Robotiikan ja teknoälyn maailmaan
13.06.2023
Uusin kirjani on tulossa juuri näillä hetkin kirjakauppoihin ja sen voi tilata myös suoraan kustantajalta (BoD) Saksasta. Se kannetaan suoraan kotiin. Toki sen voi tilata myös omasta kirjakaupastanne ja se toimitetaan varmasti myös sitä kautta postitse joko kotiosoitteeseen tai kirjakaupan kautta, kuinka vaan haluatte.
Sähköisen kirjan voi lukea senkin kuten kaikki muutkin sähköiset kirjamme ja oma kotisivuni on sekin käytettävissä tähän tarkoitukseen (www.clusterart.org). Moni käyttääkin kotisivustoani. Se on ilmainen lahja lukijoilleni.
Vuosikymmen sitten jäin yliopistojen ja tutkimuslaitosten työstäni eläkkeelle ja keskittymään viimeinkin siihen, mitä rakastan, kirjoittamiseen ja maalaamiseen, kuvataiteisiin myös veistäen. Käsite Cluster Art kertoo mielestäni kaiken mitä tarkoitan.
Vuosikymmenen aikana olen kirjoittanut perinteisiä kirjojamme kaikkiaan 22 julkaisua BoD:n painotyönä ja jättäen myös levityksen heidän hoidettavakseen. Olin aikanaan tuota uudenlaista painotaloa auttamassa yhdessä ranskalaisten ystäviemme kanssa Saksaan. Tänään painotalon laajennus liittyy myös luostarilaitokseen. Mikä sen mieluisampaa luostarilaitoksen kautta nimensä saaneelle veronmaksajalle. Sinne lampuiotina, veronmaksajana, aikanaan myös toivonsa asettaneena parempaa maailmaa haettaessa.
Jo tuolloin tavoite oli muuttaa kirjojen bulkkituotanto muuttuvaa reaaliaikaista painotapaa ja ympäristön tilasta huolta kantavaa käytäntöä mahdollisimman hyvin vastaavaksi. Kirjan saa tänään viimeinkin sähköisenä, mutta myös perinteisenä painotyönä ja suoraan kustantajalta kotiin kannettuna. Bulkkituotannosta on luovuttu kokonaan. Toki myös purjekunnan veneitten käytöstä. Alemyyntiä joulumyynnin jälkeen on turha odottaa myymättä jääneiden kirjojen lojuessa matkalla kaatopaikoille tai pilkkahitaan niitä levittäen. Tuo aika on takana.
Nyt työn alla Saksassa oleva kirja julkistetaan kuluvan viikon aikana ja se vastaa myös kirjan nimeen ja kannen kuvaankin. Se on robotin näkemys kirjan sisällöstä samalla. Se että parissa viimeisimmässä kirjassani olen viljellyt runsaasti latinankielisiä kansanviisauksia, oikeammin aikansa merkkihenkilöitten suuhun pantuja vuosituhantisia viisauksia, liittyy tähän samaan prosessiin.
Olemme siirtyneet uuteen aikaan, robotiikkaan ja tekoälyn sekä algoritmien globaaliin kieleen. Kirja ja kirjailija ei voi jäädä siitä sivuun, vaan kulkea edeltä ja muut sitten jäljessä. Näin myös tänään hakiessamme oikeita teitä palvella lukijoitamme, parhaita perinteitä samalla noudattaen ja niitä vaalien, mutta samalla sellaisia välineitä käyttäen, jotka ovat oman aikamme uusinta teknologiaa. Tervetuloa tähän uuteen uljaaseen maailmaan.
Ohessa vuodesta 2013 alkaen BoD:n kautta kustannetut kirjani. Siis täsmälleen vuosikymmenen ajalta kaikkiaan 22 kirjaa. Ulkopuolelle jää liki tarkalleen 100 tätä aiemmin julkaistua kirjaani, joista valtaosa on luonnollisesti tiedeyhteisön sisällä tapahtunutta julkaisutoimintaa. Artikkeleita on luonnollisesti tuhansittain, joista on ollut antoisaa siirtyä esseemuotoiseen artikkelikirjoittamiseen, ja nyt myös sitä rakentaen edelleen osaksi robotiikan tekoälyn avustamana, yhdistäen sen kuvien ja taiteen käsittelyynkin. Parempaa aikaa ei olisi voinut osua kohdalleni kuin tämä nyt elämämme.
Muutos omalla kohdallani on ollut vuosikymmenien mittainen ja edellyttänyt ymmärrettävistä syistä poikkitieteisen alan koulutuksen sekä ilmiön teknologian hyvin varhaisen sisäistämisen ja hyväksynnänkin. Se on huima loikka ihmiskunnalle. Pieni askel pienten ihmisten arjessa. Lainaten ensimmäisen kuussa kävelijän ensiaskeleita ja pohdintoja. Hyvin sanottu häneltä. Etukäteen pohdittu.
Ohessa siis vuosikymmenen aikana kirjoittamieni kirjojen lyhyt esittely niiden takakannelta poimien. Eivät ne vahingossa ja sattumalta ole syntyneet:
Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa. Osa 1, Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin
Arctic Babylon ennusti vuosista 2011–2012 Mayakansan kalentereiden tapaan suurta taitekohtaa. Medioitten lööpit ja otsikot kissankokoisina eivät enää mahtuneet pienenevien tabloidilehtiemme sivuille.
Vuosi alkoi arabi-islamilaisten maiden dominona etenevänä vallankumousten aaltona ja jatkui Japania koetelleena valtavana luonnonkatastrofina. Eurooppa oli joutunut euroalueensa syvenevään kriisiin ja Suomi valmistautui jytkyvaaleihinsa.
Vanha poliittinen instituutiomme järkkyi. Vanhat organisaatiot, kuntarajat, yhteisöt, instituutiot, poliittinen vallankäyttö, tiedotus ja demokratian käyttämät välineet olivat muuttumassa dramaattisesti.
Uuden paradigman vaihe, mediayhteiskunnan ja hybridiyhteiskunnan synty, eteni nyt reaaliaikaisesti ja Eurooppa oli jäämässä globaalin maailman jalkoihin, sen heikoksi lenkiksi.
Uusmedian sumuverhon suojissa Suomi taisteli paikastaan, samalla kun ikivanha imitointiin perustuva innovaatiojärjestelmä alkoi romuttua ja kansakunta ikääntyä, huoltosuhde vaihtua vaikeaksi hoitaa, väestöpyramidi kääntyä päälaelleen.
Uusina pidetyt käsitteet alkoivat vakiintua ja muuttaa lokaaliset ja paikkaan sidotut areaaliset elinkeinomme osaksi globaalia maailmanjärjestystämme.
Samalla kun vanhat ismit; sosialismi, kapitalismi, liberalismi, kommunismi, korprativismi, katosivat usvaan, uusia tuli tilalle. Kansalais- ja yhteisömediat, verkostot, klusterit, digikieli, sosiaalisen median talous ja strategia, vahvistivat asemiaan maailmalla.
Tohtori Luostarisen lanseeraama Cluster art nousi satojen miljoonien omaksi käsitejärjestelmäkseen tuhansine sovelluksineen. Maailman historian kahta ehkä merkityksellisintä vuotta professori Luostarinen käsittelee jakaen sen neljään osaan.
Ensimmäinen osa on jatkoa jo julkaistuille mediayhteiskunnan syntyä, hybridiyhteiskuntaa ja sosiaalisen median taloutta ja strategiaa käsitteleville suurteoksille alkaen vuosituhannen alusta ja ekologisesta klusterista.
Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa: Osa 2: Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon
Vuosituhannen toinen vuosikymmen ja sen alku toivat mukanaan mediayhteiskunnan, hybridiyhteiskunnan, innovaatioyhteiskunnan ja illuusio- ja virtuaaliyhteiskunnan. Vastakkainasettelu paikallisen ja maailmanlaajuisen, lokaalisen ja globaalin välillä aiheuttivat rakennemuutoksen ja Suomessa kriisitietoisuus alkoi kasvaa.
Sosiaalisen median talous ja strategia olivat tulleet jäädäkseen ja robotit imuroivat myös suomalaisten salatuiksi kuviteltua elämää yhdistäen samalla tietokantoja rikkoen vanhoja suljettuja rakenteita, ja yksilön identiteetti alkoi sekin muuttua. Vanhat poliittiset instituutiot järkkyivät; kuntarajat, yhteisöt, instituutiot, poliittinen vallankäyttö, tiedotus ja demokratian perinteiset välineet muuttuivat nekin.
Fyysinen etäisyys ja syrjäisyys, luontoon läheisesti sidottu kulttuuri, ja sen onomatopoeettinen kieli rakenteineen, oli aiemmin suojellut suomalaisia ja eristänyt omaksi kulttuuriseksi saarekkeekseen. Nyt tätä saareketta kohtasi tsunamin kaltainen reaaliaikainen järistysaallon jälkeinen vaatimus muuttua ja mukautua uuteen maailmanjärjestykseen.
Ikääntyvä kansakunta ja sen huoltosuhde ei ollut varautunut väestöpyramidin väistämättömiin muutostarpeisiin, ja globaali maailma eli jo hybridissä, jossa tieteen kärki yhdisteli perustieteen saavutuksia soveltavien tieteitten uusiin löydöksiin. Innovaatioyhteiskunta oli muuttunut teknisestä ja taloudellisesta nyt sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi, internetin sisäiseksi reaaliaikaiseksi evoluutioksi. Se oli vanhaa revoluutiota oleellisesti nopeampi ja aiheutti paradigmaisia muutostarpeita.
Tuhannen ja yhden vuoden tarinat: One Thousand and One Years
Tuhannen ja yhden vuoden tarinat ovat kertomus, jonka päähenkilö on mayakansan kalenterin viimeinen vuosi 2012. Se on niiden ihmisten tarina, jotka ovat eläneet yli mayakansan ennusteiden sekä persialaisten ja intialaisten “Häzär afsäneh” – tuhannen ja yhden yön ajan. Se on saaga, jonka säkeet ulottuvat aina muinaisten egyptiläisten ja kreikkalaisten tarinoista tämän päivän hybridi- ja illuusioyhteiskunnan kokemusmaailmaamme.
Tuhannen ja yhden vuoden tarinoissa vuosituhantiset sadut muuttuvat todellisiksi, avaten modernin ihmismielen globaaliksi yhteiseksi sinfoniaksemme. Mediayhteiskunta ja sen teknologia vaihtuvat hybridi- ja illuusioyhteiskunnaksi arabi-islamilaisen vallankumouksen, euroalueen kriisin sekä sosiaalisen median talouden ja strategian paradigmaisina, maailmankuvamme muuttavina tuotteina. Arctic Babylonin ennusteet, mayakansan kalenteri, ovat käyneet toteen.
Pohjois-Amerikasta alkaen jättimäiset robotit tulkitsevat jokaisen 7000 miljoonan ihmisen liikkeet – yhdessä ja erikseen – paikattomassa ja ajattomassa maailmassamme.
Tässä uudessa, sisäkkäin rakentuvassa paikallisen ja globaalin evoluution hybridissä vanhoihin, tuhatvuotisiin satuihin, ismeihin, turvautuneet yhteisöt ja alueet korvautuvat kokonaan uusilla organismeilla, joissa uudet alati muuttuvat kulttuurit eivät ole enää osa universaalia ristiriitaisuutta, satunnaisuutta, vaan holistista yhteistä sähköistä viestintää – uuden universaalin evoluution virrassa kulkevaa maailmaa.
Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat: Taantuma kylmään sotaan
Taantuma ja lama kulkevat rinnakkain ja vuotta 2013 hallitsevat tapahtumat, joiden takaumat vievät kohti kylmän sodan kokemuksiamme. Cluster Art käsitteenä on jo ikääntynyt ja järjestyksessään kymmenes kirja on sekin historiaa.
Kirjoittamani mediayhteiskunnan synty, hybridiyhteiskunta ja sosiaalisen median strategia sekä talous, ekologinen klusteri innovaatiopolitiikassa, paikalliset ja globaalit kulttuurit, symboli-innovaatiomme, klusteritaiteen käsitteet manifestiksi kirjaten, agropolis strategia osana luonnonvarojamme, ovat vakiintuneet maailmalla sopeutuen globaaliin ja paikalliseen kulttuuriin.
Ukrainan ja arabi-islamilaisen maailman ajautuminen kohti kylmän sodan vuosia oli monelle shokki rinnan vanhan Babylonian ja Isis -järjestön syntyä. Tätä murrosta ei pidetty mahdollisena, vaikka siihen oli kaiken aikaa varauduttu ja sitä ruokittiin suurkulttuurien välisessä vuoropuhelussa niin Euroopassa kuin aiemmin kirjassani, joka käsitteli Irakin ja Syyrian tapahtumia osana muinaista Babyloniaa (Arctic Babylon).
Kylmän sodan tuulet olivat odotettu tapahtuma. Se jakoi edetessään aiemmat utopiat myös vastakohdikseen – dystopioiksi. Samanaikaisesti tätä tarinaa jaettiin yhä näkyvämmin kuvina, videoina – suurten massojen yhteisenä kielenä roboteille.
Kuvan tallentaminen tekstin yhteyteen, symboleiden lisääntyminen viestintään, oli sekin monelle odottamatonta. Se yllätti perinteisen, onomatopoeettisen ja luonnosta muotonsa saaneet sanamme sekä suvuttoman kielen lukijat Suomessa.
Tulkinta jäi yhä vapaammin kirjan lukijan tai yhteisön, sosiaalisen median tuotteeksi, ikivanhojen värien ja muotojen, musiikin ja tanssin kautta eläen maalauksina ja veistoksina – klusteritaiteena – paljon nuoremman kielemme siten ohittaen.
Arctic Babylon 2015: apokryfiset ennusteet toteutuvat
Mediayhteiskunnan sisällissota on hajottanut yhtenäiskulttuurin ja luottamus myös muihin instituutioihin horjuu. Samalla päätöksenteko on muuttunut entistä vaikeammaksi. Sosiaalisen median palauteryöpyt koskevat etenkin vanhaa mediaa, verkkoyhteisöt kommentoivat ja kampanjoivat omassa asiassaan.
Professori, luonnontieteitten ja yhteiskuntatieteitten tohtori Matti Luostarisen viimeisin kirja kokoaa yhteen lähes sadan monografian ja tuhansien artikkeleiden kirjoittajan kokemuksella vaalivuosien 2014 ja 2015 tapahtumia julkaisusarjansa yhdentenätoista kuvitettuna kirjana. On yhdestoista hetki.
Eletään vaihetta, jolloin Kataisen hallituksesta siirrytään kohti Sipilän hallitusta. Taloudellinen taantuma on jäänyt pysyväksi ja samalla Eurooppaa ravistelevat vuoden 2011 aiheuttamat arabi-islamilaisen vuoden jälkijäristykset.
Ukrainan kriisi ja Kreikan talous jäävät taka-alalle. Lähi-Idän sodat ja levottomuudet vievät sotien jälkeisen maailman vaikeampaan pakolaisvirtaan. Vanha Babylon on muuttumassa Luostarisen jo vuona 2005 kirjoittamalla tavalla Arktiseksi Babyloniaksi (Arctic Babylon).
Vaaleja ravistelevat käsitteet monikulttuurisuus, maahanmuutto, lama ja työttömyys, sukupuolten tasa-arvo, ilmastomuutos, kehitysapu, Venäjä sekä perussuomalaisen puolueen menestyminen ja hallitusvastuu, siirtyminen populismista valtionhoitajaksi.
Luostarinen on itse mukana Hämeessä tapahtumien kulkua seuraten itse vaaleihin osallistuen Perussuomalaisen puolueen kansanedustajaehdokkaana huhtikuussa 2015.
Finland’s big year 2017 – Suomi 100
Suomi siirtyi yhden vuosisadan aikana liki keräilytaloudesta agraarin vaiheen jälkeen teolliseen ja jälkiteolliseen vaiheeseen, informaatioyhteiskuntaan ja globaaliin hybridiin korporaatioitaan valtiona samalla kehittäen.
Kaiken tämän kuvaaminen on mahdollista vain rakentamalla se esseistin tapaan keräten vuosikymmenien saatossa syntyneistä artikkeleista, kirjoista ja blogeista palapeli, tieteestä ja taiteesta, lukijalle tarkoitettu oman aikamme pelien maailman tuote myös netissä sitä päivittäin täydentäen ja seuraten.
Näin lukijaani on saateltu matkaan käyttäen nyt sataa monografista kirjaani, osa väitöskirjoiksi saatettuja, osa monografisia faktan ja fiktion yhdistelmiä ja valtaosa omille medioillemme tarkoitettuja, popularisoituja artikkeleita, alkujaan poikkitieteisiä alkulähteiltään.
Samalla kun kiitän lukijoitani menneiden vuosikymmenien yhteisestä taipaleesta, toivon hyvää matkaa tälle uudelle kansakuntamme itsenäisyyden mittaiselle retkellemme.
Suomen juhlavuoden blogi- ja esseekirja Suomi 100
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi muistetaan muustakin kuin tuhansista juhlaan liittyvistä tapahtumista ja kesästä vailla helteitä. Ne helteet ja ilmastomuutoksen oikullisuus odottivat tulevaa kesäämme. Sen sijaan menneen vuoden tapahtumat terrori-iskuineen ja veritekoineen jatkuivat ja saavuttivat myös Suomen Turun.
Mediayhteiskunnan ja sen korporaatioiden kouristelu jatkui, siinä missä sosiaalisen median kasvun valtava suosio, aggressiot, vihapuhe, populismin monet muodot, demokratian ja puoluelaitosten kriisi, tekoäly ja robotisaatio. Toki kaikki tämä oli ennustettua ja siitä varoitettukin. Arvojen, normien ja moraalin muutoksista ja ristiretkestämme uuden paradigmaisen maailmamme globaalissa syleilyssä eläen.
Patriotismista oli tullut siitäkin joko halu tappaa tai tulla tapetuksi emotionaalisin perustein. Isänmaanrakkaus ei tuntenut toisten maitten rajoja ja suurvallat toimivat kuten gangsterit ja pienvaltiot kuten huorat, lainaten Stanley Kubrickin sanoja.
Itsenäisyyspäivänämme Helsinki valaistiin kuitenkin rinnan useiden maailmalla merkittävien kohteitten kanssa sinisin värein ja Lahden kisat olivat urheilujuhlana muistorikkaat. Suomen menetetty vuosikymmen ja taantuma oli takana sekin.
Sadas kirjani oli julkaistu ja kunnioittaen sillä vuosisataista itsenäisyyttämme. Cluster art kotisivunani ylitti kymmenen miljoonan lukijan rajan ja ohitti Sakari Topeliuksen Maamme kirjan. Vain Raamatusta oli enemmän painoksia ja sitäkin luetumpi maassamme. Sydämellinen kiitos lukijoilleni.
Suomi maailman onnellisimman maan oppikirja numero I
Vuosi 2018 oli Suomelle itsenäisyyden juhlavuoden jälkimaininkeja ja samalla myös surutyötä itsenäisyytemme alkuvuosien sisällissodastamme. Moni tutkimus maailmalla piti sitä turhana ja samalla maata kutsuttiin maailman onnellisimmaksi.
Presidentin juhlapuhe vuodelle 2018 oli globaalia ilmapiiriä koskettava. Suuret tapahtumat ja tapaamisten järjestelyt odottivat juuri uudelleen valittua suosittua Sauli Niinistöä.
Alkamassa oli jakso, jossa ilmastomuutos on globaalina dystopiana etenkin Pohjolaa varjostava ja populismi perinteisen demokratiamme haastava. Samalla Eurooppa etenee yhä kauemmas Yhdysvalloista ja Britannia Euroopasta. Tässä talviolympialaiset ja jalkapallon MM-kisat toivat pilkahduksen valoa kansakuntien veljeyteen.
Vuonna 2018 Suomen merkitystä ei voinut enää väheksyä globaalissa vuoropuhelussa, jossa yksittäiset provokaatiot toki jatkuivat. Ajankuvassa, jossa kansat ovat kadulla eivätkä vain netissä, demokratiaa toistellaan.
Suomi määrittelee sitä, mistä koostuu se hyvä, josta syntyy maailman onnellisin valtio. Tässä myös demokratiaa ja sen edustuksellista elämää on voitava uudistaa.
Paikka innovaatiopolitiikan ja ekologisen klusterin kärjessä on velvoittava. Tunnemme sen muuta maailmaa paremmin ja se edellyttää vakavasti otettavia tekoja menestyneille.
Suomi maailman onnellisimman maan oppikirja numero II
Vuoden 2018 syksy ja talvi olivat Ruotsin valtiopäivävaalien tai brittien Brexitin tapaan tulvillaan ongelmia löytää yhteistä sosiaalista pääomaamme, ja kansakunnan yhdistävää kykyä kuunnella ja ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei niitä kykenisi aina hyväksymäänkään.
Suomessa poikkeuksen muodosti presidentinvaalit vallinneessa, etenkin sosiaalisen median aggressiivisessa ilmapiirissä. Ilmiö muistutti Urho Kekkosen ajan loppuvuosia ja turvautumista, kansallista yhtenäisyyttä haettaessa, nyt suosittuun presidentti Sauli Niinistön persoonaan – vaalien lähestyessä.
Arvojen, normien ja moraalin muutokset ja ristiretki uuden paradigmaisen maailman globaalissa syleilyssä toi mukanaan myös ilmastomuutoksen, isänmaalliset ja patriotismia korostavat populistiset liikkeet, emotionaaliset suuret tunteet sekä kansakunnan jakautumisen maailman onnellisimpana maana tunteiltaan pragmaattisen hillityksi ja periluterilaiseksi, mitattaessa tämän onnen psykologista syvyyttä. Kel onnin on, se onnen kätkeköön, ja mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Suurvaltojen jännitteet, edustuksellisen demokratian kriisit, mediayhteiskunnan kansalaismedian monet kasvot, sekä Suomen kasvava merkitys globaalissa vuoropuhelussa, jossa yksittäiset provokaatiot edelleen jatkuivat, toi mukanaan haasteita, jossa nuorehkon valtion myös perinteisiä arvoja ja normeja, edustuksellisen demokratian elämää, oli voitava muuttaa palvelemaan paremmin suurten rakenteellisten muutostemme toteuttajana.
Ikääntyvä yhteiskunta ja aluerakenteen kasvavat vinoumat, maaseudun ja luonnonvara-alueiden, pienten seutukuntien supistuminen, sekä toisaalta suurten maakuntakeskusten ja pääkaupunkiseutumme jatkuva kasvu, muistuttivat liki perinteisen kehitysmaan ongelmista.
Paikkamme innovaatiopolitiikan ja ekologisen klusterin kärkimaiden joukossa, sivistysvaltiona koulutusyhteiskunnan esimerkkimaana, maailman onnellisimmalla maalla ei ollut nyt varaa epäonnistua tai hakea mallia sieltä, jossa olemme jo kerran historiamme aikana köyhyyden ja luokkayhteiskuntamme kohdanneet monen nyt juurettoman ihmisen kokemuksena.
Vuosikymmen kirja – osa I. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelma 2010–2019. Hyvät, pahat ja rillumat.
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön.
Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin.
Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla.
Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta.
Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle.
Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin. Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa.
Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta Suuri putous.
Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan.
Vuosikymmenen kirja – osa II. Vuosituhannen toisen vuosikymmenen essee- ja blogikokoelmat 2010–2019. Elämä on laiffii.
Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön.
Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin.
Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä.
Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta.
Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin.
Kirjallisuuden Nobel jäi jakamatta ja seuraavana vuonna sen sai kaksi kirjailijaa. Heistä itävaltalaisen Peter Handken tyyli sopii oikein hyvin kuluneen vuosikymmenen kuvaajaksi alkaen kirjasta Suuri putous.
Kiitän nyt jo miljoonia kotisivustoni www.clusterart.org lukijoita ja julkaisen myös tämän kirjan siellä teille kiitollisena luettavaksenne. Tätä kirjoittaessani Suomi kokoaa jo vuosikymmenen seitsemättä hallitustaan.
Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan
Vuonna 2019 Suomella oli kolme hallitusta ja viimeisin niistä oli kansainvälistä naistenpäivää korostava jo kokoonpanoltaan. Menetetty vuosikymmen odotti hybridinä muutosta myös metoo -liikkeen ja ilmastomuutoksen kautta sekä tulevaa pandemiaa jo enteilevänä. Globalisaatio oli valmis näyttämään kyntensä.
Astuimme kirjallisuudessakin entistä selvemmin kohti uutta aikaa, jossa koronavirus avasi globaalin maailman kytkennät julmemmin kuin mikään muu oma kertomuksemme tähän saakka.
Kirjani ”Kansalainen Clasomenesta”, ”Arctic Babylon 2011 ja 2015” sekä ”Social media economy and strategy” alkoivat samalla avautua lukijoilleen ikävällä tavalla.
Clasomenesta ja sen suuresta pojasta alkunsa saanut, aiemmin kaiken suvereenisti nielevä, läntinen filosofia oli uuden kynnyksellä. Hajaannus ja pirstaleisuus vaativat osansa ja pohja tulevalle pandemialle oli otollinen.
Vuoden 2019 blogi- ja esseekirjani on jatkoa aikaisempien vuosien esseilleni, mallina historiamme ensimmäinen, Boccaccion Decamerone. Ruton aikana kirjoitettu sekin. Samalla vuoden 2019 blogi- ja esseekirja on menetetyn vuosikymmenemme viimeisin osa.
Kirjojeni esseet – lähihistoriamme kertomukset, voit lukea myös kotisivultani www.clusterart.org. Tervetuloa.
Nyt väsyneet hakevat riitaa – A lasso rixa quaeritur
Rakastuneet ovat järjettömiä – Amantes amentes
Niin kauan kuin hengitän, toivon – Dum spiro, spero
Pandemiasta taantumaan – Luovan tuhon vuosi
Mitä meillä oli ennen koronaa, kysytään vuonna 2021? Edellinen vuosi oli koronavuotemme ja opimme pesemään kätemme, desinfioimaan samalla, pidimme etäisyyttä toisiimme, tervehdimme halaamatta, kättelemättä, teimme työmme etätyönä, lapset kävivät etäkoulussa, rajat olivat kiinni ja 70-vuotta täyttäneet kantoivat kotiarestista poistuttuaan henkistä hihamerkkiä peläten paljastuvansa.
Vastaantulija vaikutti ahdistuneelta, vältteli, virtuaalisuhteet olivat ainoita oikeita, metropolien kadut hiljenivät. Tulisen ja kylmän sodan kokeneet muistivat tunnelman ja palasivat nuoruutensa ahdistukseen. Lapset eivät tienneet mistä on kyse.
Kaikki kun kytkeytyi heiltä salattuun virukseen. Mediayhteiskunnan jokainen lähetys oli koronalähetys. Urheilu ja kulttuuri, viihde ja politiikka, talous ja tiede, edusti se mitä tahansa, oli koronan leimaamaa profetiaa.
Presidenttimme oli läsnä, kun ensimmäinen koronauhri haudattiin. Korona ei ollut vain luonnontieteitä vaan paljon monipuolisempi, poikkitieteinen ja -taiteinenkin.
Gonzo-journalistin tapaan korona kykeni löytämään sivupolutkin ja muuntautumaan, se oli stand-up-koomikkoakin nokkelampi. Tieteessä se oli mahdoton neuvottelukumppani. Jopa Yhdysvaltain presidentti joutui nöyrtymään sen edessä.
Vuonna 2020 korona hallitsi kaikkea, oli filosofisten pohdintojen, talouden ja yhteiskuntatieteilijöiden, ei vain lääkäreiden ja biologien osaamista. Avasit vuonna 2020 minkä tahansa kanavan tai lehden, edessäsi oli ilmiö, jonka tausta syntyi koronasta, synti oli silmiesi edessä.
Ei vain urheilu, maailmanpolitiikka ja matkailu, sairaalat, olympialaiset ja kapakat, hoitajat, vaan myös mielikuvituksemme ja sen salatuimmat leikitkin olivat pandemian hoidossa.
Suurin ja tärkein oli hallita pelkoa, koronan aseista tärkeintä. Pelko ja kaikki sen tuotteet, viikatemiehen läsnäolo, euforinen piina ja magia oli kuin hallainen yö keskellä suvea.
Jopa luovuus ja innovoivuus, ajan käyttömme ja sen muuttuminen oli vauvasta vaariin koronan ja pandemian hallinnassa. Se oli sukupolvikäsitteistämme kaikkien aikojen suurin ja kaunein – ohittaen menneen maailman suurimmatkin viihteen tähtemme, poliitikot, sodan ja rauhan miehet, ylivertaisella tavalla ulottuen kaikkien meidän arkeemme ja juhlaan.
Se oli kuin kaikkien sota kaikkia vastaan – Bellum omnium contra omnes
Kakki tieto lisäsi vain tuskaa – Difficultatem facit doctrina
Muistelmakirja NYT – The way of my life.
Hauen laulu Lapsuudessa lausumistani runoista moni liittyi luontoon. Yhteen tunnetuimmista; Hauen lauluun, jouduin tutustumaan Oulun yliopiston Maantieteen laitoksen komeassa kirjastossamme.
Aaro Hellaakosken tuotanto juuri maantieteilijänä, ei niinkään runoilijana kuin tiedemiehenä ja opettajana, kiehtoi rinnan vaikkapa Sakari Topeliuksen kanssa.
Maamme kirja on ollut kauan luetuin maantieteen oppikirjamme saaden yli 50 painostakin. Suomalaiset rakastavat maantiedettä ja historiaa – mutta myös lyyristä kieltään, onomatopoeettista, monitieteistä pohdintaa.
Hauen laulu toi mieleen luonnonkuvauksen moniulotteisimman tavan – samaan aikaan realistisen ja surrealistisen; kalan, linnun ja oravan hybridin, lapsena vaikeasti lausuttavan ja kaiken perinteisen samalla kyseenalaistavana.
Se oli runo vapauden rytmistä, lapselle rakkaan kalan ja linnun asetelmasta runoilevana aikuisena, Väinämöinen Orfeustaan hakevana, luonnonlait kumoavana hämmennyksenä. Elämä nyt on hauen laulua.
Kosteasta kodostaan, nous hauki puuhun laulamaan. Kun puhki pilvien harmajain, jo himersi päivän kajo Ja järvellä heräsi nauravain lainehitten ajo. Nous hauki kuusen latvukseen, punaista käpyä purrakseen. Lie nähnyt kuullut haistanut, tai kävyn päästä maistanut sen aamun kasteenkostean loiston sanomattoman. Kun aukoellen luista suutaan, longotellen leukaluutaan. Niin villinraskaan se virren veti, että vaikeni linnut heti. Kuin vetten paino ois tullut yli, ja yksinäisyyden kylmä syli.
Cluster Art an Art of Clusters 70 years
Täyttäessäni 50 vuotta Oulussa ilmestyvä Kaleva kirjoitti minusta artikkelin otsikolla Kuuden professuurin mies. Puolustauduin kertomalla, kuinka elämää on vielä edessäkin, enkä pidä itseäni vielä loppuun poltettuna – professuurien määrällä ja julkaisuilla sitä mitaten.
Monella tuotteliaimmat vuodet ovat vasta eläkepäivien yhteydessä syntyviä. Tutkijan kapeutuva maailma saa ikään kuin siivet siitä poikkitieteisestä ihmeestä, jota moneen suuntaan rönsyillyt broadcast voisi myöhemmin tuottaa.
Kalevan kirjoituksessa olin arvellut kesällä 2001 juuri kodin ilmapiirin vaikuttaneen tapaani tehdä töitä ja asennoitua verkostoihin, yhteisöllisyyteen, sosiaalisen muistin mukanaan tuomaan maaseudun työkulttuuriin. Poikki- tai monitieteisyys syntyi tästä ihmiseksi syntymisen noidankehästämme.
Kun ympärillä oli myös kuvataiteita harrastavia tai jouduit mukaan kilpailuihin, joissa edellytettiin seuraamaan muiden oppimista ja käyttäytymistä runoja lausuen tai lentopalloa pelaten, fyysinen ja henkinen kunto olivat käsi kädessä kulkevaa lapsuuteni ajan kasvuympäristöä.
Sakari Topeliuksen kaltainen hahmo oli minulle tuolloin satuineen ja valtiomiestaitoineen, sekä samalla tiedemiehenä ja maantieteilijänä luonnollinen yhdistelmä, jota ihailin. Sellainen voi vaikuttaa myöhempää elämään ja omiin valintoihinkin.
Jos oli vaikeaa ymmärtää tuolloin olevansa 50-vuotias, vielä vaikeampaa on nyt oivaltaa olevansa 70-vuotias, ja että mennyt pari vuosikymmentä ovat olleet tuotteliaimmat vuoteni. Se ei voi johtua pelkästään kehittyneistä välineistämme. Samaa poikaviikaria, jota tuolloin minussa vielä kerrottiin löytyvän, en usko oikein tänään enää löytyvän.
Jos tämän ikäinen on kovin idealisti, se on koominen ilmiö, siinä missä nuoren ihmisen idealismin kääntyminen kyynisyydeksi surullista seurattavaa. Sellaista kehitystä kuitenkin olen omissa oppilaissani havainnut.
Surullisinta on kuitenkin se, etten voi viettää nyt syntymäpäiviäni isäni kanssa samaan aikaan. Hän täyttäisi nyt 105 vuotta. Lämmin kiitos hänelle ja äidilleni. En minä heitä valinnut, kuten en mitään muutakaan matkallani kielemme ja kulttuurimme oppien. En valinnut tietäni, tie valitsi minut.
Tietä kulkeva tien on vanki – avoin on vain umpihanki.
Kuultakoon näin myös toista osapuolta – Audiatur et altera pars
Makuasioita, ei niistä voi kiistellä – De gustibus non est disputandum
Härän ja Omikron vuosi – Bull and Omicron year. Osa I
Mennyt vuosi oli kiinalaisittain härän vuosi ja nyt eletään jo tiikerin aikaa. Mennyt vuosikymmen, ja alkaen jo 1970-luvulta, oli taas omalla kohdallani puhtaiden klustereitten (Cluster analysis) aikaa. Mukana myös lasin vuosikymmenet ja Cystal art. Tämä vuosi nimettynä Euroopassa lasin vuotenamme (Glass Age). Ilman lasia olisimme tieteemme kanssa heikoilla.
Tärkeimmät käsitteet ovat olleet kohdallani lasin rinnalla Cluster Policy ja Cluster Art sekä Cluster Articles. Sen jälkeen Cluster Economy, Clustear Analysis ja Cluster Science. Klusteroituvat alueet ja klusterianalyysi olivat osa klusteroituvia yrityksiä ja kuluttajaklustereita, ekologista klusteria (Ecological cluster) jo paljon aiemmin osana innovaatiopolitiikkaa.
Nämä olivat kuitenkin jo edellisten vuosikymmenten tuotteita ja molemmissa väitöskirjoissani (PhD ja ScD) ne mainitaan myös heti otsikossa ja osana kolmatta tutkintoa (D.Art). Klusterianalyysi oli siten läsnä koko ajan omassa työssäni ja myös harrastuksissani, uuden digiajan tietokoneitten klustereissa ja myös kuvataiteessa ja musiikissa, sukumme median siirtyessä digiaikaan 1980-luvun alussa Etelä-Savossa ja ensimmäisenä Suomessa (Itä-Savo ja Savonlinna).
Se on sitä nyt myös Euroopan tärkeimmissä rahoitusinstrumenteissa ja niiden innovaatioissa. Se on ollut paradigmainen ja maailmankuvat muuttava ilmiö. Se on myös ratkaisevassa osassa juuri nyt geopoliittisessa kriisissä ja sen laukaisemisessa.
Emme voi toimia enää globaalisti tai lokaalisti regionaalisten alueitten sisään sulkeutuen ja ulkopuolella yhteisten klustereittemme myös vaikkapa huippu-urheilussamme (Sport Cluster).
Olemme klusteroituneet toisiimme tavalla, jossa perinteiset aseet on unohdettava sotineen. Joka niihin tarttuu, aseisiin, varmasti myös niihin hukkuukin.
Klusterirakenteiden ulkopuolella ei ole enää luovaa ja innovatiivista tulevaisuutta, tiedettä ja taidetta, politiikkaa ja hyvinvointia, demokraattista yhteiskuntaa. Se on härän vuoden perintöä ja opimme sen viimeistään pandemian aikana ja geopoliittisessa kriisissämme.
Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä – Osa II
Mennyt vuosi oli kiinalaisittain härän vuosi ja nyt eletään jo tiikerin aikaa. Mennyt vuosikymmen ja alkaen jo 1970-luvulta oli taas omalla kohdallani puhtaiden klustereitten (Cluster analysis) aikaa. Mukana myös lasin vuosikymmenet ja Cystal art. Tämä vuosi nimettynä Euroopassa lasin vuotenamme (Glass Age).
Ilman lasia olisimme tieteemme kanssa heikoilla. Tärkeimmät käsitteet ovat olleet kohdallani lasin rinnalla Cluster Policy ja Cluster Art sekä Cluster Articles. Sen jälkeen Cluster Economy, Clustear Analysis ja Cluster Science.
Klusteroituvat alueet ja klusterianalyysi olivat osa klusteroituvia yrityksiä ja kuluttajaklustereita, ekologista klusteria (Ecological cluster) jo paljon aiemmin osana innovaatiopolitiikkaa.
Nämä olivat kuitenkin jo edellisten vuosikymmenten tuotteita ja molemmissa väitöskirjoissani (PhD ja ScD) ne mainitaan myös heti otsikossa ja osana kolmatta tutkintoa (D.Art).
Klusterianalyysi oli siten läsnä koko ajan omassa työssäni ja myös harrastuksissani, uuden digiajan tietokoneitten klustereissa ja myös kuvataiteessa ja musiikissa, sukumme median siirtyessä digiaikaan 1980-luvun alussa Etelä-Savossa ja ensimmäisenä Suomessa.
Se on sitä nyt myös Euroopan tärkeimmissä rahoitusinstrumenteissa ja niiden innovaatioissa. Se on ollut paradigmainen ja maailmankuvat muuttava ilmiö. Se on myös ratkaisevassa osassa juuri nyt geopoliittisessa kriisissä ja sen laukaisemisessa.
Emme voi toimia enää globaalisti tai lokaalisti regionaalisten alueitten sisään sulkeutuen ja ulkopuolella yhteisten klustereittemme myös vaikkapa huippu-urheilussamme (Sport Cluster).
Olemme klusteroituneet toisiimme tavalla, jossa perinteiset aseet on unohdettava sotineen. Joka niihin tarttuu, aseisiin, varmasti myös niihin hukkuukin.
Klusterirakenteiden ulkopuolella ei ole enää luovaa ja innovatiivista tulevaisuutta, tiedettä ja taidetta, politiikkaa ja hyvinvointia, demokraattista yhteiskuntaa. Se on härän vuoden perintöä ja opimme sen viimeistään pandemian aikana ja geopoliittisessa kriisissämme.
Taide pitkä, elämä lyhyt – Ars longa, vita brevis
Kunnia voitetuille – Gloria victis
Menneen ajan ylistäjä – Laudator tempris acti
Teesi, Antiteesi, Synteesi – Mytomania, Eskapismi, Putinismi
Samaan aikaan kun tekoäly tukeutui päätöksentekoomme ja vastuullisuus kasvoi, väkiluvultaan pienet Pohjoismaat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti olivat sielläkin kansakuntien kärjessä. Ei vain elämänlaadussa, sananvapaudessa, demokratian toimivuudessa tai onnellisuudella kansakuntia vertaillen.
Sen sijaan turvallisuuden pohdinta, aseet ja sodan äänet, ei ollut militaristisena ilmiönä ensimmäisten joukossa. Tätä ei sivistysvaltio enää tarvitse, ajateltiin.
Pandemian myötä muutos alkoi kuitenkin näkyä eristäytymisenä ja täydellinen shokki koettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan, sodan kasvot paljastivat, miten rajan takana Venäjällä kaikki olikin toisin. Pohjoismaat tiivistivät yhteistyötään ja Natosta sotilasliittona tuli yllättäen yhteistyömme avainsana.
Käsitteet teesi, antiteesi ja synteesi tarkoittivatkin rajan takana Venäjällä mytomaniaa, eskapismia ja putinismia. Dualismi koki sekin renessanssin ja syntyi suljettu ja itseriittoinen yhteiskunta, pelon maatiede.
Tiede ja sen klusterit ”cluster illustrate” valaistuksen välineinä, ei ollutkaan enää voimassa, Suomen talvisotana kokema helvetti, sota ihmisen äänenä, käynnistyi jälleen idästä, Venäjältä. Syntyi ylimielisyyden hybridi, Boababin siemenet olivat jääneet kitkemättä Pikku Prinssin lukijoilta, kaaosteoriat tunkivat idästä shakkia pelaavaksi kerrotun kulttuurin venäläisiin kertojiin aiemmin luottaen.
Teesistä, antiteesistä ja synteesistä olikin tullut sairaalloista valehtelua, todellisuuden pakoilua ja läntisen maailman pohdinnan hyveet oli käännetty menneen maailman ja maailmansodan kauhuista kertovaksi putinismiksi. Suomessa talvisodan petoksesta, Mainilan laukauksista muistuttavaksi kauhuksi idän ja lännen välissä asuen. Olematta kuitenkaan enää naiivi ajopuu vailla varautumista geopoliittisiin faktoihin.
Valehtelijalla on oltava hyvä muisti – Mendacem memorem esse oportere.
Menneen ajan ylistäjä – Laudator temporis acti
Niin kauan kuin hengitän, toivon – Dum spiro, spero
Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022
Vuosi 2022 ja sen kesä oli vähin erin pandemiasta irtautuvan yhteiskunnan draamakesäksi kutsuttua Covid-19 tapahtuman uudelleen lämmittelyä. Samaan aikaan kun koronasta pyrittiin toipumaan, Venäjä käynnisti sodan Ukrainassa. Suomessa sota palautti mieliin talvisodan alun ja sen Mainilan laukaukset.
Siirtymä pandemiasta kohti eurooppalaista sotaa tapahtuikin Suomessa nopeasti ja Nato-jäsenyyttä haettiin kansakuntana poikkeuksellisen yksimielisesti. Samalla sota heijasteli jo koko Euroopan talouteen, joka näkyi voimakkaasti energia- ja elintarvikemarkkinoilla. Koko yhteiskunta kouristeli.
Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan – Si vis pacem, para bellu.
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä – Tempora aspera vivimus, amice bone
Ei savua ilman tulta – Ubi fumus, ibi ignis
Arctic Babylon III – Karhu turkissa Nato narikassa
Vuoden 2022 tapahtumat lomittuvat yksiin vuosin 2011 ja 2015 dramaattisten tapahtumien kanssa, Pohjolassa ja Suomessa ne kokien.
Käsite Babylon ja sen arktinen Babylon 2011, 2015 ja 2022 tuovat globaalit atmo-, hydro- ja geosfääriset tapahtumat biosfäärin muutoksina arktisen ekono- ja sosiosfäärin sisälle, ravistellen antroposfäärin, ihmiskunnan kykyä, selvitä Euroopan hullun vuoden tapahtumista.
Kirjasarjan kolmas osa ”Karhu turkissa Naton narikassa” kajahtaa kuin Mainilan laukaukset suomalaisten kokemana Euroopan hullunvuoden talvena. Mikään ei ole entisensä, koko Arktinen Babylon kouristelee.
Ketään ei velvoiteta mahdottomaan – Ad impossibilia nemo tenetur
Rakkaus voittaa kaiken – Amor vincit omnia
Tuhka tekee kaikista samanlaisia – Aequat omnis cinis
Kirjailijasta:
Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys.
Prof. PhD, ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists, and research manager over hundred universities, research centres and firms, international organizations, and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 120 monographies books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy). See: www.Clusterart.org