Britit joutuvat pohtimaan omaa julkisen sanan neuvostoaan (Press Complaints Commission) ja se mielekkyyttä sen jälkeen, kun mediamoguli Rupert Murdoch oli joutunut ahtaalle News-konserninsa kanssa. Murdochin valta hirvittää brittejä, ja uusin tavoite hankkia BSkyB-kanava lisää tuota valtaa. Sitä tukee David Cameronin ja Rebeka Brooksin läheinen ystävyys, tietävät brittien sosiaaliset mediat, jotka saavat salakuunnella toisin kuin News of the Worldin journalistit surmatun koulutytön puhelinta vuonna 2002.
Keskittyminen ja valta
Oikeammin ne eivät salakuuntele. Ihmisillä on taipumusta kertoa kaikki tietämänsä, ja vähän se ylittäenkin, uudessa sosiaalisen median kulttuurissamme. Journalistit taas saavat näitä tietoja kaiken aikaa ilman salakuunteluakin. Kyse onkin nyt journalismin moraalista ja eettisistä ohjeista sekä niiden noudattamisesta. Miten pitkälle neljäs valtiomahti on valmis menemään asemansa säilyttääkseen ja sitä vahvistaakseen, kysytään Britanniassa. Totuudenmukaisuus, luotettavuus ja vastuu sekä median vallan keskittyminen puhututtavat brittejä.
Nyt salakuuntelu vaikuttaisi levinneen myös kuningashuoneeseen ja pääministereitten perheitten sisälle koskien kaikkia mediayhtiö News Corporation lehtiä. Kilpailu printtimedian lehtien välillä hengissä säilymisestä on ohittanut kaikki journalismin moraalin rajat, epäilevät britit tänään. Brittijournalistit ovat alkanet nokkia toistensa silmiä ja ilmiantavat, epäilevät juorut. Itsesäätely ei enää toimi, kun eettiset toimintatavat alkavat rakoilla kiristyvässä kilpailussa, epäillään Britanniassa. Oikeammin kyse on vallasta ja sen käytöstä, medioitten keskittymisestä muutaman henkilön käsiin.
Mediamogulin aivot
Joskus on viisaampaa lopettaa yli satavuotias suosittu lehti, kuin erottaa lehden johtaja Rebeca Brooks, arvioi mediamoguli Rubert Murdoch. Pääministeri Cameronin entinen lehdistöpäällikkö Andy Coulson on niin ikään työskennellyt lopetetun News of the Worldin päätoimittajana. Kun suhteet ovat näin läheiset, Suomessa kirjoitettaisiin marinadista. Vaikutusvaltaiset ihmiset tuntevat toisensa ja median omistajat eritoten heikkouksineen. Se on sen tehtävä ja siihen liittyy eettisiä vaatimuksia, moraalin ylläpito.
Rupert Murdochin konserniin kuuluvat mm. Yhdysvalloissa ilmestyvät laatulehdet The Wall Street Journal ja New York Post, Brittilehdistä The Sun, The Times, News of The World. Australian mediamarkkinoita Murdoch hallitsee mennen tullen yli 150 lehdellään. Kun tapasin Bill Gatesin Australiassa Murdochin lehti haastatteli meitä yhteisellä luennollamme tai sen tauolla.
Lehti kritisoi Gatesin tapaa kahlita kilpailua ja esitteli suomalaista mallia ja kirjaani, joka suosi verkottuvaa taloutta. Rupert Murdoch on hyvin verkottuvan yhteiskunnan esitaistelija. Hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Siitä hetkestä Bill Gates alkoi köyhtyä eikä hän ole enää maailman vaikutusvaltaisin ihminen. Nokian osakkeen arvo alkoi laskea jo aikaisemmin. Median valta perustuu talouteen ja sen verkostoihin, verkostotalouteen sekä nyt sosiaalisen median talouteen ja strategiaan. Perinteisen vallan käyttäjä ei välttämättä edes tiedä mistä on kysymys. Sama koskee virkamiesvaltaa ja tapaa seurata globaalin maailman liikkeitä ja vaikkapa suuronnettomuuksia. Media on paikalla heti ja tietää enemmän, sosiaalisella medialla on silmänsä ja korvansa kaikkialla.
Televisiossa Murdochin Fox on Yhdysvaltain johtavia televisioyhtiöitä ja brittien BSkyB:stä Murdock omistaa valtaosan siinä missä vaikkapa Sky Italia kanavasta. Kun katselimme Titanicia tai Avataria annoimme ropomme Hollywood -studiolle, jonka omistaa Murdochin konserni 20th Century Fox. Kun luemme HarperCollinsin kustantamia kirjoja, tai olemme sen renkejä kirjailijoina, hengenlahjamme omistaa Murdoch. Sosiaalisen median MySpace jäi hieman Facebookin jalkoihin, mutta Murdoch senkin omistaa. Netissä surffaillessamme olemme tekemisissä Rupert Murdochin kanssa, halusimme tai emme. Siellä Murdoch on saanut vastaansa Googlen kaltaiset kilpailijat ja sosiaalisen median silmät ja korvat.
Yhteiskuntapoliittinen osaaja
Murdochin ei ole tarvis murtautua hakkeroimaan kotisivuillemme. Hän tekee kotisivumme halutessaan, ja ohjaa sitä viestintää, jota siirrämme sivullemme lukien hänen kirjojaan, lehtiään tai seuraten hänen kanaviaan, nettiviestintäänsä. Hän ymmärtää kyllä mitä tarkoittaa sosiaalisen median paradigma, talous ja markkinointi sekä symboli-innovaatiot kulttuurien välillä.
Murdochin kaltaisen ihmisen ja hänen konsernijohtajiensa tapa toimia ja ajatella ei ole lainkaan samankaltainen kuin hänen toimittajiensa. Kun Murdoch lopettaa yhden nimekkäimmistä lehdistään, hän kyllä herättää sen myös halutessaan henkiin uudella nimellä ja palvellen niitä 2,5 miljoonaa lukijaa, joita The News of the Journal palveli. Oleellista onkin ovatko he jatkossa Murdochista ja hänen medioistaan kiinnostuneita. Murdochin median on uusiuduttava myös eettisesti ja moraalisesti, ei vain teknisesti.
Oikeammin siitä tulisi tulla aiempaa hieman kyvykkäämpi ja aikaansa sopivampi mediaväline. Tarvittaessa sen rakentamisessa avustaa konsernia juuri se brittien hallitus, jonka poliittinen rakennelma on Murdochin käsialaa. Murdoch sai koulutuksensa politiikkaan jo varhain nuorena miehenä oman puolueensa kautta hieman Timo Soinin tapaan. Yhteiskunnan toimivaan ytimeen ei “mennä”, sinne synnytään tai kutsutaan. Verkottuvassa yhteiskunnassa se tapahtuu Murdochin tapaan.
Sosiaalinen media on osa yhteiskuntaa, se on toimivan yhteiskuntamme ydin ja viestittää sen tilasta ja luovuudesta, innovaatioasteesta, normeista, moraalista ja tavastamme muuttaa lakejamme sekä noudattaa itse laatimiamme lakeja. Se ei ole perinteinen media eikä tarvitse urkintaa tai lahjontaa, josta nyt Murdochin journalisteja syytetään. Murdoch on hankkinut itselleen ylivoimaisen vastustajan.
Kasvun vuosikymmenen lapsia
Elämme mediayhteiskunnassa, jossa valta on siirtynyt medioillemme. Erityisen vahvana se näkyy vanhan imperiumin sisällä Britanniassa, jossa rakenteet ovat Murdochin kaltaista korporaation rakentajaa suosivia. Hieman samaa edustaa Italiassa pääministeri Silvio Berlusconi. Ero näiden kahden mediamogulin välillä syntyi vasta 1990-luvun murroskulttuurissa. Berlusconi jäi silloin maineensa vangiksi ja paikka ajattomaan ja paikattomaan yhteiskuntaan jäi lunastamatta. Italian ongelmat alkoivat tästä hetkestä ja jatkuvat kreikkalaisena draamana ja tragediana. Italian sisäpolitiikassa Berlusconi on saanjut haastajan valtiovarainministeristään.
Euroalueen kolmanneksi suurin talous on vaikeuksissa julkisten menojen ylittäessä tulot. Valtiovarainministeri Giulio Tremontia on tuomassa omat karvaat lääkkeensä Berlusconin, mediamogulin, valtioon. Myrsky Euroopan taloudessa voimistuu nyt samaan aikaan kun Yhdysvaltain talous on jumiutumassa ja pankkien stressitestejä odotetaan pelon sekaisin tuntein. Berlusconille tilanne on uusi ja hämmentävä.
Berlusconista pelkästään suomalainen Wikipedia tarjoaa tietoa, joka on ikään kuin hänen itsensä ojentamaa medioille ja kertoo suuresta johtajasta, Il Duce -tyyppisestä Benetito Mussolinin kaltaisesta hahmosta. Sellainen sopii Italiaan, mutta ei Skandinaviaan, ei briteille saati Yhdysvaltojen ja Kiinan markkinoille. Berlusconi siirtyi 2000-luvun uuteen ajattomaan ja paikattomaan maailmaan 1990-luvun eväin, 1930-luvulla syntyneenä sekä 1970-luvun kasvuvuosikymmenen lapsena. Hän ei ymmärrä mistä nyt tuulee.
Berlusconi syntyi yläluokan perheessä Milanossa, opiskeli lakia Milanon yliopistossa ja menestyi hyvin opinnoissaan. Onnea oli myös avioliitossa ja ensimmäisessä omakotitaloprojektissa sekä jatkossa Telemilano -kaapelikanava hankkeessa, josta kasvoi mediaimperiumin ydin Mediaset.
Mediaan erikoistunut Fininvest kokosi 1970-luvulla holdingiin 150 mediayhtiötä. Nimi oli enne ja sai Berlusconin myöhemmin voimaan pahoin käydessään Suomessa. Jopa suomalaiset kirkot ärsyttivät mediamogulia.
Ajatus, että suomalaiset olisivat eräänä päivänä kasallistamassa hänen köyhtyvän ja velkaisen maansa omaisuutta, pelotti. Vielä 1970-luku ja kasvun vuosikymmen, heti uhan ja pelon vuosikymmenen jälkeen, oli otollista aikaa niin Berlusconille kuin Murdochille. Berlusconille jopa Murdocia menestyksekkäämpi, onnekkaampi.
1930-luvun lapsia
Mikä yhdistää kahta mediamogulia toisiinsa? Mitä yhteistä on media-aikamme kahdella liki maailman kymmenen vaikutusvaltaisimman miehen joukkoon kohonneella Murdochilla ja Berlusconilla?
Molemmat miljardöörit syntyivät samalla vuosikymmenellä, Rupert Murdoch vain viisi vuotta ennen Silvio Berlusconia. Molemmat käynnistivät uransa varsin pienin panoksin ja jo aiemmin kuvaamallani voiman ja pelon 1960-luvulla, jonka tausta oli sodan jälkeisessä maneerien 1950-luvussa. Tuo vuosikymmen ei olisi mediamoguleita vielä suosinut. Jos aika olisi jatkunut samana, Murdoch olisi ehkä erikoistunut Australiassa lampaisiin ja Berlusconi olisi kohonnut sirkusalan ammattilaiseksi kiertävän tivolinsa kanssa.
Kumpikin miljardööri oli syntynyt 1930-luvulla ja varjeltui maailmansodilta ja oli toisen maailmansodan aikaan liian nuori palvellakseen asevelvollisena ja riittävän iäkäs ymmärtääkseen pysyä hengissä sekä rakentaakseen jo tulevaisuuttaan sodan jälkeisessä Australiassa ja Italiassa, käytännössä Jumalan selän takana ja turvassa. Kasvun vuosikymmen oli molemmille otollinen ja helppo vaurauden antaja. Perhe ja vaimo, suku, tuki siinä missä koko lähiyhteisö ja ympäristö Murdochin ja Berlusconin ponnisteluja.
Emävalehtelijan aivot
Narsismi ja sen häiriöt pysyivät mediamoguleilla kurissa, oma maa ja kansa piti itseään rehellisimpänä maailmassa. Vaimon oli viisasta pitää miehen syrjähypyt omana tietonaan, naisen itsesuggestio, itsepetos, suojeli perhettä ja huijarin työkalupakkiin kuului puolitotuudet, kyky käyttää hyödyllisiä taitojaan, liioitella, johtaa harhaan valehtelematta luottaen väistelyyn, jossa kohteliaisuus oli totuutta tärkeäpää.
Australian ja Italian talous ja politiikka olivat sopiva väline ja riittävä kitkapinta nousulle. Olin Italiassa oppilaitteni kanssa kun Aldo Moro murhattiin. Se aika sopi Berlusconin kaltaiselle pelurille ja tulevalle mediamogulille, jolle media oli vain väline valtaan.
Emävalehtelijan aivoissa etuotsalohkossa oli aivojen moraali- ja kontrollikeskuksessa paljon vähemmän harmaata ainetta kuin valehtelijoille tyypillistä valkoista massaa, tietoa siirtävää hermohaarakkeista kudosta.
Tuolloin 1970-luvulla tarvittiin enemmän, ekstra-annos, aivoja virittävää valkoista ainesta kuin tietoa prosessoivaa harmaata ainesta. Evoluutio suosi Murdochia ja Berlusconia, mutta sitäkin tärkeämpää oli lähiympäristön sietokyky. Sen sietokyky oli kasvanut sodan aikana ja siitä toivuttaessa. Vaurastuminen voi olla tilastollinen lottovoitto, mutta vaurauden sijoittaminen mediataloihin ei sitä enää ole. Murdoch ja Berlusconi halusivat kiivaasti valtaa.
Ensimmäinen avioliitto loi perustan
Murdoch aloitti yhdellä sanomalehdellä ja Berlusconi milanolaisella rakennushankkeella, jonka arvo nousi hänestä riippumattomasta onnenkantamoisesta moninkertaiseksi. Tuo onnenkantamoinen oli lentokenttä. Halvalla rakennettu toi voitot moninkertaisina. Onnea oli matkassa myös Murdochilla, jonka poliittinen toiminta oli aktiivista. Laajeneva lehti sekä sen mediaympäristö tuki oikeaa poliittista suuntausta niin Australiassa kuin myöhemmin Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Australiasta katsottuna Japani on vielä lähikaupan piirissä oleva saareke. Mantereen laidalta toiselle lennettäessä ylitetään pelkkää lohtutonta autiomaata ja useita aikavyöhykkeitä. Ajaton ja paikaton maailma käy tulevalle mediamogulille tutuksi. Median merkitys sähköisenä ymmärretään oikein ja sitä opitaan myös käyttämään.
Murdoch meni naimisiin ensin kauppa-apulaisen ja lentoemännän kanssa, myöhemmin, jo valmiiksi vaurastuttuaan, toimittajan ja skotlantilaisen katolisen Anna Torvin kanssa. Tuolloin elettiin jo 1960-luvun loppua, kasvun ja uusiutumisen vuosikymmeneksi kuvaamani 1970-luvun alkua. Murdoch oli silloin jo keski-ikäinen mies ja alansa arvostettu ammattilainen myös kansainvälisesti.
Oli aika sijoittaa varat valtaa tuovaan mediaan, ei öljyyn ja luonnonvaroihin. Kauppa-apulainen ja lentoemäntä pitkillä mantereen poikki tapahtuvilla lennoilla vaihtuivat Skotlantiin ja vain lampaat olivat tuttu näky nummilla. Lontoo oli Murdochin imperiumin keskus jatkossa. Vain Rooma ja sen kirkko olivat aikanaan pääseet siihen jota Murdoch tavoitteli.
Vaurastumista tukeva liitto
Uusi vuosikymmen suosi hyvän pohjan rakentanutta ja uuden avioliiton solminutta vaurastunutta Rupert Murdochia niin Britanniassa kuin myöhemmin kultaisen vuosikymmenen alkaessa Yhdysvalloissa.
Murdoch hankki ja perusti nousun ja kasvun vuosikymmenellä uusia lehtiä Australiassa ja kultaisen 1980 -luvun alkaessa laajensi News Corporationia Ison Britanniaan. Hän perusti Fox Brodcasting Companyn vuonna 1986 ja nousi maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon. Forbes -lehden listalla hän oli vuosi sitten kolmastoista.
Oikeasti hän oli ja on huomattavasti ylempänä olkoonkin, että mittaaminen on kovin subjektiivista. Vaimoja haastatellen siitä saisi oikeamman kuvan ja lapsilta liiankin hyvän. Maailman vaikutusvaltaisin mies ei ole sitä välttämättä lähiyhteisössä saati perhepiirissä. Joku saattaisi pitää heitä jopa hylkiöinä. Vuosi 2011 tuli olemaan suuren muutoksen vuosi.
Cavaliere, ritari
Silvio Berlusconin ensimmäinen avioliitto kesti kaksi vuosikymmentä, ja ura oli edennyt jo pitkälle toisen avioliiton alkaessa kultaisen vuosikymmenen lopulla käynnistyneestä suhteesta näyttelijätär Veronica Larion kanssa. Häät olivat jo suuri mediatapahtuma ja Berlusconiin viitattiin jo aikoja nimellä “Cavaliere”, ritari.
Asuinalueitten rakennuttaja oli saanut italialaisen ritarikunnan kunniamerkin jo kasvun vuosikymmenellä 1970-luvulla ja osasi uusiutua mediayhteiskunnan suuntaan kultaisella vuosikymmenellä sinne varallisuutensa sijoittaen. Cavaliere alkoi hurmata ympäristöään ja laajentaa reviiriään median suuntaan. Vallan hankinta oli käynnistynyt. Politiikka tuli mukaan vuonna 1994 monine skandaaleineen ja syytteineen, joista tyypillisin on ollut korruptio. Täydellinen syytesuoja syntyi kesäkuussa 2008.
Yhteiskunnallisesti merkittävintä on ollut kuitenkin Berlusconin asema mediamogulina ja samaan aikaan toimiminen kiisteltynä pääministerinä ja vuonna 2011 euroalueen taloutta rampauttavassa valtiossa. Euron kytkennät Kreikkaan, Portugaliin ja Irlantiin eivät ole niin ongelmallisia kuin Italiaan, jonka talous on euroalueen kärkimaiden luokkaa heti Saksan ja Ranskan jälkeen.
Katolinen KSG-ritari
Rupert Murdoch menetteli odotetusti hyvästellessään Australian ja hankkiessaan Yhdysvaltain kansalaisuuden saaden samalla oikeuden omistaa televisioasemia. Murdoch tiesi kaiken aikaa mitä teki ja miksi, koko elämä oli mediamogulilla kalkyloitua ja monen kokemana tylsää vallan tavoittelua.
Tässä hän poikkesi Berlusconin tavasta edetä, joskin ero oli vain pieni ja syntyi persoonallisista toimintatavoista, arjen pienistä rutiineista. Australia ja Italia ovat kasvuympäristönä sittenkin kovin erilaisia. Silvio Berlusconi ei ole peitellyt poliittisia tavoitteitaan medioita hankkiesssaan, kun taas Murdoch on pyrkinyt pysyttelemään itse jukisuuden ulottumattomissa tai varoen skandaaleja, joita hänen omistamansa media joutuisi käsittelemään tai peittelemään.
Valtaansa Murdoch ei luonnollisesti voi tai edes halua peitellä. Vuosi 2011 ei ole hänelle lopulta poikkeava neljännen valtiomahdin käyttäjänä osana kolmea muuta. Jos konflikteja syntyy, ne näkyvät lähinnä aivan ruohonjuuritasolla ja toimittajien työssä, työmotiivissa ja sen eettisessä pohdinnassa.
Murdoch on rakentanut korporatiivisen valtion mediayhteiskunnan sisälle ja on ongelma sen kehittymiselle. Tässä Berlusconi on esimerkkinä vaatimattomampi tapaus ja globaalit heijastumat syntyvät lähinnä euroalueen ongelmien kautta ja Italian sisäisistä asioista syntyvinä. Näin myös paineet irtautua euroalueesta alkavat kasvaa sietämättömiksi etenkin Saksassa ja Ranskassa mutta myös vaikkapa Suomessa.
Sen sijaan molemmat mediamogulit olivat oman vuosikymmenensä oloisia ja näköisiä sekä toimivat sen ehdoilla. Mitään mission rakentavaa visioivaa erityislahjakuutta ei ole ollut näkyvissä. Sellainen ei olisi tuonut tarvittavia pikavoittoja ja kykyä siirtää ne uusiin mediataloihin. Roomalaiskatolinen kirkko myönsi KSG-ritariarvon Murdochille toisen avioliiton alkaessa. Murdochin organisaatio muistuttaa roomalaiskatolista kirkkoa ja tukee sen rakennetta. Sen sijaan Murdoch ei edusta sellaisia poliittisia intohimoja kuin Berlusconi.
Miljardööreissä on eroja
Öljylähteiden hankinta ja omistaminen poikkeaa mediakonsernin omistajan tavasta elää ja vaurastua. Mediayhteiskunta edellyttää hyviä poliittisia suhteita ja yhteiskunnallista ymmärrystä, sosiaalisia taitoja ja visioivaa näkemystä ainakin hetken oivalluksina.
Öljy on ja pysyy samoilla geologisilla alueilla ja siirtyy globaaliin kauppaan suhdanteilla, jossa mukana on vähemmän sosiaalista dynamiikkaa. Luonnonvarojen ympärillä käytävä kauppa poikkeaa viestinnästä ja reaaliaikainen edellyttää aina viimeisintä tietoa. Luonnonvarojen kohdalla innovaatio ja sen diffuusio tulevat mukaan vasta jalostusvaiheessa ja sielläkin vaatimattomana verrattuna sosiaalisen median asettamaan haasteeseen sähköisissä medioissamme.
Reaaliaikaisuus oli uusi haaste Murdochin ja Berlusconin kaltaisille vallankäyttäjille verkoston luovina hämähäkkeinä. Kilpailutilanne muutui niin Britanniassa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin sekä Euroopan niemellä, Italiassa. Aasia ja Etelä-Amerikka, Afrikka tuliva mukaan muuttaen vanhan korporatiivisen verkoston, imperiumin. Sosiaalisen median ja sen talouden, uuden paradigman näkökulmasta Murdochin valtakunta on väärin rakennettu, se on väärien vuosikymmenten tuote.
Keidaspaikat katoamassa
Murdoch ja Berlusconi olivat henkilöinä lahjakkaita ja poikkeuksellisen mentaalisen älyn hankkineita vaikuttajia. Näin kolmas avioliitto syntyi jo vaiheessa, jolloin riikinkukon ja keikarin vuosista sekä leijonan iästä on aikaa, käärmeen vuodet ovat takana ja edessä on kamelin elämä aavikolla kulkien ja uutta tankkauspaikkaa hakien hyvin turvatussa elämässä ja palmujen varjoisassa katveessa viihtyen tarvittaessa.
Keidaspaikat Berlusconille ja Murdochille tulevat vastaan kolmannessa avioliitossa yhä harvemmin ja jättiläiset lähestyvät apinan ikäänsä, jossa molemmat taistelevat yhtäällä terveytensä ja toisaalla hajoavan imperiuminsa juurella. Berlusconin kohtalona on velkaantunut valtiontalous ja oikeustaistelut, Euroopan unionin suopeus, Murdochin kohtalona ovat vararikon tekevät perinteiset printtimediat ja sijoitusten vaikea siirtäminen tuottavaan bisnekseen sähköisen median globaaleilla markkinoilla. Rakkaus mediaan rakoilee sijoitusten siirtyessä muuhun kuin viestintään.
Molemmat vanhenevat miehet elävät konfliktien täyttämässä maailmassa, jossa elämä alkaa muistuttaa lohdutonta taistelutannerta. Kaikkea on rajallisesti ja kaikesta on taisteltava; rahasta, arvonannosta, rakkaudesta, luottamuksesta, terveydestä, kaikki on ollut aiemmin kaupan ja ostettavissa.
Sosiaalisen median ja internetin muuttama talous eivät kuitenkaan tottele pelkkää rahaa, kaikkea ei voikaan enää ostaa ja korruptoida. Tuli hyödykkeitä, jotka ovatkin ilmaisia, ahne ihminen korvautui uusilla eettisillä ohjeilla ja pelin säännöt muuttuivat pelurille vieraiksi.
Tiet erkanivat 1990-luvulla
Kun 1990 -luku murrosyhteiskuntana käynnistyi, mediamogulit hakivat uutta paikkaa yhteiskunnassamme, ja Berlusconi siirtyi puhtaasti politiikkaan yhdistäen sopimattomasti kolme vallankäyttäjää toisiinsa ja pyrkien isänsä tapaan saamaan myös oikeuslaitoksen osaksi neljättä valtiomahtiaan, mediaa. Berlusconin isän ura kaatui mafiasuhteisiin ja tästä syntyi Silvio Berlusconin elinikäinen trauma.
Sen sijaan Murdoch muutti oman 1970-luvun roomalaiskatolisen ritarinarvonsa kiinalaiseen avioliittoon heti ajattoman ja paikattoman vuosikymmenen alussa vuonna 2001. Murdoch oli silloin 70 -vuotias ja jo maailman muutaman vaikutusvaltaisimman miehen joukossa. Murdoch oli pohtinut siirtoaan jo kauan. Uuden perheen perustaminen ei ole Murdochin kaltaiselle mediajätille ja vaikuttajalle 70 vuotiaana hetken huuman tulosta.
Liitto syntyi 17 päivää sen jälkeen kun katolinen avioliitto Daily Telegraphin toimittajan kanssa oli päättynyt. Siinä oli hieman samaa rohkeutta kuin Nokian liitolla kohti Yhdysvaltoja, mutta nyt ilmansuunta oli ehdottomasti oikea, 30-vuotias Wendy Dening on synnyttänyt avioliitosta Rupert Murdochille kaksi lasta. Murdoch on laajentamassa imperiuminsa Aasiaan.
Maineensa vanki
Tässä viisi vuotta nuorempi Silvio Berlusconi jää selvästi jälkeen Murdochista ja elää väärässä ajassa, pysähtyneessä 1990-luvun unelmassaan. Italia, Milano ja Eurooppa ei ole tarjonnut hänelle sellaista näköalapaikkaa kuin mediamogulina eläneelle ja politiikasta, sen ytimestä, poissa pysyneelle Rupert Murdochille, joka toimii kaiken aikaa pitäen brittipoliitikot taskussaan, eikä moiti Yhdysvaltain johtoa liian ruskettuneiksi, suomalaisia kirkkoja Jumalalle, Il Duchelle, sopimattomiksi.
Bersluconin näkökulma lainlaatijana on toinen kuin Murdochin, ja hänen kykynsä vaikuttaa omaan ja muiden elämään on nyt ahtaalla ja loppumassa, kun se Murdochilla on parhaimmillaan ja jatkuu vielä yli vuosikymmenen. Olettaen, että britit eivät häntä hylkää ja kiinalaiset ottavat vastaan Yhdysvaltain lahjana velkojalleen. Parempaa lahjaa tuskin voi ajatella kuin Rupert Murdoch ja hänen imperiuminsa.
Murdoch ei ole Berlusconin pateettisen elämän vanki ja osaa suhteuttaa yksityisen ja yleisen, ei sotke tarustoa ja kertomuksia, mytologista mainetta ja arkielämän todellisuutta. Murdoch tuntee kiinalaisen tavan elää ja hakea valtaa, käyttää varallisuuttaan. Hän on hyödyllinen myös kiinalaisille Afrikassa, Etelä-Amerikassa eläen sekä Yhdysvaltain kansalaisena. Kiinalainen perhe on takuu miehen sitoutumisesta aasialaiseen kulttuuriin ja sen ytimeen.
Suomalaiset eivät puutu Rupert Murdochin elämään, eivät kerro omia ehtojaan miten kirkkoja jatkossa rakennetaan, eläkkeitä maksetaan ja kenen ehdoilla valtion omaisuutta hoidetaan sen jälkeen, kun omaisuus on pantattu körttikansan vaatimuksesta ja heidän edustajansa toimesta Etelä-Savon ja samalla koko globaalin maailman suurimman puukirkon katveessa Kerimäellä asuen, joko Siilinjärvellä tai Mikkelissä syntyen, kokkolalaisen Antti Chydeniuksen opeilla maailmaa Kreikassa parantaen. Tässäkin Berlusconin asema on nyt paljon vaatimattomampi, suomalaista kirkonrakentajaa kuunteleva. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin.
Kerimäkeläinen Fininvest
Kun Euroopan ydintä rakennetaan Berlusconin rakkaimman kirkon nimeksi sopi harvinaisen hyvin juuri Fininvest. Kysykää vaikka kokkolalaiselta Jutta Karintyttö Urpilaiselta, siilinjärveläiseltä pääministeriltämme tai mikkeliläiseltä jalkapallotaituriltamme komissaarinamme. Kreikkalainen Akropolis muutettuna suomalaiseksi agropolis-strategiaksi sopii sekin velkojen pantiksi. Ja kaikki nämä suomalaiset vallankäyttäjät tulevat siltä vyöhykkeltä, jossa itä muuttui länneksi ja Pähkinäsaaren raja jakoi maailman kahtia, roomalaiseen ja kreikkalaiseen kirkkoon.
Myöhemmin nämä kirkot kohtasivat tällä vyöhykkellä, jolla syntyi myös vaikkapa Urho Kekkonen, keihäänheittäjämme, rallikuskimme ja Paavo Lipponen sekä Timo Soini. On vain kohtuullista, että tämän vyöhykkeen kirkon rakentajia kuunnellaan tarkalla korvalla Euroopan ytimessä ja myös Yhdysvallat on tarkkana kumpaan suuntaan roponsa jatkossa sijoittaa; Murdochin, Berlusconin vaiko suomalaisten osoittamaan osaamiseen. Oletan, että saksalaiset ovat jo ratkaisunsa tehneet, eikä Kiina ja Brasilia voi paljoa poiketa tuosta tavasta rakentaa globaalia tulevaisuuttamme. Intian, Pakistanin, ratkaisut ovat saksalaista rigveda -oppia puhdasoppisimmin noudattavia. Muuta vaihtoehtoa siellä ei edes harkita.