Mediakratia vaiko meritokratia – aika valita nobelistimme.
On se hetki vuodesta, jolloin ruotsalaiset jakavat Nobelejaan. Niistä kiinnostavin on rauhan ja kirjallisuuden Nobelit.
Tänä vuonna lääketieteen Nobelin oletettiin jaettavan osana pandemiaa ja odotetusti erehdyttiin. Jopa palkinnon saaneet vaikuttivat yllättyneiltä, vaikka huomionosoitus kosketuksen ja lämmön aistien tutkijoille perustui myös perustutkimukseen ja tieteen ytimeen. Nämä David Juliuksen ja Ardem Patapoutian löydökset kun käynnistivät läpimurtolöydöksiensä kautta kokonaisen tutkimusaallon.
Kykymme aistia kosketusta, mutta myös kuumaa ja kylmää, lämmön vaihtelua saunassa tai sieltä avantoon talvella pulahtaen, on hengissä säilymisen kannalta välttämätöntä suomalasiselle elämänmuodollekin.
Näiden tutkijoiden tulokset kun kertovat, miten sensorinen viesti syntyy ääreiskudoksessa ja muualla keskushermostossamme. Ymmärrämme nyt vaikkapa kivun fysiologiaa paremmin. Kipua voi nyt myös lievittää tavalla, joka on kokonaan uutta ihmiskunnan historiassa.
Vaikka molemmat tutkijat ovat ehkä käyskennelleet Kalifornian kampuksella, he eivät toki työskennelleet yhdessä ja löydökset ovat erillisiä. Toki minäkin olen tuolla kampuksella käyskennellyt. Se ei vielä riitä uuden idean löytymiseen, ellei huomaa samalla, kuinka chilipaprika voi olla sille ratkaisu.
Ruotsin Karoliininen instituutti käynnisti jokasyksyisen Nobel-kauden. Kaikki maailman miljoonat tutkijat eivät kuitenkaan odota olevansa osa tätä kisailua. Dynamiittikeksinnöllään vaurastunut ruotsalainen Alfred Nobel sai nimensä tähän palkintoon tietämättään. Ei hän sitä testamentissaan toki maininnut. Ruotsin keskuspankki sen sijaan oivalsi käyttää hänen nimeään ja se oli Nobelin arvoinen oivallus heiltä.
Eniten pohdituttaa kenelle jaetaan rauhanpalkinto vuonna 2021? Sitä pohtii myös tämän päivän Helsingin Sanomat (HS 5.10.2021) ja esittelee tuttuja nimiä ja kasvoja. Nimet liittyvät joko ilmastomuutokseen, pandemiaan tai oppositiojohtajiin, kohunimiin medioissamme. Siis Greta Thunberg, Svetlana Tsihanouskaja, Aleksei Navalnyi tai WHO terveysjärjestönä jne.
Ilmiö on mielenkiintoinen monellakin tapaa ja kirjotin siitä vuonna 2018 otsikolla, joka viittasi palkinnon hiven arveluttavaan luonteeseenkin. Näin kun tahtoo olla kaiken sen mediamylläkän kanssa, jossa taustalla on propaganda ja stereotyyppinen tapa asennoitua tieteeseen, taiteeseen, kirjallisuuteen ja lopulta politisoida myös rauha ja ilmastomuutoskin.
Ruotsalaiset osaavat tämän propagandan muita paremmin. Ehkä nyt lukuunottamatta Yhdysvaltain tapaa käyttää sitä omana aseenaan Hollywood elämässä. Paltaan siis vuoteen 2018 ja tuolloin julkaistuun kirjoitukseeni:
Kuka muistaa nimen August Deaton? Mihin nimi voisi liittyä? Totta kai kaikki muistavat kuinka hän voitti taloustieteen Nobelin vain vuosi takaperin. Mehän kaikki rakastamme taloustiedettä ja etenkin omia teitään kulkenutta Deatonia. Kuten nyt Suomessa syntynyttä Holmströmiä.
Mistä syntyy stereotypiat? Tapa ajatella ihan fiksuina ihmisiä, tieteen tekijöinäkin, kuinka kansakunnat saavat Nobeleja ja ties mitä mitaleja ties mistä lajista? Miksi me myös luokittelemme kansakuntina ihmisiä, yksittäisiä tapauksia ja hyvin yksilöllisiä lajeja kisailla keskenään ja laskemme montako mitalia mahtoivat saada olympian mittelöissä suomalaiset. Hehän pelaavatkin kiekkoa ja jalkapalloa kokonaan muualla kuin Suomessa.
Monet filosofit olivat ja ovat edelleen innostuneita urheilusta. Olen itse urheilua seuraava ja sitä myös harrastanut. Lukion aikaisen luokanvalvojani Immo Kuutsan ilmestyminen televisioon, kertoen tehneensä viimein vaatimani muistelmansa, lämmitti mieltäni.
Presidentin puoliso Jenni Haukio oli vedonnut Kuutsan kohdalla samoihin asioihin, narsismiin, kuten minäkin. Jos ei muusta syystä, niin lapsille ja lastenlapsille muistoksi menneen maailman menosta isosisänä siihen osallistuessa. Omanikin kun ovat siltä osin tekemättä.
Sellainen kun on mielestäni vähän noloa ja mieluummin kirjoittaa muista kuin itsestään. Luterilainen luonne häpeilee itseään ja kulttuuri on tällaista tasapäistävää. Ei meistä ole Trumpin ja Clintonin tapaan itseämme markkinoimaan, liki hysteerisesti näytellen ja naisia haukkumaan siinä sivussa. Ei onnistu tässä maassa ja näiltä miehiltämme. Ja hyvä niin. Kun muistelmani kirjoitan, ne ovat taatusti toisenlaiset. Mitä kirjoitettavaa on tutkijan tai opettajan tylsässä elämässä?
Tätä pohditaan myös tieteissämme ja Deaton vaikkapa sitä, miten pienikin mikrotalouden ilmiö voi saada suuria makrotalouden ihmeitä aikaan. Sama pätee sosiaaliseen käyttäytymiseemme. Pienikin teko voi saada aikaan perhosen siiveniskuista tunnetun hirmumyrskyn, kaaosteorian tapaan tulkiten. Historian tutkija ei saa spekuloida tutkimuskohteellaan. Pienikin muutos siellä muuttaa kaiken muun.
Sellaiset yksilöt, jotka käyttäytyvät hysteerisen teatraalisesti Yhdysvalloissa kisaillen keskenään presidentin virasta, ovat huomattavan merkittäviä kulttuurisia tapauksia ja virkaa täytettäessä aina keulimassa. Kyse on narsismin häiriöstä, mutta samalla myös amerikkalaisesta tavasta hyväksyä se osana kulttuuriaan. Meillä sitä osataan hiven hävetäkin. Siinä on luterilainen ja protestanttinen tausta takana.
Niinpä vaikkapa protestanteista luterilaisia Yhdysvalloissa on pilvien pimein, nimekkäitä ei löydy juuri muita kuin Ritari Ässä. Tämä Pohjolassa nyt kiertävät David Hasselhoff. Niin värittömiä me olemme kulttuurimme kanssa. Me järkeistämme myös helposti ja alamme pohtia, onko tässä nyt mitään järkeä. Jakaa tolkuttomia osinkoja, saati optioita tekemättömästä työstä. Ne ovat niitä Holmströmin “tyhmiä” kysymyksiä luterilaisena nobelistinamme.
Rakennemuutosta tarvittaisiin mutta paljon syvemmältä kun on ajateltu. Pelkkä ay-pomojen moitiskelu ei nyt riitä alkuunkaan. Itse odotan paljon uudelta kansanliikkeeltä ja puhtaalta pöydältä perussuomalaiset. Jos Soinia alkaa kiinnostaa oma menestys, silloin on jotain katolisessa uskossa pielessä. Tervetuloa protestanttisen kansan luterilaiseen värittömyyteen muiden loikkareitten kanssa häveten.
Clintonin ja Trumpin tavassa haukkua toisiaan, kun mukana on vielä hurjan suuri kansakunta ja puoli maailmaa tätä hysteeristä näytelmää seuraamassa, panee miettimään myös medioittemme perään. Sama pätee tapaamme tutkailla vieraita maita ja kansoja, tyypitellä heitä tyyliin, sitkeät ja urheat viikingit Norjassa, perusteelliseen työhön ja tieteeseen kykenevät saksalaiset jne.
Sitten tulevat nämä venäläiset ja kokonaan meistä poikkeavat rodut ja uskonnot, erittäin rasistinen tapa jakaa koko Afrikka ja puoli maailmaa kylmän sodan aikana kahtia, hyviin ja pahoihin. Putin edustaa luonnollisesti pahaa maailmaa entiselle kommunistillekin ja etenkin juuri hänelle punavihreänä näyttelijänä. Siitä voisi jakaa kohta Nobelin sijaan Oscarin. Senkin jenkit osaavat meitä paremmin ja ovat jopa uskottavia.
Kekkosen aika Suomessa oli yhden miehen aikaansaama ilmiö, ei toki median ja perässähiihtäjien. Kun pesänjakajista kirjoitetiin salaa kirja, syntyi uskomaton kohu, joka ei ota laantuakseen vielä tänäänkään, kohta puoli vuosisataa sitten kirjoitettuna Hesarin toimittajina. Jopa olikin rohkeita toimittajia. Kirjoittaa kerrankin oikein ja asiastakin mutta NEMETTÖMINÄ. Rangaista siitä kuului heitä tuon ajan Suomessa. Onko ajat tuosta sitten jotenkin muuttuneet?
Yhdysvalloissa tämä stereotypioden rakentelu toimi tavattoman hyvin, mutta toimii se myös Suomessa ja maantiedon oppikirjoissamme takavuosina. Ilmiö kun on geeneissämme, mutta vielä näkyvämmin median ylläpitämässä sepitteellisessä kertomuksessa ja tarinoissamme. Toinen on syvempi osa spatiaalista identiteettiä, toinen taas pinnallinen ja vaatii opiskelua ja mm. symboleja, lippuja, vaakunoita jne.
Suomessa näin tehtiin myös kuntien ja maakuntien kohdalla. Kylätappeluja käyvät Hämeessä vieläkin. Kunnantaloja on rakennettu vieri viereen kirkkojen kanssa kilpaa samalla kosket rakentaen. Kosken rannalle tehtiin tehdas ja syntyi kaupunki. Kaupunki sai tehtaineen verotusoikeuden ja tehdas kilpailla maailmalla sellun keiton taidossa, paperin myynnissä. Nyt tätä sotea siirretään suuremman alueen hoidettavaksi ja mukana tietysti verotusoikeus.
Saaristosuomessa järkevään pohdintaan oli enemmän syytä kiitos vesistöjen, jotka eivät erottaneet vaan yhdistivät. Syntyi savolainen ja karjalainen tapa elää ja asuttaa myös Pohjois-Ruotsia ja Norjaa. Kuningas kun sen liikkuvuuden ja sosiaalisuuden myös havaitsi. Kielikin oli jotenkin sujuvampaa ja negaatiot olivat siitä kadonneet. Kivenpyörittäjästä oli tullut sanapyörittäjä.
Oulukin sai savolaisen asutuksensa Kainuunjoen suistossa, nykyisen Oulujoeksi nimetyn kulttuurikaupungin halauksessa. Komea kaupungintalo oli takavuosien tervaporvareitten kapakka. Komea sen olla piti savolaiseen tapaan eläen.
Determinismiksi kutsumme suuntausta, jaossa havaitsimme olevamme luonnon tuotetta jo geeneiltämme ja sen ehdoilla, luonnon lakeja noudattaen, myös yhdyskuntamme näin rakentaen. Possibilistinen, luontoa alistava ja sen viholliseksi kokeva suuntaus, ei oikein saaristosuomeen istunut. Se kun vei koko globaalin maailmamme solmuun teknopoliksineen, kun olisi tullut rakentaa eko- ja agropoliksia.
Vielä eilen Suomella oli neljä nobelistia, aivan kuten haluatko miljonääriksi maailman katsotuimman televisioviihteen voittajalla. Kirjallisuuden, kemian, rauhan ja juuri saatu taloustieteen Nobel.
Tänään sitten meiltä vietiin yksi Nobel Ruotsin Akatemian toimesta, kuinkas muuten, Martti Ahtisaaren Nobel siirrettiin Venäjälle. Hän kun on syntynyt Viipurissa ja Nobel myönnetään syntymämaan mukaan.
Ja Viipuri nyt on tiettävästi Venäläinen kaupunki, kertoivat Ruotsin Akatemiasta. Ihmiset kun ovat niin liikkuvia ja nobelistit, liki tuhat tapausta, nyt etenkin. Joku järki siinä on oltava, mille maalle Nobel lopulta kirjataan.
Ja muutenkin Nobel jaetaan henkilölle ja hänen tiedeyhteisölleen, ei toki maalle, kertovat ruotsalaiset. Siinä siis meni se taloudenkin Nobel MIT:n ja Yalen yliopistoille sekin.
Talouden nobelisti kun väittelikin kokonaan muualla kuin Suomessa jo 1970-luvun puolella, ja on sen jälkeen viettänyt koko tiedemiesuransa Yhdysvalloissa ja sen yliopistoissa.
Tällaisia terveisiä tuli Ruotsista suomalaisille “haluatko nobelistiksi” juhlijoille. Keskittykää jalkapallon peliin ja Yhdysvaltain presidentinvaalien seurantaan. Senhän te osaatte ja olette taatusti puolueeton maa muutenkin. Medianne tietää kaiken ennen muita ja osaa asiansa, stereotyyppisten ilmiöiden pyörittelyn.
Mediakratia ei ole sama kuin meritokratia likimainkaan. Edellinen kun pelkää jälkimmäistä. Edellinen voi nostaa ja laskea valtaan kenet tahansa, jälkimmäinen taas vaatii meritoitumistakin, koulutusta ja sivistysvaltion ympärilleen. Jos näistä kahdesta on valittava, valitsen jälkimmäisen.
Soita nyt siinä sitten kaverille, poista kaksi varmasti väärää vastausta, tai kysy yleisöltä, kun vaihtoehtoja ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä sekä taatusti väärä Suomi. Kun kaverina on Ruotsi ja Nato optiosta pelataan.
Mitä tämä Holmström näistä optioista sanoikaan? Teki tyhmiä kysymyksiä Suomen pankin pääjohtajalle demareista ja ay-politiikastamme. Ei sellainen ole viisasta, kun tarkalla korvalla kuunnellaan nobelistien neuvoja myös Ruotsissa.
Maassa maan tavalla tai maasta pois myös savolaisena Hämeessä asuen. Kaikkein ankarinta viha on kuitenkin heimon sisällä ja hämäläisiksi syntyen. Seuraava kysymys tulee sitten jalkapallosta. Koska Suomi pelaa (tai on pelannut) jalkapallon arvoturnauksessa a) ei koskaan b) osana tsaarin Venäjää c) osana Ruotsin kuningaskuntaa d) Helsingin olympiakisoissa.
Kaksi varmasti väärää pois, kaverille soittelemaan ja lopuksi yleisöltä kysymään vaaleissa. Ihan kuin itseäsi äänestäisit. Nobelin voittaisit.