Oikein hyvää ja aurinkoista sunnuntaita. Taustalla käydään TV-ykkösen mediakeskustelua Helsingin Sanomien jutusta rahankerääjästä (Brother Christmas) ja hänestä tehtyjä kahta mittavaa juttua. Juttujen taustalla on juttujen laajuus ja varojen kerääjän vaatimaton tausta sekä liki tyhjästä nyhjäisty julkisuus.
Lehden jutuilla pilattiin hänen varojenkeruun maine. Se kun henkilöityy häneen ja pitkät artikkelit hänestä eivät olleet kauniita, kaukana siitä. Hesari teki myös juttuja Forssasta ja trollasi tosissaan käsitteellä Lotta ja patsas, sisällissotamme ja työläiskaupunki, perifeerinen ja vähäjärkisten kaupunki, poliittisesti tietysti vain yhdensuuntaunen ja kipeä vuosisataisesta menneisyydestään.
Tosin kukaan tuon ajan aikalainen ei kaupungissa asu ja valtaosa on sinne myöhemmin muuttaneitakin, tullista tulleita je heidän lapsiaan. Siis pelkkää narratiivista tarinointia, satua, oman aikamme tuotteita medioissamme. Juttuja Paavo Väyrysestä ja puolueesta, jossa pari henkilöä on pitämässä kokoustaan kohutarinoita tehden, erottaen Paavo Väyrysen puolueestaan, jonka varat ovat hänen keräämiä, hänen persoonaansa sidottuja joka sentti. Kansalaiskeräys taas teki hänestä ehdokkaan presidentiksi, ei puolue. Kuka erotta Väyrysen seuraavana puolueestaan?
Se on tosi iso asia. Maan asiat hallituksessa hämmentävä. Ikään kuin Matti Nykäsestä tehdyt jutut vuosikymmenien ajan niitä lukien. Tiedät millainen kaupunkisi on lukien mediaa. Hesaria tai Forssan lehteä, Hämeenlinnassa tehtyä muutaman sivun hengentuotetta. Matti Nykänen tiesi vasta iltalehden lööpit lukien, kuka on ja kuinka tulisi käyttäytyä. Vahvisti myöhemmin käytöksellään niiden sisältöä. Se oli itse itseään toteuttava ennuste, mediaennuste. Vaarallinen mutta mediakratiaan kuuluva ilmiö gallupeineen. Forssa voi menestyä sekin vain tukemalla Helvetin tulirotkona sarjakuvapiirtäjän talousalueesta antamaa mielikuvaa. Se on mediaterroria jolle et voi mitään. Vai voitko sittenkin?
Tämän jälkeen varojen kerääjällä, tai Forssalla, on mahdoton takamatka palauttaa mainettaan. Aiemmin liki tuntemattomalta varainkerääjältä meni vain maine mutta niin kävi kaupungin kohdalla sen imagollekin. Alettiin kirjoitella sisällissodassa vammautuneesta työläiskaupugista, jossa oli surmattu sata vuotta takaperin ihmisiäkin, Helvetin tulirotkosta. Näinhän se on kun toimittaja näin on kertonut ja sarjakuvapiirtäjä piirtänyt, leipänsä ansainnut. Kallista tapa 35 000 asukkaan talousalueelle. Yksi ihminen on Forssaan muuttaneena sen vahvistanutkin. Hänhän sen tietää kun on poliitikkokin ja riitelee jatkuvasti kaupungissaan, lehdessä tilaa saaden.
Sitä ei voi edes oikaista kertoen, ettei näin käynyt kaupungin hallituksessa. Koko asiasta ei edes keskusteltu. Se oli media, joka piti yllä omaa keskusteluaan ja Forssan lehteä kustannetaan muualla kuin Forssassa. Se ei ole forssalainen lainkaan. Maakunnan keskus, Forssaan lehden toimittaja Hämeenlinnassa, sen toimittajat muualla eläen, ei ole sama kuin paikallisten ihmisten mediamme ja sen takavuosien toimittajat. Hesari toimittajineen ei Forssassa vaivautuisi edes käymään.
Mediamme on keskittynyt. Uutiset ovat uutinen yksikössä ja aina saman suuntainen tullakseen julkaistuksi Suomessa. Näin on ollut jo kauan. Käsite Suomesta yhden asian ilmiönä on medioittemme luomus. Maahan mahtuu vain yksi maailmankuva ja sitä ei edes kyseenalaisteta. Syntyy omituinen kuva Suomesta ja suomalaisuudestamme.
Itse käytän Hesarista usein yksikköä. Helsingin SANOMAA, en sanomia. Taustalla kun on maakuntalehtien aiempi tapa leimata lehti yhden asia sanomaksi ja viestiksi, jossa etenkin maakunnat ja paikallisuus, maaseutu jäi perifeeriseksi, ikään kuin eläen maassa, joka on jaettu metropolialueeseen ja sen periferiaan kolonialismin tapaan eläen.
Tätä tapaa myös vaikkapa Lahden seudulla ja sen mediassa mutta myös yhä enemmän ympäri maata. Lahti kieltäytyi jopa yliopistosta silloin kun yliopistoamme hajasijoitettiin. Kyse on maakuntakeskuksen mediasta ja maailmankuvasta. Se on yhden asian ilmiö. Se ilmiö ei ole oikea, eikä sitä pitäisi koko ajan levittää sellaisena. Se on vaarallinen ilmiö.
Näinhän ei tietenkään saisi olla. Hesari ei saisi olla poliittinen ja maailmankuvansa imperialismista hankkinut. Ylimielinen, kun kyseessä on vaikkapa maaseutu ja sen asiat, maailmankuvat. Niitä kun on nyt paljon ja todella vaikeita, tärkeitä ymmärtää sisältä käsin. Ei ulkopuolelta tarkkaillen ja koko ajan alentavalla tavalla niihin puuttuen. Ikään kuin maaseutu olisi jonkinlainen hoidettava ja hoivattava, maalaisliiton tukialue, josta keskusta kerää äänensä. Se on vaikeasti sairastuneen median maailmankuvaa, ylimielistä paatosta. Nyt se kouluttaa itse jopa toimittajansakin vallankäyttäjänä. Alan tutkijat vaiennetaan kokonaan. Professoreiden lakko on oire mediayhteiskunnan ilmiöistämme. Jos et ole ratkaisu ongelmille olet osa ongelmaa.
Väite siitä, että media on täysin nöyrä maaseudun media, siinä missä takavuosien maakuntalehdetkin, asenteiltaan puolueeton, neutraali, ei pidä paikkaansa. Jos olet eri mieltä, oletko varmasti lukenut medioitamme vuosikymmenet ja ehkä jopa omistanut jonkun median, tänään sähköisen? Oletko vertaillut niitä keskenään? Tätä elämäämme aikaa ja mennyttä aikaa vertailleen, tieteen keinon, objektiivisesti?
Aivan samoin kuin Forssan Lehti ottaa, tai ei ota lainkaan päätoimittajineen juttujani vastaan, aivan riippumatta siitä, olenko jonkun muun puoleen tai kuppikunnan edustaja kuin mitä Forssa medioineen nykyisin edustaa. Este ottaa kirjoituksia vastaan on omituinen tapa toimittajalta, päätoimittajalta. Hän ylpeilee ilmiöllä.
Se ei toki ole sananvapautta rajoittava media ensinkään, jolla ylpeilisi. Eihän? Vaikka sulkisi postisi kokonaan eikä ottaisi niitä edes vastaan? Mutta julkaisisi muiden kilpailevien puolueiden jutut jopa viikoittain kolumnisteina näiden edustajia samaan aikaan lehdessään esitellen. Näitä ei edes saa oikaista, kertoa toista näkökulmaa, Hämeenlinnan näkökulmasta poikkeavaa.
Mediahan ei voi tehdä rikosta Suomessa saati Forssassa, Hämeenlinnassa ilmestyen. Sanan vapauden rajoittaminen ei ole rikos. Vai onko sittenkin? Onko meillä oikeus edes puolustautua medioiltamme uudessa mediayhteiskunnassa eläen? Onko vastassa aina ”ei kukaan”, kun kyseessä on media ja sen rötökset, jotka loukkaavat sananvapautta. Tai media loukkaa ihmisen mainetta ja kunniaa.
Miten tähän mahtaisi vastata poliisi? Oikeuslaitos? Perustuslakia koskevaan rikokseen. Se ei varmaankaan kuulu heille lainkaan. Heitä kiinnostavat polkupyörävarkaudet ja juopuneitten rötökset. Meillä ei ole edes perustuslakituomioistuinta. Sitä ei tarvita maassa, jossa ei tehdä tällaisia rikoksiakaan. Ei koskaan loukata perustuslakia.