmärtänyt lopettaa ajoissa joutumatta tuolle listalle. Minutkin siellä kuitenkin on mainittu, mutta onneksi turvallisilla meriiteillä ja kolme sellaista löytäneenä. Olen kyennyt välttelemään suomalaista vihaa, kaunaa ja kateutta oleskellen uskomattoman paljon maan rajojen takana, valtiota samalla vaihtaenkin, sekä sopivin välein työnantajaakin. Tiedän mihin uskoin ja olen ollut sille tiedolle uskollinen. – ”Scio cui credidi.”

Urheilun jälkeen toiseksi yleisin Matti menestyksellään listalle joutuneena ovat poliitikot. Heitä on liki yhtä runsaasti kuin urheilijoita ja mukana on lisäansiona politiikan mukana hankittu virka tai ammattinimike. Se on suojannut näitä Matteja oman aikamme medioitten aggressiolta ja hyvä niin. Sen sijaan kolmanneksi yleisin Matti on kulttuurialan duunari, ja heidän kohdallaan kohtelu on ollut politiikkaakin kovempaa. Otan toki osaa, mutta itsepähän duuninne valitsitte. Professori, tieteen popularisoija ja kirjailija on sekin aika rankka tapa hankkia elantonsa Suomessa ja sen syvällä maaseudulla syntyneenä. Tänään voi jo kirjoitella vapaana huolista ja todeta, kuinka listalle on joutunut myös nimikkeellä ”yksi Nurmijärven rosvoista.” Siinä tavallaan kulkee suomalaisten miesten nimien kultainen leikkaus. – ”Sectio aurea.”

Mielenkiintoisia, värikkäitä ja monet kommellukset kokeneita Matteja listalla ovat vaikkapa Matti Kurikka ja maininnalla: ”Sointulan siirtokunnan perustaja, teosofi, kirjailija, lehtimies.” Kurikka on todella kiinnostava Matti ja vallan muuta kuin joku yhden lajin urheilija nuoruudessaan keihästä heittäen. Samoin Matti Teerisalo, jonka ansiona mainitaan säilyä viimeisenä elossa Turkin sodan suomalaisena veteraanina. Kilpailu omien sotiemme vastaavasta meriitistä on parhaillaan loppusuoralla. Yksi saa nimensä näin maallisen taivalluksensa menestystä kantaen, kaikkien muiden sotansa kokeneiden Mattien puolesta. Näitä sodassa kaatuneitahan me muistamme muutenkin. Kulttuuripuolelta nimensä historiaan Mattina sai myös ruotsalainen entinen arvokuljetusryöstäjä Matti Saren sekä monarkisti, joka päätti vuonna 1937 pyrkiä Suomen kuninkaaksi nimellä Matti Klemettilä. Matti Hokkanen kuuluu taas sarjaan, Matti on seitsemän muuta miestä, ansioluettelolla ekonomi, toimitusjohtaja, poliitikko, kansanedustaja (kok), maakuntaneuvos jne. jne. Lopulta poliitikolle käy, kuten usein käy, enemmistö voitti parhaimmiston. – ”Sed ut plerumque fit, maior pars meliorem vicit.” (Livius).

Matti esiintyy myös sanonnoissamme ja tässä niistä tutuimmat lainaten ne suoraan Wikipedialta:

• mattimyöhäinen, myöhässä oleva henkilö
• olla matti, olla ihan poikki, väsynyt
• olla matti kukkarossa, olla rahaton
• se on matti, se on varma, selvä, hyvä asia
• ihan mattina, innokkaasti, terhakkaasti, energisesti
• mattina ja teppona, olla tai tehdä kaksistaan
• matilla on päässä patti, tuttu lausahdus kun jollain on päässä kuhmu/patti
• Ootaha matti, kunha minä seipään saan, Oota kunhan tulee mun vuoro, niin sitte mä näytän sulle!
• maailmanmatti, maailmankiertäjä, Maailman Matti oli 1930-luvun keihäsmestarin Matti Järvisen lempinimi
• shakkimatti, tulee persian kielestä, jossa ”shah” tarkoittaa kuningasta ja ”mat” kuollutta.

Sekä Matti maailmankartalla

• Suomessa on 57 Matintietä, 38 Matinkujaa, 16 Mattilankujaa, 14 Matinkatua ja 15 Matinpolkua.
• Matti-nimi (ilman yhdyspäätettä) on annettu usealle talolle, saarelle ja pellolle.
• Matinsaari-nimisiä paikkoja on Suomessa ainakin 47.
• Lisäksi on lukuisia paikkoja nimeltä Matinmaa, Mattila, Matinpelto, Matinmäki, Matinlampi, Matinvuori, Matinpuro, Matinsuo, Matinneva, Matinkylä jne.
• Matti ja Maija -niminen saaripari sijaitsee Keiteleellä.

Olen itse kirjoittanut aiheesta liki vuosittain ja tällä kertaa lainaan juttuni vuodelta 2010, yhtä päivää Matinpäivän jälkeen kirjoitettuna. Oletan, ettei monikaan ole näitä lukenut, ja jos onkin tuskin enää muistaisi. Palataan siis Matin päivän muisteloihin hetkellä, jolloin professori Matti Klinge oli voimissaan ja punakone yski. Mitä me mahdamme muistaa noista ajoista pian Matinpäivän jälkeen ja myöhemmin myös julkaisten kirjassani, jolla olisi ollut silloin käyttöä laajemminkin. Ottaen huomioon millaisessa maailmassa elämme nyt vuonna 2024 helmikuun loppua. Itse tein kaiken voitavani ja kustansin kirjani itse lähtemättä etsimään kustantajaa Suomesta. Sellainen kerjääminen ei kuulu Matin tapoihin ensinkään. Lisäksi maailmalta aina jotakin tarttuu. – ”Semper aliquid haeret.” Etenkin Afrikasta tulee aina jotain uutta. – ”Semper aliquid novi Africa affert. (Plinius vanhempi).

Matin päivän jälkeen

torstai 25. helmikuuta 2010

Sankaruus ja petturuus samassa persoonassa

Ihmisenä olemisen ongelma

Eilen sivustoillani oli vieraillut huomattavasti enemmän lukijoita kuin normaalisti keskiviikkopäivänä ja etenkin juuri suomalaisia. Sosiaalisten medioitten, diffuusion ja innovaatioiden tutkijana tiedän jo, että tällaiseen poikkeamaan täytyy olla selvä syy, ja uskon tietäväni sen tällä kertaa ilman tiedon varmistavia analyysejäkin. Mutta edettäköön järjestyksen mukaan. – ”Secundum ordinem.” Se ei ole sama kuin lain tai luonnon mukaan. – ”Secundum legem.” – ”Secundum naturam.” Ei Matti niin menettele. Järjestys se olla pitää.

Matit ovat merellä miehiä

Eilen oli Matin päivä ja se merkitsee hakusanoja Googlessa, jossa mukana on Suomen aikanaan selvästi suosituin miehen nimi. Näin Google ja internet, weblog sen suurena mediana, ohjaa nettivirtoja ja sosiaalisen median käyttäytymistä, josta myös minä sain osuuteni, kiitos siitä. Edetään siis käytön mukaan. – ”Secundum usumu.”  Ei vieläkään totuuden mukaan. – ”Secundum veritatem.”

Matti nimenä ja identiteetin perustana on hyvin yleinen Suomen ohella myös monessa muussa kulttuurissa ja kielialueilla. Nimi on lähtöisin, ei niinkään Raamatusta ja Matteuksen evankeliumista, kuin hepreankielisestä käsitteestä Mattitjahu, joka wikipediassa on käännetty “Jumalan lahjaksi “. Juuri tuossa asussa nimi kulkeekin monessa pyhien tai vanhojen kielten meidän tunnistamassamme kulttuurissa tai sitten tutumpana Matthew, Matts, Mathieu, Matteus ja Mattias muodoissaan. Meitä yhdistää joutilas toimeliaisuus. – ”Sedulitas otiosa.” Se on kuin taimitarha – aina jotakin tarttuu. – ”Seminarium” – ”Semper aliquid haeret.”

Kaksi Mattia

Suomessa Matti -nimeen liitetään kansanomaiseen luonnonläheiseen tapaamme joko kevään tai myös syksyn tulo tai vuodenaikojen kiertoa kuvaavia tapahtumia. Omassa almanakassamme oli aikanaan kaksi eri Matti-apostolia, josta toinen liittyi evankelista Matteukseen ja syksyyn ja on myöhemmin poistettu nimipäivänä 21. syyskuuta. Evankelistan mestauspäivä taas oli 24. helmikuuta ja on toinen, nykyisinkin käytössä oleva nimipäivä. Mestauspäivä on jotenkin pysyvämpi juhlapäiväksi. Se on aina sama. – ”Semper eadem.”

Oli siis kaksi Mattia, joko Syys-Matti tai Talvi-Matti. Syysmattina nostettiin perunat ja nauriit, tiet alkoivat olla kehnossa kunnossa syyssateitten alkaessa. Tästä syntyivät käsitteet Mukula-Matti, Nauris-Matti, Hauta-Matti sekä Rapa-Matti. Jos näitä ikivanhoja agraari-Suomen Matteja liitetään tämän oman aikamme nimekkäisiin Matteihin, se on hyvin tyypillinen ilmiö, jossa aiemmin käsitteellä ja sen sosiaalisella muistilla on tarkoitettu kokonaan muuta, kuin vaikkapa oman aikamme julkimon elämäntapaa. Tarkoitus oli saada ihmiset joko pellolle nauriiden ja perunoiden nostoon sekä muistuttaa kuolevaisuudestamme. Egoismi, narsismi ja kovin individualistinen tapa käsitellä nimeä oli kaukana tuon ajan hengestä ja elämäntavasta. Matti oli liki miehen yleisnimi, ei identiteetin perusta ja tapa erottua muista miehistä. Aina ja kaikkialla. – ”Semper et ubique.”

Kevät-Matti

Kakara-Matti, Varis-Matti ja Kevät-Matti viittaisivat taas tuon ajan yleisimpään kuluvälineeseen, kavioista lenteleviin lanta- ja jääkokkareisiin, lintujen ja etenkin varisten ilmestymiseen tunkioille ja kevään alkuun “Matti kevään tuopi” -tyyliin. Tuolta ajalta on paljon eri maakunnissa hieman erilaisia juuri Matin-päivään liittyviä ennustuksia tulevasta suvesta. Samalla juuri tuohon päivään liittyi sekä kieltoja tai käskyjä ja rikkomuksista syntyviä ikäviä seuraamuksia. Matin päivänä ja yöllä ei saanut maata, mutta ei myöskään ommella tai kammata hiuksiaan, ellei halunnut varta vasten joutua käärmeen puremaksi tai kaljuuntua. Puhdetyöt käynnistyivät Mattina ja moni varmaan muistaa kuinka “Matti puhteet tuo, Matti puhteet vie” riippuen siitä tarkoitettiinko syys- tai talvi-Mattia. Matit olivat merellä miehiä ja vastasivat seitsemää muuta miestä. Matti eli ikään kuin aina varusteissa. – ”Semper vivit in armis.” Hyvässä merkityksessä, ei pahassa. ”Sense bono.” – ”Sense malo.” Siis jälleen kerran korostan tervettä järkeä. ”Sensus communis.” Näin etenkin nyt keväällä 2024 ja niin monia vaalejakin odotellen.

Matti Klinge

Mateilla on oma nimiseuransa ja vuosittain valitaan aina merkkipäivän nimihenkilö. Tänä vuonna kunnian sai professori, historiantutkija ja näkyvä yhteiskunnallinen keskustelija Matti Klinge. Mateista parhain. Vanhuus nyt on vain parantumaton sairaus. ”Senectus insanibilis morbus est.” (Seneca).

En käy kuvaamaan Matti Klingeä tai muitakaan aiempina vuosina tuon kunnian saaneita kaimojani. Matti Klingestä on Wikipediassa viisi liuskaa tekstiä ja mukana myös ansiomerkit ja tunnustukset sekä näkyvimmät julkaisut. Niitä on mittava määrä. Kun kyseessä on poikkeuksellisen tuottelias ja näkyvä Matti, saa myös kiisteltynä henkilönä internet -sivustoon oman “hikipediansa” ja niin myös professori Matti Klinge. Siitä onnittelut tai pahoittelut hänelle. Oletan että hän on kuitenkin tuosta ”kunniasta” vain otettu huumorintajuisena Mattina siinä missä Matti Vanhanen omastaan. Yhden viisauden kuitenkin neuvon: Jos ahnehtii, on aina puutteessa. – ”Semper inops quicumque cupit.” (Claudius).

Arvostan Matti Klingeä suuresti siinä missä kaikkia muitakin nimikaimojani. Heistä parisataa on koottu googlen “tunnettujen Mattien” listaan, jossa omalla kohdallani mainitaan ansioiksi tieteen popularisointi ja kirjailijan työt, professorin työhön kuuluvat luonnolliset tehtävät etenkin silloin, kun työnä on ollut toimia myös sellaisissa tutkimuslaitoksissa, jossa tieteen popularisointi ja käytännön sovellukset ovat välttämätön osa omaa tiedettä ja tutkimusta. Nykyisin sellaisia ovat etenkin intrenet ja sen sosiaaliset mediat, kansalaismedia, mediayhteiskunnan uudet kasvot ja niiden merkitys poikkitieteisenä prosessina ja tiedon leviämisessä, innovaation diffuusiossa. Siinä oma työni liittyy lähelle Matti Klingeä ja hänen tapaansa nähdä historiatutkimus uudella tavalla innovoiden ja hakien mm. ranskalaista kulttuuria lähempänä olevaa näkökulmaa perinteisemmän saksalaisen näkökulman rinnalle. Tosin omalla kohdallani ihmistieteiden rinnalle ja ohikin kohosivat luonnontieteet ja niiden sovellukset, ei vähiten algoritmit, robotiikka ja tekoälyksi kutsuttu nerous. Seuraan sitä mutta en toki alempiarvoisena. – ”Sequor non inferior.” Välttämätön pakko elettäessä jo kevättä 2024. Toki algoritmit olivat käytössä jo 1970-luvullakin.

Huomiotalouden Matit

Talvimattiin kuului siis valvoa yön yli ja mennyt yö oli siinä merkityksessä antoisa. Jos avaamme googlen ja haemme tunnettuja Matteja, Matti Klinge ei löydy lähimainkaan kärjestä, vaan paljon ennen tiedemiehiä ja tutkijoita tulevat urheilijat ja viihdetaiteilijat, poliitikot ja talousmiehet, kulttuurin edustajat. Näistä Mateista ylivoimaisin on luonnollisesti Matti Nykänen ja heti Matti Vanhasen rinnalla talviolympialaisten sankarit Hautamäki, Heikkinen, Hagman mutta toki myös Saari, Hälli, Pellonpää ja Ahde, Remes, Rossi, Tapio, Tuloisela, Virkkunen, Wuori, Äyräpää tai Matti ja Teppo Turusta. Toisena nimenä Matti on niin ikään käytetty kuten Vesa-Matti Loirin, Ristomatti Ratian kohdilla jne. Matti nimisiä teitä, kujia, katuja tai paikkojen nimiä on Suomessa useita satoja. Siis Matinlampia, -vuoria, -järviä, -puroja, -soita, -nevoja, -lettoja ja -kyliä. Tähän kohtaan lainaan Raamattua. ”Jos puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi laupeus, olisin niin kuin vaski tai helisevä symbaali.” – ”Si linguis hominum lonquar et angelorum, caritatem autem non habeam, factus sum velut aes sonas aut cymbalum tinniens. (Raamattu).  Tämä lisäys on keväältä 2024.

Tarujen ja mytologian Matit

Kiinnostavampia kuin lihaa ja verta olevat Matit, ainakin tutkijan näkökulmasta, ovat kuitenkin kuvitteelliset Matit ja Matti -sanonnat. Pääosa niistä liittyy joko kirjallisuuteen tai vanhoihin kansantarustoihin, ja ovat mytologisia ilmiöitä, kuten Väkevä-Matti, Viisas-Matti, Pikku-Matti, Nukkumatti, Taula-Matti, Matti Mainio, Matti Melkonen, Hunttalan Matti, Matti-renki tai Matti Näsä, Matti Myöhäinen ja Matti Meikäläinen. Matti on lisäksi usein miehen synonyymi tai monella matti on kukkarossa tai muuten vain ollaan ihan matti, Turussa tietysti mattina ja teppona. Jos nyt on lupa verrata pieniä suuriin. – ”Si parva licet componere magnis.” (Vergilius)

Taustalla ovat kansansadut, Hölmöläis- tarinat, Wuolijoen, Topeliuksen ja Ahon romaanit tai uudempi kerronnallinen kirjallisuus, kuten Kummelien, Kari Hotakaisen tai Simo Hämäläisen, Edvin Laineen luomat hahmot. Näin Matti on joko mytologinen käsite tai jopa yleisnimi ja siten monelle lapsena saatu sellainen identiteetin perusta, jonka sisältö on kokonaan muussa kuin henkilön omassa persoonassa. Se voi jopa muokata häntä ja muuttaa näköisekseen tai olla pilkkanimi, kollektiivinen osa yhteisöä. Kaukana tämän päivän erikoisuuksien tavoittelusta ja individualismista, jossa etunimet ovat usein tavoite hakea jotain poikkeavaa ja massasta erottuvaa. Me Matit olemme merellä miehiä, maalla ei tee mitään, tai päinvastoin. Kaikesta huolimatta, tai juuri sen vuoksi, tulemme säilyttämään luottamuksen. – ”Sevado fidem.”

Ajaton ja paikaton tarina

Viime yö oli siis poikkeava, väkistenkin valvottava ja liittyi Matin päivään ja sen tarustoon, sosiaaliseen pääomaan ja muistiin, jota jokainen riittävän iäkäs Matti kantaa omassa nimessään ja identiteetissään sekä pitää tietämättäänkin arvossa piilotajuntansa pimeimmissä nurkissa, on sen uhri tai saavutus ilman omaa ansiotaan. Myöntää seuraavansa mutta ei nyt alempiarvoisena. – ”Sequor non inferior.”

Kun se liitetään sosiaalisissa medioissa, internetissä ja Wikipediassa, Googlen kerronnassa tiettyihin tehtäviin, nimen epiteettinä oman nimen lisänä, on parempi hyväksyä se ja tukea sitä, kuin pyrkiä osoittamaan jotain muuta. Niin suuri valta ja vaikuttaja on tuhansia miljoonia ihmisiä samaan aikaan yhdistävällä ja reaaliaikaisella uusmedialla ja sen merkitys hetkessä, jolloin meitä on 8000 miljoonaa, ei muutama hassu sata miljoonaa, kuten silloin, kun tuo nimi tuli käyttöön ja levisi maahamme, Matti Klinge opiskeli historian kirjoittamista tuon ajan vähäisistä tapahtumista. Sadan miljoonan historia, ja siitä kyhätty kertomus, on luonnollisesti jotain vallan muuta kuin 10 000 miljoonan kohdalla joudumme havaitsemaan. Sen Matti Klinge ja talouden sekä kulttuurin tutkijat varmasti myöntävät yhdessä luonnonvaratutkijoiden ja biologien kanssa. Ja näin minä tulen säilyttämän myös heidän ja tulevienkin luottamuksen. – ”Servabo fidem.”

Tuon ajan kirjoitus, tapa analysoida ja ymmärtää ajan ja paikan olemus, ei toimi enää tässä ajattomassa paikassa, ei sen vertikaalisessa historiassa eikä horisontaalisessa perinteisessä paikassa, regionaalisessa maailmassa, jota maantieteilijät tai geotieteilijät aikanaan tutkivat ja josta karttansa piirsivät. Aika- ja paikkatieteet ovat nyt lähempänä toisiaan kuin koskaan aikaisemmin, ne ovat samaa tiedettä usein sitä tietämättään. Näin minäkin toimin, seuraan mutta en nyt alempiarvoisena. – ”Sequor non inferior.”

Punakone yskii

Kanada voitti yön hurlumhei pelissä odotetusti Venäjän “punakoneen”, joka ei toki enää ole sama kuin takavuosien Tretjak, Harlamov, Mihailov, Petrov. Kylmän sodan aikaiset pelit olivat suurta television ja uuden ajan sarastusta sekä aikaa, jolloin meitä oli runsas 3 miljardia ja kesäkisat järjestettiin Tokiossa, talvikisat Innsbruckissa. Elettiin siis 1960-luvun alkua ja Kekkosen Suomessa. Tänään Teemu Selänne ohitti tehopisteissä juuri Harlamovin ja sitä on vaikea todeksi uskoa. Teemunkin kohdalla ikääntyessä karttuu kokemus. – ”Seris venit usus ab annis.”

Helsingin kisojen sankari, ihmisveturi Emil Zatopek, vieraili tuolloin Suomessa, eikä hän ollut vielä asettunut tukemaan Dubcekin vallankumouksellisia aatteita, suljettu vuosiksi uraanikaivoksille Venäjän panssareiden vyöryessä vasallivaltioon eikä Vaclav Havel ollut palauttanut vielä hänen kunniaansa. Se mitä Euroopassa jatkossa tapahtuu ja juuri idästä alkaen, on meille suuri mysteeri. Myöhemmin 2020-luvulla se mysteeri jatkuu Ukrainassa. Kukapa olisi arvannut vuonna 2010? Vaikka minä olisin siitä kirjoittanut jo 1970-luvulla? Ikääntyessä karttuu kokemus ja   liian myöhään saapuville jää vain luut. – ”Sero venit usus ab annis.” – ”Sero venientibus ossa.” (Ovidus).

Vaikka Klinge olisi niistä kirjoittanut, sen enempää kuin kukaan muukaan häntä nyt moittiva toimittaja, sporttijournalismi oli muuta kuin Jean Echenozin kirjoittama kirja urheilusta yhteiskunnallisena ilmiönä, urheilijan ja hänen Dana vaimonsa elämän kautta sitä peilaten joko kommunismin uhrina tai saavutuksena Hesaria ja Matti Mäkelää lainaten (HS 22.2. 2010). Emil Zatopek, ihmisveturi, kärsivän oloinen suurjuoksija, kasvojaan vääntelevä, oli kuin Matti vailla ajattoman ajan antamaa virtuaalimaailman todellisuutta, kolmen ideologian läpi rientämäänsä kujanjuoksua. Matti Nykäsen antamaa suojaa muille uuden media-ajan Mateille, jotka olivat tätä, jos ei nyt parempia, niin ainakin turvassa medioitten lööpeiltä, jotka kirkuivat joka viikonloppu Matin edesottamuksista. Kun kirjoitin kirjani Arctic Babylon 2011, Uusmediasta ja kansalaismediasta, verkosto- ja klusteritaloudesta, Uudesta mediayhteiskunnastamme, Sosiaalisesta mediasta ja muuttuvasta paradigmasta, Hybridiyhteiskunnan kouristelusta, tarkoitin tulevaa ja sen kokemista seuraavan vuosikymmenen aikana ja vuonna 2024 nyt viimeistään. Raamattua ja Luukasta (9:14) lainaten, jos nämä vaikenisivat, huutaisivat kivet. ”Si hi tacuerint, lapides clamabunt.”

Draaman tragediasta kohti komediaa

Tsekki ja Slovakia kulkevat nyt omina valtionaan ja Suomi valitsi tien, jossa kohtasi viime yönä tsekit ja jatkaa kohti loppuottelua voittamalla ensin Yhdysvaltain joukkueen. Sen sijaan Ruotsi ei jatka loppuotteluun kaatamalla Kanadan. Siihen ei uskonut kukaan, eikä suomalaiset leijonatkaan halunneet mennä aivan mahdottomaan miinaan voittamalla ensin Ruotsin. Ruotsalaisten ahneus voittaa Suomi kävi lankeemuksen edellä ja oli pelkkää typeryyttä, emämaan kohtalo ja oikku, sen turhamaisuutta ja jonka ”Satupekan” Slovakia lopetti. Hyvin menee, jos kohtalotar suosii. – ”Si fortuna iuvat.”

Koko talvikisojen draama huipentuu yhteen asiaan. Jääkiekkoon ja sen ammattilaisten, gladiaattoreiden, taistoon sunnuntaina. Ilmiö olisi sama kesäkisojen kohdalla, jos jalkapallon ammattilaiset esiintyisivät siellä. He veisivät koko kisoilta kaiken huomion ja Usain Bolt olisi vain pieni viihteellinen välipala ennen jalkapallon suurten kohtaamista finaalissa. Tätä suuret urheilun mahtimaat eivät toki salli, ja pian se kielletään myös jääkiekolta talvikisoissa. On muistettava kuinka myös urheilu huipulla elää uutta vaihetta. Seuratkaapa missä seuraavat olympialaiset pidetään. Olisiko syytä säilyttää jokin raja. – ”Servare modum.” Pariisi vuonna 2024 voisi olla myös suomalaisille suosiollinen. Onhan tästä kokemuksiakin ja muistoja.

Tyhmyydestä rangistaan ja huonon pään takia koko ruumis kärsii, oli kyse urheilijasta tai kansakunnasta, jota hän olympialaisissa edustaa. Sitä voi kysyä niin Emil Zatopekin ja hänen kansakuntansa tarinaa lukien joko itseltään tai Matti Nykäseltä, Martti Vainiolta, Mika Myllylältä, mutta ei oikein Juha Iisakki Miedolta tai Matti Klingeltä luottaen sokeasti heidän teksteihinsä, puheisiin, jonka murteen tai kielen aitoutta joutuu epäilemään, siinä missä hiihtoliiton kertomuksia puhtaasta urheilusta. Sankaruuden aitous paljastuu yleensä vasta ajan saatossa ja vuosisatojen kulutuksessa, ei omana aikanamme. Tämä sama koskee tiedettä ja sen merkitystä, taiteen kestävyyttä ja Klingen tapaa kertoa olevansa vain ”tinasotilas”. Siinä kohtaavat yhteinen tajunta ja terve järki. – ”Sense communis.”

Ensin on koettava totuus omalla kohdalla, katsottava itseään ja kansakunnan tarinaa oman identiteetin kautta, kohdattava totuus niin julmana kuin se omalla kohdalla ikinä toteutuukin, ja vasta tämän jälkeen annettava lausuntoja siitä draamasta, jota urheileva nuoriso esittää olympialaisten estradilla, on aina esittänyt. Tämän suuren spektaakkelin seuraamiseen kannattaa uhrata joka neljäs vuosi pari viikkoa elämästään. Kuitenkin vain, jos se sinusta vaikuttaa oikealta. – ”Si tibi videtur.”

Isoveljen ja emämaan ideologia

Populismista kohti Euroopan valtavirtaa – laskelmointia ihmisillä

25.02.2010 – 24.02. 2024

Matinpäivän jälkeen Tuija viettää nimipäiväänsä eikä Tuijasta saa tekemälläkään naisen yleisnimeä, saati Eevan kaltaista alkuäitiämme. On siis tehtävä jotain sellaista, jota kukaan toinen ei ole aiemmin tehnyt, ja annettava sille Tuijan päivään liittyvä ajankohtakin. Alussa ei ollut sanaakaan ja sosiaalinen media on synnyttänyt lukuisia uusia ammattinimikkeitä ja kouluttajia, konsultteja, yrittäjiä ja täydentänyt sellaista osaa kirjoittajan työssä, jossa printtimedia alkoi kangerrella, kustantajat kohdella arvokkainta työntekijäänsä kuin halpaa orjakansaa, jättää laskunsa maksamatta. Presidentiksi valittiin mies, jolla oli kaimoja Aleksantereitten joukossa pilvin pimein ja myös meillä Suomessa jopa patsaskin Helsingissä. Kun hän oli järjestyksessä toinen ja kolmaskin löytyy, olkoon Aleksander Stubb Aleksanterina neljäs. Näin syntyy jatkumo, josta kukaan ei voi mieltään pahoittaa ja hankala Stubb sukunimenä voidaan unohtaa. Aleksanteri kun viittaa joka tapauksessa johonkin sellaiseen kuninkaalliseen alkuisään, josta voimme olla ylpeitä ja muistella myöhemmin hänen aikaansa osana sosiaalista pääomaamme, kulttuuria ja sen kultaisia vuosiakin. Kirjani, jossa hybridiyhteiskunta alkoi kouristella, oli saavuttanut päätepisteensä Aleksanteri neljännen aikakaudella. Mitään sen kummallisempaa häneltä ei kukaan osaa odottaa. Palataan siis vuoteen 2010 ja saamattomuuden ajan alkuun. Aikaan, jolloin populistit alkoivat hivuttautua marginaalista liki koko Euroopan valtavirraksi (HS 22.02.2024).

Tämä havainto koskee lopulta meitä kaikkia. Jos olisit ymmärtänyt vaieta, olisi pysynyt filosofina. – ”Si tacuisses, philosophus mansisses.” (Boethius).  

Ruotsalaiset mediat eivät hyväksyneet suomalaisten tappiota olympialaisten alkulohkon viimeisessä jääkiekkopelissä. Ruotsalaisten on vaikea hyväksyä suomalaisen oikein tekemänä yhtään mitään vanhana emämaana. Siinä on vuosisataista isoveljen tapaa ajatella itsetunnoltaan heikommista alamaisistaan. Emämaalla, vanhemmalla sisarella ja kasvattajalla on usein taipumusta kiusata ja nöyryyttää, aiheuttaa heikkoa itsetuntoa ja näytellä draaman sankaria, kertoo Hesarin edellisen päivän lehti tutkijoitten vahvistamana. Niin menevät ihmisten kohtalot kuten mediat kirjoittavat. – ”Sic eunt fata hominium.”

Tällä kertaa oletettiin suomalaisten laskelmoineen itselleen tappion saadakseen helpomman tien loppuotteluun. Olympialaisten kiekkopeleissä, kun voittoa vähäisempi ei merkitse mitään tämän luokan miljonääreille, ja sillä Ruotsin itselleen valitsemalla tiellä vastassa on ennen loppuottelua joko Kanada tai Venäjä. Suomi taas kohdannee tsekit ja USA:n. Ei sekään tie kovin ruusuiselta vaikuta. Olympiavoittajan on oltava valmis voittamaan kaikki kohtaamansa vastustajat ja pulinat pois. Se on ainut tie mennä tähtiin. – ”Sic itu rad astra.” (Vergilius).

Ensin oppi, sitten vasta oikut

Vastustajan valitseminen, valinnat ylipäätään, kuuluvat urheiluun ja elämän menoon, jota olympiaurheilu pyrkii ilmentämään. Oikeat valinnat viitoittavat elämää paljon paremmin kuin opit ja elämän kokemus. Onnellinen ihminen ei valitse ystävikseen tumpeloita tunareita, olkoonkin ettei vanhempiaan tai kansakuntaansa voi valita. Tosin Vergilius kysyisi hiven epäröiden, näinkö kuuluisa Odysseuskin toimisi? – ”Sic notus Ulixes? (Vergilius).

Kamppailu-urheilijat, vaikkapa nyrkkeilijät, eivät hae ammattiuransa alussa varmaa tyrmäystä, ja matka kohti mestaruutta kulkee laskelmoiden. Mestarina ketä tahansa ei kohdata ja kun lopulta kohdataan, se tapahtuu rahakkaissa merkeissä, olympialaisissa siis loppuottelussa. Kanadassa loppuottelua rasittaa miljonäärien NHL-tausta ja fanit, jotka ovat kanadalaisia tai jenkkejä. Voitto Kanadassa heidän pyhimmässä lajissaan voi merkitä uran loppua, tilin pienenemistä ja fanien ikuista pyhää vihaa. Sellaista ruotsalaisetkaan eivät voi sietää Kanadassa pelaavina miljonääreinä ja toivovat Venäjän voittoa Kanadasta. Venäläiset miljonäärit saavat tulonsa kotimaastaan ja ovat siten vakavasti otettava vastustaja kanadalaisillekin. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Sama pätee Aleksanteriin, oli hänen järjestyslukunsa mikä tahansa.  Oli hän suuri tai pieni. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. – ”Siv is pacem, para bellum.”

Naisten valinnat uskottavampia

Luonnossa naaraat ovat oppineet geneettisen perimänsä kautta valitsemaan koiraita ja ovat valintatilanteissa koiraita kokeneempia. Tässä valinnassa oleellista ei ole niinkään suuri jälkeläisten lukumäärä kuin niiden hengissä säilyminen. Laji, jonka jälkeläismäärä on suuri, ei välttämättä menesty kilpailussa paremmin kuin pienemmän jälkeläismäärän tuottavat, mutta kilpailussa muuten menestykselliset. Nämä lajit tahtovat tuhlata ja luottaa määrään, ei niinkään laatuun. Jospa kaikki tekisivätkin niin. – ”Si sic omnes!”

Ihminen on tässä suoranainen luonnon oikku. Naiset ovat onnistuneet valitsemaan vuosituhansien saatossa jälkeläisilleen sellaisen geneettisen perimän, jonka tuloksena on tuhansien miljoonien laumana metropolejamme asuttava homo sapiens, viisas ihminen. Ihmisen viisaus ei sekään kuitenkaan kulje ohi oman biologisen perustan ja geneettisen perimän, elämän oman punaisen langan vaatimusten lisääntyä ja täyttää maa. On siis parempi vaieta kuin olla koko ajan äänessä. Jos olisit vaiennut, olisit pysynyt filosofina. – ”Si tacuisses, philosophus  manisses. (Boethius).

Vaiettu katastrofi

Väestöä on jo nyt enemmän kuin minkä planeettamme kykenee kohtuudella elättämään. Ennen omaa aikaamme, 1900-luvun sarastusta, meitä oli ollut vuosituhannet vain alle 500 miljoonaa. Tämän jälkeen väestö ensin kymmenkertaistui 5000 miljoonaan hetkessä ja muutaman vuosikymmenen kuluttua meitä on jo 10 000 miljoonaa. Enemmän kuin kaikkina historiallisina aikoina yhteensä. Ihminen toden teolla ilmestyi maapallollemme muiden lajien ihmeteltäväksi vasta omana aikanamme. Tätä aikaa ei voi mitenkään verrata aiempiin historiallisiin aikoihin ja olettaa “historian opettavan”. Siitä puhutaan medioissa yllättävän vähän. Se on emotionaalisesti liian arka aihe ja puuttuu ihmisen itsemääräämisoikeuteen, elämään itseensä ja sen lakeihin. Toisen ihmisen valintoihin on vaikea puuttua. Tosin sodan aikana lait vaikenevat. – ”Silent leges inter arma.” (Cicero).

Miten ratkaista aikamme vaikein ongelma, joka on niin henkilökohtainen, ohi paikallisten ongelmien, ja jossa kyse on seksistä? Naisten itsemääräämisoikeus ja perhesuunnittelu, naisten voimaantuminen, näyttäisi olevan ainut mahdollisuus pysäyttää ihmispopulaation hillitön kasvu, ei niinkään emotionaalinen väestöpolitiikka. Se miten tämä tapahtuu, on jo paljon vaikeampi kysymys. Täydellinen pidättäytyminen lapsista olisi elämäntapojemme vastaista ja vailla sen biologista perustaa. Uuden elämän synty on elämän merkityksellisyyden näkökulmasta monelle ainut todellinen motiivi ja siitä syntyvä ilo uskottavin onnen perusta. Länsimaista on helppo antaa ohjeita kehitysmaiden suuntaan ja jatkaa isoveljen elämää emämaan ehdoilla. Ilman sen kummempaa pahansuopuutta. – ”Sine invidia.”

Naisen asema ja valinta

Kun naisen asema paranee, syntyvyys pienenee, kertovat tilastot. Joudumme jatkossa ottamaan kantaa tähän osana muuttuvaa ekologista ympäristöämme, luonnonvarojen riittävyyttä sekä ilmasto-ongelmien ratkaisua. Kun elintarvikkeiden määrä vähenee, viljeltävä peltoala ja puhdas vesi alkavat hiipua, sekä väestömäärä samaan aikaan kasvaa liki eksponentiaalisesti, perhesuunnittelun saatavuus ja sisältö on saatava kaikkien maailman ihmisten ulottuville. Muutama vuosikymmen takaperin, väestömäärän ylittäessä 3 miljardia, tästä puhuttiin enemmän kuin nyt, jolloin lukumäärä on jo liki 9 miljardia. Vallitsee syvä hiljaisuus ilman pahansuopuutta. – ”Silentium altum.” – ”Sine invidia.”

Kun lukee tämän päivän Helsingin Sanomien (HS 23.2. 2010) yliötä, toimittaja Olli Kivisen kirjoitusta pedofiliasta riivaamassa katolista kirkkoa, on vaikea uskoa paavilla olevan juuri minkäänlaista valtaa väestöasioissa. Sen sijaa paljon enemmän valtaa voisi olla Kiinan pääministeri Hu Jiantaolla, Intian pääministeri Manmohan Singhillä sekä vaikkapa maailmanpankin johtajalla, YK:n pääsihteerillä sekä luonnollisesti Barack Obamalla osana emämaiden oppeja. Järjestöistä tärkeimpiä ovat ympäristö- ja naisjärjestöt sekä kehitysyhteistyöihmiset, medioista kasvava sosiaalinen media ja sen internet -yhteisöt, uusmedia rinnan perinteisten medioitten todellisina mielipidevaikuttajina uudessa mediayhteiskunnassamme. Itse pitäisin tätä niiden tärkeimpänä tehtävänä väestön kasvaessa kolmen sukupolven aikana yli kymmenkertaiseksi ja paljon yli maapallon biokapasiteetin. Se on kuin uintia ilman korkkivyötä. – ”Sine cortice matare.” (Horatius).

Valta sokaisee – täydellinen täydellisesti

Vallan instituutiot ovat sekavassa tilassa, kirjoittaa Helsingin Sanomat vuonna 2010 päivää ennen Matinpäivää.  Ja jatkaa kuinka pääministeristä eduskunnan puhemieheen ja presidenttiin institutionaalinen valtamme on jotenkin harhapoluilla. Edellisessä numerossa toimittaja Unto Hämäläinen maalaili valtaa pidemmältä ajanjaksolta ja kauhisteli, kuinka presidentti Halosen aika muistetaan ehkä vain hänen tavastaan taistella supistuvasta vallastaan, kun Kekkonen oli vallan miehiä jopa yli kansakunnan myöhemmän sietokyvyn, Koivisto taas parlamentarismin puolustaja, Ahtisaari rauhan miehiä ja Nobelisti. Mitä mahtaisi olla Aleksander Stubb ja hänen edeltäjänsä täydet 12 vuotta virkaa hoitaen. Lopun ajat varmasti muistetaan ja Nato jäsenyys sekä rajat kiinni Venäjälle. Ilmiö on liki yksinkertainen kauneudessa. – ”Simplex munditiis.” (Horatius).  Siinä missä Euroopan populistit nousivat marginaalista valtavirraksi ja alkoivat purkaa myös Suomessa hallinnollista byrokratiaa. Jossa valtio hoiti myös verot ja niiden maksun. Se oli hiipinyt kaikkeen kuin varas yöllä. –”Sicut fur in nocte.” (Raamattu 1. Tess. 5:2)

Valta on vain lainassa

Paikallisessa maakuntalehdessä (FL 21.2. 23010) Humppilan kunnanjohtaja näkee vallan olevan karkaamassa kunnilta ja lähidemokratialta sekä nöyriltä EU-alamaisilta instituutioille ja byrokraateille, jotka haluavat käyttää tätä nöyrää alamaista hyväkseen lisätäkseen omaa valtaansa. Järkevä toiminta ja luova, innovatiivinen lähidemokratia, ei saa kaatua direktiivien ja ulkoa ohjautuvaan vallan monirattaiseen hierarkiaan. Jo liki vuosisata takaperin tutkijat laativat käsitteen byrokraattisesta persoonallisuudesta vallan käytön rattaissa. Heilläkin valta on lopulta vain lainassa, myös kuntajohtajina. Kun haetaan vastuunkantajaa, kuka ja kenen ajalla, vahtivuorolla? Syntyy syvä hiljaisuus. – ”Silentium altum.” Ilmiö on näkyvin syy populistisille liikkeille Euroopassa.

Valtaan liittyy myös sen ikävin piirre, väkivalta. Ehkä eniten vallasta on kirjoittanut filosofi Friedrich Nietzsche silloin, kun valtaa lähestytään sen alastomimmassa asussaan ja ilman manipuloivaa ja institutionaalista kiertotietä. Moraalifilosofina Nietzche jatkoi Kantin ja Schopenhauerin ajattelua ja ihaili nyt talouskurimuksessa kamppailevia kreikkalaisia. Nietzchen moraaliin kuului herramoraali ja orjamoraali, josta edellinen oli jalostettavampi muoto ja jälkimmäinen kertoi luuserista ja heikosta ihmisestä. Tahto valtaan “Der Wille zur macht” oli Nietzschen filosofian periaate ja luovan energian lähde, kaikkeuden tärkein perusvoima. Juuri se harha, johon moni yksinkertainen sielu nyt pyrkii ja harva sen saavuttaa. Se on monelle lottovoiton kaltainen unikuva. Ilman vasten- tai myötämielisyyttä. – ”Sine ira et studio.” (Tacitus). Siinä on juuri sen voima.

Valta on väkivallan veli

Nietzche ja hänen nihilistiset ajatuksensa tulivat Suomessa medioitten esittelyyn etenkin koulusurmien yhteydessä, jolloin surmaaja kertoi opiskelleensa Nietzschen yli-ihmisoppeja. Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa englantilainen antropologi Edward Dutton (HS 21.2. 2010) tuo sen sijaan esille perinteisemmät, suomalaisen väkivaltaisuuden selittävät geenit ja kulttuurin, menneisyyden alusmaan nöyryytykset, huonon kansallisen itsetunnon ja pienten kansakuntien “emme ole riittävän hyviä” -ongelmat. Lisäksi syrjäinen geenivaranto, taipumus skitsofreniaan ja depressioon, suosii kirjoittajan mukaan rankkaa ryyppäämistä, jolloin alkoholi on Suomessa syynä liki 90 %:ssa väkivaltatapauksia. Väkivalta on vallan yksi ilmenemismuoto, suurten massojen kohdalla kuitenkin tavallisin. Matin päivää lähestyessä juuri väkivalta, lapsuudessa ja sen sodasta toipuvassa Suomessa, oli ikävin ja ahdistavin kokemus. Ilman mitään hyvää syytä. – ”Sine proba causa.”

Vallankäytöstä väkivalta on suorinta ja Suomessa tyypillistä etenkin koulu- ja työpaikkakiusaamisessa sekä perheväkivallassa. Jokainen meistä on törmännyt siihen hyvin avoimena ja peittelemättömänä Suomessa eläneenä, jos taustalla on kokemuksia myös kansainvälisten työ- ja opiskeluyhteisöjen elämästä ja niiden sosiaalisista malleista. Tätä tarkoitusta varten Helsingin Sanomat esittelee maailman kuuluisimman englantilaista eliittiä kasvattavan poikakoulun Etonin (HS 21.2). Jos näitä kokemuksia puuttuu, omaa väkivaltakäyttäytymistä pidetään normaalina, joskus jopa kasvattavana ja suotavana. Suomalaisessa nuoressa kulttuurissa, agraarikulttuurin tuotteessa, väkivaltakäyttäytyminen on hyvin yleistä. Se lopettamiseksi ei riitä pelkkä tahto. Riittääkö syyksi tahtoni? – ”Sit pro ratione voluntas.”

Eton on poikkeava ympäristö eikä tänään erityisen suosittu brittien poliittisessa ilmapiirissä. Vanha karikatyyri ylimielisetä etonilaisesta, kiireisestä ja aktiivisesta elämästä nauttivasta yläluokan pyrkyristä, on sekin nykyisin harhainen ja osa vallankäyttöä sekä tapa menestyä etonilaisen kulttuurin ulkopuolelta tulleena. Prinssit William ja Harry kävivät toki etoninsa, vanhan kuninkaallisen tradition mukaan, ja olivat keskiverto-opiskelijoita, Harry kärähti kannabiksesta, mutta häntä ei erotettu. Roomalaiset olkoot mahtavia, italialaisella urheudella. – ”Sit Romana potens Itala virtute propago.” (Vergilius).

Kulttuuri ja uskonnot – uusi aika

Instituutioista uskonnot ovat vallan käytössä ehkä keskeisin yhdessä muiden sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteiden kanssa. Valta siirretään siinä jumalille kuten omassa “Isä meidän rukouksessamme”. Etenkin kantilainen ja myöhemmin nietzscheläinen filosofia kielsivät Jumalan olemassaolon ja tärkein vaikutin oli tuolloin juuri kristinuskon vaikutuksen heikkeneminen Preussissa 1900-luvun alussa ja jo hieman aiemmin. Ihmisen ei kuulunut olla luuseri, alistuva, saati armon alla elävä, vaan tulevan natsi-Saksan arjalainen yli-ihminen ja elintilaa vaativa herrakansan tuote. Ensimmäisen maailmansodan ”vääryys” ruokki toisen maailmansodan nietzscheläistä ”hyvitystä” ja maailmankuvaa, syntipukkien hakua juutalaisista. Lopulta varmaa oli vain se, ettei mikään ole varmaa. – ”Solum certum est nihil esse certi.”

Kristinuskon synnyn aikoihin ihmisiä oli kaikilla maapallomme mantereilla ja kulttuureissa yhteensä vajaa 300 miljoonaa, ja tällainen sadan tai kahdensadan miljoonan luku oli ollut vallitseva ja vuosituhansia. Alle 500 miljoonana ihmiskunnan lukumäärä säilyi myös seuraavat 1800-vuotta, ja valtaisa väestöräjähdys käynnistyi vasta tämän jälkeen, ja oikeastaan ihminen ilmestyi toden teolla maapallolle, muiden lajien ihmeteltäväksi, vasta 1900-luvulla. Viimeisimpien YK:n tilastojen mukaan maailman 3000 suurinta yritystä aiheuttavat tänään luonnonvaroille mittaamattoman suurta vahinkoa, jota niiden tuloksella ei voisi mitenkään korjata. Olemme näin umpikujassa. Petroniusta lainaten yhteinen pata kiehuu huonosti. – ”Sociorum olla male fervet.

Ihmisen uusi ilmestyminen

Kun omat vanhempamme syntyivät 1900-luvun alkupuolella, meitä oli vain noin 1000 miljoonaa ja kun itse synnyimme 1900-luvun puolivälissä, meitä oli jo noin 3000 miljoonaa ja tänään siis jo yli 8000 miljoonaa. Aiheen ympärillä on järjestetty toki väestökokouksia alkaen Kairon YK:n väestökokouksesta, mutta niiden merkitys on liki samaa luokkaa kuin vaikkapa ilmastomuutokseen liittyvä Kööpenhaminan ilmastokokous. Länsimainen eetos ja hyvää tahtova kaksinaismoralismi, laiska tapa hoitaa oma osuutensa omista töistään, ei ole ollut toimiva tapa muuttaa kehityksen suuntaa. Vain naisen aseman korjaaminen pienentää syntyvyyttä globaalisti. Tai toivokaamme ainakin parasta. – ”Speramus optima.”

Kun tsunami Aasiassa tai maanjäristys Haitissa surmasi liki 200 000 ihmistä, jo seuraavana päivänä tuo vaje oli kadonnut ja maapallollamme oli hieman enemmän lapsia, joista pääosa vielä tulevaisuudessa aliravittuja ja melkoinen osa ei-toivottuja. Hyvää tarkoittavat avustuksemme Haitiin eivät tavoita näitä joka päivä syntyviä köyhien lapsia ja heidän vanhempiaan. Edellinen vuosisata oli maailman historian verisin, silloin käytiin eniten sotia, ja myös luonnonkatastrofit ovat luonnollisesti lisääntyneet arvioiden niitä ihmishenkien menetyksillä. Sota Euroopassa vuonna 2024 jo vuosia jatkuneena on sääntö, ei poikkeus. Jos se loppuu odotettua nopeammin, olemme edistyneet. – ”Spe celerius.”

Oikeammin vielä ennen 1900-lukua tällaisia onnettomuuksia ja sotia ei voitu edes kuvitella väestömäärällä, joka oli nykyisestä vain joko muutama prosentti tai prosentin osa. Vuonna 2050 ihmisiä on planeetallamme liki 10 000 miljoonaa, eli enemmän kuin kaikkina maailmanhistorian aikoina yhteensä. Näistä noin puolet on aliravittuja ja heidän on mahdotonta saavuttaa edes likimain sellaista elintasoa, jossa itse olemme eläneet jo muutaman sukupolven ajan. Yksi spektaakkeli meiltä elämysmaailman matkaajilta enää puuttuu. Mayakansan ennuste, monen kansan samalle päivälle laskema Arctic Babylon 2012. Vakuutus sen varalle olisi osa ajallemme tyypillisiä ilmiöitä. Nyt kun tuon kirjan on jo nähnyt leffana, seuraavan voisi hankkia kuvitettuna, neliväripainoksena, ja nimellä ”Mediayhteiskunta” tai kirjani otsikko ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”. Näissä oloissa vain viisas osaa rakastaa. – ”Solus sapiens scit amare. (Seneca).   

Citius, altius, fortius

Valta ja väkivalta on nähtävä ihmisen geeneistä, populaatioiden määrästä ja vaihtelusta syntyvänä yhteisenä ongelmana, ei niinkään yhden alueen, yhteisön tai kansakunnan tuotteena. Olympialaiset kilpailut, citius, alttius, fortius, on suurta petosta siirrettynä siitä muinaisesta kreikkalaisesta mytologiasta, jossa ihmiset tuolloin elivät maapallolla, jossa meitä oli vain prosentti nykyisestä ja prosentin osa tulevasta. Googlessa käsite “hiihtäjälegenda” tuottaa vajaan 10 000 osumaa, joista ylitse muiden ovat kaksi hiihtäjämestaria, toinen, joka ei koskaan voittanut kultaa ja toinen, joka menetti myöhemmin voittamansa. Tämä vie meitä maailmaan, jossa vastoinkäymisissä toivoo, myötäkäymisissä pelkää. – ”Sperat infestis, metuit secundis”. (Horatius). 

Kansakunta, joka lähtee kisoihin hakemaan 12 mitalia, ja jolla ovat maailman parhaiten koulutetut lapset, fiksuimmat opettajat ja lääkärit, hoitajat ja hallinto, hyvinvointiyhteiskunta, ei ansaitse uhossaan yhtään olympialaista voittoa. Kuningaskotka palaa rampana kotiinsa, hiihtäjälegendat keskeyttävät ja siirtyvät ladun varteen silloin, kun ruotsalaiset ja norjalaiset alkavat vasta taistella mitaleista, hyppyhaalareiden tekoon on käytetty lökäpöksypojilta lainattua vaatturia. Vallan täyteisyydessään perinteinen media ja sen sporttijournalismi alkaa muuttua kärttyisäksi ja vaatia päitä lautaselle. Media vallankäyttäjänä ei poikkea vanhasta, se on vain kasvottomampi toisin kuin Barack Obama, Hu Jintao, Manmohan Singh, Robewrt Zoellick ja Ban Ki Moon, joita Suomen Kuvalehti (SK 7) vaatii tilille ihmispopulaation tolkuttomasta kasvusta. Tässä maailmassa kukin olkoon itse toivo itselleen. – ”Spes sibi quisque.” (Vergilius).

Sporttimediat toimivat tappion hetkellä juuri näin, urheilijakaveriin ja hänen valmentajaansa otetaan etäisyyttä, vanhan koulukunnan oppien mukaan eläen, ja jälleen mielessä koulussa opitut kiusaajan sydänpuun tuppilautainen, kolmen kuukauden pakkasen aiheuttama jakomielinen toiminta, tapa ajaa ihmiset yksin ja erakoiksi riippumatta siitä, ovat nämä hiihtolegendojamme tai vain normaaleja alan huipulla lajiaan harrastavia ihmisiä. Ainut lohtu on suomalainen innovaatio sveitsiläisen voittajan hyppysuksessa, suomalaiset valmentajat japanilaisten ja norjalaisten joukkueissa, norjalainen valmentaja omassa. Näin ennen Matinpäivää vuonna 2010, mitä sitten Matinpäivänä vuonna 2024? Sataako mitaleja? Mäessä, rinteessä, hiihtoladuilla ja jääkiekossa? Onko koko maa lopultakin kaikista veloista vapaa? – ”Solutus omni faenore.” Toivokaamme parasta – ”Speramus optima.”

Hiihtäjälegenda

perjantai 19. helmikuuta 2010 – lauantai 22. helmikuuta 2024

“Hiihtäjälegenda Juha Iisakki, viisien olympialaisten ikuinen kakkonen ja Dervangan olympialaisten ikimuistoisen kisan kruunaamaton hiihtäjäkuningas. Tervetuloa kisastudioomme tänne kiekkoleijoniemme keskeen kertomaan jo etukäteen, millaista on kokea tappio ruotsalaiselle Pelle Svenssonille Dervangan kisojen päämatkalla katkeran tuhannesosan verran hävinneenä vuoden 1940 välikisoissa siellä jossakin “.

– Soon silleen, jotta jos meikäläinen olisi ne kisat voittanut, niin kuka sellaista nyt enää muistaisi. Joskus on osattava myös hävitä ja sanoottava, jotta mies se oon hävinnykki ja toinen oli sen verran pareemp. Ja jos saan vielä jatkaa, ja Janne osuu vielä kerrankin neljänneksi, niin se on jo tarkkuuden ja taidon huippu, kuningaskotkan komein lento. Tai jos Manninen jää kauas mitaleista, se on Finnarin lentäjille ja laukun kantajille vain kunniaksi ja brändin mukaasta, yöksi kotiin, meininkiä. Kuningaskotkan koti nyt on siellä missä ikihonkia humisee, ja aina viiden tähden hotelli kotioloot voittaa.

“Mutta ennen kisoja luvattiin liittojen puolelta ja olympiakomitean johdon suulla suurempaa saalista, tusinaa mitalia. Takavuosien doping oli vannottu medioissa pois kitketyksi, hankkia uudet puhtaammat eväät pussiin porukalla, ja valmistaa yhteiseen marinadiin uuden vuosikymmenen aromit. Nyt kun kisat ovat puolivälissä suomalaisten sijoitus on ollut keskimäärin laskien kisa kisalta 36. sija. Tyydyttääkö tällainen arvokisojen ikuista tuhannesosan tappion kärsinyttä mestaria ja Dervangan välikisojen hiihtäjälegendaa?”

– Soon silleen, jotta nyt ovat kisat vasta puoliväliis. Omassa ennustuksessani meillä kuului olla tässä vaihees vasta muutama varma pettänyt ja ikuinen nelonen, kuudenkymmenen huonommalla puolella oleva ampumahiihtäjä. Kokonaan tuli listan ulokoopuolelta tämä lökäpöksyjen hopija. Jotta pikemminkin oomma hieman plussan puolella ja tulevalla viikolla alakaavat myös joukkuemitalien jaot, ja siellä ei oo edes maita ja kansoja niin paljoon, jotta voisi tulla kymmenttä huonoompi sijootus. Toimittaja voisi olla positiivisempi ja käyttäytyä kuten edustajat puhemiehen vaaleissa. Voittaa voi pienemmälläkin äänimäärällä, jos on riittävän hyvä ja pitovoiteet suksissa, munat moneessa korissa.

“Dervangan välikisoissa tuli mitalisadetta ja miestappioita, kullan ja kunnian lisäksi lyijyä ja muuta roinaa mukana. Moni kantoi niitä mukanaan läpi raihnaisen elämänsä. Onko miehet nyt jotenkin veltostuneet, suorituskyky heikentynyt, munia ei riitä moneen pesään? Pitäisikö tässä tavoitteista vähän tinkiä tai hakea apua naapureiden tapaan vieraista kansakunnista? Kovin on vähän värillisiä hiihtäjiä vielä ja Keniasta voisi hyvinkin saada kuihtuva, vanheneva kansakunta uusia leijonia riveihinsä? “

– Soon silleen, jotta 13 mitalia tuloo, jos ei näissä kisoossa niin tulevissa. Ei näitä mitaleja nyt pirä niin kapiasta rakosesta katsella. Minäkin hiihrin senkin seitsemät kisat, eikä niitä kukaan sen kummemmin toisistaan tänään erota. Holomenkollenillakin tulin latupartion mukana maaliin, eikä se ollut kun kunniaks niille kisoolle. Kuningaskin vartoo maaliintuloomme iltamyöhään. Sukset jalassa painelin suoraan saunan löylyihin. Ne oon erikseen nämä jänisjuoksijat ladullakin, ja siihen kelpaa tummempikin ihonväri. Musta lökäpöksy lipunkantajana tuntuu kuitenkin pohjaalaasesta jotenkin vieraalta. Taiger Woods ja Obama nyt ovat erikseen suuressa maalimassa, kunhan nyt ymmärtävät pyytää lajiltaan anteeksi törkijää käytöstään. Obama etukäteen jo kuten sai Noobelinsakin optiona.

“No olisiko niin että olemme jääneet doping -skandaalimme järkyttämänä vain jotenkin jälkeen välinekehittelyssä ja lääketieteellisessä valmennuksessa? Dervangan välikisoissa vaihdettiin sielläkin vain verta ja sekin tahtoi usein kuivua hangelle. Mäkimiehiltämmekin lökäpöksyt kiellettiin ja Olli sai hypätä vain ensimmäisen hyppynsä. Olisikohan tässä jokin salaliitto takana? Luotettava valmentajalegendamme Kari Pekka kertoi jostain kansainvälisestä, norjalaisten johtamasta pahuuden liitosta?”

– Soon silleen, jotta puusukset oli Dervangassa, yhrestä puusta vuollut kuten Vanahasen Matin tuppilaurat ja kirjahylly. Jos toimittaja haluaa tulla kattomahan ja tupatarkastuksen tekemähän, niin siellä navetan vintillä ne on tallella, ja joku pari paketissakin avaamatta, aivan kuten Vironperän televiissiot valkosorsan ajoolta. Lahjoomaton on suomalaanen huippu-urheilija ja Dervangan kisojen kakkonen, eikä neuvoottele terroristien kanssa. Ei meitä tällä tavoon Natoon vierä omia poikia moittimalla.

“Huippu-urheilusta väitetään tulleen sitten Dervangan välikisojen kovin kaupallista ja mukana on kansainvälisen politiikan ohella myös monia kansallisia etuja valvottavana. Täälläkin Kanadan syvässä lännessä, Kalliovuorten kätkössä, käydään valtion päämiesten välillä neuvotteluja kisojen aikana ja urheilujohtajat alkavat olla poliitikkoja ja talousjohtajia pikemminkin kuin Urho Kekkosen kaltaisia puhtaita urheilijoita ja korkeushyppääjiä. Onko urheilu muuttunut puhtaasta ja pyyteettömästä, jääkiekkoleijoniemme edustamasta hengestä, jotenkin kaupallisempaan suuntaan?”

– Soon nääs silleen, jotta politiikkaa ja urheilua ei pirä sotkea toisiinsa. Meillä Eruskunnassa on oma ukkoporukka, joka pitää huolen, jotta urheilu on urheilua ja politiikka on politiikkaa ja pulinat pois urheilukerhoon rahoosta. Tästä ei keskustella eres nahkurin orsilla tai puhemiehen kurin palautuksella. Populistista pulinoo hivutautuu nyt toimittajan puheeseen.. Hallitustako tässä nyt kaaretahan..

“Jotenkin nyt vain on jäänyt täällä Vancouverissa sellainen vaikutelma, että politiikka ja talous olisivat osa urheilua ja sen ytimessä. Jääkiekko ja hiihto, alppilajit nyt ovat tietysti puhtaita, mutta sitten on näitä kaupallisuuden leimaamia uusia lajeja, kuten nämä monesti mainitut lökäpöksypojat ja skeittailevat nuoret. Olisiko näihin nyt jotenkin puututtava? Ikään kuin tapettava saivareina pilaamasta kisojen vakavaa luonnetta ja ilmettä, citius, altius, fortius?”

– Soon silleen, että ensin hiihretähän ja sitten vasta mennähän saunahan. Ja vasta löylyjen  jälkehen avannossa otetahn sukset jalaast.  Painijat nyt menee pers eeltä puuhun ja tuloovat saunasta molskille. On siitä Kurikas ja Nurmoos puhuttu, emännät maininneet lajin omituisesta luonteesta. Syyhyttä saunaan menosta. Pyssyjen ja torrakoiden kanssa hiihtäminen ei oo urheilua sekään. Soon niin, jotta jos metsälle mennähän tai miestä ammutahan, niin sitten on oltava jo veret seisauttava keli. Tulikohan tämä nyt selväksi? Sporttijournalismi ei ole joka miehen laji sekään, saati satiiri ja ironia urheilun käytössä. Spes patriae se olla pitää, isänmaan toivo.

“Lämmin kiitos haastattelutuokiosta Dervangan välikisojen monikertainen tuhannesosien tappion kärsinyt Juha Iisakki, hiihtäjälegenda ja puhtaan urheilun viimeinen suomalainen jätti sitten Paavo Nurmen, Clas Thunbergin ja monien muiden suurten sankariemme sinivalkoinen ääni. Legendan mainetta on varmaan joskus raskasta kantaa ja kertoa kisojen tunnelmista, tuhannesosan tappiosta?”

– Soon nyt taas silleen, jotta jos on pakko roikkua löysässä hirressä niin sitten roikutahan. Tuleen ei saa jäärä makamahan ja yli mennään, jotta heilahtaa. Muuten ottaa kyrsäleipä ja nahkurin orsilla tavatahan. Noon eri miehet, kun tekee rumihia ja eri miehet, kun niitä pesee. Eikä tuleen saa jäärä makamahan… vai jokos minä sen sanoinkin?

Shauntastinen lökäpöksyjen yö

torstai 18. helmikuuta 2010 – lauantai 22. helmikuuta 2024

Otsikko “shauntastinen” tulee lumilautailija Shaun Whiten nimestä. Hän voitti niin Torinossa neljä vuotta takaperin kuin Vancouverin olympialaisissa viime yönä Suomen aikaan lentäen kourussa aivan omissa sfääreissään. Hänellä on oma kouru kotipihassa toisin kuin Peetu Piiroisella, jolla matkaa kourulle kertyy hieman enemmän vanhempien iloksi. Kun jokin asia menee fantastisesti “lökäpöksyjen” maailmassa, silloin se on shauantastista, ja sen sisällön ymmärtää vain sisäpiirin veijarit. Kieliluvat ja puhetyyli on omansa ja täynnä koko ajan muuttuvia symbolirakenteita, symboli-innovaatioita. Ensin syntyy liikeratoja ja käsitteitä yhdistävä uusi, entistä vaikeampi liikesarja, sille symbolinimi ja vasta tämän jälkeen sen toteutus. Se on kuitenkin olemassa, tuomaritkin ymmärtävät sen ja odottavat vain toteuttajaa, toteutuksen näyttävyyttä ja puhtautta. Turvallisin toivo taivaissa. – ”Spes tutissima caelis.”

Symboli-innovaatio on innovaatioista ilman muuta tärkein myös teknisen toteutuksen rakentamisessa kohti toteutustaan. Tässä prosessissa lumilautailijat, skeittailijat, ovat muuta talviurheilujoukkoa aivan omissa sfääreissään kulkevaa nuorisoa. Muiden kohdalla uudet liikeyhdistelmät tulevat mukaan hyvin konservatiivisella tavalla, kuten mäkihypyssä ja korkeushypyssä, jalkapallosta nyt puhumattakaan.

Oma luova, innovatiivinen yhteisönsä

Lumilautailijat ovat oma yhteisönsä, ja heidän sanailuaan on miellyttävä seurata yönsä valvoen. Se on oma luova ja iloinen, rento “lökäpöksyjen“maailma. Hyvin kaukana sellaisesta hikilaudalla hiihtämisestä tai ryppyotsaisesta puurtamisesta, johon suomalainen liittää urheilun ihanteensa takavuosilta tai rymistelee kaukaloissa hampaattomana kiroillen tai etsien uutta hyppyasentoa mäkimontussa palellen. Näyttäviä nekin ovat, mutta konservatiivisia uudessa innovaatioita suosivassa yhteiskunnassamme. Mukana jumalallinen innoitus – ”Spiritus divinus.

Sievin sievin

Pohjoiseen lumilautailu ja sen vaatima kouru tuli ensimmäisenä Sievin kuntaan. Pääosa ensimmäisistä alan harrastajista on lähtöisin joko suoraan Sievistä tai sen naapuripitäjistä maaseudulta. Oulun yliopistolla oli osuutensa sieviläiseen harrastukseen. Kunta tunnetaan korkean teknologian yrityksistään ja panostaminen siihen on tuonut myös muuta luovaa, innovatiivista kulttuuria mukanaan maaseudulle. Nyt siis jo ties kuinka monennen arvokisamitalin ja kolme loppukilpailupaikkaa Peetun hopeamitalin lisäksi. Nyt kysytään kestääkö talon onni, komeat sotavarusteet, viinin henki vai muuttuuko touhu hedelmättömäksi huseeraukseksi. – ”Stet fortuna domus” – ”Spolia opima” – ”Spiritus vini” – ”Strenua inertia.” (Horatius).

Peetun hopeamitali oli omalla mitalilistallani varmana tapauksena. Sen sijaan Shaun Whiten voittaminen on mahdoton asia niin kauan kun hän viihtyy lautailun parissa. Edes “Sievin sievin” ei voi häntä voittaa, sanoisi savolainen Sievin poikia näin jo vuosikymmenet nimitellen. Kielikuvista käytiin kilpailua siinä missä tytöistäkin ja sanojen symboliikassa. Tärkeintä ovat kuitenkin komeat sotavarusteet. – ”Spolia opima.”

Kielikuvien rakentelussa savolaiset olivat pohjalaisia edellä, ja sen havaitsi jo Topelius aikanaan kirjoittaessaan ”Maamme kirjassa” kivien ja sanojen pyörittäjistä. Jos vallalla ovat kiven pyörittäjät, talousalue alkaa taantua uudessa mediayhteiskunnan ajassa. Taantuma on vieläpä nopea ja kenen tahansa havaitsema. Matka symboli-innovaatiosta kohti teknistä tai sosiaalista, kulttuurista suoritusta, oli vain askeleen päässä ja odottaa uuden syntymää. Jos sitä jarrutellaan, alkaa väestökato ja kielteiset noidankehämäiset ilmiöt. Kestääkö talon onni – nouseeko uusi tähti? – ”Stet fortuna domus” – ”Stella nova.”

Innovaation ensimmäistä aaltoa

Suomessa maaseudulla syntyvät uudet lajit, harrastukset, tai oikeammin niiden leviämien ja hyväksyminen, on vanha ilmiö. Somerolaiset lasikuituseipään taivuttajat ovat pitäjästä, jossa harrastettiin aikanaan myös poikkeavaa musiikkia perinteisen rinnalla, ja muualla Hämeessä heitä pidettiin jotenkin omituisina ja välteltiin. Rauli Padding ja shauantistinen Peetu ovat samaa kulttuurista tuotetta, uuden hyväksymistä ja luovaa osaamista, innovaation diffuusion (leviämisen) ensimmäisen aallon jo jälkivaihetta Pentti Nikulan ottaessa ensimmäiset askeleet. Nikulalla, 1960-luvun lasikuituajan ensimmäisenä ME-miehenä, oli taipumusta taivutella jo terässeipäitä ne pilaten, kertoi legenda. Meille lapsille syntyi uusi tähti, ei enää vitsan alaisena vaan innokkaalla mielellä. – ”Stella nova” – ”Sub ferula” – ”Studioso animo.”

Pentti Nikulan aikana, maalla Savossa, kymmenvuotiaan pojan oli itse tehtävä kaukalonsa, kourunsa ja lasikuituseipään ensimmäiset vastineet. Se tahtoi viedä voimat ja itse valmentautuminen jäi vähemmälle hentojen luiden murtumia korjailtaessa sairaalassa. Nyt innovaation diffuusio ja kansainvälistyminen on jo helpompaa, maaseutu ei poikkea asuinympäristönä kaupungista. Vanhemmat kuljettavat “lökäpöksyjä” harrastustensa pariin. Hänen pyhyyttään kohdellaan lempeällä tavalla. – ”Sua sanctitas” – ”Suaviter in modo.”

Ali-innovatiivinen alue

Sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset kulkevat rinnakkain taloudellisten edellytysten ja teknisten oivallusten kanssa sisäistettyinä. Jos sosiaalinen ja henkinen, kulttuurinen viesti on epämiellyttävä ja uutta koko ajan hylkivä, kisaamiseksi kutsuttua pois sulkemista, koko talouselämä ja organisaatiot alkavat taantua ja kuihtua. Talousalue on ali-innovatiiviseksi tiedetty ja yritykset karttelevat sellaista, alkaa poismuutto ja negatiivinen noidankehä syvenee. Oma väkivaltainen halu muuttuu jumalaksi jokaiselle. – ” Sua cuique deus fit dira cupido.” (Vergilius).

Ydin-Hämeessä tällainen ilmiö on saanut jatkua jo kauan, eikä siihen ole puututtu konvergoivan byrokratian ja taantumuksellisena pidetyn ahdistaessa divergoivaa ja pinnan alle hukutettua uutta kulttuuria, vieden talon toisensa jälkeen vararikkoon. Väestön ikääntyminen on osa tätä konvergoivaa ja konservatiivista elämää. Sellaisessa kierteessä johtajat on vaihdettava visioiviin hyvissä ajoin ja byrokratia puhdistettava talkoilla. Yleensä tämä tapahtuu laman kestäessä ja syvetessä. Oikeuden varjolla mutta samalla lempeällä tavalla. – ”Sub colore iuris” – ”Suaviter in modo.”

Yleisradio heräsi lopultakin

Päämedioiden ykkösuutinen ei ole Peetun mitali vaan Ylen johtajan vaihtuminen vapulta. Mikael Jungner saa mennä ja uudeksi johtajaksi on nimetty Nokia Siemens Networksin Lauri Kivinen. Uusi digiajan koko ajan muuttuva kulttuuri tuo mukanaan uudet nokialaiset arvot ja samalla harrastukset, jossa murtomaahiihto korvautuu kouruilla, virtuaalimaailman ihmeillä ja yhteisöillä, yhteisöllisillä medioilla. Toki tämä edellyttää hyvää henkeäkin, suostuttelutaitoja, edeten kuitenkin omasta tahdosta, innokkaalla mielellä. – ”Suada” – ”Sua sponte” – Studioso animo.”

Tässä kehityksessä edes hiihdon muuttaminen diagonaalista puistoissa tapahtuvaksi sprintiksi ja vapaalla tyylillä luistellen, ei muuta maailman menoa. Jungner ei tätä omassa puheenvuorossaan näytä tajuavan ja kapinoi muutosta vastaan kertoen olevansa pettynyt vapaan hiihtotaidon hiihtäjä, vassuttaja. Kylmän taivaan alla ja oikeuden varjolla. – ”Sub love frigido” – ”Sub colore iuris.”

Vassuttaja ei tuo mukanaan yhtä ainutta rakennemuutosta vaativaa kourua ja sen symbolijärjestelmiä uusine kielikuvineen ja käyttäytymismalleineen. Jonkun on pelastettava kansallinen mediamme ja sitä odotetaan nyt nokialaiselta Lauri Kiviseltä.

Observerin tarinan loppu

Helsingin Sanomien pääuutinen on edelleen, kuinka Brittilehdistön kriisi pahenee, kuusipäiväisten laatulehtien levikki on pudonnut loppuvuonna liki kymmenen prosenttia ja yli 200-vuotiaan Observerin lopettaminen on vain siunausta vaille valmis. Britannian erikoisuus ovat sunnuntaisin ilmestyvät lehdet, jolloin nämä sinänsä itsenäiset viikkolehdet korvaavat päivälehden viikonloppunumeron. Paksun Sun-lehden sisällä on lukijoille liitteinä erikoislehtiä, joita lauantain kauppareissulla hankitaan viikonlopun lukupaketiksi. Hesari on tätä pyrkinyt plagioimaan. Tosin hyvin lempeällä tavalla. – ”Suaviter in modo.”

Brittilehti omistetaan usein pääosin poliittisen vaikutusvallan vuoksi, ja sen merkitys on katoamassa internetin ja sosiaalisten, yhteisöllisten medioitten leviämisen myötä. Medioiden myötä vaihtuvat myös lastemme harrastukset ja se on oivallettava etukäteen, innovatiivisella tavalla rakenteet muuttaen luovaa ja sen diffuusioita suosiviksi myös, ja erityisesti, sosiaalisten sekä symbolijärjestelmien kautta. Odottaen robotiikka, tekoälyä ja algoritmejamme. Kaikessa hiljaisuudessa, verukkeiden alla ja ymmärtäen vihjailu. – ”Sub silentio” – ”Sub praetextu” – ”Subaudi.”

Mistä näitä mitaleja tulee?

Rentoa reggae menoa suomalaisittain

tiistai 16. helmikuuta 2010 – lauantai 22.02.2024

Pienen saarivaltion pikajuoksijat valmistautuivat jamaikalaisen musiikin tahdissa, afrikkalaiskaribialaisen raggae ja rastafari -kulttuurin jumalaiseen menoon ja rennon luonnollisella tavalla sen Pekingin olympialaisissa esitellen. Jonnekin sellainen sopii ja jonnekin ei. Suomalainen miehenköriläs, hidaspuheinen ja itkuaan peitellen, luistimet jalassa, valittaen hukkaan heitettyjä vuosiaan kanadalaisessa olympian lehdossa, kaivaten kotona odottavaa koiraa ja vanhaa kissaansa avovaimon ohella, muistuttaa aivan muuta kuin uhittelua suuresta menestyksestä, reggaekulttuurin rennosta menosta. Kädet eivät heilu ja huido muulloin kuin saunassa, juopuneena, hukkuen kevätjäihin tai ahdistustaan puukon kanssa purkaen takavuosien mäkimiehen tapaan. Edes mainostoimiston tekemä mukaansa tempaava meno, maan ainoan miestanssitaiteilijan esittelemänä, ei tätä totuutta muuksi muuta.

Edellinen lainaus oli kirjastani, ikuisuuden katsannosta, rippisalaisuuden paljastaen, kuolemanrangaistuksen uhallakin. – ”Sub specie aeternitatis” (Baruch Spinoza) – ”Sub sigillo confessionis” – ”Sub poena mortis.”

Krugmanin stereotyypit

Helsingin Sanomissa (16.2. 2010) toimittaja Olli Kivinen lainaa laskiaistiistaina Princentonin yliopiston nobelistin, kaiken tietävää ja suulasta professori Paul Krugmania jälleen kerran, kuinka Eurooppa ei ole aivan sitä miltä näyttää, ja Yhdysvallat on usein brutaali ja lähimmäisistään heikosti huolta kantava kansakunta. Euroopan dynamiikan puuttuminen ei ole ehkä sittenkään taloudellisen taantuman syy, jos sitä nyt oikein enää onkaan muualla kuin Kreikassa, kuten jotkut Obaman kriitikot hämmentävät soppaamme, ja pelottelevat takavuosien tapaan eurooppalaisella sosiaalidemokratialla, sosiaalivaltion tai hyvinvointiyhteiskunnan amerikkalaisilla peloilla. Heille vapaus on sama asia kuin lupa unohtaa epäonnisen tai sairaan, vanhenevan ihmisen olemassaolo. Monelle Yhdysvalloissa Eurooppa on toiveuni, jonka savuttaminen on mahdollista lopulta vain hyväksymällä Krugmanin tapa uskoa omia silmiään käymällä Euroopassa. Ymmärrä vihjailu, apostolinen perimys ja yön hiljaisuudessa. – ”Subaudi” – ”Successio apostolica” – Sub nocte silenti.”

Saat sen mitä pakenet

Saman lehden vieraskynässä Mika Kerttunen (HS 16.2), everstiluutnantti Maanpuolustuskorkeakoulusta varoittaa, kuinka Afganistanin kriisi on syytä sammuttaa ennen kuin ongelmat leviävät sen lähinaapurien levottomuuksiin Pakistanissa ja Intiassa. Rajan molemmin puolin asuvat, Yhdysvaltoihin sekä Intiaan vihamielisesti suhteutuvat heimot, ovat hyvä syy pitää yllä sotaa ja varmistaen tällä tavalla rauhaa. Se on hyvin vanha käsitys sotilaiden koulutuksessa. Valmistaudu sotaan jos haluat rauhaa. Tänään helmikuussa, Matin päivänä vuonna 2024 eletään kokonaan eri ajassa. Talven ytimessä, vastassa suurin oikeus ja suurin vääryys, jossa kaikkien summien summa on ikuisuus. – ”Summa hieme” – Summum ius summa iniuria.” (Cicero) – ”Summarum summa est aeternum.” (Lucretius). 

Sotilaat, taloustieteilijät, lääkärit, filosofit, opettajat, urheilijat koulutetaan meillä eri tavalla ja tästä on tehty kiintoisa väitöskirjakin. Jopa näiden eri tiedekuntien väitöskirjat tehdään kokonaan eri tavalla ja viitteitä tai metodeja käytetään tai ollaan käyttämättä. Jotta näitä omituisia “sektorioppeja” voisi ymmärtää, on syytä väitellä jokaisessa tiedekunnassa ja yliopistossa erikseen. Monella on tapana piiloutua oman tiedekuntansa opin suojiin silloinkin, kun vaaditaan poikkitieteistä ja innovatiivista, konventiot rikkovaa ajattelua. Dogmien, teorioiden ja vanhojen mallien, aforismien ja kansanviisauksien esittely on nopea tapa selvitä pulmatilanteista niitä samalla syventäen. Yhteiskunta pysyy näin staattisena ja muuttumattomana, jossa ikääntyvä ihminen, yhteiskunta, kokee olevansa parhaiten turvassa viivytellen suuria rakennemuutoksia. Syntyy vain huokauksia syvyyksistä, tarina kerrottuna kuuroille korville, nyrpistäen nenänsä kaikelle. – ”Suspiria de profundis” – ”Surdo narret fabulam.” (Terentius) – ”Suspendens omnia naso.” (Horatius).

Varo hyviä tavoitteita

Hyvät tavoitteet vievät ihmisiä yleensä umpikujaan. Kaikki me hyvään pyrimme mielestämme, mutta keinoista emme ole oikein yksimielisiä. Takavuosina yliopistoissa kapinoitiin ja tehtiin vanhan valtauksia. Nyt juostaan niistä ulos ja halutaan säilyttää vanhaa. Nouse ja toimi, tai kestä ja pidättäydy. ” Surge et age!” – ”Sustine et abstine!” (Epiktetos). 

Oulun yliopiston liki 3000 työntekijää on levoton yt-neuvottelujensa kanssa ja marssi ulos pohjoisen hyiseen talveen. Toki samoja neuvotteluja on käyty muuallakin. Rakenteelliset uudistukset jäivät takavuosina tekemättä, ja nyt on sitten pakko hoitaa se, mikä olisi ollut hoidettava aiemmin. Ikävien tosiasioiden hyväksymistä ei voi jatkaa rakenneuudistuksessa loputtomiin edes vedoten tieteen koskemattomuuteen. Politiikan tekijöihin on turha nyt vedota. Siinä joutuu vain pelinappulaksi, ja se pahentaa tilannetta tutkijan ja opettajan kammiossa. Ilmiö on yli vuosikymmenen takaa. Onko se nyt korjattu? Jos on mikään ei voi kestää ikuisesti. – ”Nil durare potest tempore perpetuo.”

Ikävä tosiasia on, ettei lukioissa ole enää oppilaita, jotka voisivat siirtyä kaikkiin yliopistoihimme. Urjalan tapaisessa kunnassa uusia lukiolaisia on Forssan Lehden (FL 16.2. 2010) mukaan tulossa sama määrä opinahjoonsa, kun mitä lukiossa on oppiaineita. Tällainen lukio ei voi olla kovin uskottava kouluttaja vaativan tieteen opinahjoon jatko-opiskelijaksi. Lukiolle on tehtävä jotain siinä missä yliopistolle ja ammattikorkeakoulullekin. Viime vuodet lukioissa on oltu kovin hiljaa, ja se ei enteile hyvää jatkossa. Nyt yli vuosikymmen myöhemmin on parempi olla ihmettelemättä mitään – ”Nil admirari” (Horatius).

Maakunnallinen lehti kertoo, kuinka Lounais-Hämeen piskuisten kuntien poliittinen johto on perustamassa omia yhden miehen ryhmiään, ja kuntajohtajat ovat hakeutumassa suurempiin kuntiin Tampereen naapuriin Nokialle. Liike muistuttaa olympialaisten neljän miehen kisailua lumilautailuna jäisellä ja kumpuilevalla, hyppyreiden matkan tekoa kiusaavalla rinteellä ja sen petollisella kourulla. Ilmassa kädet käyvät ja viuhtovat, laudat ja päät kolisevat toisiinsa, ja joku kaatuu matkalle hyvältä näyttäneen matkanteon päätteeksi. Hyvät tavoitteet ovat vieneet kunnat umpikujaan. Humppila rakentaa samaan aikaan rauta-aikaa, lentokenttää ja tyhjäksi jääneen rautatieaseman tiloihin vanhusten päiväkotia. Niistä vain jälkimmäinen hyvä tavoite voi toteutua. Miten on tänään Humppila? Millainen sairaala jää Forssaan? Parempi olla ihmettelemättä mitään. – ”Nil admirari.” (Horatius).

Kilpaurheilun vaiettu totuus

Toimittajat palaavat Vancouverissa vanhoihin muisteloihin, haastattelevat vuosikymmeniä takaperin kultamitalin Grenoblessa voittanutta Kaija Mustosta ja jääkenttien Nurmeksi kutsuttua Clas Thunbergia. Vanhojen hyvien aikojen muistelot ei ole sekään hyvä merkki olympialaisissa mittelöissä. Historiaa kuului tehdä itse kisoissa, ei eilisen päivän muistelmissa. Kisoissa tuli saavuttaa täysi tusina mitaleja. Toistaiseksi paras suoritus on Janne Ahosen “ikuinen” olympialaisten neljäs sija. Tappiomielialaa on vaikea kääntää positiiviseksi suoritukseksi, ja joillekin suurkisat näyttävät olevan ylivertainen paikka onnistua. Tänään yli vuosikymmen myöhemmin ei pidä olla epätoivoinen mistään. – ”Nil desperandum.” (Horatius).

Thunberg tunnettiin lahjakkuutena, joka osasi myös puhua palturia. Hän voitti kaikkiaan viisi olympiakultaa ja olisi voittanut enemmänkin, ellei olisi saanut kilpailukieltoa Lake Placidin olympialasiin vuonna 1932. Kielto tuli kohtuuttomista vaatimuksista kasalliselle liitolle, ei toki urheilullisista syistä ja jenkkien käyttämästä yhteislähdöstä, kuten hän oli syyksi poisjäännilleen maalaillut. Boheemi Thunberg oli voittanut jo kaksisissa kisoissa riittävästi, eikä ollut enää vakavissaan. Hänessä ei ollut mitään muuta vikaa kuin että hänessä ei ollut mitään vikaa. – ”Nihil peccat nisi quod non peccat.” (Plinius nuorempi).

Vasta Eric Heiden kykeni rikkomaan mitalien määrässä Thunbergin ennätyksen. Missään ei puhuta niin paljon muunneltua totuutta kuin kilpaurheilussa ja sen journalismissa. Siellä se on sallittua ja nationalistinen liioittelu, stereotypiat, suositeltu ominaisuus. Toisaalta siellä on myös lupa tuulettaa, olla hetken sankari ja käyttäytyä myös katsomossa koomisesti ja vailla normaaleja estoja ja pidäkkeitä. Urheilun yhteisöllisyys on paljon tutkittu aihe, mutta samaan aikaan myös melkoisen salaperäinen ja vaiettu asia. Suomalaiset “saunasopimukset” kertovat urheilun yhteisöllisestä luonteesta ja sen johdossa olevien moraalista, voittamisen vaikeudesta ongelmallisessa yhteisössä, jossa kaikki tehdään lopulta, salaa ja yhteisön sisäisenä sopimuksena, hyvä veli verkostossa. Edempänä ei sitten mitään. – ”Nihil ultra.” Parempi olla ihmettelemättä mitään. – ”Nil admirari.” (Horatius).

Kysykää urheilujohtajilta

Kaija Mustonen puhui öisessä haastattelussaan varovasti, kuten diplomaatti toimittajan kyselyihin. Se oli tuon ajan tapa, ja siitä on vieläkin paljon jäljellä. Hän kehotti hakemaan vastauksia kysymyksiin liitolta ja sen valmentajilta, oletti miesten heikomman menetyksen johtuvan ankarammasta kilpailusta. Ei pidä olla epätoivoinen mistään. – ”Nil desperandum.” (Horatius). Mikään kun ei ole helpompaa kuin sanoa! – ”Nil est dictu facilius! (Terentius).

On mahdollista, että ainut mitalimme nytkin tulee naiskiekkoilusta, jossa oikeasti vain neljä joukkuetta kilpailee pudotuspeleistä, jossa yhden kohtalo on jäädä neljänneksi. Oletan että se on Suomen kohtalona samaan tapaan, kuin pudota aina pronssipeleihin kolmen maan jääpalloturnauksissa, jossa Kazakstan kiusaa neljäntenä pyöränä Suomea. Siellä mestaruuden ratkaisevat aina Venäjä ja Ruotsi, naisten kiekkoilussa nyt Yhdysvallat ja Kanada. No nyt Venäjä on suljettuna ja sota Ukrainassa jatkuu kolmatta vuotta. Eletään Matin päivää helmikuussa 2024. Mikään ei ole totuudenrakkautta korkeampaa. – ”Nil est amore veritatis celsius. (Prudentius).

Miesten kiekossa Suomen joukkue on kovin iäkäs ja raihnainenkin miljonäärien peliareenaksi kutsutussa kisassa, jossa Suomesta saapuvat valmentajat ja huoltajat ovat ainoat keskiluokkaisen köyhät ihmiset turistiluokassa lentäen. Sosiaalinen statusero oli näkyvä jo television haastattelussa, ja se tekee pelien johtamisesta varmaan kiusallisen tehtävän olympiakaukalossa. Jo antiikin Kreikassa huippu-urheilijan asema saattoi olla jumalallista herooista laatua. Takavuosien Suomessa tällaisia NHL-miljonäärejä ei urheilijoiden joukossa esiintynyt ja kansainvälisyys oli vierasta. Kielitaidotonta talonpoikaa hiihtäjänä oli helppo ohjailla, eikä monikaan saapunut paikalle omalla koneellaan Madonnan tapaan kuninkaallista vastaanottoa odottaen. Takana on menetetty vuosikymmen ja eletään helmikuuta 2024. Mitään ei voi luoda tyhjästä. – ”Nil posse creari de nilo.” (Lucretius).

Pelon maantiede

Takavuosien “pelon maantieteen” tai “Kekkosen Suomen” urheilijan pohdintaa rajasi toimittajien valmiiksi vastauksiksi muotoillut kysymykset juuri Kaija Mustosen tapaan. Urheilijan oli varottava sanojaan tai vastauksena oli pelkkää murinaa. Toimittajalegendaksi kutsutut juoksivat Seppo Rädyn tyyppisten, joskus epäonnisten kintereillä, ja nämä murahtelivat pettymystään harkitsemattomasti, jääden sitä kautta kansan sosiaaliseen muistiin. Raamattu kieltää teeskentelyn (Matt 6:5). ”Non critis sicut hypocritae.”

”Havuja perkele” on Marjo Matikaisen kultamitalihiihdon tunnistava huudahdus ja tuo mieleen rauhallisen ja itsensä kaikessa hallitsevan insinöörin. Mielikuvat ihmisestä olivat huippu-urheilussa yhden tokaisun mittaisia, tai urheilijaa kuvattiin nimen eteen liitetyllä epiteetillä tyyliin “Tainionkosken Sfinksi” tai “Tankki Salonen“, “Susi Kalle Oikarainen“. Epiteetin saaminen nimen yhteyteen oli merkki noususta urheilun aateliin. Kutsumanimi oli ikään kuin enne. ”Nomen est Omen.”

Eläinten nimet olivat etenkin suosittuja toimittajalegendan kehittämänä ihmisluonnon kuvaajina urheilijan nimessä ja sudet sekä ahmat suosittuja. Joukkuepeleissä taas vilisi ilveksiä tai kärppiä, kirvesrintaisia. Pukeutuminen, oletettu elämäntapa tai poikkeava ulkonäkö, olivat myös suosittu epiteetin antaja tyyliin “Lätsä-Pekka”, “Julma-Juha”, “Kulta-Kalle”, “Siiri-Äitee “, “Vanha Vipeltäjä“, “Nakki-Pesonen“. Urheilija oli ikään kuin lemmikki, epäselvä tapaus, ei oikein mielensä hallitseva. – ”Non liquet” – ”Non mentis compos.”

Urheilijaa oli tapana sinutella yhdessä koiransa kanssa etunimeltä kutsuen, ja urheilumenestys muutti ihmisen osaksi yhteistä kansallista omaisuutta, hieman samaan tapaan kuin politiikka tänään. Miljonäärien Saku Koivun ja Teemu Selänteen on varmaan vaikeaa sopeutua tähän kahden viikon piinaan suomalaisen toimittajalegendan haastattelemana. Claes Thunbergille se oli vaikeaa 1930-luvulla kokonaan toisesta syystä, ruotsalaisena eliitin edustajana, ja joutuen matkustamaan tavallisten talonpoikien ja hiihtäjien mukana, jääkenttien Nurmena, Atlantin taakse höyrylaivalla ja ottamatta huomioon hänen oikkujaan. Tähän sopii Tyko Brahen tunnuslause: ”Ei tulla pidetyksi jonakin, vaan olla sitä.” – ”Non habert sed esse.”

Iisalmelainen Klaes Karppinen, yksi menestyksekkäin tuon ajan hiihtäjämme, kertoi eksyneensä ladulla ja tullen maaliin lopulta liki sokkona ja lopulta hopeaa voittaen. Siinä on hieman samaa kuin Lahden kisoissa, jossa niin ikään hiihtäjä eksyi, tai oli katkomassa sauvojaan ja pyrki välttelemään maaliin tuloaan viimeiseen saakka. Urheilussa, kuten elämässä yleensäkin, ”Ei kaikenlaista mutta paljon.” -”Non multa sed multum.”

Urheilija oli herooinen tyyppi

Urheilija edustaa kansakuntaa ja tiettyjä sen jo valmiiksi omaksumiamme stereotyyppejä, kalevalaista tarustoa ja mielikuviamme. Medioissa se näkyi takavuosina kolumnistien tapana yhdistää urheilusaavutukset osaksi sodan ja rauhan saavutuksia ja kansakuntien oletettuja luonteita ja niiden kilvoittelua keskenään. Urheilu oli osa mieskuntoa ja sotataitoja, pesäpallon kieltä Tahko Pihkalan tapaan. Sieltä se siirtyi myös muihin kuin urheilumedioihin ja näkyy vieläkin politiikan ja talouden sanastossa. Oleellista on valtava tekninen muutos ja nyt robotiikan tuomat mielikuvat. Oleellista on, ettemme me kaikki osaa kaikkea. – ” Non omia possumus omnes.” (Vergilius).

Niinpä Olli Kivisen kolumni (HS 16.2), lainaten Paul Krugmanin joskus lapsekkaita keinoja kertoa kansoista, satojen miljoonien ihmisten manneralueiden kulttuureista amerikkalaiseen tapaan stereotyyppinä olettaen, että Eurooppa on samaa kulttuurista aluetta ja Kalifornian muistuttavan jotenkin Kreikkaa tai Kanadan Skandinaviaa, on ikivanhaa etenkin maantiedon oppikirjoista jo poistettua maiden ja kansojen kuvausta ja niiden kilvoittelua tyyliin, sisukkaat ja peräänantamattomat suomalaiset, epäluotettavat ja kierot kansakunnat Aasiassa tai Afrikassa. Stereotyyppiset piirteet ja rasismi syntyivät rinnatusten ja usein tahtomattamme. Oleellista on, että emme opiskele edelleenkään koulua vaan elämää varten. – ”Non scholae, sed vitae.” Tässä huippu-urheilu, ”huippu” mikä tahansa, poikkeaa kasvatuksesta ”ei itselleen vaan kaikille” – ”Non sibi sed omnibus.”

Nämä rasistiset kuvaukset olivat hyvinkin näkyviä vielä 1970-luvun maantiedon oppikirjoissamme, jossa etenkin luonnon oletettiin muokkaavan ihmisluontoa ja myös urheilusuorituksissamme. Ankara luonto muovasi tässä enovironmentalistisessa ihmiskäsityksessä norjalaisista menestyjiä ja välimereisessä ilmastossa tai tropiikissa ihmisistä kasvoi joko tyhmiä tai velttoja, vastuuttomia. Jos niitä ei hyväksynyt, nuori opiskelija joutui vaikeuksiin opinahjossaan, jossa professori oli kirjan toimittaja tai koko kulttuuri oli valmiiksi ahdasmielinen ja suvaitsematon, suomalaisittain kiusaamiseen taipuvaisia reppanoita kouluttava periferian laitos. Nämä ikävät piirteet eivät kuole koskaan. – ”Non omnis moriar.” (Horatius). Ne vain saavat uusia piirteitä ja tulevat esille uudessa muodossa. Ei ehkä yhtä suurin askelin – ”Non passibus aequis” (Vergilius) kuin vielä vuosikymmeniä aiemmin.

Yksin jäävä luuseri

Stereotyyppien maailmassa ja toimittajien kuvaamassa maailmankuvassa, herooisen maailman urheilusuorituksessa, yksityisen ihmisen tapa puolustautua kasvotonta mediajulkisuutta peläten, on oikeastaan vain joko vaikeneminen tai vetäytyminen, itsensä vähättely tyyliin, jossa jääkiekkoilija kuvaa mahdollisuuksiaan joukkueensa kautta, osana yhteisöä, hieman samaan tapaan kuin mahdollisimman yksin suorituksensa kanssa kamppaileva mäkihyppääjä omaa suoritustaan tiimityönä. Tiimityö ja joukkue on yksilösuorituksessa tapa välttää omaa vastuuta tai kertoa kyvystä ottaa vastuu “joukkueen” puolesta. Janne Ahonen “kuningaskotkana” on herooinen ilmiö, johon Matti Nykästä ei olisi urheilujournalismissa ikinä kelpuutettu. Kyseessä on mediayhteiskunnasta ja myös sen rooleistamme. ”En ole millainen olin” – ”Non sum qualis eram” (Horatius) on vain pieni yksityiskohta ilmiön yleisyydestä ja sitä kuvaten.

Kerronnallinen huomiotalous suhtautuu urheilumediassa kohteeseensa kuitenkin yleensä armeliaammin kuin politiikassa tai taloudessa. Urheilija on liki kaveri, jolle kerrotaan, kuinka huomenna tulee valoisampi päivä. Ja että enempää ei voi tehdä kuin parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Vancouverissa parhaimmillaan pistesijoille. Urheilussa inhimillisen elämän komedia ja tragedia, draaman kaari, kulkee usein yllättävämmällä tavalla kuin politiikan tai talouden medioissa. Poliitikon näkeminen urheilussa ärsyttää monia alan harrastajia ja ammattilaisia. Politiikan teko Kanadan intiaaneilla avajaisissa oli ikävä näytelmä niille ihmisille, jotka tuntevat näiden reservaattien kurjuuden ja häpeän, ovat näitä tutkineet tai elävät niissä. Alaston totuus alastomin sanoin ovat fraaseina mahdollisia, ei muuten. – ”Nuda veritas” – ”Nudis verbis.”

Edelleen “sporttijournalismin” tyypillistä suomalaista kieltä ovat urheilijan kuvaamana suurten saavutusten mitätöinnit ja takavuosina ne kuvattiinkin tyyliin, josta mobiilioperaattorikauppias on tehnyt myyvän mainoksensa: “Mistä näitä senttejä oikein tulee”? Tolkuttoman massiivinen traktori kuvataan siinä talonpojan toimesta puutarhajyrsijäksi, tonnien painoinen eläin kitukasvuiseksi suomalaiskansalliseen tapaan vähätellen. Suomessa urheiluslangissa vähättely ja epäonnistumisen pelko ovat aina olleet kansallisen häpeän yhteistä jakamista, myötähäpeää myös silloin, kun siihen ei ole ollut mitään syytä. Tässä kulttuurissa “Mies se tulee räkänokastakin muttei turhan naurajasta “. Poikkeus kuitenkin vahvistaa nytkin säännön. – ”Nulla regula sine exceptione.”

Mistä näitä mitaleita oikein tulee?

“Mutta mistä nämä mitalit oikein tulevat?” kysyy toimitta legenda, sporttimedian ikuinen sinivalkoääninen paavonoponen ja pekkatiilikainen, höyryhäyrynen ja heidän työtään jatkavat mertarannat kansallismieliseen ja sen erityispiirteitä ja stereotyyppejä esittelevään tyyliinsä, “ei merta rantaa rakkaampaa “, ilman itsekritiikin häivääkään. Ja vastauksena on urheilijalta joko “Paskamaa tämä Kanada” tai mainoksen tietäjäeukon tapaan “En kerrroooo”. Ei millään tavalla – Ei minkäänlaisella vaivalla. – ”Nullo modo” – ”Nullo negotio.”