Median värittämää narraatiota vaiko tieteellistä totuutta 1.11.2011- 2021- 2031 jne?
Kirjoitin eilen arviota Helsingin Sanomien taannoisen päätoimittajan pohdinnoista, jossa taustalla oli YKSI muuttuja ja itse lisäsin siihen toisen. Ilmiön tutkinta olisi vaatinut määrättömän määrän muuttujia, selittäjiä ilmiön ymmärtämiseksi. Toimittaja oli käyttänyt vain yhtä muuttujaa eli ikää, minä lisäsin sentään mukaan myös sukupuolen. Toki mukana tulkinnassa olisi kuulunut olla määrätön määrä taustamuuttujia ja tulkinta samalla poikkitieteinen. Tieteen popularisointi on vain tätä kahden muuttujan vertailua. Tulos ei ole yhtään sen parempi, vaikka mukana olisi ehkä pari muuttujaa näiden lisäksi.
Tämän päivän Helsingin Sanomat (1.11.2021) pyrkii avaamaan meille mm. unen merkitystä. Ilmiötä avataan ammattilaisten avulla. Siis tieteen ja tutkijoiden tuloksia kuvaten.
Unella on niin valtavan paljon vaikutuksia mm. terveyteemme, että joku oivaltaa heittää myös kysymyksen, miksi me ylipäätään valvomme. Olisiko hyödyllisempää tutkia valveilla olon merkitystä unimaailman uhkana ja pilaajana.
Toki tätäkin tutkitaan, unettomuuden syntyä. Muutamalle palstalle ei vain voida avata mittavien tieteenalojen tuloksia ja edes niiden pintapuolista merkitystä muuten kuin lähinnä viihteellisenä maanatain lehden täytteenä. Tästä syntyy myös ns. mediakratian monet ongelmat käyttää valtaa.
Se kun juuri sivuaa samalla sosiaalisen median uhkia tehdä meistä typeryksiä. Niinpä maanatain tärkein mediamme television ykköskanavalla lähettää pääsiäispäivän hartaustilaisuutta marraskuun ensimmäisen päivän aamupäivällä ja kakkonen puolestaan Kummeleita.
Ne on kai tarkoitettu ikäihmisten viihteeksi kehnoon lähetysaikaan. Vai halutaanko pilailla ihmisten kustannuksella ja loukaten heidän järkeään, tunteitaan tai normeja, arvoja ja maailmankuvaa? Mitä mieltä on lähettää ortodoksista pääsiäisliturgiaa marraskuun ensimmäisenä päivänä rinnan vanhojen Kummeli nauhoitusten kanssa? Olenko minä ehkä herännyt vai nukunko yhä ja kyse on painajaisesta pakanamaan kartalle joutuneena?
Elämme maailmassa, jossa lukemattomasta määrästä muuttujia yhdistetään tänään jokaiselle meille miljardeista ihmisistä sopiva paketti päivittäiseksi media annokseksi. Samoin vaikkapa horoskoopin laatija kykenee saamaan meille mainostajaa ja markkinoijaakin uskottavamman ennusteen käyttäen syntymäaikaamme ja lisäten siihen mukaan hivenen omia taipumuksiamme sekä vastauksia kysymyksiin, jotka ovat perustana minkä tahansa silmänkääntäjän näppäryydelle huijata meitä mennen tullen.
Luonnontieteissä ”ennusteita” laaditaan eniten lääketieteessä ja lopputulos on usein terveytemme kohdalla suuria lukuja liikutellen kohtuullisen luotettava. Monen kohdalla kuitenkin lääkärin käyttäytyminen, hänen fyysinen tapaaminen, on monesti lohdullisempi kuin pelkkien laboratoriokokeiden lukeminen. Näin lääkärin kohtaaminen ei ole pelkästään muodollisuus, etenkin kun kyseessä on psykologi tai psykiatrian taitava kuuntelijakin. Jeesus paransi ja herätti jonkun jopa kuolleista mutta hänhän olikin Jumalan poika.
Huijatuksi tuleminen ja sitä jopa hakien on oman aikamme viihteen, mutta myös monen poliitikon tai itseään markkinoivan ihmisen, yrittäjän, mainostajan, vakuutusyhtiön jne. ammattina koko ajan kehittyä, käyttää pelkoa aseenamme, ja joku on muita taitavempi pelissä, jossa alamme epäillä myös mittavia salaliittojakin.
Mystiikka on aina viehättänyt ihmistä ja tänään meitä luetaan tavalla, joka on aiempaa täsmällisempää ja monitieteistä robottien työtä. Algoritmit käsitteinä eivät kuitenkaan ole taikasauvoja tai paholaisen keksintöjä ensinkään. Jotkut vain käyttävät myös niitä väärin.
Olemme koukussa ja haluamme lisää huumetta, jota meille syötetään ohi kykyjemme ymmärtää, millaista maailmaa elämme ja mitä tällä aiemmin aivopesuksi kutsutulla usein ristiin menevällä tiedotuksella tavoitellaan. Ollako koko ajan unessa vai herätäkö välillä tähän painajaiseen, joka on muuttunut monen ikäihmisen kohdalla pandemiaa paeten ja eristäen helvetilliseksi painajaiseksi. Takavuosina muutama viikkokin eristetyn vangin elämää Pirunsaarella muutti raavaat miehet raunioiksi.
Median värittämä tieto eroaa sosiaalisen median ja vaikkapa Facebookin tavasta hakea itselleen asemaa tässä kilpailussa, jonka taustaa pyrin avaamaan mm. kirjassani ”Social media economy and strategy”. Kirja julkaistiin vuonna 2011 ja samana päivänä kirjan otsikko avasi Googlaten 2000 miljoonaa alan käsitettä, joista kirjani pysyi vuosia kärjessä.
Ilmiön ymmärtämine on mahdotonta. Me voimme samaan aikaan tunnistaa noin 200 ihmistä. 2000 miljoonaa oli liki maapallon väkiluku syntymähetkelläni ja vanhempieni aikaan eläen. Olisiko minun nyt vastattava näille kaikille tähän polttavaan kysymykseen?
Toki kirjani vuodelta 2011 on kärjessä näillä hakusanoilla vieläkin, olkoonkin että sillä on nyt onneksi runsaasti myös ”kilpailijoitakin”. Kallein käsille saatava käytetty kirjani maksaa liki tuhat euroa Amazonin myymänä. Kymmenen vuotta sitten hinta oli vain runsaat 20 euroa. Tuo kirja oli siten ihan kohtuullisen hyvä sijoitus. Mikä osake on nostanut arvoaan 20 eurosta 1000 euroon kymmenessä vuodessa?
Jos kaikki runsas sata kirjaani toimivat samoin kuin tämä vaatimattomin pokkari komeine kuvineen ja painoasuineen, niiden hinta tulisi olemaan käytettynäkin kokoelmana ihan hyvä sijoitus, yli 100 000 euroa muutaman kympin sijoituksesta vuosittain. Olen tästä kyllä joskus myös maininnutkin heille, jotka lukevat kirjojani ja näitä esseitä, blogeja ilmaiseksi tai jättävät kokonaan lukematta. Se kun kertoo, miksi he ovat varattomia tai alempaan keskiluokkaan lukeutuvia ja pysyvätkin siellä, oli puolue, jota äänestävät mikä tahansa.
Olen luonnollisesti joutunut kirjoittamaan ja luennoimaan aiheesta runsaasti ja koskien myös perinteisempää mediaamme. Elämme media-aikaa ja sen paradigmaista muutosta. Kaikki on periaatteessa ilmaista, myös tapa markkinoida käyttäen oman aikamme ilmiöitä. Google, Wikipedia, Amazon jne. ovat vain osa tätä Facebook -maailman elämää.
Vuonna 2013 joulukuussa tein medioihimme ja Bulevardiin hieman perusteellisemman tutkielman, avaten ilmiötä tavalla, jossa mukana oli etenkin maantieteilijänä saamani monipuolinen koulutus ja tutkijan työ esimerkkinä tästä spatiaalisesta ilmiöstä, siitä aikanaan myös nuorena miehenä väitellenkin.
Tukena minulla oli samalla yhteiskuntatieteilijän ja luonnontieteilijän tapa lähestyä samaan aikaan yhden päivän mediamme tarjoamaa ja samalla värittämää narraatiotamme. Esimerkin olisin voinut hakea myös seuraavalta päivältä ja käyttäen mitä tahansa suomalaista mediaa. Ne eivät leviä maamme rajojen taakse teit poliitikkona tai kirjailijana mitä tahansa. Ne kun elävät regionaalisessa maailmassa, eivät spatiaalisessa.
Tiistai 3. joulukuuta 2013
Mediaa seuratessa vuosikymmenet tutkijana, ensimmäisenä katsoo, kuka kirjoittaa ja kirjoittaako kuten aina ennenkin. Niinpä vaikka Helsingin Sanomien Olli Kivinen ei voi muuttaa asenteitaan ja ne siirtyvät aina sellaisenaan tekstiin. Tosin nyt kaikki EU:sta kriittisesti kirjoittajat eivät ole populisteja tai tietämättömiä typeryksiä vaan myös Kivisen kengässä on kivi, ja hän myöntää pitkän kirjoituksensa lopussa, kuinka EU:n kehityksessä on ollut yllin kyllin myös älyttömyyksiä.
Myöhäisheränneet
Näin 75 % briteistä ja pääosa saksalaisista ja ranskalaista eivät ehkä olekaan väärässä. Puhumattakaan kritiikistä Välimeren kansojen keskuudessa, Italiassa ja Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Ovat oppineet lukemaan ja mennet suomalaisten ohi heittämällä myös Pisa-tutkimuksissa. Eivätkä kuitenkaan taatusti lue Olli Kivisen hengenlentoa ja Hesaria. Ei tule Suomen Kuvalehti eikä ole Apu lehtikään kertomassa totuutta missä mennään maailmalla. Mistä mahtavat tietonsa saada?
Lehden pääkirjoitus taas on täyttä asiaa ja tulkinta, jossa Sdp heräsi rakennemuutoksen tarpeeseen jälkijunassa, toisin kuin puheenjohtaja Jutta Urpilainen väittää, on oikeaan osunut. Kunnian otto omalle puolueelle rankoista leikkauksista ja vanhusten kohtelusta sekä linjattomasta toiminnasta menee nyt, lehden tulkintana, vaalitappion odottaessa, Sdp:n vastuulliselle talouspolitiikalle ja sen hinnalle hallitusvastuusta. Sellainen on valmiiksi pohdittu selitys. Kun gallupeissa menee kehnosti, on hyvä pohjustaa sille uskottava selitys ajoissa.
Euraasialainen unioni
Venäjä on koonnut jo kauan omaa euraasialaista unioniaan ja Ukrainan presidentti Viktor Janukovyts toimii odotetulla tavalla. Ukraina on idän ja lännen välissä taiteileva mustan mullan maa, jolla on paljon yhteistä ranskalaiseen maatalouteen, suomalaiseen geopoliittiseen pohdintaan ja liki 50 miljoonaisen suurvaltapolitiikan värikkääseen historiaan. Sellaista ei voi kuin kadehtia lännessä asuen ja Yhdysvalloista seuraten.
Ukrainalla ja Valko-Venäjällä on ollut merkittävä historiallinen tehtävä niin Neuvostoliiton kuin Venäjän synnylle ja sen historiassa on vaiheita, jossa sen nykyiset hallinnolliset 24 aluetta ovat olleet meitä lähempänä joko luonnonmaantieteeltään tai kulttuuriltaan yhtenäisiä alueita.
Näin oli toki pyrkimyksenä aikanaan myös meillä Suomessa ennen rakenneuudistustamme. Me rakennamme maan uudelleen. Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa, päätti Kataisen ja Urpilaisen hallitus. Molemmat muuttivatkin saman tien Brysseliin. Näin tausta on varmistettu myös myöhemmälle paluulle Suomeen.
Ukrainan luonnolliset alueet ja rakenneuudistus
Tällaisia luonnollisia alueita Ukrainassa ovat etenkin pääkaupunki Kiova ja sen Valko-Venäjään rajoittuva Polesian alue, Moldovan rajalla oleva Podolia, Galitsia ja Volynia Luoteis-Ukrainan alueena, vuoristoinen ja monien kansallisuuksien kirjoma Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, jossa on myös autonominen ja monen tuntema Krimin niemimaa, kasakoistaan ja raskaasta teollisuudesta tunnettu Dnjeprjoen alajuoksun alue, Sloboda Venäjän rajalla koillisessa sekä nykyiselle presidentille uskollinen ja raskaasti teollistunut, venäläinen Donbas maan itäisimmässä kolkassa. Jos sen menet rikkomaan rakenneuudistuksella, syntyy sota.
Ukraina oli aikanaan Neuvostoliiton perustajajäsen ja sen vilja-aitta. Moni Neuvostoliiton hyvin tuntemamme päämies oli ukrainalainen ja maata käytettiin mm. Stalinin aikana viljan pakkoluovutuksiin ja nälänhätä vei liki kymmenen miljoonan ukrainalaisen hengen. Sillä tavalla maata ei pidä hoitaa. Toisen maailmansodan aikainen natsimiehitys tuhosi juutalaisväestön ja kansallismielisten toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui vielä kauan sodan jälkeen Länsi-Ukrainassa. Toki tapahtui paljon muutakin, mutta sen kerronta jääköön historiankirjojen varaan. Suomalaiset ovat lukutaitoista kansaa ja voivat hankkia tietonsa sieltä.
Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman parhaita lukutaidoltaan. Vain Pisa-tuloksemme ovat romahtaneet kautta linjan. Sodan jälkeen alkoi Ukrainan uudelleenrakennus, ukrainalainen Nikita Hrustsov nousi Neuvostoliiton johtoon, ja hänen jälkeensäkin kaikki neuvostovallan johtajat olivat etnisesti ukrainalaisia. Tämä on tavattoman tärkeää, kun pohditaan omaa aikaamme ja Neuvostoliiton kiinnostusta juuri Ukrainaa kohtaan.
Samoin pohdittaessa Venäjän geopoliittista asemaa ja sen pelkoa tulla saarretuksi Ukrainan mahdollisen NATO-jäsenyyden kautta Baltian maiden lisäksi myös etelästä. Ukrainan historiallinen liitto liki 300 vuoden takaa on turvannut Venäjälle Mustanmeren suunnan sekä Krimin niemimaan. Jäämerelle ja Itämerelle se pääsee ilman meidän apua. Me tarvitsemme nyt pikemminkin itäisen unionin apua ja sillä alkaa olla jo kiire laman syvetessä. Ei Suomikaan voi ottaa mahdottomasti velkaa ja maksaa sillä jäsenyytensä unionissa.
Yhdysvallat ja sen opit Ukrainassa
Yhdysvallat taas hakee vanhaa Zbigniew Brzezinskin oppia, jossa Yhdysvaltain tulisi vahvistaa asemaansa perinteisissä neuvostotasavalloissa tavoitteena Persianlahti ja sen reuna-alueiden energiavarat. Harvoin Suomessa medioissamme pohditaan sitä, kuinka Venäjän kannalta juuri Ukrainaa ja Valko-Venäjää on pidetty, Venäjän ohella, koko Venäjän valtion historiallisena perustana. Tätä on syytä arvostaa ja muistaa tuo pyhä liitto puuttumatta etelässä sellaiseen, josta on meille vain vahinkoa. Nato on globaali liitto, mutta Suomi ei ole sellainen, eikä sitä tarvitse. Sellaisen pohdintakin on näissä oloissa lyhytnäköistä ja ajattelematonta, oman globaalin mahdollisuuden pilaamista.
Nykyisessä Ukrainan puoluepolitiikassa valta on keskittynyt käytännössä muutaman karismaattisen henkilön ympärille. Ideologiat ovat epäyhtenäisiä ja kannatus syntyy sekä kulttuuri- että luonnonmaantieteel-listen rajojen perusteella. Niinpä Viktor Janukovytsia ja “Alueiden puoluetta” kannattavat etenkin maan itäosan venäjänkieliset seudut. Pääministeri Julija Tymosenkon oma ryhmittymä ja Viktor Justsenkon “Meidän Ukrainamme – Kansan itsepuolustus” saa taas kannatuksensa pääosin Länsi-Ukrainasta. Lisäksi hieman kannatusta saavat myös kommunistit ja sosialistinen puolue.
Dneprin pyhät rannat
Dneprin vasemmalla rannalla (ven. Levobereznajan) Ukrainassa tarkoitetaan juuri venäjänkielistä, aikanaan “lännelle” ns. Andrusovin rauhassa joutunutta raskasteollista aluetta, sekä oikealla rannalla (ven. Prevobereznajan) aikanaan Puolalle joutunutta aluetta. Oikeammin kyse on vanhasta pohjoisen ja etelän välisestä jaosta, jossa pohjoiset ja vasemman rannan alueet kannattavat kansallisia ja läntisiä linjauksia ja myös EU-myönteisempää politiikkaa sekä eteläisemmät ja oikean rannan alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjään.
Koko Itä-Ukraina on riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta sen vahvan kaivos- ja terästeollisuuden, Neuvostoliiton ajalta periytyneen sotateollisuuden, merkittävänä osana. Näin Venäjä voi myös painostaa, lahjoa, käyttää samaa valtaa kuin Nato, mutta tehokkaammin. Vallanpitäjät ovat tällaiseen helposti tukijoukkoineen alistumassa tai korruptoitavissa.
Euroopan unioni ja NATO ovat pyrkineet edistämään Ukrainan demokratisoitumishankkeita mutta samalla siihen on liittynyt puuttumista vanhaan Venäjän ja Ukrainan väliseen moniulotteiseen yhteyteen. Nämä ovat sekä historiallisia, taloudellisia, geopoliittisia, mutta myös vuosisataisia kulttuurisia ja etnisiä kysymyksiä. Kyseessä on koko Venäjän valtakunnan historiasta ja sen perustasta. Siihen ei suomalaisten pidä puuttua. Omat intressimme ovat kokonaan toisella suunnalla globaalia maailmaa Venäjän luoteiskulmassa, Jäämeren kainalossa. Geopolitiikka ja maantiede ei ole suomalaisten vahvinta aluetta ensinkään. Historia on paremmin hallussa mutta ei hääppöistä sekään. Sekaan kun mahtuu täysin omituisia satujamme.
Euraasian unionin komeinta kulttuuria
Ukrainassa vierailleet suomalaiset muistavat sen ruokakulttuurin, kansanmusiikin ja sekä korkeakulttuurin vaikuttajat myös Venäjällä ja Länsi-Euroopassa. Kirjailijoista mainitaan usein Taras Sevtsenko ja Ivan Franko. Edellinen on modernin ukrainalaisen kirjallisuuden isä ja jälkimmäinen myös merkittävä poliitikko.
Sevtsenko oli kirjailijauransa rinnalla merkittävä kuvataiteilija ja monilahjakkuus, vuonna 1847 maasta karkotettu satiiristen runojen taitaja. Provosointi ei ole viisas tapa vaikutta omaan, eikä etenkään yhteisen asian hoitoon. Urheilussa parhaiten muistamme ehkä nyrkkiläjät Vitali ja Volodymyr Klytskon sekä seiväshyppääjä Serhi Bubkan. Jana Kolotskova on kauhonut neljä olympiakultaa uimarina ja vuodesta 1994 alkaen olympialaisiin osallistuneen maan plakkarissa on jo 29 kultamitalia. Kiovan Dynamo muistetaan jalkapallosta ja vuoden 2006 MM-kisoissa maa oli kahdeksan parhaan joukossa.
Se, miten Ukraina taiteilee jatkossa yhtäällä Venäjän suuntaan, ja kuinka se asettaa korttinsa EU:n houkutuksille, on osa globaalia peliä, jossa Euroopan unionin laajenemispyrkimykset ja NATO ovat kulkemassa maan historiallisia alueita samalla ravistellen ja Venäjä puolestaan pyrkien kokoamaan voimia Euraasian omalle unionilleen, jonka itäraja on Kiinassa ja länsiraja nykyisen EU:n rajoissa.
Näin Ukrainassa koetut mielenosoitukset ovat pieni osa hyvin pitkälle historialliselle jatkumolle, jonka merkitystä ei voi väheksyä myöskään Suomessa ja vieraillessamme Ukrainassa ja syödessämme herkullista borssia, ravioloin tapaista varenykyä, täytettyjä kaalikääryleitä, golubtseja sekä perunan raasteesta valmistettuja pannukakkuja (deruny). Jouluun liittyy erityisen runsaasti juhla-aterioita ja luonnollisesti alueen omia viinejä. Niitä sopii maistella ja verrata ranskalaisiin. Krimi-vuorten katveessa, pohjoisten arotuulien suojassa, hakien metsikköä, jossa on välimereistä kasvillisuutta, laakeripuita, pistaaseja, mansikkapuita ja lukuisia sitruslajeja sekä niiden pistävää tuoksua.
Elämä on Dneprin (Dnipro), Donetsin tai Bugin juoluarannoilla ja meandereissa syntyneille aivan siedettävää kansantanssien huumassa humaltuen ja ukrainalaisen ortodoksisen kirkon suojissa eläen. Protestantismi on keskittynyt maan läntisiin osiin, josta käsin harjoitetaan myös laajaa lähetystyötä koko Neuvostoliiton alueella. Lännessä tapaa myös runsaasti katolisen kirkkoon tunnustautuvia siinä missä juutalaisia ja muslimivähemmistöjä sekä Krimin tataareja.
Yhden värin kartanpiirtäjä
Kun tällainen satojen kulttuurien maa väritetään yhdellä värillä ja viedään paperille painomusteen kera, tuloksena on täyttä roskaa printtimediassa-mme. Tämä sama koskee Helsingin Sanomien kotimaan liitettä (3.12. 2013) jossa Lieksa ja Ilomatsi, koko Tornionjokilaakso, itäinen Lappi Taivalkoskelta Posion, Kemijärven ja Pelkosenniemen kautta Savukoskelle, 300 kilometrin matkalta, on painettu punaisella värillä. Miksi?
Sillä on haluttu kertoa kunnan kulttuurinen tila, tai oikeammin muutaman kyläpäällikön mielipide siitä, osallistuvatko nämä ja millä tavalla liitoskumppaneitten hakuun jo alkaneen talven aikana kuntaliitospohdinnoissamme. Pääosa, noin 300 kuntaa osallistuu, muutama harva jää ulkopuolelle, kertoo tieto. Ensimmäiset alueelliset maakuntavaalit maassa pidetään kuitenkin vasta vuosikymmenen kuluttua, jos silloinkaan. Kuntauudistukset on syytä unohtaa ja keskittyä virusten torjuntaan ja ympäristön hoitoon Suomessakin ilmastomuutoksen aikana.
Raja avautuu myös Ruotsiin ja Norjaan
Ne, jotka eivät ole vielä mukana, ovat erittäin harvaan asuttuja ja hakevat kumppania vaikkapa Tornionjoen länsipuolelta Ruotsista. Ei toki Enontekiöstä lähtien liikkeelle läpi puolen Suomen mittaista matkaa kohti Rovaniemeä. Norjaan ja Jäämerelle kun on paljon lyhyempi matka noilta tunturi Lapin selkosilta. Tämä sama koskee vaikkapa niitä punaisella tai valkealla painettuja kuntia, joiden kohtalona ovat suomaitten ja jänkien vedenjakaja-alueet, jossa kumppania ei tahdo löytyä etsimälläkään eikä ministeriöitten papereitten täyttäjätkään ole enää aina varmoja siitä, mistä tuulee ja miten näitä lomakkeita olisi täytettävä ilman ulkopuolisen apua. Lisäksi virkemiehillä on taitoa viivytellä ja vältellä epämieluisia tehtäviä. Monin tehtävä jää tekemättä, kun ei ole oikeaa osaajaa, tekijää. Niin ovat maaseudun kunnat siellä vähiin tyhjennetty asukkaista ja samalla ikääntyneet.
Kyllä he sen paperityön tekevät, kunhan löytyy auttajia ja oppaita, selkokielellä viestiä, miten mennään sote-sopassa ja kuinka kuntahimmeleissä? Mistä löytyy taajama, jota ei ole olemassakaan, jos ainut hakusessa oleva on lähipalvelu. Moni ei ole koskaan yliopistollisen sairaalan ovia avannut eikä tule avaamaankaan. Odottaa vain vanhuksena, ettei jätetä kokonaan heitteille.
Lähipalvelut eivät saisi olla päivänmatkan päässä nekään. Palvelut kun ovat jo kaikonneet mahdottomiin ja jäljellä on enää suljettava ala-asteen koulu, jos sitäkään. Kuntauudistus odottaa sotea ja tietoja siitä, kuinka keväällä kuntien tehtäviä karsitaan tai leikataan vanhustyön laitoshoidossa jo tehdyn lisäksi. Runsaan 350 kunnan joukossa todellisia änkyröitä ei ole yhtään.
Vain joku kuntajohtaja voi olla änkyrä, mutta ei nyt koko maakunnan kokoista aluetta tule maalata hänen takiaan punaiseksi tai jättää valkoiseksi. Hän nyt vain ei osaa päättää, missä jatkaa omaa uraansa ja olisiko poliitikon ammatti eläkevuosina sopiva.
Vitkuttelu ja viivytys voi hyvinkin auttaa tätä päätöstä tehdessä ja odotellessa. Suomi kun ei ole Ukraina eikä kulje puolueineen yhden tai kahden karismaattisen kansanjohtajan perässä oranssivärisissä vaatteissa tai banderolleja Suomenselän suomailla heilutellen, rolaattorinsa kanssa Jyrki- ja Jutta-myrskyn kourissa kamppaillen.